Miksi sukupuolineutraali avioliittolaki pitäisi kumota?

Jokainen meistä haluaa mieltää itsensä suvaitsevaiseksi. Suvaitsevuuden nimissä monet pitivät oikeana hyväksyä sukupuolineutraalin avioliittolain. He ehkä olettivat, että uuden avioliittolain ainoa vaikutus on se, että myös samaa sukupuolta olevat parit voivat solmia avioliiton. Tämän ajattelun mukaan jotkut parit hyötyvät, mutta kukaan ei menetä mitään. Niinpä tuntui perusteettomalta rajoittaa avioliitto pelkästään naisen ja miehen väliseksi. Tällainen ajattelu jättää kuitenkin kokonaan huomiotta uuden avioliittolain kulttuuriset ja kasvatukselliset vaikutukset.

 Avioliittolaki määrittelee normin, säännön tai ihanteen, jota yhteiskunnassa tavoitellaan. Kun avioliitto määritellään sukupuolineutraalisti homo- ja heteroseksuaalisen parisuhteen yhteisten nimittäjien pohjalta, avioliittolaista poistuu viesti, että seksuaalisuhde merkitsee sitoutumista suhteesta syntyvien lasten hoitamiseen. Samaa sukupuolta olevien parien ei voida ajatella liittoa solmiessaan sitoutuvan hoitamaan perheeseen syntyviä lapsia, koska lapsia voi syntyä vain kolmannen osapuolen avulla. Tämä periaate siirtyy myös heteroseksuaalisiin liittoihin, koska ei voida ajatella yhden ja saman avioliiton sitovan pareja eri tavalla. Kun heteroparit mieltävät suhteensa ilman sitoumusta hoitaa suhteesta syntyviä lapsia, seurauksena on monia isättömiä tai äidittömiä lapsia.

Koska samaa sukupuolta olevien parien perheissä kasvavat lapset on aina erotettu joko biologisesta isästään tai äidistään, sukupuolineutraali avioliittolaki määrittelee isättömyyden tai äidittömyyden lapsen normaalitilaksi. Siksi jotkut ranskalaiset homoseksuaalitkin vastustavat sukupuolineutraalia avioliittolakia.  Jean-Marc Veyron la Croix toteaa: ”Se, että minulta puuttuu lapsi ja että kaipaan lasta, ei anna minulle oikeutta viedä lapselta äidin rakkautta.” Hervé Jourdan on samaa mieltä: ”Lapsi on rakkauden hedelmä ja lapsen täytyy säilyä rakkauden hedelmänä.” Sukupuolineutraali avioliittolaki on omalta osaltaan rohkaisemassa äidittömien lasten tuottamiseen aikuisten miesten tunnetarpeiden tyydyttämiseksi. Äidin ja lapsen suhde on kaikkein perustavin ihmissuhde, jonka suunnitelmallista rikkomista ei pitäisi määritellä lapsen normaalitilaksi. Kuka kantaa vastuun äidittömien lasten ahdistuksesta?

Muutos kouluopetuksessa

Koska avioliittolaki määrittelee avioliittokäsityksen, uuden lain myötä koulujen seksuaaliopetus muuttuu niin, että se on sopusoinnussa uuden avioliittolain kanssa. Tästä seuraa, että päiväkodeissa ja kouluissa ei enää opeteta miehen ja naisen välistä avioliittokäsitystä, vaan samanarvoisena vaihtoehtona esitellään myös avioliitto samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa. Tämä voi hämmentää kehitysiässä olevaa nuorta ja johtaa hänet seksuaalisiin kokeiluihin, jotka ovat hänen seksuaalisen identiteettinsä kannalta hajottavia.

Sukupuolineutraalissa seksuaaliopetuksessa nuorelle ei kerrota, että valitessaan kumppanikseen samaa sukupuolta olevan henkilön hän samalla riistää tulevilta lapsiltaan mahdollisuuden kasvaa oman biologisen isänsä ja äitinsä kodissa. Koulujen seksuaaliopetuksessa on isättömyys ja äidittömyys esitettävä lapsen normaalitilana, mikä ei voi olla vaikuttamatta näin kasvatettujen nuorten sitoutumiseen omien lastensa hoitamiseen.

Uuden lain vaikutus seksuaaliopetukseen                                                      

Uuden lain tultua hyväksytyksi koulujen on vaikea torjua erilaisten kansalaisjärjestöjen tarjousta antaa nuorille seksuaalikasvatusta, jonka tarkoituksena on juurittaa pois perinteisen avioliittokäsityksen mukaiset seksuaalinormit: puolisouskollisuuden ja parisuhteen pysyvyyden normit, jotka ovat edellytyksiä perhe-elämän vakaudelle ja siten lasten hyvinvoinnille.

Avioliiton uudelleen määrittely heijastuu käsitykseen siitä, minkälaista materiaalia koululaisten opetuksessa voidaan käyttää. Jo nyt Suomen kouluissa opetetaan nuoria tutustumaan omaan seksuaalisuuteensa etsimällä erilaisia seksuaalisia kokemuksia.

Konkreettisena esimerkkinä on koulutustilaisuus ”Taidot elämään”, joka pidettiin  16.1. 2015 nuorten toimintakeskus Hapessa Helsingissä kymppi- ja starttiluokkien oppilaille ja heidän opettajilleen. Tilaisuuteen osallistui noin 60 nuorta. Tapahtuman teemana oli tarjota nuorille työnhakuvinkkejä ja kannustusta työelämän alkutaipaleelle. ”Työpajat tarjosivat nuorille turvallisen ympäristön etsiä ja tunnistaa omia vahvuuksiaan ja mahdollisuuksiaan”, sanotaan tapahtuman esitteessä.

Osana koulutusta nuorille näytettiin lyhytfilmi ”Kaveri”, jossa perheenisä petti vaimoaan toisen miehen kanssa. Miehet olivat keskellä seksuaaliaktia vaimon tullessa kotiin ja he valehtelivat vaimolle peittääkseen suhteensa. Kun vaimo hetkeksi poistui asunnosta käydäkseen ostoksilla, aviomies ei halunnut enää jatkaa seksiaktia, mutta toinen mies kiristi häntä uhkaamalla paljastaa asian vaimolle. Näin siis filmiin on sisäänrakennettu viesti, että puolisoa saa pettää kaverin kanssa, vaikka se loukkaa vaimoa ja johtaisi paljastuessaan perheen sisäisiin konflikteihin. Nuorille näytetty filmi viesti, että irralliset seksuaaliset kokeilut ovat hyväksyttäviä, vaikka ne johtavat joko puolisoiden suhteen etääntymiseen tai avoimeen konfliktiin.

Perheen konflikteilla on kielteinen vaikutus lasten mahdollisuuteen elää välittömän, avoimen ja konflikteista vapaan perheyhteyden sisällä. Kuitenkin se kuvattiin hyväksyttävänä ja oikeana tapana etsiä uusia jännittäviä seksuaalikokemuksia.

Tällaisen filmin esittämistä koululaisille puolusteltiin vetoamalla seksuaalisuuden moninaisuuteen, erilaisuuden hyväksymiseen ja tabujen rikkomiseen. Materiaalin näyttämistä osana työnhakukoulutusta perustellaan ehkä sillä, että seksuaaliopetus on tarkoitus tuottaa läpäisyperiaatteella, niin että se vaikuttaa kaikkien aineiden opetukseen.

Tässä tapauksessa seksuaalisuuden moninaisuus ja erilaisuuden hyväksyminen kuitenkin sisälsi avioliiton ytimessä olevan perusluottamuksen ja puolisouskollisuuden normien murentamista ja toisen puolison ihmisarvoa ja ihmissuhteen pyhyyttä halveksivan käyttäytymisen ihannointia. Tällainen käyttäytyminen etäännyttää puolisot toisistaan ja ennen pitkää lisää perheen konfliktitasoa.

Tutkimukset osoittavat, että perheen konfliktitason noustessa samalla lisätään todennäköisyyttä, että lapset traumatisoituvat. Tällainen seksuaalisuuden moninaisuuden, suvaitsevuuden ja tabujen rikkomisen nimissä annettu opetus on omiaan nostamaan perheen konfliktitasoa ja hajottamaan perheitä tavalla, joka voi henkisesti vammauttaa lapsia.

Seksuaaliopetuksen tavoitteet

Setan uudessa poliittisessa strategiassa (hyväksytty 1.12. 2013) määritellään tavoitteita koulujen seksuaaliopetusta varten. ”Normikriittinen pedagogiikka ja sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden tunnustaminen on otettava osaksi kaikkia koulutusjärjestelmän ja -politiikan osia.”

Seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden tunnustaminen ja siihen liittyvä suvaitsevuus ovat epäilemättä tärkeitä ihmisoikeuksien näkökulmasta. Seksuaalisen moninaisuuden tunnustamista ei kuitenkaan pitäisi vääristää kaikki moraaliarvot suhteellistavan seksuaalimoraalin puolustukseksi. Moraalirelativismi (käsitys, ettei moraalitotuutta ole olemassa) olisi periaatteen väärintulkintaa, koska kaiken suhteellistava moraaliajattelu ei tarjoa perustaa ehdottomille ihmisoikeuksille, jota tällä periaatteella ajetaan. Ehdottomat ihmisoikeudet edellyttävät ihmisen ja ihmissuhteiden pyhyyden ja loukkaamattomuuden kunnioittamista.

Seksuaalisen moninaisuuden tunnustamiseen kuuluu, että tunnustetaan puolisouskollisuuteen ja yksiavioisuuteen perustuva heteroseksuaalinen seksuaalimoraali, jonka varassa perheen yhtenäisyys ja sen mukana lasten hyvinvointi lepää. Itse asiassa olisi ollut johdonmukaisempaa, että Seta olisi puolustanut avioliiton säilyttämistä miehen ja naisen välisenä, koska näin olisi voitu tehdä paremmin oikeutta seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudelle. Kun erilaiset seksuaalisen suuntautumisen muodot pyritään kaikki sovittamaan yhden ja saman instituution (avioliiton) alaisuuteen, tehdään vahinkoa seksuaalisten suuntautumisten erityisluonteelle.

Koulujen seksuaaliopetuksen tavoitteita on määritelty perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014. Sen mukaan terveystiedon tavoitteisiin liittyviin keskeisiin sisältöalueisiin vuosiluokille 7-9 kuuluu perehtyminen ”seksuaalisen kehityksen monimuotoisuuteen”. Sosiaali- ja terveysministeriön seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelmassa vuosille 2014-2020 pidetään yhtenä keskeisenä tavoitteena seksuaalikasvatuksen saamista osaksi terveysneuvontaa ja kasvatusta kaiken ikäisille.

Setan strategiassa korostettua seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden tunnustamista ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden määrittelemää perehtymistä seksuaalisen kehityksen monimuotoisuuteen olisi hyvä täsmentää, koska ne voivat väärin tulkittuina johtaa kaiken suhteellistavaan moraaliin ja sellaiseen seksuaalikasvatukseen, joka harhauttaa nuoria ja heikentää heidän mahdollisuuksiaan luoda pysyviä parisuhteita ja vakaita perheitä lastensa kasvuympäristöksi. Moninaisuuden tunnustaminen ei tarkoita sitä, että kaikki seksuaalinormit olisivat yhtä hyviä ja että mikä tahansa seksuaalinen käyttäytyminen turvaisi lapselle eheän kodin ja vakaan kasvuympäristön.

Uuden seksuaaliopetuksen tuottama seksuaalinen anarkia vie perustaa perhe-elämän vakaudelta ja sen mukana tulevan sukupolven lasten hyvinvoinnilta. Tämä on yksi syy, miksi on käynnistetty uusi kansalaisaloite, jonka tarkoituksena on kumota sukupuolineutraali avioliittolaki ja muuttaa avioliittolaki aidosti tasa-arvoiseksi myös lasten kannalta.

Kansalaisaloitteeseen voit tutustua tästä linkistä

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu