Tarvitaanko demokratiassa ajatuspoliiseja?
Keskustelu lapsen oikeudesta isään ja äitiin on muuttumassa tabuksi. Sukupuolineutraali avioliittolaki ajettiin läpi kovalla kiireellä, vaikka lain lapsivaikutuksia ei ole tutkittu, kuten lakivaliokunta kielteisessä mietinnössään totesi: ”ennen näin merkittävien perheoikeudellisten lainsäädäntömuutosten toteuttamista tulisi laatia lapsivaikutusten arviointi”, mikä ”perustuu lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaiseen vaatimukseen asettaa lapsen etu ensisijaiseksi kaikessa lapsiin kohdistuvassa päätöksenteossa”.
Ilman perusteellista lapsivaikutuksen arviointia lapset alistetaan lain myötä laajamittaiseen yhteiskuntakokeeseen, jonka seurauksista saamme perusteellista tietoa ehkä vasta 30 vuoden kuluttua. Simon Fraser yliopiston professori Douglas Allen arvioi tutkimustensa pohjalta lain vaikutusten olevan niin kielteisiä, että silloin kysymme ”kuinka päädyimme tähän tilanteeseen ja miten pystymme siivoamaan tämän sotkun”.
Paitsi että lapsivaikutuksia ei ole haluttu arvioida, koska pelätään niiden tuovan esille sukupuolineutraalin avioliittolain kielteisiä yhteiskunnallisia seurauksia, myös julkista keskustelua lain lapsivaikutuksista on pyritty vaientamaan.
Saako kasvatustieteilijä puolustaa lapsen oikeuksia?
Näkökulmakirjoituksessaan Keski-Suomen Ylen toimittaja Antti Seppälä pahoitteli sitä, että olen kasvatustieteen professorin auktoriteetilla puolustanut lapsen oikeutta isään ja äitiin ja arvioinut sukupuolineutraalin avioliittolain lapsivaikutuksia. Häntä näyttää vaivaavan se, että olen kirjoittanut asiasta niin monia kirjoituksia eri näkökulmista (tähän viittaisi otsikko ”Puolimatkan ristiretki”). Hän on kuitenkin valmis hyväksymään kirjoitusten lukumäärän, tosin hiukan epäröiden, kunhan en vain kirjoituksissani toisi esille asemaani kasvatustieteen professorina.
Kansan Uutiset -verkkolehdessä Jarkko Mänttäri väittää Jyväskylän yliopiston huolestuneen maineestaan ja sen takia esittäneen avioliittokeskustelun yhteydessä toivomuksen, ettei omia poliittisia tai uskonnollisia mielipiteitä ilmaistaessa tuotaisi esille asemaa yliopiston työntekijänä. Mänttäri näyttäisi suhtautuvan myönteisesti ajatukseen, etteivät Jyväskylän yliopiston työntekijät saa ilmaista yliopistollista asemaansa esittäessään kriittisiä näkökohtia uuden avioliittolain lapsivaikutuksista. Kasvatustieteen professorin ei ilmeisesti ole suotavaa kasvatustieteen edustajana ja yliopiston työntekijänä puolustaa lapsen oikeutta isään ja äitiin. Samaan aikaan Mänttäri pitää hyvänä sitä, että Helsingin yliopiston rehtori on avoimesti asettunut tukemaan avioliittolain uudistamista sukupuolineutraaliksi. Mänttäri siis ajattelee, että yliopiston nimissä saa ja tulee ottaa kantaa asiaan, kunhan puolustetaan ”oikeaa” näkemystä.
Tässä yhteydessä herää kysymys: onko tarkoituksena sensuroida olennaista tietoa lain lapsivaikutuksista sallimalla vain yhden keskustelun osapuolen esiintyä alan asiantuntijana?
Sananvapauden kaventuminen vaarantaa lakien järkevyyden
Mänttäri pitää käyttämiäni lähteitä epätieteellisinä vedoten vihreän liiton poliitikon Lilja Tammisen asiaa käsittelevään blogiin. Hän jättää mainitsematta, että olen yksityiskohtaisesti vastannut Tammisen kritiikkiin. Tammisen blogiin vedoten on Jyväskylän yliopistolle tehty tutkimuspyyntö lähteiden käytöstä eduskunnan lakivaliokunnalle antamassani asiantuntijalausunnossa. Tämän pyynnön pohjalta yliopisto käynnisti asiasta esiselvityksen.
Tammisen blogi sisältää niin monia yksityiskohtia, että osana selvitystä jouduin laatimaan pitkän vastineen tutkimuspyyntöön (tässä olennaisia kohtia). Tamminen pystyy blogissaan taitavilla retorisilla heitoillaan siirtämään huomion pois lausuntoni varsinaisesta sisällöstä: lapsen oikeuksista, perherakenteista, perherakenteiden vaikutuksesta lapsen hyvinvointiin ja sukupuolineutraalin avioliittolain sosialisaatiovaikutuksista. Vastineessani valitukseen totean: ”Tammisen blogi perustuu perustavasti harhaiseen tulkintaan asiantuntijalausunnon sisällöstä. Sitä täydennetään kokoelmalla asiavirheitä, ennakkoluuloja ja googlaamalla saatuja mielikuvia käytetyistä lähteistä. Yhteenvetona voin todeta, että en löytänyt Tammisen blogista yhtään paikkansa pitävää väitettä, joka olisi kyseenalaistanut käyttämieni lähteiden relevanssin, asianmukaisuuden tai tieteellisen pätevyyden.”
Poliittisesti motivoitujen tutkimuspyyntöjen voi olettaa nyt lisääntyvän yliopistoissa. Asiantuntijoiden täytyy varautua työläiden selvitysten tekemiseen varsinaisen asiantuntijalausunnon lisäksi. Asiantuntijaa työllistävien prosessien yleistyminen heikentää entisestään heidän halukkuuttaan ilmaista julkisuudessa epäsuosittuja näkemyksiä lainvalmistelun pohjaksi. Samalla on selvää, että lainvalmistelun pohjaksi saatavan informaation yksipuolistuminen johtaa keskustelun köyhtymiseen ja siten myös helposti virheellisiin ja yhteiskunnalle kalliiksi tuleviin ratkaisuihin.
Ovatko lapsen oikeuksien puolustajat fundamentalisteja?
Tammisen blogin retoriikkaa myötäillen myös Seppälä herättää kysymyksiä lasten oikeuksien puolustamiseen käytetyistä tietolähteistä. Hän valittaa, että lähteinä käytettyjen tutkijoiden tausta näyttää usein olevan ”uskonnollisessa fundamentalismissa”. Seppälää vaivaa se, että asiantuntijoiden auktoriteetilla herätetään kysymyksiä uuden avioliittolain lapsivaikutuksista ja hän pyrkii leimaamaan asiantuntijat uskonnollisiksi fundamentalisteiksi. Tällainen yksioikoinen leimaaminen osoittaa, kuinka vähän hän tuntee aiheesta käytyä kansainvälistä keskustelua.
Fundamentalismi on käsite, jolla viitataan johonkin kielteiseen. Mutta mitä tämä käsite tarkalleen tarkoittaa?
Filosofi Alvin Plantingan mukaan fundamentalismi-termiä käytetään solvaamiseen ja paheksunnan ilmaisemiseen. Se muistuttaa tässä mielessä termiä ”öykkäri”. Näin käytettynä termiä ei yleensä määritellä. (Jos kutsuu toista öykkäriksi, ei yleensä koe tarvetta tarkemmin määritellä käsitteen sisältöä.) Tämän tunnemerkityksen lisäksi fundamentalismi -sana tarkoittaa yleisessä käytössään jotakin sellaista kuin ”typerä öykkäri” tai ”fasistinen öykkäri”. Lisäksi termiin liitetään vihjaus jumalauskosta ja usein myös perinteisestä kristinuskosta. Lisäksi sanan merkitys on suhteessa sen esittäjän näkemyksiin. Niinpä sen merkitys Plantingan mukaan voitaisiin määritellä näin: ”Typerä öykkäri, jonka käsitykset ovat selvästi omia käsityksiäni enemmän kallellaan perinteiseen kristinuskoon.”
Taaskin herää epämiellyttävä kysymys: Miksi kriittisiä epäilyksiä uuden lain epäedullisista lapsivaikutuksista pyritään vaientamaan turvautumalla solvauksiin? Mikä voi saada toimittajan antamaan väärää tietoa näiden kriittisten epäilysten asiantuntijalähteistä? Tällainen toiminta on ongelmallista demokraattisen päätöksenteon kannalta, jonka tulisi perustua mahdollisimman avoimeen kriittiseen keskusteluun ja paikkansapitävään informaatioon. Tähän luulisi yhteiskunnan varoilla rahoitettavan Ylen tehtävän kutsuvan toimittajiaan.
Retoriikka peittää tosiasioita
Määriteltyään kriittisiä näkemyksiä edustavat asiantuntijat fundamentalisteiksi, Seppälä haluaa samalla itse esiintyä luotettavana tieteellisenä auktoriteettina. Hän väittää, että lapsen suhteella biologisiin vanhempiinsa ei ole merkitystä, joten lainsäädännöstä voidaan poistaa lapsen oikeus kasvaa biologisen isänsä ja äitinsä hoidossa. Sen sijaan perhelainsäädäntö tulee määritellä homoseksuaalisen suhteen ehdoilla, koska Seppälä katsoo varmasti tietävänsä, että homoseksuaalisuus on synnynnäistä ja muuttumatonta, mikä väite on itsessään tutkimuksellisesti hyvin kiistanalainen.
Näin Seppälä asettaa omat ennakkoluulonsa tutkimustiedon sijaan. Kirjassani Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin (Suunta-kirjat 2014) olen tuonut tiiviissä muodossa esille niitä tutkimuksia, jotka osoittavat biologisten vanhempien eheän avioperheen olevan lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta paras kasvuympäristö. Tätä näkemystä tukee laaja tutkimusaineisto.
Biologisen perheen merkitystä tukee myös Harvardin yliopiston professorin Carle Zimmermanin tutkimus, jonka mukaan antiikin korkeakulttuurit kuten Rooma kaatuivat perheen atomisoitumiseen: atomisoitunut perhe ei enää pysty riittävällä tavalla huolehtimaan lapsista eikä siksi pysty siirtämään korkeakulttuuria lapsille. Sukupuolineutraali ajattelu on yksi, joskaan ei toki ainoa, perheen atomisoitumista edistävä tekijä. Se poistaa luonnollisen vanhemmuuden laista ja väittää, ettei biologista isää tai äitiä tarvita.
Tarvitaanko ajatuspoliisia?
Vaikka sukupuolineutraalia ajattelua on ajettu tasa-arvon nimissä, sen propagoimisessa on turvauduttu totalitaarisiin menetelmiin. Mielikuvien varaan rakentuva julkisuustulva menettää tehoaan, jos sen keskeisiä mielikuvia kyseenalaistetaan kriittisessä ja asiallisessa keskustelussa. Sukupuolineutraali avioliittonäkemys on keinotekoinen luomus, jonka uskottavuuden säilyttäminen edellyttää kriittisen keskustelun rajoittamista.
Pyrkimys tukahduttaa tiedeyhteisön sisäistä kriittistä keskustelua tuo mieleen pahoja muistoja viime vuosisadan totalitaarisista valtioista, joissa tieteentekijöitä vaiennettiin tieteen auktoriteetilla. Neuvostoliitossa vainottiin geneetikkoja, koska geeneistä puhumisen ajateltiin olevan uskonnollista mytologiaa. Kommunistipuolueen keskuskomitean maatalousosaston puheenjohtajan Jakovlevin mielestä genetiikka edustaa ”papillista taikauskoa” ja sen edustajat ovat ”tietämättömiä ja röyhkeitä valistuksen vastustajia”, jotka ”soveltavat tieteen tuloksia fasistisella tavalla omia poliittisia päämääriään varten”. Nykykielellä ilmaistuna geneetikkojen ajateltiin olevan uskonnollisia fundamentalisteja. Maailmanhistorian laajimmat ja verisimmät tiedevainot toteutettiin Neuvostoliitossa tiedeuskoisen propagandan siivittämänä. Geneetikkoja vangittiin ja kidutettiin, ja monet heistä teloitettiin, koska heidän näkemyksensä eivät sopineet yhteen valtaapitävien kanssa.
Mielikuvamanipulaatio ottaa avoimen keskustelun paikan
Koska sukupuolineutraalin yhteiskuntakokeen asiaperusteet ovat hauraita, niitä on vaikea asiallisesti perustella avoimessa väittelyssä. Siksi useimmiten medioissa on turvauduttu yksipuoliseen tiedonvälitykseen ja liian usein suoranaiseen mielikuvamanipulointiin. Yleisenä pyrkimyksenä on ollut esittää perinteistä avioliittokäsitystä puolustavat kannanotot uskonnollisina ennakkoluuloina. Näin on muodostunut illuusio, että kaikki asiantuntemus ja tieto on yhdellä puolella ja ennakkoluulot ja suvaitsemattomuus toisella.
Tämä on ongelmallista erityisesti sukupuolineutraalin avioliittolain kohdalla, koska se koskettaa niin läheisesti lasten oikeuksia, jotka eivät pysty itse puolustamaan oikeuksiaan. Hatarilla tiedoilla varustetut ajatuspoliisit ovat ottaneet asiakseen rajoittaa ennestäänkin jo niukkaa keskustelua. Jo aivan periaatteellisella tasolla voidaan kysyä, tarvitaanko demokratiassa ajatuspoliiseja ja pitäisikö heitä palkata verovaroilla?
Aktivistit ovat pyrkineet saamaan yliopistoihmisten ja järjestöjen tuen uudelle avioliittolaille käyttämällä hyväkseen tunnesyitä ja älymystön turhamaisuutta. Tätä älykköjen heikkoutta käytti menestyksellisesti hyväkseen jo Stalin, kuten hänen elämänkertansa kirjoittaja Edward Radzinski toteaa:
”Stalin tunsi liiankin hyvin säälittävien intellektuellien säälittävän heikkouden – turhamaisuuden – voiman. Se oli syötti, johon he kaikki tarttuivat hämmästyttävän yksituumaisesti ja ryhtyivät hänen palvelijoikseen tai ääritapauksessa hänen sokeiksi orjikseen.”
Demokraattisessa yhteiskunnassa yliopistojen tehtävänä ei ole varjella mainettaan populistisilla kannanotoilla vaan tehdä asiaperusteisiin ja monipuoliseen kritiikkiin perustuvaa tutkimusta. Kasvatustieteen erityistehtävänä on palvella lapsia. Se menettää merkityksensä, jos se tiukan paikan tullen on enemmän kiinnostunut rahoituksensa turvaamisesta ja valtaapitävien miellyttämisestä kuin lapsen oikeuksista.
Uuden avioliittolain vaikutus sananvapauteen
Journalisti Brendan O’Neill on analysoinut prosessia, jolla sukupuolineutraali avioliittolaki on useissa eri maissa saatu voimaan. Sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen kannattajat on kuvattu suvaitsevina ja avarakatseisina. Sitä vastustavat ovat ahdasmielisiä kiihkoilijoita, jotka takertuvat vanhentuneisiin ennakkoluuloihin. Vastustajat on pyritty hiljentämään ja tätä hiljentämisen politiikkaa ovat ajaneet oudon suvaitsemattomasti juuri ne, joiden kampanjan keskeisiin iskulauseisiin kuuluu suvaitsevaisuuden edistäminen.
Uusi avioliittokäsitys kumoaa lapsen perustavan ihmisoikeuden tuntea isänsä ja äitinsä ja kasvaa heidän hoidossaan. Siksi sitä ei pystytä perustelemaan järkiargumenteilla avoimessa moraalikeskustelussa vaan on turvauduttava tunteisiin vetoaviin mielikuviin ja avoimen keskustelun tukahduttamiseen. Uuden lain voimaantulo näyttää jo nyt Suomessakin johtavan sananvapauden kaventumiseen.
Tapio,
kiitoksia blogista!
Lasten ihmisoikeudet ovat jääneet homolain yhteydessä täysin lapsipuolen asemaan. On suuri ilo saada todeta, ettei sitä suinkaan ole unohdettu; hurmos on vain peittänyt niitä alleen.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä ja siitä kirjoitellutkin (linkki) saamatta mitään vastakaikua. Sitä paremmalta tuntuu alan asiantuntijan ja auktoriteetin perustellut kannanotot. Kiitos vielä!
http://heikkisantala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1808…
Ilmoita asiaton viesti
Heikki,
Luin tuon linkkisi uudelleen,kun en muistanut,mutta nytpä muistan…voiskohan olla niin,että tuon kirjoituksesi vastakaiuttomuus oliskin ollut kannanotto,kun jo otsake on ..homoliitto,samaa käytät tässäkin..eli osoitat asennoitumisesi olevan halveksiva ja syrjivä.
Jotenkin ei ehkä odottaisi kunniatittelinkin saaneelta järjestöihmiseltä moista asenteellisuutta toisia ihmisiä kohtaan.Tietysti,jos kirjoitat jonkinlaisessa hurmoksessa sinäkin tyylisi on edes vähän enemmän ymmärrettävissä.
Ilmoita asiaton viesti
Hannu,
saattaa noinkin olla.
Homo-sana (homoseksuaali) on aivan yleisesti käytetty. Esimerkiksi Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen sanoi presidentinvaalien Ylen vaalistudiossa: ”homous ratkaisi vaalit”. Tuskin sitä sen julkisemmin voi sanoa. Valtakunnan koko media laidasta laitaan käytti samaa ilmaisua.
Myös yleisesti käytetty ”Homolaki” on lyhenne ”Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista”. Sekään ei ole minun keksintöni.
Mitä tulee YK:n sopimukseen lasten oikeuksista, kontra homojen vaatimukseen adoptio-oikeudesta, niin siinä olen lasten puolella. Ja aivan samoin perustein kuin tämän blogin kirjoittanut asiantuntija-professori. Kannattaa lukea blogi toiseenkin kertaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kysytään,nyt kun kerran tilaisuus tuli..
Oletko valmis antamaan velvollisuuksia toisten oikeuksien toteutumisen vuoksi ja sitä kautta valmis myös toteuttamaan tuota totalitarismia?
Nimittäin lasten oikeus isään ja äitiin ei välttämättä toteudu,koska ei sellaista vaihtoehtoa välttämättä ole vapaaehtoisesti tarjolla. Tähän sitten sukupuolineutraalipari tarjoaa vaihtoehdon,niin kiellät sen ja seuraavaksi joudut kertomaan tieteellisesti perusteltuna miten laitoskasvatus on parempi kuin välittävät kasvattajat.
Jään odottamaan tätä tieteellistä perustelua tai jotakin järkeenkäypää vastausta.
Edit: voin tietysti lisätä vielä,että minkälaisen kehityspolun tarjoaa uskonnollisesti fundamentalistit vanhemmat.. aina kun ei kuitenkaan taida riittää se isä ja äiti lapsen oikeuksien täyttymiseen,mutta jos se yhtäkkiä riittääkin,niin se on varsin tekopyhää puhua minkäänlaisista oikeuksista lapsen kohdalla,jos ei kyetä edes tarjoamaan vapaata valintaa uskonnon suhteen.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt,kun on mahdollisuus professori mieheltä kysyä..niin miten ja missä määrin katsot tavallisten heteroperheitten lasten oikeuksien toteutuvan tämän päivän suomessa? .. yksinhuoltajaperheet,avioerot,huostaanotot,adoptiot,perheväkivalta jne.
Toinen kysymys,joka liittyy pienen mutkan kautta tähän tasa-arvoiseen avioliittolakiin kaikkine sivujuonteineen on se,että ymmärrätkö oppineena ihmisenä sen,miten pienestä erosta onkaan kysymys homon ja heteron välillä?
Ilmoita asiaton viesti
Nuo kaikki mainitsemasi ovat seurausta demokratiasta eli hyvinvointivaltiojärjestelmästä.
Ilmoita asiaton viesti
Ennen demokratiaa olikin asiat mainiosti.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä. Ihmiset olivat vapaampia. Yhteiskuntaa ei ollut pilattu silloin vielä postmodernismilla filosofialla, joka on johtanut vaaralliseen moraaliseen relativismiin jossa ajattelu ja maalaisjärki on heitetty roskakoppaan; kuka tahansa voi sanoa tai tehdä mitä vain/totuus, järki ja moraali ovat kokonaan suhteellisia.
Ilmoita asiaton viesti
Pohjois-korea ottaa varmasti vastaan kun muistat kumartaa keisaria ja pyllistää demokratialle.
Ilmoita asiaton viesti
Anna-Leena N. oletko miettinyt että ryhtyisit paperittomaksi niin pääsisit demokratian ikeestä. Se on helppoa, hävität vaan itsesi, ilmoitat kadonneeksi ja niin edelleen. Sitten ei tarvitse antautua julkiselle terveydenhoidolle tai muille hyvinvointivaltion vitsauksille.
Ilmoita asiaton viesti
#4
Eihän homo ja hetero miehellä ole ainakaan ulospäin näkyvää eroa. Homoparilla ja heteroparilla sen sijaan on valtavan suuri ero, heteropari voi keskenään saada lapsia mutta homoparilla se ei onnistu.
Etkö ole sitä tiennyt.
Ilmoita asiaton viesti
Paavo,
Olet Paavo jonniini verran jyvällä siitä,mitä ajoin takaa..itse asiassa osuit napakymppiin,mutta jospa kerron vähän lisää..me molemmat ollaan jo ikämiehiä..miehiä mutta sen verran erilaisia ainakin,että sinä olet käsittääkseni hetero ja minä taas olen homo,joka on erilaisuutensa tiennyt lapsesta saakka.
Nykyään kun näistä asioista paljon puhutaan ja homoista etenkin tehdään toisen luokan ihmisiä,vain siksi,että äiti luonto on meille ”muutamille”arponut tämän homouden,pitäisi ymmärtää sellainen asia,että se erohan on vain ja ainoastaan tuossa jälkikasvun aikaansaannissa.Meiltähän tämä ei mitenkään käy kahden kesken,eli siis kahdelta samaa sukupuolta olevalta,mieheltä tai naiselta.Muuten ollaan sitten samanlaisia kaikilla niillä tavoilla,mitä ihmiset erilaisina yksilöinä ovat.
Kun nyt puhutaan lasten oikeuksista ja niitten toteutmisesta ja etenkin homojen osalta,ettteivät ne toteutuisi vain siksi,että vanhemmat olisivatkin homoja täytyy todeta se,näinkin ollen ne voivat totetua,kuin olla totetumatta,aivan samoin,kuin heteroperheissä.Eihän se ole,mitenkään kiini siitä ovatko vanhemmat homoja vaiko heteroita.Perusoikeus isään ja äitiinhän toteutuu siinä että meillä on molemmat olemassa,koska mekin olemme olemassa,mutta eri syistä toinen tai peräti molemmat vanhemmat puutuvat.Hyvä homovanhempi on yhtä hyvä,kuin heterovanhempi ja huono homovanhempi on yhtä huono,kuin huono heterovanhempi.
Kun hyvyyttä tai huonoutta,sopivuutta tai sopimattomuuta mitataan se täytyy mitata ja voidaan mitata yksilökohtaisesti ja tehdä oikeat johtopäätökset sen mukaan.
Adoptio,nimenomaan liiton ulkopuolinen adoptio on aina tärkeä ja tarkkaam harkittava asia,eikä sen status tule mitenkään muuttumaan saati jotenkin huonontumaan,jos tuo avioliitolaki ja sitä myöten liiton ulkopuolinen adoptio tulee sallituksi.
Eli Paavo kyllä minä olen tiennyt ja vaikka tuo oikeastaan ainoa ero on olennainen ja merkittävä,niin ehkei kuitenkaan niin valtava.
Ajattelen,että kun näitä asioita pelkällä ihmisjärjellä ajateltaisiin asia
asettuisi,jotakuinkin oikeisiin mittasuhteisiin ja lopputulos olisi kaikille mahdollisimman hyvä.
Ilmoita asiaton viesti
On toisaalta kovin vaarallista, jos yliopiston arvovaltaa ja akateemista virka-asemaa voidaan surutta väärinkäyttää, eikä yliopistolla ole keinoja osoittaa väärinkäyttäjälle, mitä yliopiston nimissä saa tieteenä väittää.
Esimerkiksi evoluutiobiologian saralla kaikenmaailman pseudotieteilevät kreationistidiletantit näyttävät tuntevan tarvetta esiintyä asiantuntijoina aivan jonkun muun alan koulutustaustasta ja virka-asemasta käsin.
Ilmoita asiaton viesti
Voisikohan tuota ajatusta jotenkin selkeyttää?
Itse en ainakaan näe, mitä yhteyttä on sellaisella tilanteella, jossa kasvatustieteen professori puhuu lasten oikeuksien puolesta, sellaisen tilanteen kanssa, jossa joku puhuu jostain sellaisesta asiasta, josta puhumiseen ei ole pätevöitynyt.
Jälkimmäinen kappale näkyy yleensäkin käsittelevän jotain aivan muuta kuin professorien osallistumista (omalla nimellä ja tittelillä) julkiseen keskusteluun, joten tähän asiayhteyteen se ei näyttäisi lainkaan kuuluvan.
Ilmoita asiaton viesti
En ole edes sanonut, ettei kasvatustieteilijä voisi ottaa kantaa lasten oikeuksiin. Puhuin siitä, voiko yliopisto puuttua siihen, mitä tieteenä esitetään. Ja mielestäni voi, ja niin on syytä joissakin tilanteissa tehdäkin.
Näetkö siis yhtään paremmin yhteyden sen välillä, mitä sanoin yliopiston arvovallasta ja akateemisen virka-aseman väärinkäytöstä nimenomaan epätieteellisen tiedon levittämiseen, ja sen, mistä Puolimatkaa nyt moititaan, välillä? Vai vieläkö tätä pitää selventää?
Jälkimmäinen kappaleeni kuvasi erään tyypillisen asiayhteyden (ellei jopa sen tyypillisimmän), jossa akateemisessa virassa oleva henkilö käyttää virka-asemaansa väärin. Suomessakin tiedän erään tapauksen, joka on jopa kehottanut nuoria kreationisteja piilottelemaan vakaumustaan, hakeutumaan akateemisiin virkoihin ja tuomaan sitten vakaumuksensa esiin ja käyttämään asemaansa apologetiaan. Nimeä en toki mainitse.
Ilmoita asiaton viesti
Täytyy myöntää, etten vieläkään kovin selvästi näe tarkoittamiasi asiayhteyksiä, mutta keskustelemallahan asioita voi selventää, ja siihen tässä pyrinkin.
Aloitetaan vaikka mainitsemastasi yliopiston arvovallasta. Se voi perustua joko aitoon akateemiseen korkeatasoisuuteen tai sitten pelkkään auktoriteettiuskoon. Ensinmainitussa tapauksessa minun on vaikea nähdä, mitä vaarallista siinä on, jos joku yliopistoviranhaltija ottaa julkisesti epäsuositun kannan: onhan hänellä siihen vapaus, ja jos kanta on huonosti perusteltu, niin korkeatasoinen julkinen keskustelu auttaa kiinnostunutta yleisöä pääsemään asioiden oikeasta laidasta perille. Akateemisesti korkeatasoinen yliopisto tuottanee ja palkannee juuri henkilöitä, jotka pystyvät tasokkaaseen julkiseen keskusteluun. Näin ollen kenelläkään tuskin lienee tarvetta käydä määrittelemään ”yliopiston virallista kantaa” vaan osallistumalla keskenäänkin erimielisenä julkiseen keskusteluun yliopistoväki voi sekä parantaa yleistä tiedontasoa että havainnollistaa koko akateemisen vapauden sisältöä: omaa mieltä saa itse kukin olla, kunhan on valmis vastaamaan myös kritiikkiin, ja juuri väittelemällä kunkin kannan vahvuudet ja heikkoudet vasta todella paljastuvat.
Jos jokin yliopisto sen sijaan kokee tarvetta suojautua mahdolliselta kielteiseltä julkiselta huomiolta jonkinlaisten poliittisesti korrektien virallisten kannanottojen taakse, niin mitä tällainen arkajalkaisuus silloin kertoo kyseisen yliopiston akateemisesta vapaudesta – tai ylipäänsä akateemisesta tasosta?
Loppukappaleesi relevanssia en liioin oikein ymmärtänyt. Jos akateemiset oppiarvot ja muut meriitit eivät perustu poliittisesti korrekteihin mielipiteisiin vaan asiaosaamiseen – kuten lienee tarkoitus – niin siinä tapauksessa mielipiteitä tai vakaumuksia ei nähdäkseni pitäisi kenenkään joutua akateemisessa viranhaussa tai opiskeluaikanaankaan piilottelemaan; jos julkinen keskustelu on korkeatasoista, niin se kyllä seuloo jyvät akanoista myös oppituolinhaltijoiden kannanottojen osalta. Jos toisaalta kyseisen professorisi neuvo perustuukin kokemuksen tuomaan viisauteen (akateeminen mielipidevaino on maassamme todellisuutta), niin siinä tapauksessahan vika ei ole itse professorissa vaan akateemisesta vapaudesta luopuneessa ja sille vihamieliseksi käyneessä opiskelu- ja virantäyttöympäristössä, jonka mielivallan uhriksi joutumiselta hän kaiketi tällaisella neuvollaan on pyrkinyt opiskelijoita ja akateemisia viranhakijoita säästämään.
Sikäli kuin asianlaita todella on tuommoinen, en näkisi tällaiselle tielle lähteneiden yliopistojen varsinaisena ongelmana arvovallan vähenemisuhkaa sinänsä vaan pikemminkin sen juurisyyn: ulkoisen aseman pönkittämispyrkimys aiheuttaa opinahjon väelle sen akateemista elinvoimaa järsivän, henkisesti näivettävän yhdenmukaisuusvaatimuksen; tämän jaman julkitulo koettaisiin katastrofaaliseksi ja pyritään siksi ennaltaehkäisemään oppilaitoksen julkisivua yhä hektisemmin kiillottavalla populistisella tiedotuspolitiikalla. Silti akateemisten erimielisyyksien avoin julkinenkin kohtaaminen voisi olla puhdistava, katarttinen kokemus ja koko yliopistoyhteisölle uuden ja paremman vaiheen alku. Vain vapaa akatemia voi olla luova, tieteellisesti tinkimätön ja sellaisena julkisenkin arvostuksensa ja arvovaltansa ansainnut – ja yhä uudestaan ansaitseva!
Ilmoita asiaton viesti
Muodollinen koulutus ei estä tekemästä asiavirheitä, käyttämästä luokattomia lähteitä tai toimimasta muutoin epätieteellisesti.
Jos olet ne kritiikit lukenut ja olet edelleen haluton ymmärtämään, mistä on kysymys, niin enpä voi tuon enempää auttaa.
Ilmoita asiaton viesti
Samaa mieltä toki olemme siitä, ettei muodollinen koulutus (eikä tietääkseni juuri mikään muukaan) estä ketään tekemästä aina välillä asiavirheitä. Juuri avoin julkinen keskustelu voi niitä sitten jälkikäteen korjata – ellei sellaisen käyminen sitten ole syystä tai toisesta kiellettyä.
Muistan kyllä jossain vaiheessa lukeneeni joitain Puolimatkan asiantuntijalausuntoa vastaan suunnattuja nettikritiikkejä, melkoisen varmasti juuri sitä samaakin, johon Puolimatka on julkisesti vastannut tähän blogitekstiinsä oheistamassaan linkissä (http://www.tapiopuolimatka.net/jyvaskylan-yliopist…). – Kiinnostaneeko myös kritiikin kritiikki?
Ilmoita asiaton viesti
Sukupuolineutraali avioliittolaki ei sinänsä tarkoita lapsille yhtään mitään. Suomessa on kuitenkin säädetty ikäraja avioliitolle.
Pikemminkin kyse on tosiasioiden tunnustamisesta myös lainsäätäjän taholta. Homopareja on ja heidän ei tarvitse sitä salata, sillä selkeästi kyse on luonnollisesta asiasta.
Puolimatkalla on melkoinen taakka harteillaan keskustelijana. Hänen näkemyksiään esimerkiksi kosmoksen luonteesta on levinnyt niin laajalle, että kuuntelijalla on todellisia vaikeuksia suhtautua häneen vakavasti.
Ilmoita asiaton viesti
Viimeisessä kappaleessa on mitä ilmeisin kaivonmyrkyttämisyritys (siis perusteluvirhe).
Kun blogitekstin aiheena on mm. kysymys asiallisen keskustelun edellytyksistä Suomessa tämän superpikalakimuutoshankkeen yhteyksissä, pidän ylipäänsäkin kiinnostavana, antaako blogistin vastustajien keskustelukäyttäytyminen pontta hänen arviolleen ajatuspoliisimaisista otteista epämieluisten kantojen edustajien vaientamiseksi tai marginalisoimiseksi.
Jos havaitsemani epäkohta ei ollut tahallinen vaan tuottamuksellinen, niin ehkä tästä vinkistä on apua vastaisen varalle: kullakin keskustelulla on aiheensa, ja keskustelun tasoa pitää yllä se, että sen aihepiirissä myös puolin ja toisin pyritään pysymään. Blogitekstin aiheena ei yleensä ole blogistin oma persoona tai muissa yhteyksissä muista asioista esittämät ajatukset, joten niitä ei yleensä ole aiheellista ottaa kommenteissakaan esille.
Ilmoita asiaton viesti
Viimeisen kappaleen tarkoitus on kertoa miksi minä ja moni muu suhtautuu – varmasti toisinaan aiheettoman vähätellenkin – Puolimatkan näkemyksiin. Hän on paljastellut häpeilemättömän törkeästi uskontoaan sellaisilla keskustelufoorumeilla joilla sitä voidaan pitää jo kuulijan halventamisena. Nyt ei voi enää välttyä siltä ajatukselta että Puolimatkan näkemykset tässä nimenomaisessakin asiassa ovat sotkeutuneet hänen uskonnollisiin.. krhm. .. näkemyksiinsä.
Ilmoita asiaton viesti
Tällä kertaa perusteluvirheenä on jatketun kaivonmyrkyttämisyrityksen ohella lähinnä argumentum ad hominem eli kun pitäisi puhua puhujan asiasta ja sen perusteluista, niin puhutaankin puhujasta ja omasta (ja muiden) antipatiasta häntä kohtaan.
Tämä ei vie keskustelua eteenpäin eikä paranna sen tasoa.
Jos olet tässä tai muussa kysymyksessä mielestäsi Puolimatkaa viisaampi, niin oikea tapa yrittää osoittaa se olisi kertoa, mitä mieltä Puolimatkan tässä yhteydessä esittämistä seikoista itse olet ja millä perusteilla, niin että yleisö voi punnita kantojanne perusteluineen toisiaan vastaan. Jos sen sijaan jatkat aloittamallasi linjalla, niin se itse asiassa antaa havaintoesimerkin juuri siitä, mitä Puolimatka halusi sanoa: asiallista keskustelua ei yritetäkään käydä vaan ”toisinajattelijat” pyritään vain ”haukkumaan hiljaisiksi”.
Miksi näin?
Ilmoita asiaton viesti
Kysymys ei nyt ole argumentoinnista vaan huomiosta jonka Puolimatka kenties lukee. Ja samalla myös myönnytyksestä siinä suhteessa, että aiemmat ongelmat keskustelussa saattavat aiheettomasti häiritä nykyistä keskustelua. Tämä on siis yksi mahdollinen selitys sille, miksi Puolimatka kokee tulevansa kaltoinkohdelluksi keskustelussa.
Itse pääasia on kuitenkin se, että lapset eivät kuulu avioliittokeskusteluun. Avioliittolaissa määrätään (harvinaisin poikkeuksin) alimmaksi naimaiäksi 18 vuotta jota ei voi enää pitää lapsuutena. Muuten avioliittolaki suhtautuu lapsiin lähinnä ongelmana, jonka ratkominen tulee eteen mahdollisen eron tapauksessa.
Ilmoita asiaton viesti
”Kasvatustieteen professorin ei ilmeisesti ole suotavaa kasvatustieteen edustajana ja yliopiston työntekijänä puolustaa lapsen oikeutta isään ja äitiin. Samaan aikaan Mänttäri pitää hyvänä sitä, että Helsingin yliopiston rehtori on avoimesti asettunut tukemaan avioliittolain uudistamista sukupuolineutraaliksi. Mänttäri siis ajattelee, että yliopiston nimissä saa ja tulee ottaa kantaa asiaan, kunhan puolustetaan ”oikeaa” näkemystä.”
Näinhän se on. Suvaitsevaisuus tarkoittaa sitä, että suvaitaan vain tietynlaisia ”oikeita” mielipiteitä.
Kenelle se on uhka, että kasvatustieteiden professori puolustaa lapsen asemaa?
Ilmoita asiaton viesti
Ei sukupuolineutraali avioliittolaki poista yhdeltäkään lapselta isää tai äitiä.
Jos olet eri mieltä, toivoisin jonkinlaisen konkreettisen esimerkin siitä, miksi lapsi menettää isän tai äidin, ja miten tämä menetys johtuu nimenomaan puheenalaisesta laista.
Ilmoita asiaton viesti
En näe tässä vastausta kysymykseeni enkä oikeastaan mitään muutakaan relevanssia.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten kaikki muutkin adoptiolapset menettävät biologiset isänsä ja äitinsä,vaikka nämä olisivat elossakin.
Ilmoita asiaton viesti
Onko kyseessä menetys jos sellaista ei ole? Jos et voita lotossa, onko se menetys?
Pitäisikö adoptio kieltää yksittäiseltä adoptoijalta?
Ilmoita asiaton viesti
”Puheena olevan lain myötä pieni joukko adoptiolapsista menettäisi isän tai äidin. Esimerkkiähän edellisessä kommentissasi hait.”
Miten niin?
Voisitko nyt ihan konkreettisesti kuvailla tätä isän tai äidin menettämistä? Aloita jostain esimerkkitilanteesta, jossa lapsella on isä ja äiti, ja jatka sitten tilanteeseen, jossa lapsella ei ole isää tai äitiä. Kerro se prosessi, joka näiden tilanteiden välillä tapahtui, ja miten se prosessi johtui tästä laista.
Ilmoita asiaton viesti
Harvinaista, että tieteentekijällä menee noin pahasti puurot ja vellit sekaisin eli oma uskonto ja sen levittäminen ainoana perustana koko tyhjänpäiväiselle ”muka” tieteelliselle hölynpölylle.
Ilmoita asiaton viesti
Ehditkö todella tutustua kirjoitukseen, jota tässä kommentoit?
Ilmoita asiaton viesti
Luin tuota kirjoitusta useampaan kertaan ja mitä useammin luin,sitä enemmän taas jälleen kerran alkoi tuntumaan,miten kirjoittaja ”julistaa” pitkässä kirjoituksessa lopulta itseään ja sanomaansa vastaan.Tämä on melko tavanomaista,jonkinlaista uskonnollista taustaa vasten peilaavia ihmisiä,kuin myös se,ettei blogisti osallistu aloittamaansa keskusteluun millään tavoin.
Ilmoita asiaton viesti
Itse kunkin tuntumiset ovat tietysti henkilökohtaisina ulkopuolelta aika hankalasti kommentoitavissa, mutta Puolimatkan sanoman sisällöstäkin on näköjään ollut melkoista julkista epäselvyyttä, jota voisi hälventää tutustuminen myös hänen antamansa linkin (http://www.tapiopuolimatka.net/jyvaskylan-yliopist…) takaa löytyvään selvitykseen siitä, mitä hän itse asiassa on ja ei ole asiantuntijalausunnossaan sanonut.
Ilmoita asiaton viesti
”Sen sijaan perhelainsäädäntö tulee määritellä homoseksuaalisen suhteen ehdoilla, koska Seppälä katsoo varmasti tietävänsä, että homoseksuaalisuus on synnynnäistä ja muuttumatonta, mikä väite on itsessään tutkimuksellisesti hyvin kiistanalainen”.
Tämä plogissa esitetty Seppälän väite on ilman tutkimuksiakin täyttä potaskaa. Jokainen joka seuraa yhtään elämää ympärillään voi sen todeta. Siis seuraamalla homojen ja lesbojen parin vaihtoa.
Ilmoita asiaton viesti
Kaima,
No niin tulihan se sieltä,lopultakin..haitarin takaa..ikämieheltä..ei voi nulikaksikaan kutsua.
Kun kaima on nyt seurannut elämäänsä ympärillään ja voinut vapaasti seurata homojen ja lesbojen parinvaihtoa,niin tällainen toinen ikämies ja homo miettii,millaisissa kuvioissa se kaima nyt oikein kulkeekaan?
En sano,etteikö osa homoistakin vaihtaisi paria keskimääräistä useammin,mutta niinhän osa heteroistakin tekee..vai oletko toista mieltä.
Eli potaskaa siellä,potaskaa täällä..potaskaa enemmän tai vähemmän joka puolella.
Mitenkäs usein kaima itse on vaihtanut..minä olen elännyt tuon saman äijän kanssa yli kolmekymmentä vuotta ja ihan vaan keskinäisen sopimuksen pohjalta.
Ilmoita asiaton viesti
Lakivaliokunta sai perehtymistä varten laajan lausuntokierroksen tulokset. Ne valottivat lasten oikeuksien toteutumista monin tavoin. Osa lausunnoista pohjautui kristilliseen avioliittokäsitykseen. Joidenkin taustalla on käsitys, että riippumatta biologisten vanhempien läsnäolosta, avioliitto on lapsen oikeuksien kannalta parempi ja esimerkiksi avoliitot ovat vahingollisia. Puolimatkan lähtökohdat ja tulkinnat lasten oikeuksien puolustamisesta edustavat yhtä näkökulmaa, jossa suurimpana murheena näyttää olevan normin muuttuminen.
Auktoriteettiasemaa ei oteta, se saadaan. Yhden auktoriteetti on toisen tavallinen pulliainen. Sinänsä mielipiteiden suitsiminen tiedemaailmassa alma materin taholta ei ole tavallista eikä yleisesti ottaen suotavaa. Auktoriteetit eivät myöskään voi olla arvostelun yläpuolella vaikka kuinka vaikkapa kohudosentteina haluaisivat. Luvallista on pohtia mikä on tulkintojen pohjalla. Heiluttaako häntä koiraa ja opinkappale kynää?
Ilmoita asiaton viesti
Nythän me alamme elämään sitä tosielämänkoetta. Palataan asiaan vuonna 2050, jookos!
Ilmoita asiaton viesti
Ihmiset ovat halunneet muodostaa parisuhteita ja erilaisia perheitä pitkään. 30 vuoden kulututua sateenkaariperheiden vesoista osa on jo eläkkeellä. Sosiologeille, psykologeille ja kasvatustieteilijöillekin on tarjolla tutkimusmateriaalia. Pidetään vain silmät auki tutkimuasetelmille ja kysymyksille ja arvostellaan niitä tarpeen mukaan. Kiikkustuolista käsin.
Ilmoita asiaton viesti
Kaima,
Olen vaihtanut naisen, naiseen kerran, mutta en ole vaihtanut naista mieheen. Kuitenkin tällaista vaihtoa tarkoitin. Eikä ole tarvinnut missään ihme piireissä liikkua.Ihan normaali piireissä voi havaita, että esim. nainen vaihtaa naisen mieheen. Mitä se sitten merkitseekin, niin sitä en voi syvällisemmin analysoida, mutta ainakin se minusta viestii että henkilö on epävarma tai kokeilun haluinen, eikä ehkä ole syntynyt sittenkään lesboksi.
Ilmoita asiaton viesti
No..kyllähän sitä toki kaikenlaisia vaihtoja tapahtuu,eihän siinä sinänsä mitään,mutta eihän se niin mene,että jos olet homo tai se lesbo,eli naispuolinen homo,niin vaihtaisit paria samaan tai vaikka eri sukupuoleen,yleisemmin tai helpommin,kuin heterot.Yleisin ja väärin käsitys on se,että homojen pari suhteet kestää suurinpiirtein saman verran,kuin paidan vaihto.
Eihän tuota kokeilunhaluakaan voi kokonaan pois sulkea,mutta tuo epävarmuus voi olla varteenotettavakin syy..
Ilmoita asiaton viesti
On hieman älyllisesti epärehellistä vastustaa homoavioliittoa ydinperhe argumentilla, koska tällöin tulisi samalla tarmolla vastustaa myös yksinhuoltajaperheitä tai muita isä-äiti ydinperheestä poikkeavia asumismalleja, joissa esim yh:lla voi olla kämppäkaveri tai poikaystävä, joka on läsnä vain satunnaisesti. Tasa-arvoinen avioliitto olisi itse asiassa lähempänä perinteistä perhettä näistä malleista. Se, ettei muita malleja vastusteta samalla tarmolla ja pyritä tekemään laittomiksi laittaa miettimään todellisia motiiveita.
Ilmoita asiaton viesti
Antti
Veit sukat suustani. Tämä on juuri sitä alyllistä epärehellisyyttä. Jos tutkija oikeasti olisi ajamassa asiaansa niin hänhän olisi kieltämässä yh äidit ja leskien oikeudet lapsiinsa. Täysin uskonsa sokaisemaa ajattelua, jota naamioidaan ”muka ” tieteeseen kun sattuu olemaan siinä asemassa. Aikanaan oli paljonkin tukijoita, jotka puhuivat ihmisrodun jalostuksen puolesta. Tässä on vähän sama vivahde ja ylimielisyys inhimillisiin asioihin.
Ilmoita asiaton viesti
Voivoi. Ei ole kysymys sananvapauden
kaventamisesta vaan tietoisuuden lisäämisestä ja
siitäkö ne vastustajat hepulin saavat.
En minä esimerkiksi yritä
kieltää blogissani tai muilta mielipiteiden esittämisiä
mutta niihin voidaan tarvita perusteluita, jos heitetään
jotain hatusta vetäen. Sinulla on kuitenkin oikeus mielipiteen
esittämiselle kuten meillä kaikillakin.
Katsotaanpas ensin alkuun:
Omassa kotisivussasi Lilja Tammisen
blogiin annoit vastineen, jonka loppupuolella lukee ne lähteet
pelkkinä yliopistosi tai kannettavasi kiintolevyn osoitteina:
”file:///E:/Lilja%20Tammisen%20blogi.docx#_Toc408751368”
ja
niin edelleen.
Tässäkään
blogissasi et ole esittänyt alkuperäistä lähdettä,
että mihin Lija Tammisen blogiin viittasit ja jouduin kaivamaan
sen esille.
Se blogi lienee tämä:
asiantuntijalausunto
homoliitoista epätieteellistä puppua.
Katsotaanpas sitten sinun
ansiolistaasi:
Koulutus:
Helsingin yliopisto (HY)
HY
HY
Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa
Katsotaanpas ammatillista kokemustasi:
2002.
31.7. 2005
Käytännöllisen
filosofian laitos:
Kuopion yliopisto
kasvatusfilosofian dosentti 2002-
Tampereen yliopisto
Hämeenlinnan
opettajankoulutuslaitos:
Avoin yliopisto:
1989-
Notre Damen yliopisto, USA
Jyväskylän yliopisto
Mitä nämä puuttuvat
tiedot ovat? En laittanut niiden perään merkinnät
”???” kuten tapanani on huomioida. Nämä
puutteet osoittavat minulle epämääräisestä
ihmisestä, joka ei pidä tietojaan ajan tasalla ja en voi
helpolla uskoa. Mutta kuka määrittelee, että ihminen
muuttuu päteväksi asiantuntijaksi vain käymällä
koulun? Entä jos on tuntematon alue, niin kuka voi hyvällä
tunnoin määritellä itsensä päteväksi,
jos ei ole ikinä kohdannut näitä vähemmistöjä?
Ei kukaan, ellei ole itse oikeasti kokenut läheisesti. Näinhän
ihmisen kehitys kehittyy, kun oikeasti uppoutuu siihen ja kerää
tietoja eikä heittele vain päästään ”minusta
tuntuu”-tunnelmia.
Ei ihminen muutu päteväksi,
kun käy vain koulua vaan elämän kovaa kurssia nytkin
ja nettikin on nyt saatavilla ja luettavissa kokemuksia kun ennen ei
ole ehkä voinut kertoa yhtään mitään
silloisen historian peittelyiden tähden. Esimerkiksi Kuurot
eivät saaneet mennä naimisiin kuin vasta:
Kuurojen väliset avioliitot
kiellettiin Suomessa vuonna 1929, ja kielto kumottiin vasta
neljäkymmentä vuotta myöhemmin. Kontrollointia vietiin
vuonna 1935 vielä pidemmälle säätämällä
avioliittolakia täydentävä sterilointilaki, joka
riisti steriloidulta pysyvästi mahdollisuuden saada milloinkaan
lapsia. Pakkosteriloinnit kohdistuivat mielenterveyspotilaisiin ja
kehitysvammaisiin. Lainsäädännöstä
luovuttiin Suomessa vasta 1970-luvulla.
Lain kirjain historiasta:
”Ote
avioliittolaista vuodelta 1929:
11§
Avioliittoon älköön menkö se, joka on mielisairas
tai tylsämielinen.
12§ Se,
jolla on kaatumatauti, joka ei pääasiallisesti johdu
ulkonaisista syistä, tai tarttuvalla asteella oleva
sukupuolitauti, älköön menkö avioliittoon, ellei
ole siihen saanut tasavallan presidentin lupaa.
Kuuromykkä
älköön myöskään sellaisetta luvatta
menkö avioliittoon toisen kuuromykän kanssa, paitsi milloin
jommankumman kuuromykkyys ei ole synnynnäistä.
(AIKAJANA,
vuoden 1929 avioliittolaki)”
Muistan lukeneeni kirjastosta
lainaamani kirjan joskus -80-luvun puolella olevan julkaistun
tutkimuksen, missä tarkisteltiin sateenkaariperheiden tilanteita
ja elämän menoa. Niissä oli myös sivureunuksina
huomautuksina eli lähteinä, joten siinä mielessä
tutkimus oli ainakin 30 vuotta vanhaa ja 30 vuoden aikana ei Suomi
ole tutustunut näihin ollenkaan? Tämä pitkä
historia osoittaa vain asenteellisuudesta jotain tabua kohtaan ja
tabu oli vihdoin murrettu ainakin 2000-luvulta lähtien.
Kirjastosta niitä piti kysyä,
kun ei hyllyistä löytynyt. Niissä kuvataan vähän
samaa kuin nykyisinkin ja asenteet ihmisillä ovat keventyneet
mutta ei kaikilta, kun luulot ovat samaa luokkaa kuin ennenkin.
Yrjö Kallinen aikoinaan ei
opiskellut kunnolla, mutta hän sai oppia elämänkokemuksina
ja kannattaa kuunnella sekä lukea:
Yrjö
Kallisen puheet teksteineen.
Yrjö Kallinen ei tarkoittanut
hänen aikanaan tätä nykyaikaa vaan sitä, että
miten me järkeilemme ja kuinka turvaudumme siihen haikailuun
menneisyydestä siinä olevassa tulevaisuudessa. Me oikeasti
ollaan unessa Eurossa ja tulokset ovat olleet sen mukaisia ja ei
hyvältä näytä.
Henkilöhistoria:
Wikipediassa
Yrjö Kallinen.
Niin, eipä professuurilla paljon
voi henkseleitä paukutella kun ei tiedä mitään
vähemmistöjen kärsimyksistä. On niitä muita
puheenvuoroja ollut, missä sijaisvanhemmilla ei ollut jakaa
rakkautta ja rahan mahti on ollut liian suuri. Kyllä nyt pitää
ajatella rakkautta perheessä, missä lapsi voi saada hyvän
elämän.
Ilmoita asiaton viesti
On olemassa asiantuntijoita ja monen tasoisia. Se että on lukenut/opiskellut tiedettä, ei tarkoita vielä että olisi ymmärtänyt sitä. Varsinkaan kun oma usko sekoittaa ja saa hakemaan vimmatusti oikeutusta keinolla millä hyvänsä. Enempää tämä epätieteellinen oksennus ei ansaitse kommenttejani. Ötyä
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä niin, siinä olet oikeassa, ettei pelkkä lueskelu tai opiskelu riitä vaan siinä pitää vielä kokea, että edes jotain ymmärtäisi.
Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit uskonnolla ja vimmalla saada asialleen oikeutusta, niin ei se minulta kunnioitusta ansaitse. Öitä vaan.
Ilmoita asiaton viesti
Pyh- Nykysuomessa puoluekirja korvaa ja sivuuttaa maalliset opinnot ja absoluuttisen tiedon jos väittää vaan, varmimmin median kautta. ( sark.var.)
Ilmoita asiaton viesti
Tämä Tapio Puolimatkan blogi rakentuu samalla pohjalle kuin hänen eduskunnalle kirjoittamansa asiantuntijalausunto, jossa lapsen oikeudet ja lapsen puolustaminen ovat keskeisiä argumentteja.
Niitä taas eduskunnan isossa salissa ylenkatsottiin ja sivuutettiin enemmistön voimin samalla, kun aikuisten itsekkyys nostettiin niiden yläpuolelle.
Ilmoita asiaton viesti
Sokeat päättäjät taluttavat sokeita, kun vain ”aikuisten” himojen mukaan tehdään päätöksiä.
Ilmoita asiaton viesti
Ajatus lapsen oikeudesta isään ja äitiin on merkillinen. Mitä se oikein tarkoittaa?
Biologiantuntemuksemme kertoo, että meillä jokaisella on isä ja äiti – no, ainakin äiti. Onko se oikeus vai väistämättömyys?
Jos jokaisella on kasvuvaiheessa oikeus molempia sukupuolia edustaviin kasvattajiin, vanhempiin, eikö ”oikeus” koske yksinuoltajaperheiden lapsia? Pitäsikö avioerot kieltää? Pitäisikö yksinhuoltajat määrätä lainvoimaisesti avioitumaan määräajassa?
Voisitko vastata kysymyksiini?
Ilmoita asiaton viesti
Totean ihan yleisesti, että minusta mielikuvamanipulaatio on avoimen keskustelun tilalla lähes aiheessa kuin aiheessa (vrt. NATO, Kreikka, Eu, talous jne).
Ilmoita asiaton viesti
Taistelu oikeasta tiedosta, mielikuvista ja kannatuksesta http://kanerva.eu/fi/?p=607
Liittyy tiedon suomettumiseen http://kanerva.eu/fi/?p=1039
Miten muuten kuin mielikuvilla välittää tiedon ihmisille, jotka eivät osaa prosenttilaskuja, mutta osaavat kirjoittaa runoja ? Faktoillako ??
Ilmoita asiaton viesti
Pyrkimällä avoimeen keskusteluun.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa tieto suomettuu. Suomi-brändinkin osa on kansainvälisesti tunnustettu finlandisierung, propaganda, sensuuri ja julkinen valehtelu ja juonittelu. Suomella on pitkäaikaiset kulttuuriperinteet asiasta aina kylmänsodan ajoista ja neuvostopropagandasta lähtien.
http://kanerva.eu/fi/?p=1039
Finlandisierung leviää myös EU:ssa ikävien asioiden ympärille. Tosin juonittelulle on pitkät perinteet Euroopan hoveissa. Tästä on kyse.
Jostain syystä vaietaan, että psykologia pitää isän ja äidin vaikutusta parhaana. Tietysti tästä on poikkeuksia, koska on erilaisia ihmisiä. Lapselle on hyvä saada asioista mies- ja naisnäkökulmaa tasapainoisen maailman kuvan takia. Asia on laaja. Lapset elävät monenlaisissa olosuhteissa eikä vaadita lapsentekolupaa ja -kursseja ja näyttöjä. Paitsi erotapauksissa.
Yleisesti ottaen lapsen etu alkaa kuulostaa jo vitsiltä. Se tuntuu olevan mitä tahansa, mikä sopii sen sanojan etuihin tai subjektiivisesti näkee. Tai mitä on viranomaisen tekstiä liimaaleikattu perusteeksi. Näemmä politikon blogikin kelpaa. Muutoin se on objektiivisesti vaikeampi määritellä. Usein lapsen etu, esimerkiksi luonapidossa, muuttuu kun puhutaan rahasta, erityisesti elatusmaksusta. ’Lapsen edulla’ tehdään kauppaa ja käytetään aseeena.
Mutta tässä ei ole vielä kaikki. ’Lapsen edulla’ voidaan tehdä politiikkaa ja ajaa omaa ideologiaa.
Jos tähän liittäisi ’vanhemman oikeus’ käsitteen niin joutuu hyvää tarkoittavan, itseään_suvaisevaisiksi_kutsuvan Suomen inkvisition kohteeksi. Taviksen tai yksilön etu on pannassa itsekkyytenä. Erikoisryhmät on eri asia.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, eiväthän heteroavioliitoissa elävät toivo sitä, että heidän avioliittonsa aikanaan päättyisi avioeroon ja siten heidän lapsensa eivät saisi kasvaa sekä äidin että isän kanssa. Se ei ole hyväksi lapselle. Pointti on nimenomaan siinä, ettei pidä ehdoin tahdoin pyrkiä siihen, ettei lapsi saa kasvaa isän ja äidin kanssa. Isät kunniaan! Isät ovat yhtä tärkeitä lapselle kuin äidit. Useimmitenhan lapset joutuvat kasvamaan ilman isää, eivätkä ilman äitiä.
Ja nimenomaan kasvatustieteen professori on oikea henkilö puolustamaan lasten oikeuksia.
Miksi ajatellaan, että vain silloin ollaan suvatsevaisia, jos suvaitaan homoavioliitot? Miksi ei voitaisi suvaita sitäkin, että ihminen puolustaa heteroavioliittoa ja lapsen oikeutta sekä isään että äitiin? Mitä suvaitsematonta siinä on, jos ajatellaan lapsen parasta? Tottakai lapselle on parasta se, että hän saa kasvaa sekä isän että äidin kanssa.
Lapselle ei ole parasta avioero, mutta eihän kukaan siihen pyrikään. Se on vain valitettava tosiasia, että jotkut eroavat. Lapset, jotka avioeron seurauksena asuvat vain joko äidin tai isän kanssa, kärsivät siitä. Kyllä he kaikki haluaisivat, että voisivat asua sekä äidin että isän kanssa.
Ja toistaminen/jankkaus tässä kirjoituksessa on tarkoituksellista.
Ilmoita asiaton viesti
”Tottakai lapselle on parasta se, että hän saa kasvaa sekä isän että äidin kanssa”
Hieno argumentti, vain perustelut puuttuvat.
Ilmoita asiaton viesti
Joo. Kyllä lapselle parasta on, että saa kasvaa täyspäisten aikuisten kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Perusteluista kiinnostuneita varten Puolimatka on julkaissut aihepiiristä kokonaisen kirjankin: http://www.nettikirjakauppa.com/fin/tuotekategoria…
Ilmoita asiaton viesti
Vastauksena puolimatkan argumentteihin.
http://liljat.fi/2014/04/asiantuntijalausunto-homo…
Pointtini oli lähinnä, että jos tokaisee jotain, siihen pitää kyllä osata antaa perustelutkin. Jota eivät voi olla ”lue tää kirja”, sillä tavalla keskustelusta ei tule mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Vastauksena vastauslinkkiin: http://www.tapiopuolimatka.net/jyvaskylan-yliopist…
Muuten en suinkaan ole täysin eri mieltä kanssasi siitä, etteikö keskustelussa olisi hyväksi esittää lähdeviitteiden lisäksi myös tiivistettyjä argumentteja. Itse asiassa tässäkin keskustelussa sellaisille olisi mielestäni paljonkin tarvetta.
Niinpä liitän tähän oman referaattini yhdestä prof. Puolimatkan tähän keskusteluun liittyvästä argumentista (siis sellaisena kuin sen nyt itse ymmärrän):
(1) Suomen tasavallan ratifioimassa kansainvälisessä lasten oikeudet määrittävässä sopimuksessa oikeus omaan isään ja äitiin kuuluu jokaisen lapsen tunnustettuihin ihmisoikeuksiin.
(2) Suomen tasavallan ratifioimat kansainväliset sopimukset ovat Suomen tasavallassa lainvoimaisia.
(3) Jotta lapsen lainvoimaisesti tunnustettuja ihmisoikeuksia Suomen tasavallassa käytännössäkin kunnioitettaisiin, kaikkiin lapsen asemaan tavalla tai toisella mahdollisesti vaikuttaviin lainsäädäntömuutosesityksiin olisi ennen esitysten eduskuntakäsittelyä liitettävä niiden lapsivaikutuksia koskeva arviointi. Toisenlainen menettely osoittaisi piittaamattomuutta lapsen ihmisoikeuksia kohtaan sellaisina kuin ne on kirjattu Suomen tasavallassa lainvoimaiseen kansainväliseen sopimukseen.
(4) Kansalaisaloiteavioliittolakimuutosesitys vaikuttaa mahdollisesti jollain tavoin lapsen asemaan Suomen tasavallassa.
(5) Kansalaisaloiteavioliittolakimuutosesitys on otettu Suomen tasavallassa eduskuntakäsittelyyn sen lapsivaikutuksia arvioimatta.
(6) SIISPÄ Suomen tasavallan eduskuntaenemmistön menettely kansalaisaloiteavioliittolakimuutosesityskäsittelyssä osoittaa piittaamattomuutta lapsen ihmisoikeuksia kohtaan sellaisina kuin ne on kirjattu Suomen tasavallassa lainvoimaiseen kansainväliseen sopimukseen.
– Tästä sopii kaikin mokomin keskustella.
Ilmoita asiaton viesti
Toistan: sukupuolineutraali avioliittolaki ei poista yhdeltäkään lapselta isää eikä äitiä.
Mitä oikein kuvittelet (tai Puolimatka kuvittelee)? Että jossain on olemassa isä ja äiti, jotka oikein odottavat tämän lain voimaantuloa: ”viimeinkin voimme antaa lapsemme homojen adoptoitavaksi”?
Ilmoita asiaton viesti
Tämä Oulan kommentti ei kovinkaan kiinteästi liittynyt edellä kirjoittamaani mutta pysyi sentään kokonaiskeskustelun aihepiirissä.
Samalla tavoin kokonaiskeskustelun aihepiirissä pysyen mutta nyt kommentoimaani puheenvuoroon erityisesti rajoittumatta kommentoisin, että perhelainsäädännön muutossuuntaa voi ylipäänsä tarkastella eri näkökulmista. Yhtenä paljon huomiota saaneena näkökulmana on aikuisten mahdollisuus saada lakeja muuttamalla entistä laajempia oikeuksia toimia haluamillaan tavoilla tai yleistä hyväksyntää tällaiselle toiminnalleen. Toisena näkökulmana on se, miten tällainen aikuisten mahdollisuuksien laveneminen ja avautuneisiin uusiin vaihtoehtoihin siirtyminen vaikuttaa tai yhä vain jatkuessaan vaikuttaisi lapsiin. Tällöin tarkastelutapa on sosiologis-tilastollinen eli yksityistapauksiin kompastumatta pyritään hahmottamaan vaikutusten yleisluonnetta. Tämä tietysti edellyttää yhteiskuntatieteellisiä tutkimuksia ja niiden tulosten huomioonottamista päätöksenteossa. Juuri tässä tarkoituksessa asiantuntijalausuntojakin laaditaan ja vastaanotetaan.
Liika henkilökohtaisuus estää näkemästä metsää puilta. Puolimatkan argumentissa nähdään lakimuutosesityksen hyväksytyksi tullessaan olevan johtamassa sellaisen näkemyksen leviämiseen, jonka mukaan omien lastensa jättäminen ei ole kovinkaan paha asia, koska mikä tahansa korvaava kasvuympäristö voi hyvinkin korvata lapselle omien biologisten vanhempien ehjän ydinperheen menettämisen. Näin ei Puolimatkan parhaina pitämien yhteiskuntatieteellisten tutkimusten mukaan suinkaan ole asian laita, joten tällaisen uskomuksen leviämisellä ja sen mukaisella käyttäytymismuutoksella olisi hänen mukaansa lapsen jo lainvoimaisestikin tunnustettuja oikeuksia polkeva käytännön vaikutus.
Tämä prof. Puolimatkan argumentti on nähdäkseni aivan asianmukainen, ja pidän kovin valitettavana, että keskustelua suureksi osaksi on käyty ja yhä käydään vaivautumatta edes ottamaan selvää siitä, mitä Puolimatka on todella sanonut.
Ilmoita asiaton viesti
” Suomen tasavallan ratifioimassa kansainvälisessä lasten oikeudet määrittävässä sopimuksessa oikeus omaan isään ja äitiin kuuluu jokaisen lapsen tunnustettuihin ihmisoikeuksiin”
Jos palaat viestiin johon esitin perustelupyyntöni, huomaat ettei siinä ollut kysymys lapsen oikeudesta isään ja äitiin, kansainvälisistä sopimuksista tai laeista vaan väitteestä, jonka mukaan jotenkin itsestäänselvästi tämä järjestely(isä ja äiti) olisi lapselle paras.
Jos tuppaat väliin kun vastausta on pyydetty joltakulta muulta, sopisiko ettet vaihda keskustelunaihetta?
Ilmoita asiaton viesti
Luitko antamani linkin takaa löytyvän tekstin?
Kysymyshän on perimmältään siitä, että antaessaan asiantuntijalausunnon professori vetoaa parhaana pitämäänsä tieteelliseen näyttöön. Tässä tapauksessa hän on myös kirjoittanut aihepiiristä kirjan. Lisäksi hän puolustaa kantaa, joka on intuitiivisestikin uskottava.
Tämän kaiken kuittaaminen ikään kuin kysymys olisi pelkästä ”väitteestä, jonka mukaan jotenkin itsestäänselvästi tämä järjestely(isä ja äiti) olisi lapselle paras” vaikuttaa minusta kovasti olkiukon rakentelulta.
Ilmoita asiaton viesti
”Tämän kaiken kuittaaminen ikään kuin kysymys olisi pelkästä ’väitteestä, jonka mukaan jotenkin itsestäänselvästi tämä järjestely(isä ja äiti) olisi lapselle paras’ vaikuttaa minusta kovasti olkiukon rakentelulta.”
Ei se ole olkiukko. Vaan yksinomaan se, mihin kommentoin ja johon päätit tunkea mukaan ja laajentaa sen keskustelunhaaran kaikenlaiseen muuhun. Yhdessä kommentissa ei luonnolisestikaan käsitellä kovin laajoja aiheita, eikä tuo sinun tyrkyttämäsi ollut vastaus siihen mitä kysyttiin.
Jos halusit puhua noista asioista, miksi ihmeessä vastasit niillä viestiin joka puhui aivan muusta?
Ilmoita asiaton viesti
Alun perin tämä keskusteluhaara lähti siitä, että vastasin viestiisi, jonka koko sisältö oli seuraavanlainen:
[KLIP]
”Tottakai lapselle on parasta se, että hän saa kasvaa sekä isän että äidin kanssa”
Hieno argumentti, vain perustelut puuttuvat.
[/KLIP]
Loppurivi tuossa siis oli kommenttisi alkurivillä osittaissiteeraamaasi viestiin, joka oli mm. ottanut esiin asian intuitiivisen uskottavuuden ulottuvuuden. Intuitiivista uskottavuutta tukevia perusteluja olit vailla, mutta kun niitä sitten tarjoaa, ne kuulemma ovatkin joko väärin tarjottuja tai muuten vain asiaankuulumattomia. No, mikäpäs siinä: voidaan toki sopia, että oman intuitiosi mukaan tämä asia on toisin kuin mm. alun perin siteeraamasi kirjoittajan intuition mukaan eikä koko asiaan saa kukaan puuttua, ellet sitä juuri häneltä erikseen kysy.
Keskustelukulttuuria sekin.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, noiden perusteiden tarjoamisen sijaan päätit tuoda keskusteluun jotain täysin muuta.
”voidaan toki sopia, että oman intuitiosi mukaan tämä asia on toisin kuin mm. alun perin siteeraamasi kirjoittajan intuition mukaan eikä koko asiaan saa kukaan puuttua, ellet sitä juuri häneltä erikseen kysy”
Eli se että mainitsen perusteiden puuttumisesta ei tarkoita samaa kuin perusteiden kysyminen? Selvä, mitäpä tässä pilkkuja halkomaan.
Viestini on sisältänyt vain toiveeni ymmärtää millä tuo ”osittainen” sitaatti, joka sisältää totuusväittämän, on oikeutettu eikä minkäänlaista vihjettä ”intuitiostani” asiassa. Se ettei sinulla ole vastausta tarjota, vaan viet keskustelua muualle ja sitten alat nillittää ’keskustelukulttuurista’ kun siitä sinulle huomautetaan, antaa olettaa ettei sinullakaan ole vastauksia.
Eli ei minulla ole mitään sinun puuttumistasi vastaan, pyydän vain että pysyt asiassa. Jos sinulla on jotain muuta, älä kirjoita sitä vastaukseksi minun viestiini jossa halusin oikeasti vastauksen juuri siihen mitä esitin – en keskustelua lapsen oikeuksista. Voidaan toki pohdiskella siitäkin, kiilasit vain sillä asiattomaan kohtaan.
Ilmoita asiaton viesti
Missä kohtaa kansainvälisissä lasten oikeuksia määrittelevissä sopimuksissa puhutaan nimenomaan isästä ja äidistä? Kaikissa mahdollisissa versioissa mitä minä löysin puhutaan vanhemmista ja laillisista huoltajista. Sopimuksessa mainitaan äiti kohdassa jossa puhutaan asianmukaisen terveydenhoidon tarjoamisesta odottaville ja synnyttäneille äideille.
http://www.ohchr.org/EN/ProfessionalInterest/Pages…
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärtääkseni
vanhemmat = isä ja äiti
Esim. sedät ja tädit eivät ymmärtääkseni ole vanhempia.
Luulen, että asia on näin muissakin kuin suomen kielessä.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä. Siellä puhutaan vanhemmista. Mutta myös muista laillisista huoltajista, kumpaakaan painottamatta. Missään kohtaa ei keskitytä pelkästään vanhempiin ja missään kohtaa vahemmista ei puhuta nimenomaan äitinä ja isänä.
Ilmoita asiaton viesti
Sikäli kuin olen pannut merkille, vanhemmat ovat joka kohdassa ensisijaisia ja muut mahdolliset vaihtoehtoiset hoitojärjestelyt toissijaisia. On myös erityisiä kohtia, joissa vanhemmista puhutaan erikseen:
Article 7
1. The child shall be registered immediately after birth and shall have the right from birth to a name, the right to acquire a nationality and. as far as possible, the right to know and be cared for by his or her parents.
Sopimustekstissä on kohtia, joista käy ilmi, että kullakin lapsella tiedetään olevan tasan kaksi vanhempaa, ja koska adoptiosta puhutaan erikseen, on selvää, että vanhemmista puhuttaessa tarkoitetaan nimenomaan biologisia vanhempia, jotka siis ymmärtääkseni mekin molemmat myönnämme nimenomaan isäksi ja äidiksi. Ei siis ole mitenkään väärin suomentaa tuo ylläoleva kohta:
”Lapsi on rekisteröitävä heti syntymänsä jälkeen ja hänellä on syntymästään saakka oltava oikeus nimeen, oikeus saada kansalaisuus ja, mikäli suinkin mahdollista, oikeus tuntea isänsä ja äitinsä ja elää heidän hoidossaan.”
Ilmoita asiaton viesti
”Ymmärtääkseni vanhemmat = isä ja äiti; Esim. sedät ja tädit eivät ymmärtääkseni ole vanhempia.”
Näin minäkin sen ymmärrän.
Sitä olen kyllä useaan otteeseen kysynyt, mitään loogisesti kestävää vastausta saamatta, että miten sukupuolineutraali avioliittolaki muka poistaisi lapselta näitä vanhempia.
Ilmoita asiaton viesti
Professori Puolimatkan argumenttia olen jo referoinut (viesti 73, http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/18…).
Tämä argumentti ei sisällä sellaista ajatusta, että lakimuutos toteutuessaan jotenkin suoranaisesti pakko-otattaisi lapsia vanhemmiltaan, joten sellaisen ajatuksen perustelujakaan ei tässä yhteydessä ole syytä tingata. Odotettu epätoivottava, lapsen oikeuksia riistävä vaikutus olisi sen sijaan epäsuora, biologisten vanhempien sekä yleistä yhteiskunnallista asemaa että keskimääräistä lastensa hoitovastuuseen sitoutumista heikentävä.
Biologisten vanhempien yleinen yhteiskunnallinen asema heikkenisi siksi, että perinteinen avioliittoinstituutio on tukenut sitä mutta ehdotetun muutoksen jälkeen tämä tuki poistuisi: yhteiskunnan tunnustama uusavioliittoinstituutio ei enää kiinteästi liittyisi lasten oikeuteen tuntea biologiset vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan.
Biologisten vanhempien keskimääräinen lastensa hoitovastuuseen sitoutuminen puolestaan heikkenisi (paitsi jo heidän asemansa yleisen heikkenemisen vaikutuksesta) lähinnä siksi, että uusavioliittolain läpiviemiseksi ja ylläpitämiseksi tarvittava mediarummutus toistaa sellaista parhaan käytettävissä olevan tutkimustiedon valossa paikkansapitämätöntä väitettä, jonka mukaan lapselle on yhdentekevää, hoitavatko häntä omat vanhemmat vai jotkut muut, laadukkaat aikuiset. Näin ollen lastensa hoitovastuusta luistamista harkitsevat vanhemmat saavat tällaisesta julkisesta ilmapiiristä vahvistusta sekä omantuntonsa turruttamiseen (”ei se ole lapsiltakaan pois”) että menettelynsä oikeuttamiseen kaikissa ihmissuhteissaan (”kyllähän te itsekin tiedätte, ettei se ole lapsiltakaan pois”).
Näiden näkökohtien loogisesta kestävyydestä tässä lähinnä olisi syytä keskustella.
Ilmoita asiaton viesti
”Biologisten vanhempien yleinen yhteiskunnallinen asema heikkenisi siksi, että perinteinen avioliittoinstituutio on tukenut sitä mutta ehdotetun muutoksen jälkeen tämä tuki poistuisi: yhteiskunnan tunnustama uusavioliittoinstituutio ei enää kiinteästi liittyisi lasten oikeuteen tuntea biologiset vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan.”
Jokainen kahdenvälinen avioliitto on oma instituutionsa. En ymmärrä, miksi yksikään olemassaolevista avioliitoista muuttuisi lakimuutoksen myötä yhtään millään tavalla. Siten en myöskään näe, miksi minkään olemassaolevan avioliiton tuki omille lapsilleen muuttuisi millään tavalla.
Jos se kuitenkin muuttuu, on syy silloin yksittäisissä aviopareissa, ei avioliittolaissa.
Ilmoita asiaton viesti
No nyt siis jo puhutaan oikeasta asiasta: hyvä!
”Jokainen kahdenvälinen avioliitto on oma instituutionsa.”
– Mitä tällä tarkoitit?
”En ymmärrä, miksi yksikään olemassaolevista avioliitoista muuttuisi lakimuutoksen myötä yhtään millään tavalla.”
– Etkö ylipäänsä näe avioliittolainsäädännön vaikuttavan millään tavalla avioliittoihin vai edustatko tässä jotain suppeampaa vaikuttamattomuuskantaa?
”Siten en myöskään näe, miksi minkään olemassaolevan avioliiton tuki omille lapsilleen muuttuisi millään tavalla.”
– Jokainen olemassaoleva avioliitto on periaatteessa hajoamisuhan alainen, ja mitä vähemmän yhteiskunta tukee sen koossapysymistä, sitä todennäköisemmin se todella hajoaakin. Tilastollisesti tämä sitten näkyy avioerojen määrän kasvuna.
”Jos se kuitenkin muuttuu, on syy silloin yksittäisissä aviopareissa, ei avioliittolaissa.”
– ”Vikaa on niin sysissä kuin sepissäkin”, mutta nyt kuitenkin vaikuttaa siltä kuin et olisi suostunut oikein vakavissasi kohtaamaan koko tätä kysymyksenasettelua. Puolimatkan argumentti (sellaisena kuin sen ymmärrän) sanoo, että ehdotettu lakimuutos polkee lapsen oikeuksia johtamalla epäsuorasti avioerolapsien määrän lisääntymiseen, mikä taas lisää niiden lasten lukumäärää, joiden oikeus kasvaa ehjässä perheessä omien vanhempiensa hoitamina jää toteutumatta. Näin ollen lakimuutosesityksen toteutumisen lapsivaikutus olisi parhaan käytettävissä olevan tieteellisen tutkimustiedon valossa kielteinen eikä sitä siis voi hyväksyä, ilman että Suomen tasavallassa jo lainvoimaisia lasten oikeuksia poljettaisiin – vieläpä ehdoin tahdoin ja vasten parempaa tietoa, sillä päätöksentekijöitä oli kyllä asiasta etukäteen varoitettu.
Ilmoita asiaton viesti
”Mitä tällä tarkoitit?”
Sitä, että minun ja vaimoni välinen avioliitto on yksi instituutio. Sinun ja sinun vaimosi (jos sinulla on sellainen, mistäs minä tiedän) välinen avioliitto on kokonaan toinen instituutio. Se, että meidän avioliittojamme säätelee sama laki, ei tee niistä minun silmissäni millään tavalla samaa instituutiota.
”Etkö ylipäänsä näe avioliittolainsäädännön vaikuttavan millään tavalla avioliittoihin”
Silloin kun lainsäädäntöä lievennetään, en näe sen vaikuttavan millään tavalla olemassaoleviin liittoihin. Jos sitä tiukennettaisiin, silloin se tietysti vaikuttaisi niihin olemassaoleviin liittoihin, jotka muuttuisivat kielletyiksi.
”Puolimatkan argumentti (sellaisena kuin sen ymmärrän) sanoo, että ehdotettu lakimuutos polkee lapsen oikeuksia johtamalla epäsuorasti avioerolapsien määrän lisääntymiseen, mikä taas lisää niiden lasten lukumäärää, joiden oikeus kasvaa ehjässä perheessä omien vanhempiensa hoitamina jää toteutumatta.”
Jaa, no tätä minä vaan en usko.
Ja ”sellaisena kuin sinä sen ymmärrät”? Eikö Puolimatka voisi tulla itse kertomaan, mitä hän tarkoittaa omilla sanoillaan? Toki voit toimia hänen puhemiehenään jos niin haluat, mutta silloin sinulla on epäkiitollinen velvollisuus kantaa väärinymmärtämisen riski.
Ilmoita asiaton viesti
Enpä näe mitään syytä prof. Puolimatkan ”tulla itse kertomaan, mitä hän tarkoittaa omilla sanoillaan” tilanteessa, jossa keskustelua nähdäkseni käydään parhaastaan ottamatta lainkaan selvää siitä, mitä hän tähän mennessä tai edes juuri tässä kommentoitavassa tekstissäänkään on sanonut. Eipä se Puolimatkan teksti mielestäni mitenkään vaikeaselkoistakaan ole, vaan tuo ”sellaisena kuin sen ymmärrän” on sanomanani tarkoitettu lähinnä haasteeksi: ellei tämä tulkintani kelpaa, niin otapa sitten ihmeessä itse selvää suoraan Puolimatkan tekstiin paneutumalla, onko asia todella väittämälläni tavalla, ja ellei mielestäsi ole, niin oikaise vapaasti esitystäni! Vain oman laiskuutesi takiahan joudut nyt tyytymään toisen käden lähteeseen (siis esittämääni referaattiin) – jos olisit itse tutustunut referointini kohteeseen, niin toinenpa olisi tilanne.
Muutoin toteaisin, että voit toki puolestani panna pään pensaaseen kieltäytymällä uskomasta vertaisarvioidun yhteiskuntatieteen tutkimustuloksiin perustuvia asiantuntijalausuntojakaan, jos ne eivät sinua miellytä – haluamansa mallisessa mielikuvitusmaailmassa elämiseen meillä itse kullakin yksityishenkilönä on ylipäänsäkin täysi valta ja vapaus; mutta kansanedustajiamme sentään pitäisi toimessaan sitoman aito ja vakava pyrkimys lainvoimaisiksi ratifioitujen kansainvälisten sopimusten noudattamiseen, ja kovin onnettomana pidänkin sitä, ettei näin tällä hetkellä enimmäkseen vaikuta olevan laita. Toivottavasti edes keväämmällä valittava uusi eduskuntamme olisi toimissaan vastuullisempi!
– Tuollainen ”oma yksityinen instituutio”, jollaisena kutakin avioliittoa sanojesi mukaan siis pidät, vaikuttaisi muuten olevan pelkkä omiin jalkoihinsa kompastuva käsitehirviö (”oksymoroni”): Suomen kielen perussanakirjan mukaanhan instituutio = ”tapaan t. oikeussäännöksiin perustuva sosiol., pol. t. uskonnollinen elämänmuoto, tapajärjestelmä, (yhteiskunnallinen) laitos”, ei siis mikään joka kodissa itse vapaasti keksittävä ja muutettava asia (ja avioliitto annetaan samaisessa sanakirjassa vielä erikseen heti perään esimerkkinä juuri sanotunlaisesta instituutiosta).
Ilmoita asiaton viesti
Mikä on se Puolimatkan teksti, mihin mielestäsi pitäisi paneutua? Olen paneutunut tällä sivulla olevaan blogikirjoitukseen sen verran, että luin sen yhden kerran läpi. Jos taas tarkoitat jotain muuta julkaisua, niin ei tule mitään. Tällä sivulla kommentoin tällä sivulla esitettyjä väitteitä enkä muita.
Puolimatkan blogin viimeisessä kappaleessa lukee näin: ”Uusi avioliittokäsitys kumoaa lapsen perustavan ihmisoikeuden tuntea isänsä ja äitinsä ja kasvaa heidän hoidossaan.” Tämä yksinkertaisesti ei pidä paikkaansa.
Ilmoita asiaton viesti
No hyvä, kyllä se minullekin riittää, että luetaan ja pyritään ymmärtämään se blogiteksti, jota kulloinkin kommentoidaan. Tästähän meidän on lähdettävä.
Puolimatkan tekstin kuten kaikkienkin blogitekstien oikeinymmärtäminen kuitenkin edellyttää myös joitain taustatietoja, sillä mikään kerralla luettavissa oleva teksti ei voi olla sisällöllisesti itseriittoinen. Näihin taustatietoihin kuuluu yhteiskuntatieteille keskeisen tilastollisen tutkimuksen ja sen tuloksia kuvaavan ja selittävän tieteellisen analyysin merkitys yksittäistapauksiin takertumattomana laajoja ihmisryhmiä koskevien ilmiöiden ja vaikutussuhteiden näkyviksi tekijänä. Juuri tällaista laaja-alaisten yhteiskuntavaikutusten analyysia vastuullisessa lainvalmistelutyössä kipeästi tarvittaisiin ja onneksi edes jossain määrin hyödynnetäänkin.
Blogitekstissään professori Puolimatka teki selkoa asiantuntijalausuntonsa ”varsinaisesta sisällöstä: lapsen oikeuksista, perherakenteista, perherakenteiden vaikutuksesta lapsen hyvinvointiin ja sukupuolineutraalin avioliittolain sosialisaatiovaikutuksista”. Tämän selvityksen pohjalta nousee myös hänen loppupäätelmänsä, jonka mukaan ”uusi avioliittokäsitys kumoaa lapsen perustavan ihmisoikeuden tuntea isänsä ja äitinsä ja kasvaa heidän hoidossaan”. Tämä päätelmä siis mielestäsi ”yksinkertaisesti ei pidä paikkaansa”.
Voin ymmärtää kantasi sikäli kuin tahdoit sanoa, ettei aiottu lakimuutos toteutuessaan merkitsisi sitä, että sen jälkeen ei enää yksikään suomalaislapsi pääsisi nauttimaan Suomenkin ratifioimalla kansainvälisellä sopimuksella tunnustetusta oikeudestaan tuntea isänsä ja äitinsä ja kasvaa heidän hoidossaan. Näin rajun ja drastisen vaikutuksen toteutumatta jäämisen selvillesaantia varten ei mitään asiantuntijalausuntoja tosin olisi tarvittukaan, onhan se selvää muutenkin.
Kontekstissaan Puolimatkan onkin nähdäkseni ymmärrettävä tarkoittaneen viitata tekemänsä selvitystyön lopputulemaan: jos esitetty avioliittolakimuutos hyväksytään, niin Suomen lainsäädäntö ei enää aseta lapsen perustavaa ihmisoikeutta tuntea isänsä ja äitinsä ja kasvaa heidän hoidossaan kaiken lasta koskevan lainsäädäntömme lähtökohdaksi vaan aikuisille vaaditut uudet ”monimuotoavioliitto-oikeudet” ovat ajaneet tämän lapsen perustavan ja Suomessa lainvoiman jo saavuttaneenkin ihmisoikeuden yli – ja siis lainsäädäntöämme ohjaavana periaatteena todellakin kumonneet sen.
Ilmoita asiaton viesti
”Sukupuolineutraali avioliittolaki ajettiin läpi kovalla kiireellä, vaikka lain lapsivaikutuksia ei ole tutkittu, kuten lakivaliokunta kielteisessä mietinnössään totesi: ’ennen näin merkittävien perheoikeudellisten lainsäädäntömuutosten toteuttamista tulisi laatia lapsivaikutusten arviointi'”
Mitä höpöä, onhan noita samaa sukupuolta olevien parien lapsia tutkittu vuosikymmeniä. Se ettei ole tätä lakiesitystä varten tehty arviota ei ole sama asia kuin ettei ole tehty tutkimuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Kaksi lainausta:
1) ”Sukupuolineutraali avioliittolaki ajettiin läpi kovalla kiireellä, vaikka lain lapsivaikutuksia ei ole tutkittu …” (Puolimatka)
2) ”Se ettei ole tätä lakiesitystä varten tehty arviota ei ole sama asia kuin ettei ole tehty tutkimuksia.” (Ala-Olla)
Tässähän se villakoiran ydin on.
Kun lakeja säädetään, pitäisi siis Puolimatkan mukaan tutkia, millaisia vaikutuksia ko. lain voimaan saattamisella on (”lapsivaikutuksia” siis tässä tapauksessa)
Se, että asioita on yleensä tutkittu, ei vielä vastaa kysymyksiin valmisteilla olevan lain käytännön vaikutuksista. Ei ole ollenkaan tavatonta, että ennen lain astumista voimaan, halutaan olla mahdollisimman hyvin perillä juuri kyseisen lain todellisista vaikutuksista. Kiireellä se ei aina onnistu. Jos halu puuttuu, se ei varmasti onnistu.
Kyse on siis lainsäädännön peruskaurasta: laadukkaita lakeja syntyy vain huolellisen valmistelun kautta. Juuri tähän onkin eräiden epäonnistuneiden tai kiirehdittyjen lakien osalta – tämä mukaan lukien – kiinnitetty huomiota.
Ilmoita asiaton viesti
” Mielikuvien varaan rakentuva julkisuustulva menettää tehoaan, jos sen keskeisiä mielikuvia kyseenalaistetaan kriittisessä ja asiallisessa keskustelussa”
Mitä ihmettä???Suomessa ei puhuta edes perheitä koskevasta ns.lastensuojelusta ääneen.Asiantuntijat vaiennetaan,jotka eivät kannata tiettyjen tahojen,puolueiden huostabisnekseen perustuvaa lastensuojelun kulttuuria.Mikä muuten suomessa tekeekin jokaisesta tutkijasta,professorista ,kirjanoppineesta asiantuntijan,ohi niiden joille arki on sitä elämää,josta he kuvittelevat kaiken tietävänsä?
Tässä maassahan säädetään lakejakin es.perheiden ,yksilöiden kokemuksista ,tarpeesta piittaamatta.Kuinka kirjoista lukenut tietää muka paremmin,kuin asiantuntijat,eli he ,joiden elämästä on kyse?Sallikaa minun suoraan sanottuna nauraa.
Sanonpa nyt viimeisen kerran,että yksinhuoltajilla ja homoilla ei ole mitään tekemistä samassa keskustelussa.Te asennevammaiset,ja ennakkoluuloiset jotka vedätte yksinhuoltajat esimerkeiksi, mielestänne siis johonkin ”kiellettyyn”tarkastakaapa ennakkoluulojanne.Eletään 2015,ei noitavainojen aikaa.
Mistä kumpuaa asennevammanne pienperheitä (yh-ennenvanhaan)kohtaan?Täälläkin on useita joiden mielestä pienperheille maksetaan rahaa jostakin sossun automaateista jne.Opetelkaa ensin asiat joista kirjoitatte.Kun ette näytä tässä päivässä elävän,noiden harhojenne kanssa.
Sama koskee leskien sotkemista homokeskusteluihin.Ei ole silläkään mitään tekemistä koko asian kanssa.
Antakaa ihmisten olla,oli homo tai ei.Kukaan niistä lapsista ei ole oloistaan valittanut,päinvastoin ,hetero perheiden lapsia vainoavat sosiaaliviranomaiset taas tekevät heidänkin elämästään helvetin,kun asennevammaiset pääsevät hääräilemään sinnekin näiden tuomionpasuunoiden soittaessa tuomiotaan.Suomessa on astetta suurempi ongelma kuin erilaiset perheet,se on tuomioita jakeleva ns.lastensuojelu,ja perheiden unohtaminen sinne viimeiseksi tärkeysjärjestyksen loppuun.Viranomaiset ja päättäjät(ikävä kyllä kytkökset sielläkin)eivät elä tätä päivää.
Ilmoita asiaton viesti
Aikooko Puolimatka muuten jossain vaiheessa vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin?
Ilmoita asiaton viesti
Todella tärkeää tekstiä, mahtavaa että (vielä) joku uskaltaa kirjoittaa järkevää asiaa. Lapsella tosiaan on oikeus sekä isään että äitiin! Se, että sukupuolineutraalilla lailla mahdollistettaisiin näiden rikkinäisten perheiden kasvaminen, ei tule rakentamaan yhteiskuntaa parempaan suuntaan. Ikävä tosiasia on myös se, että homoissa ja lesboissa on suhteessa aivan yhtä paljon lasten kasvatukseen kykenemättömiä ”vanhempia” kuin on heteroperheissäkin. Eivät he ole yhtään sen parempia ihmisiä kuin me muutkaan. Avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto. Eikä lakimuutos ole tullut voimaan, joten kaikki on vielä mahdollista 🙂 Suurin osa kansasta oli vielä ainakin ennen eduskunnan päätöstä sukupuolineutraalia avioliittoa vastaan (huolimatta setan harhaan johtavista gallupeista) joten meitä on monta, koittakaa olla suvaitsevaisia myös meitä kohtaan, jotka kunnioitamme aitoa avioliittoa ja lapsen oikeutta isään ja äitiin.
Ilmoita asiaton viesti
Olen jo ylempänä omissa kommenteissani todennut, ettei sukupuolineutraali avioliittolaki poista yhdeltäkään lapselta oikeutta isään eikä äitiin.
Mutta mitä tulee tuohon kansan enemmistöön, niin mistäpä sinä sen tiedät? Mitään kansanäänestystähän tästä asiasta ei – valitettavasti – ole pidetty.
Ilmoita asiaton viesti
No, tästähän voisi pitää oiken kunnon luennon, mutta onhan se hassua, että tahdon 2013-kampanjan ja setan teettämät gallupit kertovat (pienellä vastaajamäärällä) että kannatus on noin 70 – 30 sukupuolineutraalin kannalla, ja sitten taas melkein kaikki puolueettomat gallupit antavat aivan päinvastaisen tuloksen, suuremmalla vastaajamäärällä 🙂 Mutta totta on se, että jokaikistä täysi-ikäistä pitäisi tässä asiassa kuulla, siksi toivon suuresti että kansanäänestys järjestetään (ja että sitä ennen myös aidon avioliiton puolesta puhutaan tasa-arvon nimissä yhtä paljon kuin sukupuolineutraalin puolesta ja että se saa mediassa yhtä paljon tilaa)
Ilmoita asiaton viesti
Toiveemme kansanäänestyksestä on ilmeisesti yhteinen; mutta mitä mediaan tulee, niin yksityisellä mediayhtiöllä on tietysti oltava vapaus valita puolensa.
Yle on oma lukunsa, sen pitäisi olla asiasta hiljaa tai vähintäänkin pyrkiä ehdottomaan objektiivisuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Puolimatka kirjoittaa:
”Biologisen perheen merkitystä tukee myös Harvardin yliopiston professorin Carle Zimmermanin tutkimus, jonka mukaan antiikin korkeakulttuurit kuten Rooma kaatuivat perheen atomisoitumiseen: atomisoitunut perhe ei enää pysty riittävällä tavalla huolehtimaan lapsista eikä siksi pysty siirtämään korkeakulttuuria lapsille.”
Zimmerman ei ole antiikin tutkija eikä edes historioitsija, vaan pelkästään politisoitunutta tieteentulkintaa tuottanut sosiologi.
Tunteeko professori Puolimatka — joka ei myöskään ole historioitsija, eikä omaa historiantutkijan pätevyyttä — ollenkaan antiikin Rooman perhehistoriaa? Ylläoleva kommentti viittaa siihen, ettei hän ainakaan tunne Rooman avioero- tai adoptiokäytäntöjä. Entä miten hän näkee näiden asioiden liittyvän tämän päivän keskusteluun samaa sukupuolta olevien avioliitosta?
Ilmoita asiaton viesti
”Tunteeko professori Puolimatka — joka ei myöskään ole historioitsija, eikä omaa historiantutkijan pätevyyttä — ollenkaan antiikin Rooman perhehistoriaa?”
— Kasvatuksen teorian ja tradition professorina hänen ainakin kuuluisi sitä tuntea. Siihenhän voi kyllä tutustua mm. historiantutkijoiden kirjoituksista olematta itse yksi heistä.
”Ylläoleva kommentti viittaa siihen, ettei hän ainakaan tunne Rooman avioero- tai adoptiokäytäntöjä.”
— Millä tavoin se siihen mielestäsi viittaa?
”Entä miten hän näkee näiden asioiden liittyvän tämän päivän keskusteluun samaa sukupuolta olevien avioliitosta?”
— Tähänhän nyt taisi olla vastaus jo itse blogitekstissäkin:
”Kirjassani Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin (Suunta-kirjat 2014) olen tuonut tiiviissä muodossa esille niitä tutkimuksia, jotka osoittavat biologisten vanhempien eheän avioperheen olevan lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta paras kasvuympäristö. Tätä näkemystä tukee laaja tutkimusaineisto.
”Biologisen perheen merkitystä tukee myös Harvardin yliopiston professorin Carle Zimmermanin tutkimus, jonka mukaan antiikin korkeakulttuurit kuten Rooma kaatuivat perheen atomisoitumiseen: atomisoitunut perhe ei enää pysty riittävällä tavalla huolehtimaan lapsista eikä siksi pysty siirtämään korkeakulttuuria lapsille. Sukupuolineutraali ajattelu on yksi, joskaan ei toki ainoa, perheen atomisoitumista edistävä tekijä. Se poistaa luonnollisen vanhemmuuden laista ja väittää, ettei biologista isää tai äitiä tarvita.”
Ilmoita asiaton viesti
Kierrät kehää, Kivenheimo. Vastaat Puolimatkan selostusta koskeviin kysymyksiin siteeraamalla hänen selostustaan. Se on tietysti kätevää, mutta ei auta asiaa.
Ainoa, mikä tulee selväksi, on se, että Puolimatka ei ilmeisesti ole lukenut mitään muuta antiikin perhehistoriaa käsittelevää teosta kuin Zimmermanin poleemisen ja ikivanhan kirjan. Sillä taas on merkitystä lähinnä sikäli, että Zimmerman yritti maalata historiaa hyväksikäyttäen pelottavan kuvan 1950-luvun Amerikkaa oletettavasti odottaneesta kohtalosta. Sivumennen, Zimmerman näki myös _kaupungistumisen_ uhkana perinteiselle perhemallille. Hänen ihanteensa oli perinteinen amerikkalainen perhefarmi.
Zimmermanin teos ei ollut historiantutkimusta, vaan esimerkki siitä, miten sosiologi käyttää hyväkseen historiaa tehdäkseen politiikkaa. Tietääkseni yksikään vakavasti otettava antiikin tutkija ei käytä Zimmermania lähteenä Rooman yhteiskunnallisia oloja tai perhehistoriaa koskien. Puolimatka tekee näin, joten häntä ei siis tarvinne ottaa vakavasti.
Selvää on, että teikäläinenkään ei näytä tuntevan Rooman avioero- tai adoptiokäytäntöjen tai aviorikossäädösten historiaa. Enimmän osan historiaansa roomalaiset noudattivat perinnettä, jossa avioliitto oli purettavissa oleva sopimus, ja ”biologisen vanhemmuuden” sijasta adoptio oli tavanomainen tapa järjestää perheelle miespuolinen perijä. Kumma kyllä tällä ei näyttänyt olevan minkäänlaisia kulttuuria rapauttavia vaikutuksia. Päinvastoin latinalainen kulttuuri levisi kautta Välimeren.
”Perheen atomisoitumisesta” puhuminen tai Rooman romahtamisen laittaminen perheasioiden piikkiin on kuitenkin päätöntä, kun pitää mielessä että prinsipaatin keskivaiheilta alkaen esiteltiin jatkuvasti uutta moraalilainsäädäntöä. Lopulta muun muassa tämän keskustelun kannalta oleellisesta homoseksuaalisuudesta tuli kristinuskon myötä rikos. Pitäisikö ennemminkin vetää se johtopäätös, että Rooma tuhoutui keisarikunnan aikana omaksutun liiallisen tiukkapipoisuuden vuoksi?
Olen nyt käyttänyt aikaa kirjoittaakseni tämän selostuksen iloksesi. Tämän jälkeen en ole kiinnostunut keskustelemaan kanssasi. Sen sijaan odottelen, onko kasvatustieteen professori Puolimatkalla kaiken marttyyriksi heittäytymisensä keskellä mitään kommentoitavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Vai että ”väärin kommentoitu” etkä enää vaivaudu vastaamaan? Mikäpäs siinä, mutta professori Puolimatka — kaikesta (mielestäni lähes käsittämättömästä) kirjallisesta tuotteliaisuudestaan huolimatta, tai ehkä osittain juuri sen takia — ei varmasti ennätä kaikille kommentaattoreilleen kaikilla foorumeilla vastaamaan, joten nirsous keskustelukumppanien suhteen voi viitata myös retoriseen temppuun: ”jos ei Puolimatka itse vastaa, niin sehän osoittaa, että kritiikkini oli hänestäkin ollut vastaansanomatonta”. Tällainen järkeily olisi joka tapauksessa selvä non sequitur eli väärä johtopäätös.
Samaa on sanottava erinäisistä muistakin väittämistäsi: ”Ainoa, mikä tulee selväksi, on se, että Puolimatka ei ilmeisesti ole lukenut mitään muuta antiikin perhehistoriaa käsittelevää teosta kuin Zimmermanin poleemisen ja ikivanhan kirjan.” Ei muuten tule selväksi — tuohan oli pelkkää arvailua. Sitä paitsi verrattuna käsittelemäänsä aiheeseen kyseinen teos ei itse ole mitenkään antiikkinen — eikähän mikään lopultakaan takaa, että uudemmat historia-analyysit olisivat kokonaisuutena katsoen kaikkia aiempia parempia.
Syyllistyt näköjään myös geneettiseen virhepäätelmään vedotessasi Zimmermanin agraarisiin perheihanteisiin ikään kuin hänen historia-analyysinsa tason mittarina: vaikkapa mainitunlaiset ihanteet olisivatkin motivoineet kyseiseen analyysiin ryhtymiseen ja antaneet sille kysymyksenasetteluja ja suuntaviivoja, niin itse analyysin pätevyys on tästä taustasta riippumaton (ideoita ja suuntaviivoja voi tutkija saada vaikka unta nähden, mutta hänen työnsä laatu on ihan siinä itsessään, ei tällaisissa taustoissa).
Puolimatkan tekstiä siteerasin pari kappaletta, joissa tuli esiin, millä tavoin hän Zimmermaniin viittasi: lisänäkökohtana nyky-yhteiskuntatutkimuksen jo muutenkin selvästi osoittamaan kokonaiskuvaan (ja ehkä myös varoituksena: näin tuolloin kävi jo ilman sukupuolineutraaleja avioliittojakin, jotka olisivat vielä pahentaneet tilannetta). Ehkä tosiaan olit hakemassa jotain syvällisempää taustaselvitystä kuin esitin, mutta tuo ”Entä miten hän [prof. Puolimatka] näkee näiden asioiden liittyvän tämän päivän keskusteluun samaa sukupuolta olevien avioliitosta?” -kysymyksesi nyt vain on sen verran ylimalkaisesti muotoiltu, että siihen tuo sitaatti mielestäni hyvinkin riittää vastaamaan. — Ja jatkokeskustelusta kanssani et siis omien sanojesi mukaan ole kiinnostunutkaan. Vapaus vallitkoon!
Myönnän, etten omakohtaisesti tunne Zimmermanin teosta, joten sen laatuun en pysty tässä ottamaan kantaa. Oma analyysisi sen sijaan on tuossa silmieni edessä ja sen verran voin sanoa, että jos Zimmermankin tyytyi noin summittaisiin näkökohtiin (juridiikka esim. ei ole sama asia kuin sosiologia, vaikka toisiinsa vaikuttavatkin: hyvin hoituessaan jotkut asiat eivät juuri oikeussäädöksiä tarvitsekaan, mutta jos tilanne kriisiytyy, sitä voidaan lakiteitse joutua toistuvastikin yrittämään korjata tai lievittää käytännön ongelmien äitymisen vaatiessa vallanpitäjiltä jatkuvaa huomiota; avioliitto voi periaatteessa olla purettavissa tai purkamattomissa oleva sopimus, mutta sosiologisesti olennaista on se, miten monet liitot minkin yhteiskunnan missäkin vaiheessa käytännössä päättyivät eroon jne.) pääsemättä analyysissä yhtään syvemmälle, niin sitten voin yhtyä kantaan, jonka mukaan hänen teokselleen ei tulisi antaa juuri painoarvoa. Sen sijaan se, paljonko (tai vähänkö) siihen nykyään yleensä viitataan, voi kertoa pikemminkin nykysosiologien poliittisesta jakaumasta (ja vallitsevasta muodista) kuin itse analyysin huolellisuudesta ja vakuuttavuudesta: poliittinen epäkorrektius on poliittista epäkorrektiutta tutkijapiireissäkin, ja sellaista sisältävään tutkimukseen vetoaminen kysyy nykytutkijalta paitsi argumentin laadusta vakuuttumista myös luonnetta.
Prof. Puolimatkan henkinen suoraselkäisyys ja siviilirohkeus tuoda julkisuudessa esiin tutkimustietoon pohjautuvaa mutta vallitsevassa asenneilmapiirissämme suhteettoman epäsuosittua argumenttiaan ansaitsee mielestäni lillukanvarsiin kompastumattoman, henkilöön takertumattoman jatkokeskustelun, ja juuri sellaiseen olen yhä edelleen pyrkimässäkin, vaikka tässä nyt hieman lunta omaankin tupaani tuiskahtaisi: mielestäni demokratiassa ei todellakaan tarvita eikä pidä olla ajatuspoliiseja, ja näin ollen olenkin mieluummin vapaaehtoisesti aktiivinen tänään kuin pakosta passiivinen huomenna.
Ilmoita asiaton viesti
Huh huh. Aamukahvit lensi syliin. Meni koko aamupäivä tämän kryptisen häkkyrän perkaamiseen. Olen pitänyt Puolimatkaa fiksuna mutta nyt ei kyllä ole kaikki muumit johdonmukaisuuden laaksossa… Ihan pakko kommentoida…
”Ilman perusteellista lapsivaikutuksen arviointia lapset alistetaan lain myötä laajamittaiseen yhteiskuntakokeeseen, jonka seurauksista saamme perusteellista tietoa ehkä vasta 30 vuoden kuluttua.” Sanoo Puolimatka.
No onpas maailmassa ongelma! Eikä johdonmukaisesti osata sanoa ketä syyttää.
Lapsi on vanhemmalle tärkeinta, lapsettomuus kipeää. Eräs läheinen tuttuni jäi itse lapsettomaksi, lopultakin, lukuisista yrityksistä ja kaikista rukouksistaan huolimatta. Ei tiennyt ketä syyttää, erosi kirkosta. Lapsi olisi ollut tervetullut ja rakastettu. Sehän juuri on lapsen oikeus.
Puolimatkan peräämää lapsivaikutuksen arviointia ei lainkaan tehty ennenkuin aloitettiin jo ikuisuuksia kestänyt yhteiskuntakoe; lapsen oikeutta sekä isään että äitiin loukataan jatkuvasti erittäin perustavalla tavalla: toinen vanhemmista, johon lapsi on syvästi kiintynyt riistetään häneltä yhtäkkiä kokonaan. Syöpä. Liikenneonnettumuus. Tästä vääryydestä on paha ketään syyttää, tai onko? Joku eroaa kirkosta.
Pahintako mitä lapselle voi tapahtua on se että kaksi häntä rakastavaa huoltajaa ovat samaa sukupuolta? Perustellusti voisi kysyä koska nämä ”lasten oikeuksia puolustavat” tahot tuovat päivänvaloon mainitsemansa ongelman paljon ilmeisemmät alueet? Johdonmukaisempaa olisi laittaa suurennuslasin alle ne jotka loukkaavat tätä lapsen perusoikeutta eroamalla puolisostaan, väkivallan, alkoholismin, sairauden tai muun syyn takia. Tälle ryhmälle on kyllä vaikeampaa löytää yhteistä nimeä, rakentaa toiseutta kuten ”homoseksuaalit”, vai onko? Yksinhuoltajavanhempien paarialuokka jostain syystä jää tässä ristiretkessä katveeseen. Niitä on sentään 20% perheistä. Tämä on sitäkin oudompaa koska historiallisesti juuri äpärälapsien yksinhuoltajat saivat kokea melkoista huolenpitoa samoilta raamatullisilta tahoilta.
Maailmassa on noin 200 miljoonaa kokonaan orpoa lasta. Noin 8 miljoonaa lasta elää laitoksissa. Heidän lapsuuttaankon varjellaan sillä etteivät missään tapauksesa joudu kahden samaa sukupuolta olevan aikuisen ihmisen rakkauden kohteeksi? Mitähän Jeesus tähän sanoisi?
Tapio Puolimatka on usein ollut terävä ja looginen kirjoittaja. Hänen aikaisempi kritiikkinsä tieteellisen keskustelun avoimuuden puutteesta on osuvaa ja linjassa joidenkin ateistististenkin filosofien kanssa.
Mutta nyt on astuttu uskonnolliseen homoansaan, ja savuavat riekaleet ovat surullista katsottavaa. Puolimatka syyttää tässä vastapuolta tieteellisen keskustelun tukahduttamisessa, esittää jopa Stalin -kortin; kyse on valtaeliitin harjoittamasta mielikuvamanipuloinnista ja sananvapauden kaventamisesta. Varsinainen salaliittoteoria. Jos evoluutiota käsittelevässä keskustelussa Puolimatkalla onkin vastapuoli joka kaivautuu vanhoihin darwinistisiin poteroihinsa, hänen vedotessaan mm. uusimpiin tieteellisiin havaintoihin, niin tässä asiassa on tasan toisinpäin. Uusin tutkimus on paljastamassa että homoseksuaalisuutta esiintyy yleisesti sekä eläimillä että ihmisillä, ja että syy on geneettinen eikä opittu. Evoluutiokeskustelussa vastustajalla on tietysti ei-tieteellinen ”ateistinen motiivi”, mutta tässäkö Puolimatkalla ei olisikaan omaa ei-tieteellistä uskonnollista motiiviaan, ja ihan ytimessä? Peiliinkatsomisen paikka? Esitetty syytös siitä että Puolimatka oppituolinsa arvovallalla esittäisi valikoitua tietoa taitaa valitettavasti pitää paikkansa tässä asiassa. Hänen oma yleisönsä kun ei suurelta osin pysty itse seuraamaan asiasta pääasiassa englannin kielellä käytävää tieteellistä keskustelua.
Viimeisin identtisten kaksosten DNAta vertaillut tutkimus naulitsi lopullisesti näkemyksen että homoseksuaalisuus on geeneissä.
Tuore australialaistutkimus taas kertoo että sateenkaariperheiden lapset voivat yhtä hyvin kuin verrokit heteroparien lapset, jopa paremmin. Tämä siitäkin huolimatta että sateenkaariperheiden lapset varmasti kokevat ennakkoluuloja jos ei suoraa kiusaamista. Varsinkin niiltä lapsilta joiden vanhemmat edustavat Puolimatkan ajattelumaailmaa?
Heterot saavat tässä maailmassa tehdä lapsia ihan miten sattuu, työttömään alkoholistiperheeseen, väkivaltaisen piittaamattoman puolison kanssa, humalassa vieraan kanssa yksinhuoltajaksi, jne. Eikä tätä vastaan kerätä adresseja tai nousta raamatullisille barrikadeille? Mutta auta armias jos lääkäri + insinööri naispari haluasi adoptoida täysorvon lapsen. Jo alkavat kivet lennellä. Mitä ihmettä tämä on? Oppi peittää Armon. Kristinuskon väreihin raamiutuva puhe on koko ajan menettämässä uskottavuuttaan julkisuudessa. Varsinaiset hedelmät. Hävityksen kauhistus. Ihmiset eivät tiedä ketä syyttää. Eroavat kirkosta. Erittäin surullista.
Ongelmia syntyy aina sinne missä lapsi ei saa ehdotonta rakkautta, yhdeltä tai kahdelta vanhemmaltaan. Maailmassa on todella isoja ongelmia joihin kristitylläkin olisi suora kehoitus ja velvollisuus tarttua. Miksi fiksaatio sukupuolielimiin kun itse asiassa koko ajan puhutaan rakkaudesta, uskollisuudesta ja sitoutumisesta? Tasa-arvoista liittoa puolustavat ajavat täsmälleen kristillisiä parisuhdearvoja. Onko joillakin ihmisillä niin paljon ongelmia itsensä kanssa että seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset imevät kaiken huomion ja tarmon? Samaan aikaan kun käyttöömme annettu luomakunta on täynnä kiireellistä korjaamista huutavia vääryyksiä.
C.S. Lewiksen ”Paholaisen Kirjeopiston” pääpirun Demon Screwtapen voi kuulla nauravan kammiossaan. Hyvin surullista.
Tasa-arvoinen avioliittolaki on voimassa. Hyvä niin. Avioliitto on meillä maallisen oikeuden ja vallankäytön alueella, kuten myös Luther asian näki.
En näe mitään syytä miksi kirkon tulisi muuttaa avioliittokäsitystään tai -perinnettään. Siirrettäköön rintamalinja sinne minne se kuuluu.
Screw Screwtape!
Ilmoita asiaton viesti
No, olipas pitkä ja polveileva kommentti! Valitettavasti Puolimatkan tämänkertainen varsinainen argumentti ei näköjään ollut laisinkaan avautunut.
Ellet todella ole saamassa Puolimatkan tekstistä tuon selvempää, niin ehkä kannattaisi vilkaista myös siitä tänne laatimani pari referaattia: http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/18… (73.) & http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/18… (93.). Jos vielä jaksat, niin seuraavistakin voisi olla jotain apua: http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/18… (96., lähinnä loppuosa) & http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/18… (100.).
Jos sitten vaikkapa vielä tiivistäisit yhä relevantiksi kokemasi kritiikin ydinsisällön, niin siitä varmaan voisimme jo jatkokeskustellakin.
Ilmoita asiaton viesti
Noh,
Sanoin tuossa oman sanottavani omasta mielestäni erittäin selvästi. Saa lukea uudestaan. Kannanotto koko tähän homosekoiluun ylipäätään. Voi olla että en perannut Puolimatkan jokaista kiemuraa. Ei minusta ole syytäkään, koko teksti on pelkkä salaliittoteoria ja semanttinen spagettisumu jolla puolustellaan fundamentalistista raamatullista homofobiaa, näennäiseen tiedekontekstiin puettuna. Homoseksuaalisuuden ilmiö on biologinen ja perinnöllinen. Melkoista tekopyhyyttä. Jos lähtee peräämään lapsien oikeutta sekä äitiin ja isään täytyisin kohdistaa fokus sinne missä varsinainen ongelma on: yksinhuoltajat. Luojan kiitos he eivät ole enää nykyaikana ”raamatullisten” tahojen vainon khteena.
Puolimatka on aikaisemmassa tiedekeskustelun avoimuusteemassa ollut minulle aikamoinen inspiraation ja lähdekirjallisuuden lähde. Astuminen homomiinaan ja siinä rypeminen on vienyt häneltä senkin uskottavuuden mikä joskus on ollut. Siis niillä pääasiassa tiedefoorumeilla joita seuraan. Erittäin valitettavaa.
Minua ei kiinnosta pätkääkään jatkaa asian repostelua. Kristinuskon ydinsanoman piilottaminen erilaisilla hengellisenkuuloisilla korvasyyhyillä, erilaisten suolapurkkien sisällä, on nykyään näköjään muoti jota valtamedia levittää mieluusti naureskellen. Yritän pistää vastaan mutta viides kolonna on voimissaan.
Totuus on kait liian yksinkertainen kun sen esilläpitäminen ei riitä: Kristus.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikuttaa siltä, että mielestäsi nämä omat tekstisi ovat selkeitä mutta Puolimatkan blogikirjoitus sen sijaan epäselvä. Minusta asia on pikemminkin päinvastoin, enkä siksi väitäkään ymmärtäneeni tekstiesi kaikkia kiemuroita.
Puolimatkan aiheesta julkaisemassa kirjassa (http://www.nettikirjakauppa.com/fin/tuotekategoria…) joka tapauksessa siteerataan toistuvasti myös sellaisia lähteitä, joiden kirjoittajat itse avoimesti homoseksuaaleina voimakkaasti vastustavat avioliittolainsäädännön sukupuolineutralointia. Ehkä sinun kannattaisi edes selata kyseinen kirja päästäksesi lukemaan siitä ainakin ne osat vaikkapa vain uteliaisuudesta: nähdäksesi, ovatko nekin mielestäsi luonnehdittavat samoin mainesanoin, joilla Puolimatkan oman tekstin tässä leimaat.
Ilmoita asiaton viesti
Puolimatka ottaa tekstissään roolin lapsien oikeuksien puolustajana. Hän esittää että sukupuolineutraali avioliittolaki johtaisi ”virheellisiin ja yhteiskunnalle kalliiksi tuleviin ratkaisuihin.” Että syntyisi yhteiskuntakoe ”jonka seurauksista saamme perusteellista tietoa ehkä vasta 30 vuoden kuluttua.”i
Missään hän ei kerro mitä nuo ”yhteiskunnalle kalliiksi tulevat ratkaisut” voisivat olla. Mitä pahaa voisi taphtua? Mitkä olisivat ne harkitsemattoman ”yhteiskuntakokeen” tulokset sukupolven päästä? Voi vain arvata viitataanko tässäkin niihin seikkoihin joita raamatullisina esiintyvät tahot ovat esittäneet: ”kohta sallitaan avioliitto eläinten kanssa”, ”sallitaan moniavioisuus” (tuossa ei ole koskaan selostettu poikkeaisiko tämä jotenkin Vanhan Testamentin esikuvien harjoittamasta moniavioisuudesta). Ehkä usko homoseksuaalisuuteen opittuna käyttäytymisenä näkee tulavaisuudessa uhkia joita homoseksuaalisuuden geneettisen pohjan ymmärtävä ei pysty näkemään? Sukupolvi menetettyjä lapsia jotka sateenkaariperheissä ovat menneet jotekin pilalle, niin paljon että koko yhteiskunta on vaarassa rappeutua? Soisi tähän hieman selvennystä ettei joutuisi arvailemaan.
Puolimatkan premissi näyttää olevan: ”Sukupuolineutraali avioliittonäkemys on keinotekoinen luomus, jonka uskottavuuden säilyttäminen edellyttää kriittisen keskustelun rajoittamista.” Hänen tekstinsä on tästä lähtökohdasta ihan ymmärrettävä. Mutta jos premissi on virheellinen ei miljoona sanaakaan sen päälle auta yhtään. Kyllä kasvatustieteen professori osaa poimia maailmalta tieteellisiä papereita joilla tukea omaa sanomaansa. Ja kun on ollut pitkään ikäänkuin päähän potkittuna ei ole ihme jos alkaa nähdä salaliittoja ympärillään.
Puolimatkan mukaan ”sukupuolineutraalin yhteiskuntakokeen asiaperusteet ovat hauraita”. Hänen huolenaan on siis tämä ”yhteiskuntakoe”. Jos huoli on ennenkaikkea siitä että lapsilla on OIKEUS sekä isään että äitiin voi kysyä miksi ei nostaa pöydälle huomattavasti suurempi, pitkään käynnissä ollut yhteiskuntakoe: yksinhuoltajat. Ikäänkuin ”yhteiskuntakoe” tässä yhteydessä olisi vain retorinen heitto. Jos sen jättää pois niin Puolimatkan mukaan ”sukupuolineutraalin (…) asiaperusteet ovat hauraita”. Koko keskustelun ytimessä oleva ihmisten tasa-arvo lain edessä, IHMISOIKEUDET, ei hänen mukaansa olisi asiaperuste lainkaan? Ehkä kysymys ei olekaan tieteestä saatika lasten oikeuksista, vaan jostain muualta johdetusta absoluuttisesta totuudesta?
Elämme 2000 lukua. Tunnen vanhoja ihmisiä joiden vasenkätisyyttä yritettiin korjata kun he olivat lapsia. Vielä muutama vuosikymmen sitten homoseksuaalisutta kitkettiin yhteiskunnasta jopa kaasu-krematorio -yhdistelmällä. Tämä oli käytännössä mahdollista koska yhteiskunnasta, erilailla motivoitujen projektien avulla, pystyttiin maalaamaan ihmisryhmiä ”toisiksi”. Nämä ”toiset” on helppo kohdata tieteen, sosiologian, ideologoiden, uskonnon kautta riittävän etäisinä, jotta heihin voidaan kohdistaa puhtaasti ideologisesti tai uskonnollisesti perusteltua kohtelua.
Tämä sama ilmiö pätee tänäänkin. Itse jouduin tarkentamaan näkemystäni iljettävästä sukupuolineutraalista avioliitosta koska en yllättäen pystynyt keksimään ainoatakaan asiasyytä vastustaa, eikä sellaisia julkisuudessa esitetty. Ilmeisesti Puolimatka yrittää paikata tätä puutetta, mutta nähdäkseni hän epäonnistuu pahasti: yritys jää tasolle jossa ”toiseuden” taakse unohdettu vähemmistö, yksi kansanosa, tuntevina, vastuullisina ja moraalisina yksilöinä unohtuu yhtälöstä kokonaan.
Puolimatka lausuu: ”Uusi avioliittokäsitys kumoaa lapsen perustavan ihmisoikeuden tuntea isänsä ja äitinsä ja kasvaa heidän hoidossaan.” Minusta se on tekstin perusteella tekopyhä, pelkkä henkilökohtainen mielipide ja loukkaa myös kaikkia yksinhuoltajia.
Sateenkaariperheitä on ollut ja on koko ajan laista huolimatta. Osa näistä haluaa turvata suhteensa kestävyyttä ja lastensa turvallisuutta juridisesti sitovalla liitolla. Minusta avioeron saa nykyään liian helposti, pitäisi olla pakollinen ulkopuolinen sovittelu. Uusi avioliittolaki vahvistaa ja laajentaa avioliiton merkitystä. Se on myös lasten etu. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan yhteiskunnan olisi tuettava parisuhteen kestävyyttä ja pysyvyyttä riippumatta siitä, onko kyseessä samaa vai eri sukupuolta olevien vanhempien liitto. On erittäin ristiriitaista että kun kristillinen etiikka nimenomaan tukee parisuhteen elinikäistä pysyvyyttä niin kristilliset tahot pyrkivät torjumaan tämän juuri siltä osalta seksuaalivähemmistöä joka haluaa irrottautua mahdollisimman kauaksi homokulttuuriin yleisesti kuuluneesta promiskuiteetista.
Sekulaarin yhteiskunnan tasa-arvoon liittyvää lainsäädäntöä ei voi kaventaa minkään uskonnon perusteella. Minusta Puolimatka esittää tieteelliseen kaapuun puettua haja-ääntä jonka pohjimmainen perustelu on yksi raamatuntulkinta. Tieteessä todisteet lopulta tuppaavat kasautumaan siihen paikkaan missä todellisuus luuraa. Eriäviä haja-ääniähän on aina. Esimerkiksi edelleenkin joidenkin esittämän tieteen mukaan maapallo on nuorempi kuin maailman vanhin kaupunki.
Toiseudesta irti päästäminen on helppoa. Tarvitsee vain tutustua henkilökohtaisesti niihin ”toisiin”. Silmiä avaavaa, oli minullekin.
Ahdistuneimmat vastustajat voisivat myös pohtia omaa suhdettaan seksuaalisuuteensa. Luulen että asia herättää epämiellyttäviä tuntemuksia juuri siellä missä oma suuntaus ei ole ihan 100% umpihetero, biseksuaalisuus kun kaiketi on yhtä yleistä kuin homoseksuaalisuus… Täytynee kait itse olla vähän bi jotta voi edes kuvitella kenenkään voivan muuttaa omaa genettisesti määräytynyttä väriään. Ainakin tämä selittäisi aiheesta vellovaa tunteenomaista paloa.
Ilmoita asiaton viesti
Ehdotan, että otat selvää Puolimatkan todellisesta argumentoinnista ja keskityt sitten halutessasi ampumaan sitä upoksiin kaikenlaisia savusilliargumentteja (engl. red herring: pyrkimys kääntää keskustelu käsiteltävästä aiheesta pois aivan muihin seikkoihin) enää tämän enempää viljelemättä.
Puolimatka esittää kantansa tässä blogitekstissä, mutta lisätietojakin on näin nettiaikana helposti saatavissa: voi lukea hänen alkuperäisen asiantuntijalausuntonsa (http://www.tapiopuolimatka.net/asiantuntijalausunto) lisäyksineen (http://www.tapiopuolimatka.net/99); lisäksi voi tutustua hänen vastineeseensa asiantuntijalausunnon lähteistökritiikin johdosta (http://www.tapiopuolimatka.net/jyvaskylan-yliopist…). Näissä luulisi jo olevan maalitaulua riittämiin, niin ettei muihin kysymyksiin ja arvailuihin tarvitsisi tässä yhteydessä eksyä.
Kopioin tähän oman tekstini perään vielä Puolimatkan asiantuntijalausuntonsa loppuun liittämän tiivistelmän omista keskeisistä teeseistään (mainitussa lisäyksessä on lisänäkökohtiakin) – jos jotain huomautettavaa yhä vain on, niin sen voi nyt kohdentaa ihan kirjaimelleenkin.
[Prof. Puolimatka:] Pääteesini ovat seuraavat:
A. Heteroseksuaalinen ja homoseksuaalinen parisuhde ovat ominaisluonteeltaan ja normatiiviselta rakenteeltaan niin erilaisia, että niiden sovittaminen yhden ja saman instituution alaisuuteen haittaa niiden molempien kehittämistä myönteisellä tavalla.
B. Sukupuolineutraali avioliittolaki loukkaa lapsen oikeutta kasvaa perheessä, jossa hän saa rakentaa identiteettiään läheisessä vuorovaikutuksessa biologiseen isäänsä ja äitiinsä.
C. Sukupuolineutraali avioliittolaki johtaa harhaanjohtavaan sosialisaatioon, jossa nuoria estetään tiedostamasta omien sukupuolisten valintojensa merkitystä tulevien lastensa hyvinvoinnin näkökulmasta.
D. Sukupuolineutraali avioliittolaki ei tee avioliitosta tasa-arvoista. Avioliitto on nykymuodossaan jo tasa-arvoinen. Sukupuolineutraali avioliittolaki muuttaisi avioliiton merkitystä ja tekisi sen epätasa-arvoiseksi tämän uuden avioliittokäsityksen sisäisen logiikan perusteella, jos sitä ei laajennettaisi koskemaan monia muitakin erilaisia intiimissä suhteessa eläviä ihmispareja ja ryhmiä. Tästä olisi kuitenkin seurauksena avioliiton merkityksen heikkeneminen.
E. Sukupuolineutraalin avioliiton johdonmukainen soveltaminen saattaa johtaa avioliiton merkityksen trivialisoitumiseen ja sen myötä avioliiton yleisen arvostuksen laskuun. Näin se heikentäisi lapsen mahdollisuutta kasvaa vakaassa perheessä biologisen isänsä ja äitinsä hoidossa.
Ilmoita asiaton viesti
Jopas,
Lapsivaikutuksiahan on tutkittu, en ymmärrä otsikkoa ajatuspoliisista…
Puolimatkan ajattelu tässä asiassa näyttää perustuvan kahteen seikkaan. Ensinnäkin uskotaan että omat valinnat tai ympäristö voisivat vaikuttaa sukupuoliseen suuntautumiseen. Vastaus tähän kysymykseen on tieteellinen eikä minulla ole mitään syytä ampua Puolimatkan vanhoja argumentteja tältä osin. Riittää kun viittaan uusimpiin DNA -tutkimuksiin, tässä Puolimatka joutuu selittämään esitettyjä tuloksia, jotka selvästi kumoavat hänen argumenttinsa.
Toisaalta hän esittää teesejä, joissa maalataan jonkinlainen erittäin epäsuotava tulevaisuus jos sukupuolineutraali avioliitto yleistyy. Viitataan ”käynnistyvään yhteiskuntakokeeseen” jonka tuloksia on syytä pelätä. Yhteiskuntakoe on ollut käynnissä vuosikymmeniä ja samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä kasvaneiden lasten hyvinvointia, siis lapsivaikutuksia on tutkittu, uusimmat tutkimukset ovat kattavampia. Myös yksinhuoltajaperheiden lasten hyvinvointia on tutkittu. Ei ole olemassa mitään näyttöä siitä että samaa sukupuolta olevien vanhempien lapset voisivat huonommin kuin yksinhuoltajien lapset, pikemminkin päinvastoin. Tässä mielessä huoli samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsiensa kehitystä pilaavasta laadusta on syrjivä sekä yksinhuoltajia loukkaava. Tässäkään ei ole mitään syytä ampua alas Puolimatkan argumentteja, riittää kun esittää uusimpia konkreettisia tutkimuksia, joissa professorinkammioissa laaditut vanhat teesit osoittautuvat vääräksi.
Tässä näyttäisi jäävän jäljelle vain Puolimatkan huoli siitä että sukupuolineutraali avioliitto jotenkin ”haittaa” perinteisen avioliiton ”kehittämistä myönteisellä tavalla”, mitä se tarkoittaneekin…
Puolimatkan teksti oli reaktio hänen asiantuntijalausunnostaan saamaansa palautteeseen. Kirjoitus oli yhden suomalaisen kasvatusopin professorin lausunto – siis hänen oma mielipiteensä. Tätä seikkaa ei muuta se että hän esittää tukuttain tieteellisiä lähdeviittauksia. Myöskään se että Lilja Tammisen vastine on tökerö ja töykeä ja monin kohdin asiallisesti kritisoitavissa ei muuta asiayhteyttä, eli mikä tässä on oleellisinta: Eihän tässä käydä tieteellistä debattia vaan yritetään vaikuttaa kuulijoiden mielipiteisiin. Asiasta käytävä tieteellinen keskustelu tapahtuu ihan muualla kuin näissä blogeissa.
Outoa tässä Puoimatkan tekstissä on että viitataan laajalti joihinkin ongelmiin ja uhkiin joita mahdollisesti syntyy, mutta ei lainkaan kerrota mitä ne voisivat olla? Uhkaskenaarioissahan aina kuvataan MITÄ voisi tapahtua konkreettisesti. Esimerkiksi kasvihuoneilmiön torjuminen perustuu siihen että luetellaan konkreettisia seikkoja joilta on välttämätöntä suojautua, kuten merenpinnan nousu. Nyt jää tosissaan kysymään onko määreillä ”epäsuotava, harhaanjohtava sosialisaatio, trivialisoiva jne” mitään konkreettista ilmenemismuotoa ja mitä se voisi olla?
Tieteellisen debatin luonteeseen kuuluu että asioista voi olla perustellusti eri mieltä. Tieteellinen lausuma ei ole muuta kuin paremmin tai huonommin perusteltu näkemys jolla on enemmän tai vähemmän kannattajia. Tieteen luonteeseen kuuluu että asioiden todelliset laidat tulevat väkisinkin lopulta esiin ja joku kanta vakiintuu yleisesti hyväksytyksi. Tähän voi mennä useita vuosikymmeniä. Usein paradigman muutokset tapahtuvat vasta hautausmaiden kautta kun vanhat jäärät eivät enää kykene oppimaan pois vanhoista näkemyksistään. Tiede on itseään korjaava.
Puolimatkan oma yleisö ei tätä tiedä. Hänen kannattajissaan on runsaasti esimerkiksi niitä jotka ottavat todesta ”tieteen”, jonka mukaan koko maailmankaikkeus on vain noin kuusi tuhatta vuotta vanha. On mm järjestetty tieteellisiä seminaareja joissa ”asiantuntijat” esittelevät yleisölle ulkomaisista lähteistä käännettyjä marginaatieteen tekstejä, tämän ikänäkemyksen tueksi. Puolimatkan kantaa tähän kosmologiseen seikkaan en tunne, mutta kun kasvatusopin professori esittää kasan tieteellisiä viitteitä koskien homoseksuaalisuutta ei hänen oma yleisönsä analysoi niitä lainkaan. Se kuule juuri sen mitä haluaakin kuulla: jotain tukevalta kuulostavaa perustelua näkemykseen jolla muuten ei ole muuta perustetta kuin Vanha Testamentti ja oma housutuntuma, eli iljettävät mielikuvat.
Esitit Puolimatkan teesit. Wikin mukaan teesi (kreik. θέσις) on lyhyeen muotoon saatettu väite, väittämä, joka otetaan keskustelun tai väittelyn kohteeksi, tai logiikassa todistettavaksi. Nämä näyttäisivät kyllä olevan sen verran pyöreitä että niiden kulmista ei oikein saa otetta, pikemminkin mielipiteitä. Huomioita kuitenkin:
Puolimstkan teesi A) on lause josta on vaikea ymmärtää mitä se tarkoittaa? Tarkoittaako hän että homoseksuaalisessa parisuhteessa olisi joitakin sellaisia toimintapojen sääntöjä jotka haittaavat heteroseksuaalisten parisuhteiden kehittämistä myönteisellä tavalla? Miten näin voisi olla? Eikö ainoa ero ole se mitä suljetussa makuuhuonessa tapahtuu? Eikä sielläkään varmaankaan ole mitään eroa tunnetason ilmiöissä? Tässäkin lienee jotain mitä ei voi lausua ääneen?
Teesi B) on minun mielestäni syrjivä perusteeton mielipide joka tällä tavalla esitettynä loukkaa ennenkaikkea yksinhuoltajia. Myös ilmeisesti maailman mijoonille orvoille lojuminen laitoksissa on heille parempi kohtalo kun joutua samaa sukupuolta olevien vanhempien huostaan? Melko julmaa. Tai sitten käsitys homoseksuaalien ihmisyydestä on todella erikoinen.
Teesi C) on näkemys jossa oletetaan että ihminen voisi valita sukupuolisen suuntauksensa ja että kasvaminen sateenkaariperheessä vaikuttaisi lasten mahdollisuuteen tehdä valintoja oman sukupuolisen suuntauksensa suhteen. Tämä näkemys on yksinkertaisesti väärä, uusien tieteellisten julkaisujen mukaan. Ja vain biseksuaalit voivat valita seksuaalisen suuntansa, heitä lienee noin 5% ihmiskunnasta. Hekään eivät tosin voi kontrolloida sitä kehen rakastuvat.
Uusimpien tutkimusten perusteella on edelleen vahvistumassa käsitys että homoseksuaalisuuden syy olisi geeneissä:
”Background: Findings from family and twin studies support a genetic contribution to the development of sexual orientation in men. …
Method: We conducted a genome-wide linkage scan on 409 independent pairs of homosexual brothers (908 analyzed individuals in 384 families), by far the largest study of its kind to date.
Results: We identified two regions of linkage: the pericentromeric region on chromosome 8 (maximum two-point LOD = 4.08, maximum multipoint LOD = 2.59), which overlaps with the second strongest region from a previous separate linkage scan of 155 brother pairs; and Xq28 (maximum two-point LOD = 2.99, maximum multipoint LOD = 2.76), which was also implicated in prior research.
Conclusions: Results, especially in the context of past studies, support the existence of genes on pericentromeric chromosome 8 and chromosome Xq28 influencing development of male sexual orientation.”
http://journals.cambridge.org/action/displayAbstra…
Myöskään uusi samaa sukupuolta olevien vanhempien lasten hyvinvointia koskeva tutkimus kumoaa Puolimatkan väittämää:
”This study aims to describe the physical, mental and social wellbeing of Australian children with same-sex attracted parents”…”Australian children with same-sex attracted parents score higher than population samples on a number of parent-reported measures of child health. ”
http://www.biomedcentral.com/1471-2458/14/635
Teesi D) Tottakai avioliitto on nykymuodossaan tasa-arvoinen. Siis heteroille. Puolimatkan porttiteoria tässä on kerrassaan omituinen: ”Uuden lain sisäisen logiikan” mukaisestiko avioliittikäsitystä ”laajennettaisi koskemaan monia muitakin erilaisia intiimissä suhteessa eläviä ihmispareja ja ryhmiä”? Tässä hän ilmeisesti vähän raottaa mitä ”hallitsematon yhteiskuntakoe” tuottaisi. Mutta ongelma on edelleen että Puolimatka puhuu passiivissa epämääräisistä toimijoista jotka pyrkisivät ”laajentamaan” avioliittikäsitystä? Itse asiassa Lilja Tammisen oletus siitä että Puolimatka tarkoittaisi Saatanaa on ihan ymmärettävää häneltä, ketä tässä tarkoitetaan? Ja mihin tämä ”ne” avioliittokäsitystä edelleen laajentaisivat? Avioliittohan on kahden täysi-ikäisen ja täysivaltataisen aikuisen välinen keskinäinen sopimus. Kun kerran rotujen välinen avioliitto laillistettiin vuonna 1967 jo Yhdysvalloissakin niin mitkä ”ihmisparit ja ryhmät” nyt seuraavaksi vaatisivat päästä naimisiin? Minun mielikuvitukseni loppuu tässä. Kysykää Puolimatkalta suoraan?
Teesi E) … Mitä tarkoitetaan kun sanotaan ”Sukupuolineutraalin avioliiton johdonmukainen soveltaminen” saattaisi johtaa siihen tai tähän? Samaa tämä sama asia kuin teesi D mutta toisin muotoiltuna?
Miten kukaan aivot omaava ihminen voisi väittää, että toiminta jonka tarkoitus on lujittaa kahden toisiaan rakastavan ihmisen elinikäistä keskinäistä uskollisuutta ja parisuhdetta juridisella ja yhteisöllisellä sopimuksella, jotenkin johtaisi ”avioliiton merkityksen trivialisoitumiseen ja sen myötä avioliiton yleisen arvostuksen laskuun”?!
Jos tavoite on puolustaa ”erityisesti lapsen mahdollisuuksiin kasvaa biologisen isänsä ja äitinsä hoidossa” niin tehokkaampina keinoina voisi ehdottaa:
– avioerolainsäädännön muuttaminen: pakollinen sovittelu ulkopuolisen asiantuntijan kanssa, jos pariskunnalla on lapsia. Iso osa eroistahan johtuu huonosti hoidetun parisuhteen takia syntyneistä ulkopuolista ihastuksista.
– parisuhdekurssitus avioliiton solmimisen edellytyksenä. ”Avioliittokortti” pakolliseksi.
– yksinhuoltajuuteen johtavien seikkojen minimointi: sairastumiseen ja kuolleisuuteen vaikuttaviin syihin vaikuttaminen, jotteivät ”act of god” tyyppiset satunnaiset tapahtumat riistä lapsilta vanhempiaan niin usein.
– orpouteen johtavien globaalien syiden torjuminen, kehitysapu ja rauhanturvatyö.
Eiköhän tämä riitä tästä aiheesta…
Ilmoita asiaton viesti