Ostettiinko sukupuolineutraali avioliittolaki suurella rahalla?
Vaikka useimmat sukupuolineutraalin avioliittolain kannattajat mieltävätkin tukevansa sorrettua vähemmistöryhmää, sukupuolineutraalin avioliittolain idea on peräisin upporikkaiden miesten eliittipiireistä Yhdysvalloista ja sitä propagoidaan kaikkialla maailmassa heidän rahoillaan. Upporikkaat, pääasiassa valkoihoiseen eliittiin kuuluvat miehet ovat suurella rahalla palkanneet mainonnan ammattilaisia esittämään itsensä sorrettuna vähemmistönä.
Tämän mainoskampanjan ytimenä on väittää, että nämä rikkaat eliitin miehet ovat viattomia sorron uhreja ja ansaitsevat myötätuntomme. Meille uskotellaan, että heillä on syntymästään saakka ollut tietynlainen seksuaalinen suuntautuminen, joka on muuttumaton ja tekee heille mahdolliseksi löytää onni ainoastaan samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa. Voimmeko kieltää heiltä tämän onnen pikkumaisuutemme takia?
Tämä viesti vetoaa hyvää tarkoittaviin ihmisiin, jotka kokevat myötätuntoa sorrettuja kohtaan. Viestiä vahvistaa ihmisen luontainen tarve kokea itsensä hyväksi ja kokea kuuluvansa niiden joukkoon, jotka mielletään suvaitseviksi ja ennakkoluulottomiksi.
Tässä kertomuksessa unohtuvat lapset. Miehet, jotka aluksi vaativat oikeutta avioliittoon, vaativat seuraavaksi oikeutta perheen perustamiseen ja lapsen saamiseen. He haluavat perheen ja lapset ilman että heidän täytyisi mennä naimisiin naisen kanssa. Esimerkiksi David Strahin kirjasta Gay Dads: A Celebration of Fatherhood löytyy tämä lausuma: ”Jos ulostulo oli ensimmäinen askel ja liikkeen muodostaminen toinen, niin ehkä kolmas askel kehityksessämme yhteisönä on puolustaa perustavaa oikeuttamme olla vanhempia.” Voidakseen saada lapsen he kuitenkin tarvitsevat naista, mieluiten kaksi sellaista: yhden munasolun luovuttajaksi ja toisen sijaiskohduksi. Molemmat naiset altistuvat tässä prosessissa terveysriskeille ja joutuvat tukahduttamaan äidin tunteensa.
Kalifornian valtionyliopiston englannin kirjallisuuden professori Robert Oscar Lopez kasvoi lesbokodissa. Isänkaipuutaan tyydyttääkseen hän etsi turvaa vanhemmista miehistä, jotka käyttivät häntä seksuaalisesti hyväksi. Hän eli homoseksuaalisissa suhteissa 13-vuotiaasta aina 28 vuoden ikään asti, jolloin hän rakastui naiseen, meni tämän kanssa naimisiin ja on nyt kahden lapsen isä. Hän kommentoi: “Ja nyt käärme syö oman päänsä. Aktivistit julistavat homoseksuaalien miesten olevan sorrettu vähemmistö, joka taistelee ’kansalaisoikeuksiensa’ puolesta kuten vapautetut orjat. Yhtäkkiä he vaativat oikeutta saada lapsia – ilman naisia. He haluavat lasten kutsuvan heitä isäksi ja rakastavan heitä. He haluavat lasten olevan kivoja ja kantavan heidän nimeään. Mutta he eivät halua elää rakkaussuhteessa naiseen. – – He eivät halua naisen määräilevän itseään kotona, onkivan rahaa heidän pankkitileiltään ja omivan heidän lastensa rakkautta. Tämä ei ole vallankumouksellista. Tämä on hyvin vanha kertomus, jolla on uusi nimi. Sitä kutsutaan naisvihaksi ja patriarkaalisuudeksi. Sillä on myös muita nimiä, mutta emme voi kutsua sitä kansalaisoikeudeksi.” (Lopez 2015: 141-142.)
Sijaiskohtua käytettäessä lapsilta riistetään tavallisesti äidin rakkaus syntymästään saakka. Lähes koko eliitti joukkotiedotusvälineistä ja liikeyrityksistä poliittiseen johtoon ja yliopistomaailmaan on kuitenkin keskittynyt varjelemaan sitä, ettei kukaan vain loukkaisi näiden herkkien miesten tunteita. Lapsen tuskalla ei ole merkitystä, koska lapset eivät pysty tarjoamaan rahaa, yhteiskunnallista asemaa tai hyvää sosiaalista imagoa.
Meidän odotetaan kokonaan pidättyvän kriittisesti arvioimasta näiden rikkaiden miesten toiveita, koska he ovat ”sorrettuja”. Rivka Edelman kuitenkin kiinnittää huomiota tämän mielikuvan ristiriitaisuuteen: ”Olkaamme järkeviä. Omistavatko sorretut ihmiset asuntoja suojatuissa kaupunginosissa, jotka sijoittuvat strategisesti maailman merkittävimpien kaupunkien kaikkein kalleimmille alueille? Onko sorretuilla ihmisillä luksuslomakohteita kokonaan omistettuina tyydyttämään heidän kaikki tarpeensa? – – Useimmat ihmiset tietävät, että valkoiset miehet ovat kaukana sorretuista. Ja on epäilemättä helpompi antaa periksi heidän törkeille vaatimuksilleen kuin myöntää, että saatamme itse asiassa olla tekemässä lasten elämästä kärsimystä. – – Älä erehdy. Maailmanlaaja LGBT-eturyhmä on mieskeskeinen ja rahakas verkosto, joka on taitava käyttämään väitettä omasta sorrostaan poistaakseen maailman kaikkein sorretuimpien ryhmien – naisten ja lasten – oikeudet – – Nyt jo on olemassa miljardiluokan liiketoiminta vastasyntyneiden lasten myymiseksi.”
Sukupuolineutraali avioliittolaki loukkaa lapsen oikeutta isään ja äitiin. ”Tasa-arvosta” on tullut iskusana, jolle on annettu uusi, kummallinen merkitys: joillakin ihmisillä ei ole ollenkaan oikeuksia, ei edes oikeutta isään ja äitiin. Seuraavana askeleena on joissakin maissa ollut kohdunvuokrauksen laillistaminen, jotta samaa sukupuolta olevat parit voisivat helpommin hankkia lapsia. Näin sukupuolineutraalin avioliittolainsäädännön hyväksymisellä on taipumus lisätä kansainvälistä lapsikauppaa, jossa rikkaiden maiden pariskunnat käyttävät köyhien maiden asukkaita tuottaakseen itselleen lapsia rahalla. Lapsikauppa on tietysti yhtä suuri houkutus hedelmättömyydestä kärsiville heteroille kuin homoille. Kaikkein kärjistyneimmässä muodossa tämä on silloin, kun köyhä nainen houkutellaan vuokraamaan kohtunsa synnyttääkseen lapsen jollekin lapsettomalle parille.
Kaupallistettu kohdunvuokraus ei ole sallittua Suomessa, mutta se on laillistettu monissa maissa tasa-arvon ja ihmisoikeuksien nimissä. Läntisessä Intiassa sijaitsevasta Anandin kaupungista on tullut yksi kohdunvuokrauksen keskuksista. Kohtunsa vuokraavat intialaiset naiset voivat ansaita tällä tavalla enemmän kuin he muuten ansaitsisivat viidessätoista vuodessa. Niinpä köyhän intialaisnaisen on vaikea vastustaa kiusausta suostua sijaisäidiksi. Kuitenkin hänen on vaikea etukäteen arvioida sitä, miltä hänestä lopulta tuntuu joutuessaan luovuttamaan kantamansa lapsen vieraalle parille.
Kohdunvuokraus on kylmää liiketoimintaa. Intiassa kohdunvuokraussopimuksen tehneitä naisia usein vaaditaan viettämään raskautensa aika klinikoilla, jolloin heidän omat lapsensa jäävät vaille äidin hoivaa. Synnytykset toteutetaan usein keisarinleikkauksella, jonka jälkeen lapset toimitetaan välittömästi ostajilleen. Usein sijaisäitien kohtuun asetetaan useampia hedelmöitettyjä munasoluja; näin tilaajalle annettu lupaus lapsesta saadaan varmemmin pidettyä ja ylimääräiset lapset voidaan myydä vapailla markkinoilla. Toimittaja Gianna Toboni tapasi Intiassa ollessaan ravintolassa lapsikauppiaan, joka toi hänelle vastasyntyneen lapsen myytäväksi ja oli valmis antamaan lapsen hänen mukaansa välittömästi sopivaa rahasummaa vastaan.
Sijaisäidin tunteet sivuutetaan kokonaan prosessissa, jossa hän joutuu myymään itseään rahasta ja luovuttamaan lapsensa vieraille ihmisille pysyäkseen itse hengissä. Se, että hänen köyhyytensä pakottaa hänet synnyttämään lapsen luovutettavaksi vieraalle pariskunnalle, ei tarkoita sitä, ettei hänellä olisi äidin tunteita sitä lasta kohtaan, jota hän on kantanut kohdussaan. Harvardin yliopiston professorin Michael Sandelin (2012) mukaan emme voi ilman muuta sanoa köyhän sijaisäidin valintaa vapaaksi, koska hänen on vaikea vastustaa suurta taloudellista houkutusta ja hänen on vaikea etukäteen arvioida tunteitaan joutuessaan luovuttamaan kantamansa lapsen vieraalle parille.
Kaikilta sijaiskohtuina käytetyiltä naisilta tämä äidin tunteiden tukahduttaminen ei kuitenkaan onnistu. Englannin korkein oikeus pakotti äskettäin äidin luovuttamaan 15 kuukauden ikäisen lapsensa miehelle, joka spermalla hänet oli hedelmöitetty ja jonka kanssa hän oli tehnyt kohdunvuokraussopimuksen. Synnytettyään tyttären äiti muutti mielensä ja halusi pitää lapsen. Kyseinen mies ja hänen miespuolinen puolisonsa veivät asian oikeuteen kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen. Köyhän äidin mahdollisuudet käydä oikeutta rikasta miesparia vastaan olivat heikot ja 15 kuukautta myöhemmin oikeus päätti, että lapsi pitää luovuttaa miesparille, jota lapsi ei tunne. Äidillä on oikeus tavata lastaan vain viranomaisen läsnä ollessa. Tämä merkitsee käytännössä loppua normaalille äiti-lapsi -suhteelle. Tällä tavalla sukupuolineutraali ajattelu on Englannissa heikentänyt moraalista tajua äidin ja lapsen oikeuksista ja johtanut lainsäädäntöön, jossa äidin ja lapsen suhteelle ei enää anneta erityisasemaa.
Moraalifilosofi Elizabeth Andersonin mielestä kohdunvuokraaminen loukkaa naisen ja lapsen ihmisarvoa, koska heitä kohdellaan ikään kuin hyödykkeinä. Naista ja lasta ei tässä tapauksessa kohdella olentoina, joita rakastetaan ja kunnioitetaan heidän omilla ehdoillaan, vaan heitä käytetään voiton ja hyödyn välineinä.
Raskauden luonnollinen tarkoitus on synnyttää tunnesuhde naisen ja lapsen välille. Kohdunvuokrauksessa tämä raskauden luonnollinen tarkoitus estetään maksamalla naiselle siitä, että hän tukahduttaa luonnolliset tunteensa. Naisen ihmisarvoa loukataan käyttämällä hänen ruumistaan tehtaana ja maksamalla hänelle siitä, ettei hän muodosta äiti-lapsisuhdetta synnyttämäänsä lapseen. Edellyttäessään sijaisäidin ”tukahduttavan vanhemman rakkauden, jota hän mahdollisesti lasta kohtaan tuntee” ja pidättyvän luomasta tunnesidettä lapseensa, kohdunvuokraussopimukset muuntavat naiseuden yhden arvokkaimman piirteen tuotantovälineeksi ja ”muuntavat naisten työn vieraantuneen työn muotoon” (Anderson 1990: 79−81). Sandel kiinnittää huomiota siihen, että tämä on rikkaiden harjoittamaa vallankäyttöä köyhiä kohtaan: ”maailmanlaajuisen maksetun raskauden toimialan muodostuminen − vielä nimenomaan köyhiin maihin − voimistaa tunnetta, että sijaisraskaus alentaa naisten arvoa välineellistämällä heidän ruumiinsa ja lisääntymiskykynsä.” (Sandel 2012: 118.)
Kohdunvuokraus loukkaa myös näin tuotetun lapsen ihmisarvoa. Lapsen luontainen tarve tuntea äitinsä sivuutetaan tässä prosessissa, jossa hänen äidilleen maksetaan siitä, että tämä kieltäytyy pitämästä synnyttämäänsä lasta lapsenaan. Yksi lapselle kaikkein raskaimmista ja vaikeimmista kokemuksista, äidin hylkääminen, asetetaan kohdunvuokrauksessa tavoitteeksi. Tällaisen kaupallisen prosessin tuotteena synnytetty lapsi saattaa myöhemmin kärsiä tunteesta, että hänen äitinsä on myynyt hänet rahasta. Tämä voi iskeä lapsen omanarvontunteen ytimeen tavalla, jota on vaikea ymmärtää sellaisen, joka ei ole kokenut tätä äitiyden riistoa. Tällaisten lasten kokemuksista saamme eläviä kuvauksia Alana Newmanin nettisivustolta AnonymousUS.org.
Sukupuolineutraaliin avioliittolakiin sisältyy viesti, ettei lapsi välttämättä tarvitse isää ja äitiä. Tämä viesti on omiaan rohkaisemaan käytäntöihin, joissa lapsen perustavia ihmisoikeuksia loukataan. Ne lapset, joiden perustavia ihmisoikeuksia Suomen valtiokin on nyt murentamassa, tulevat kerran kasvamaan aikuisiksi. He tietävät, minkä hinnan he joutuivat maksamaan eliitin vallanhalusta ja helpon elämän pinnallistamien kansalaisten kollektiivisesta typeryydestä ja moraalittomuudesta.
Allekirjoita kansalaisaloite lasta suojelevan avioliittolain säilyttämiseksi:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1175
Kirjallisuus
Anderson, Elizabeth (1990) “Is Women’s Labor a Commodity?” Philosophy and Public Affairs 19: 71−92.
Edelman, Rivka (2015) ”Secular Israel, Gays, and Surrogacy”, teoksessa Robert Oscar Lopez & Rivka Edelman (toim.) Jephtha’s Daughters, ss. 143-150. Los Angeles, CA: International Children’s Rights Institute.
Holbrook, Jon (2015) “The inhumanity of Britain’s surrogacy laws”, Spiked-online 27.5. 2015.
Lopez, Robert Oscar (2015) “The Problem of Women,” teoksessa Robert Oscar Lopez & Rivka Edelman (toim.) Jephtha’s Daughters: Innocent Casualties in the War for Family”Equality”, ss. 131-142. Los Angeles, CA: International Children’s Rights Institute.
Puolimatka, Tapio (2014) Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin. Helsinki: Uusi Tie.
Sandel, Michael J. (2012) Oikeudenmukaisuus. Suom. Anni Lassila, Janne Luotola, Petja Pelli ja Juha Sainio. Helsinki: HS kirjat.
On hauskaa huomata, kuinka ihmisten taipumuksia siirtyä vastustamaan ”eliittiä” voidaan käyttää tälläkin tavalla.
Samalla tavalla kuten kaikissa muissakin yhteiskunnan osissa, myös seksuaalivähemmistöissä on älyttömän rikkaita, mutta myös älyttömän köyhiä ihmisiä. Osa totuutta on, että on olemassa rikkaita homoseksuaaleja, jotka muodostavat pienen osan koko vähemmistöstä. Todellisuudessa valtaosa homoseksuaaleista(kin) sijoittuu klassiseen keskiluokkaan, ja osa valitettavasti erittäin huonotuloiseen luokkaan. Jokaiseen näihin luokkaan kuuluu ihmisiä monesta eri etnisestä taustasta. Homoseksuaalien esittäminen valkoihoisena ja rikkaana eliittinä on toivottavasti vain provokaatio, tai jolla lukijan toivotaan päätyvän asettumaan homoseksuaaleja vastaan.
Mutta puhutaanpa sitten kohdunvuokraamisesta, tai sijaissynnyttämisestä. Sitä tapahtuu kaikissa seksuaaliryhmissä, heteroilla ja homoilla. En ole vielä törmännyt statistiikkan joka kertoisi, keiden parissa tämä olisi yleisempää, joten olisin todella kiitollinen jos sellainen jostain löytyisi. Tämä kohdunvuokraaminen on arveluttava ala, jota on pidettävä kapitalismin omituisimpana muotona – vuokrataanhan siinä käytännössä ihmishenki.
Silti, se ei tarkoita, että tilanne tulisi Suomessa tasa-arvoisen (sukupuolineutraalin) avioliittolain myötä olemaan samanlainen. Jos, ja kun, tasa-arvoinen eli sukupuolineutraali avioliittolaki astuu voimaan, meillä Suomessa on toivottavasti laki, joka kieltää vastikkeellisen kohdunvuokraamisen ja siihen yllyttämisen, mutta sallii vastikkeettoman sijaissynnytyksen, jossa nainen voi niin tahtoessaan synnyttää lapsen toisen parin puolesta ja antaa sen heidän hoteisiinsa (tässä muodossa adoptiota koskevat lait tietenkin pätisivät). Tasa-arvoinen avioliittolaki ei tarkoita sitä, että Suomen yhteiskunta romahtaa ja palaa ihmiskaupan aikoihin, kunhan teemme lainsäädännöstä sellaisen, ettei se hyväksy tai edistä vastikkeellista kohdunvuokrausta.
Ilmoita asiaton viesti
”Ihanteena rakastavat vanhemmat vai rakastava isä ja äiti?
Meidän on ratkaistava se pidämmekö avioliittoa pääasiassa lapsikeskeisenä vai
aikuiskeskeisenä instituutiona.
Eräät sukupuolineutraalin avioliiton puolestapuhujat ovat valmiita myöntämään
avioliiton olevan pääasiassa lapsikeskeinen. Mutta he sanovat isän ja äidin olevan yhtä
tärkeitä kuin rakastavien vanhempien.
Meidän on tarkasteltava mitä tämä merkitsee.
Toki on parempi, että lapsella on kaksi rakastavaa samaa sukupuolta olevaa vanhempaa
(tai vaikka yksi rakastava vanhempi) kuin, että hänellä on väkivaltainen äiti ja isä.
Todellinen kysymys on kuitenkin tämä: Onko parempi, että lapsella kaksi rakastavaa
vanhempaa vai että hänellä on oma rakastava isä ja äiti?
Vaatimus sukupuolineutraalista avioliitosta lepää usein kaksitahoisen väitteen varassa
siitä, että se antaisi samaa sukupuolta oleville pareille tasavertaisen aseman aiheuttamatta
mitään vahinkoa itse avioliitolle yleensä saatikka yksittäisille avioliitoille.
Tähän voidaan vastata kahdella tavalla. Ensiksi, kuten edellä tuli todetuksi, ei ole
syrjintää antaa miehen ja naisen avioliitolle erityisasema, koska miehen ja naisen
muodostama avioliitto on luonteeltaan ainoalaatuisella tavalla lapsimyönteinen (prochild).
Toinen väite, jonka mukaan avioliiton uudelleenmäärittelystä ei aiheudu vahinkoa
instituutiolle, on osoittautunut virheelliseksi juuri asiasta käytävän väittelyn luonteesta
johtuen.
Sukupuolineutraalin avioliiton puolestapuhujat kuvaavat avioliiton aikuiskeskeisellä
tavalla, joka poikkeaa lapsikeskeisestä tarkastelutavasta, tai sitten he väittävät rakastavien
vanhempien olevan lapsen kannalta aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin jos lapsella olisi oma
rakastava äiti ja isä.
Meidän on tärkeää ymmärtää miten tosiasiallisen radikaali tämä jälkimmäinen väite on.
Jos sanomme, että rakastavat vanhemmat ovat aivan sama asia kuin oma rakastava isä ja
äiti huomaamme kaksi asiaa.
Ensiksi sen, että vanhempien ja lasten välisellä luonnollisella biologisella siteellä ei
katsota olevan mitään todellista merkitystä.
Tämä on hämmästyttävä väite. Me tiedämme monien adoptiolapsien etsivän luonnollisia
vanhempiaan myöhemmällä iällä.
Me myös tiedämme, että monet sukusolujen luovutuksen kautta keinoalkuiset lapset
etsivät biologisia vanhempiaan myöhemmällä iällä.
Lopuksi viittaamme uudestaan Child Trends yhteenvetoon, jonka mukaan yleisesti ottaen
lapsen kannalta parhaimman tuloksen takaavat lapsen omat avioliitossa elävät biologiset
vanhemmat.
Toiseksi, sellainen väite antaa ymmärtää, että vanhempien sukupuolella ei ole merkitystä.
Tällainen ajatus hylkää sukupuolten toisiaan täydentävän luonteen ja antaa ymmärtää,
että isien ja äitien välillä ei ole mitään todellista eroa ja että lapsen kannalta ei ole mitään
erityistä arvoa sillä, että hän saa kasvaa äidin ja isän, saatikka oman äidin ja isän,
kasvattamana.
Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen vaatii meitä johdonmukaisuuden nimissä
hyväksymään radikaalisti toisenlaisen käsityksen vanhemmuudesta ja perheestä.
Meidän on pakko kieltää luonnollisten biologisten siteiden tärkeys sekä isyyden ja
äitiyden erityinen arvo.
Lisäksi niitä, jotka edelleen uskovat näiden asioiden tärkeyteen sanotaan syyllistyvän
’homofobiaan’.
Näin tullaan pisteeseen, jossa luonnollisten siteiden sekä isyyden ja äitiydyen erityiseen
arvoon uskovat marginalisoidaan ”ahdasmielisinä kiihkoilijoina”.
Onko tällainen oikein? Yhteiskunta tekee asianmukaisesti ja oikein suodessaan
homoseksuaaleille lain suojan ja tunnustuksen. Kuitenkin herää kysymys onko tämän
välttämättä tapahduttava avioliiton uudelleenmäärittelyn ja sen erityismerkityksen
kustannuksella, joka isällä ja äidillä on lapselle”? AVIOLIITTO-MIES JA NAINEN
Ilmoita asiaton viesti
Mistähän tätä lähtisi purkamaan.
Jos lähettäisiin siitä, että avioliitto on kahden henkilön ja kahden tahon välinen sopimus: kahden aikuisen ihmisen (jota aviolititolaki määrittää, ketkä ovat tähän oikeutettuja) ja valtion. Avioliitossa ei ole osapuolina lapsia (herra jumala toivottavasti ei), vaana violiitto on puhtaasti kahden aikuisen ihmisen välinen vapaaehtoinen sopimus tunnustaa parisuhde valtion edessä. Avioliittosopimuksessa ei ole osapuolena lapsia, mutta avioliitossa voi syntyä (ja monesti syntyykin) lapsia. Se, miten avioliitossa syntyneet lapset ymmärretään avioliittolain nojalla käsitellään muissa laeissa kuin itse avioliittolaissa.
Tasa-arvoinen avioliittolaki on vain katto sille valtavalle lakimäärälle mitä se todellisuudessa koskettaa – itse avioliittolakiin tuleva muutos on siis osa siitä kaikesta, mitä tuleva eduskunta ja hallitus alkavat säätämään (harmonisoimaan). Mistään perhelainsäädäntöön (tai mihinkään lainsäädäntöön) koskevasta asiasta ei ole lyöty lukkoon mitään muuta kuin se, että avioliittolakia (ja siihen liittyviä tai siihen nojautuvia lakeja) aletaan muuttamaan lakimuutosesityksen mukaisesti. Tällöin jokaista laki, jota aletaan harmonisoimaan, tullaan käsittelemään yksilöllisesti, ja sen vaikutukset yhteiskuntaan tullaan tutkimaan.
Onko pakko kirjoittaa jälleen samasta asiasta? No, jos lyhyesti (hiljalelen alkaa väsyttämään).
Missään tutkimuksessa ei olla pystytty todistamaan, että lapselle olisi haittaa tai lapselle koituisi kärsimystä kasvaa perheessä, jossa vanhemmat ovat keskenään samaa sukupuolta.
Adoptiolasten kiinnostus sukujuuriaan kohtaan on aivan normaalia. Mikäli henkilölle kerrotaan, että hänen alkuperänsä on jossakin muussa kuin tilassa jossa hän on kasvanut, syntyy aivan tavallinen kiinnostus alkuperää kohtaan. Tämä koskee myös kulttuurisia asioita, ei ainoastaan biologisia vanhempia.
Kun tasa-arvoinen avioliittolaki tulee voimaan, voi olla että adoptiolainsäädäntöä tullaan muuttamaan, mutta en usko, että adoptiolapsen laillista asemaa tuntea biologiset luovuttajansa (biologisen alkuperänsä) ei tulla muuttamaan, oli se tällä hetkellä mikä ikinä onkaan.
Oletko muuten kopioinut tämän tänne (Uusi Suomi) jo kahdesti kirjoittamsi(/liittämäsi?) tekstin jostakin?
Ilmoita asiaton viesti
”Ensiksi sen, että vanhempien ja lasten välisellä luonnollisella biologisella siteellä ei katsota olevan mitään todellista merkitystä.”
Uskon että sillä on merkitystä. Mutta miten tämä liittyy sukupuolineutraaliin avioliittolakiin?
Ilmoita asiaton viesti
Onko oikein? Ei voisi ainakaan tapahtua paremmille ihmisille. Kun miettii miten fundamentalistit ovat rajoittaneet mollanneet ja moralisoineet vuosien varrella. Sitä saa mitä tilaa. Niin metsä. Olisitte miettineet sitä ennen kuin lähditte hakkaamaan. Kultaisen säännön perusteella siten toivotte itseänne kohdeltavan.
Ilmoita asiaton viesti
Tuomas Leppiaho : ”Homoseksuaalien esittäminen valkoihoisena ja rikkaana eliittinä on toivottavasti vain provokaatio, tai jolla lukijan toivotaan päätyvän asettumaan homoseksuaaleja vastaan.”
– Miten niin ”toivottavasti”?
Asiallisesti ottaen vaikuttaa joka tapauksessa siltä, ettet ole lukenut Puolimatkan blogitekstiä oikein. Eihän siinä tosiaankaan puhuta – eikä siis väitetäkään – homoseksuaalisten taipumusten tai identiteettien yhteiskunnallisesta jakautumisesta yhtään mitään, vaan se keskittyy valottamaan tiettyjen kansainvälisesti toimivien raharikkaiden eliittipiirien yhteiskuntavaikutusohjelmaa. Näiden eliittipiirien ostama ja maksama ylikansallinen lobbauskampanja tosin antaa ymmärtää puhuvansa kaikkien seksuaalivähemmistöjen sekä yleisen tasa-arvon, suvaitsevaisuuden yms. hyviksi miellettyjen asioiden puolesta, mutta toiminnan kova ydin on siinä, että tämä eliitti itse asiassa haluaakin raivata itselleen maksimaaliset toimintavapaudet muun ihmiskunnan käyttämiseen omien halujensa välikappaleina – yleensä sentään edes rahallista korvausta vastaan tietysti.
Näin siis Puolimatka ainakin väittää asian olevan, ja tämä on kova väite, jonka perusteita ja pätevyyttä tässä jatkokeskustelussa olisi harhapoluille eksymättä syytä erityisesti puntaroida.
Ilmoita asiaton viesti
Rahoittaako teidän hankettanne amerikkalaiset upporikkaat konservatiivikristityt?
Ilmoita asiaton viesti
Eivätkös ne ole ranskalaisia? Ainakin kaikki Aito Avioliitto ry.:n promokuvat on otettu ranskalaisten liikkeen tapahtumista.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan tuli tuosta alusta mieleen Aatu kertomassa kuinka upporikkaat juutalaiset ovat syynä saksalaisten moraaliseen rappioon. . Käytät sanaa ”upporikas” liittämään ihmiseen kateellista raivoa jonka kautta henkilö pyritään näyttämään saastaiselta.
Maailman rikkain organisaatio, kirkko, on ainakin teoriassa propagoimassa heteroavioliittojen puolesta. Käytännössä siellä näyttävät nuo homokuviot olevan aika tiukasti mukana.
Ilmoita asiaton viesti
”Upporikkaat, pääasiassa valkoihoiseen eliittiin kuuluvat miehet ovat suurella rahalla palkanneet mainonnan ammattilaisia esittämään itsensä sorrettuna vähemmistönä.”
Hälytyskellot kilkattavat aina, kun joku uskottelee, että jokin vähemmistöistämme esiintyy uhrina. Tämän tekstin kohdalla ei pelkästään kilkattanut, vaan kumisi.
Ilmoita asiaton viesti
Ovathan feministien mielestä upporikkaat naisetkin sorretun vähemmistöjen edustajia, jotka voidaan rinnastaa romaneihin, afrikkalaisperäisiin siirtolaisiin, islamofobian uhreihin ja homoseksuaaleihin.
Kaivopuioston ja Eiran sorretut naiset.
Ilmoita asiaton viesti
Todella erinomainen plokikrijoitus. Toivon lisää tälläistä!
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä näitä aidon avioliiton saarnaajia tulee kuin sieniä sateella. Ilmeisesti ovat ohittaneet kokonaan Irlannin äänestyksen tuloksen.
Puolimatkan taustalla näkee, että hän on tosiuskovainen ja yrittää puolustaa turhaan.
Tässä hyvä esimerkki Phoenixin homoparista, ketkä adoptoivat 12 lasta:
https://www.youtube.com/watch?v=j4On-2Pn2fU
Mitä sen enempää pitäisi selittää? On aivan ihanaa, että te jankkaatte samoja asioita mutta te ette ole varmaan ikinä ajatelleet asettavanne itse toisen housuihin ja pohdiskelevan siltä kantilta.
Pulinat pois. Asia on loppuunkäsitelty ja enempää ei voi valittaa.
Ilmoita asiaton viesti
Rahaa oli varmaan käytössä, kun homolakia Suomeen tuotiin. Rummutus oli niin massiivista ja jatkuvaa. Propagandasyöttö loppui sitten kuin seinään, kun laki oli hyväksytty eduskunnassa. Ei se miltään spontaanilta toiminnalta tuntunut, vaan hyvin suunnitellulta ja ohjatulta kampanjalta.
Ilmoita asiaton viesti
No perhana, miksei mulle maksettu mitään? Onko mua …tana petetty? En edes saanut ohjausta, suunnitelmista puhumattakaan. Sijat!
Ilmoita asiaton viesti
Itsekin jäin ilman. Todennäköisesti homorahat on annettu vääräuskoisille muslimimaahanmuuttajille.
Ohjausta tuli kyllä ylemmältä taholta, todennäköisesti jostain otsalohkon assosiaatioalueilta.
Ilmoita asiaton viesti
Hitto, minultakin jäi sateenkaarisetelit saamatta. Hyvitetäänköhän ne esimerkiksi Helsinki Pridessä?
Ilmoita asiaton viesti
Lasten ongelmat syntyvät yleensä kaikesta, minkä yhteiskunta pitää normien ulkopuolella.
Enemmän on lapsilla ongelmia omien vanhempiensa kanssa kaikissa yhteiskunnissa.
Ja ne tulevat feminismiliikkeen politiikasta.
Lapset haluttiin yhteiskunnan pelinappuloiksi, ja pois ydin perheestä
kaikella muulla politiikalla. Palkat käytännössä puolittuivat, jotta
naisorjatkin saatiin poliittisen liiketoiminnan ja keskushallinnollisen
hallinnan alle.
Voisihan olla, että kaikkien perhekeskeisyys auttaisi lasta, eli kaikista
olosuhteista meidän tulisi kohdella toisiamme yhdenvertaisena.
Ennen rypisteltiin kulmakarvoja, koska suurin osa esim. ranskalaisista
ihmisistä on kasvanut sijaisperheissä. Köyhällä tytöllä ei yleensä
ollut puolisoa tukenaan, ja lapsia tehtiin. Nythän meitä kohtaa kovaa
vauhtia väkiluvun alentuminen. Ehkä lapsien oikeudet parantuvat kun kaikista perheistä tulee ” normaaleja”. Onhan aina ollut niin, että
yhteiskunta rankaisee jokaista yksilöä, joka ei istu vankilanomaisesti
muiden kertomissa kaavoissa. Uskonnonvapaus kärsii samasta ilmiöstä, joten ehkä sananvapaus ja uskonnonvapaus edistyy ihmisten luonnollisella
diversiteetillä! Miksi istuisimme toistemme tuomareina. Mutta juuri suomalainen tuomitsee aina kaiken, joten siten yhteiskuntamme pursuu
vihapuhetta. Avoin hyväksyntä yleensä vähentää käytännön ongelmia,
lasten henkinen kehitys koko yhteiskunnan kannalta saattaa vapautua, ja
syrjinnän tunne hävitä. Nythän jokainen tuntee itsensä syrjityksi, jos TV
antaa oikean kuvan. Koulukiusaaminenkin on huipussaan! Kysymyshän on
lopulta muiden luomasta hyväksynnästä, ja tuunteet näin syntyvät, myös.
Miksi muuten kasvatuspsykologia puhuisi tunteista.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos informaatiosta, Tapio! Tätä puolta ei valoteta tarpeeksi.
Ilmoita asiaton viesti
En usko, että tätä on millään rahalla ostettu, kun Irlannin kansalaiset äänestivät omallatunnolla vahvan tuloksen.
On olemassa niitä ihmisiäkin, ketkä ovat yhdessä mutta eivät ole koskaan laillistaneet suhdettaan, niin pitääkö heiltä ottaa lapset pois?
On olemassa niitäkin aviopareja, ketkä laiminlyövät lapsiaan. Alkoholi on usein näissä piireissä mukana ja sekö on lapsille muka hyvä asia? Ihmettelen kyllä näitä fantsuttelijoita?
Entä ne ihmiset, ketkä eivät aio hankkia lapsia, pitääkö heiltä riistää avioliitto pois? Entä ne lapsettomat?
Saarnaajien valitukset on jo kuultu, poikki ja pinoon.
Ilmoita asiaton viesti
”En usko, että tätä on millään rahalla ostettu, kun Irlannin kansalaiset äänestivät omallatunnolla vahvan tuloksen.”
-Ei sitä kansanäänestystä varmaan rahalla ostettukaan. Mutta se ei tähän liity.
”On olemassa niitä ihmisiäkin, ketkä ovat yhdessä mutta eivät ole koskaan laillistaneet suhdettaan, niin pitääkö heiltä ottaa lapset pois?”
-Ei tietenkään. Lapset pitää uudelleensijoittaa vain jos vanhemmat eivät ole kykeneviä vanhemmiksi. Mutta pariskuntia, jotka ovat saaneet lapsia, pitäisi ohjata menemään naimisiin, ei lupailemalla hienoja oikeuksia vaan teroittamalla vastuuta ja asettamalla velvoitteita.
Ja eroa lapsiperheissä pitäisi vaikeuttaa, ehkä sen mukaisesti kuinka pieniä lapsia perheessä on. Harkinta-aikaa pitäisi lisätä, kaikin tavoin pyrkiä edistämään sitä että lapsia saaneet pariskunnat pysyisivät yhdessä ja tarvittaessa määrätä sanktioita jos eroon ei ole hyväksyttävää syytä. Tai vähintään velvoittaa ilmoittamaan syy, kuten aiemmin oli.
Timo Hännikäinen Sarastus-lehdessä esitti seuraavanlaisia muutoksia avioliittolakiin sen pelastamiseksi ja elvyttämiseksi:
Jos avioliitto haluttaisiin todella elvyttää ja luoda sille tukeva yhteiskunnallinen perusta, kannattaisi aloittaa ajamalla seuraavia toimenpiteitä:
1. Aviorikoksen uudelleenkriminalisoiminen
2. Avioeron saamisen tuntuva vaikeuttaminen
3. Lapsilisien lakkauttaminen avioliiton ulkopuolella syntyviltä lapsilta
4. Adoptio-oikeuden poistaminen yksin eläviltä henkilöiltä ja naimattomilta pareilta
5. Tuntuvat verohelpotukset aviopareille ja tuntuvat verorasitukset naimattomille pareille.
(Kolmoskohdasta en tosin olisi niin varma, koska on naisia, joita on käytetty hyväksi, jotka ovat jääneet yksin lapsensa kanssa kun lapsen isä on hylännyt heidät. Mutta muuten ehdotukset ovat mielestäni todella tarpeellisia.)
Mielestäni avioliiton ei ylipäätään pitäisi olla heteroille mikään vapaaehtoinen juttu. Ennen se ei ollutkaan. Oli vähintään sosiaalinen pakko mennä naimisiin, jos sattui tulemaan raskaaksi.
Nyt avioliitosta puhutaan kuin se olisi oikeus, johon kaikilla pitää olla mahdollisuus, mutta kenelläkään ei saa olla pakkoa.
Yksittäinen ihminen eikä pariskunta ei tarvitse avioliittoa. Tämähän juuri hoksattiin silloin kun avioliittopakkoa vastaan noustiin 60-luvulta lähtien.
Avioliitto yhteiskunnallisena instituutiona on olemassa koska yhteiskunta tarvitsee sitä. Ja koska maailmaan syntyvien lasten kasvu pyritään turvaamaan ja velvoittamaan isät ja äidit huolehtimaan yhdessä omista lapsistaan. Se ei ole rakastavaisia varten. Tai jos se muuttuu sellaiseksi, niin en usko että säilyy kauan.
Sellaisella avioliittoinstituutiolla, joka perustuu huomion tarpeelle ja arvostuksen ja oikeuksien hakemiselle ei mielestäni tee yhtään mitään.
”On olemassa niitäkin aviopareja, ketkä laiminlyövät lapsiaan. Alkoholi on usein näissä piireissä mukana ja sekö on lapsille muka hyvä asia?”
-Kukaan ei ole väittänyt että tämä olisi hyvä asia. Mutta jos vastatusten pannaan ketkä tahansa rakastavat aikuiset ja omat rakastavat isä ja äiti, voiko lapsen oman isän ja äidin sivuuttaa tarpeettomina?
On aivan turha ottaa vertailukohteeksi huonoja biologisia vanhempia kun ihannetapauksessa biologiset vanhemmat ovat hyviä vanhempia.
”Entä ne ihmiset, ketkä eivät aio hankkia lapsia, pitääkö heiltä riistää avioliitto pois? Entä ne lapsettomat?”
-Tämäkin on erikoinen kysymys, ainakin jos ajattelee miten avioliittoon instituutiona suhtauduttiin radikaalista 60-luvusta lähtien. Avioliittoa ei tosiaan pidetty minään ”oikeutena” vaan ennemminkin aikansa eläneenä instituutiona, joka vain turhaan rajoittaa ja kontrolloi ihmisten elämää.
Oikeasti avioliitolla on merkitystä vain ihmisten eli pariskuntien elämää rajoittavana ja kontrolloivana instituutiona. Ja sen se tekee juurikin sen vuoksi, että miehet ja naiset sitoutuisivat huolehtimaan yhdessä lapsistaan ja pitämään perheen ehjänä.
Yhteiskunnalla ei ole mitään muuta syytä olla ylipäätään kiinnostunut siitä pysyvätkö parit yhdessä vai eivät.
Lapsettomat tai iäkkäät parit eivät ole olleet uhka avioliittoinstituutiolle niin kauan kuin on muistettu sen perusmerkitys ja tarkoitus instituutiona joka viestittää vastuuta ja sitoutumisen velvoitetta perheen ehjänä pitämiseksi.
Tämän vuoksi avioliitossa on aiemmin ollut paljon tiukempi kuri, mikä olisi syytä palauttaa. Mutta jotenkin avioliitosta on tullut jonkinlainen virallinen ”lupa” rakastaa ja saada omalle parisuhteelle arvostusta ja huomiota.
Tahallisesti lapsettomista pareista vielä, että voi olla että siinä vaiheessa kun alkoi yleistyä se, että haluttiin naimisiin mutta ei haluttu lapsia, olisi ollut syytä luoda erikseen aikuiskeskeinen ihmissuhdeinstituutio.
Eli ”rekisteröity parisuhde”, jossa voisi olla enemmän oikeuksia ja vapauksia, joita niin kovasti peräänkuulutetaan.
Mutta avioliiton kuuluu kontrolloida ihmisten elämää ja sisältää enemmän vastuuta ja velvoitteita. Siitä ei pidäkään voida lähteä heti kun siltä tuntuu.
Tässä ei ole yhtään mitään kadehdittavaa, vai onko sinusta?
Ilmoita asiaton viesti
”-Ei sitä kansanäänestystä varmaan rahalla ostettukaan. Mutta se ei tähän liity.”
Ai ei liity? Mitenkäs se otsikko sitten ja mielestäni kyllä liittyi.
”-Ei tietenkään. Lapset pitää uudelleensijoittaa vain jos vanhemmat eivät ole kykeneviä vanhemmiksi. Mutta pariskuntia, jotka ovat saaneet lapsia, pitäisi ohjata menemään naimisiin, ei lupailemalla hienoja oikeuksia vaan teroittamalla vastuuta ja asettamalla velvoitteita.
Ja eroa lapsiperheissä pitäisi vaikeuttaa, ehkä sen mukaisesti kuinka pieniä lapsia perheessä on. Harkinta-aikaa pitäisi lisätä, kaikin tavoin pyrkiä edistämään sitä että lapsia saaneet pariskunnat pysyisivät yhdessä ja tarvittaessa määrätä sanktioita jos eroon ei ole hyväksyttävää syytä. Tai vähintään velvoittaa ilmoittamaan syy, kuten aiemmin oli.
Timo Hännikäinen Sarastus-lehdessä…”
– Ihmisillä on oma oikeus tehdä mitä tehdä elämällään ja siihen ei pidä kenenkään puuttua, ellei ole vaaraksi itselleen tai muille. Minä en hyväksy, että ohjataan tai pakotetaan johonkin toisten määräämään muottiin, missä normaali järkevä ihminen ei näe tarvetta.
”-Kukaan ei ole väittänyt että tämä olisi hyvä asia. Mutta jos vastatusten pannaan ketkä tahansa rakastavat aikuiset ja omat rakastavat isä ja äiti, voiko lapsen oman isän ja äidin sivuuttaa tarpeettomina?
On aivan turha ottaa vertailukohteeksi huonoja biologisia vanhempia kun ihannetapauksessa biologiset vanhemmat ovat hyviä vanhempia.”
Vanhemmat eivät liity siihen, jos katsotaan lapsen etuja. Mutta mitä teet, jos toinen biologinen vanhempi kuolee. Myöhemmin tämä lapsen biologinen vanhempi rakastuu samaan sukupuoleen ja haluaa naimisiin?
”-Tämäkin on erikoinen kysymys, ainakin jos ajattelee miten avioliittoon instituutiona suhtauduttiin radikaalista 60-luvusta lähtien. Avioliittoa ei tosiaan pidetty minään ”oikeutena” vaan ennemminkin aikansa eläneenä instituutiona, joka vain turhaan rajoittaa ja kontrolloi ihmisten elämää…
…Mutta avioliiton kuuluu kontrolloida ihmisten elämää ja sisältää enemmän vastuuta ja velvoitteita. Siitä ei pidäkään voida lähteä heti kun siltä tuntuu.
Tässä ei ole yhtään mitään kadehdittavaa, vai onko sinusta?”
– Tässä joudun taas toistamaan saman: Ihmisillä on oma oikeus tehdä mitä tehdä elämällään ja siihen ei pidä kenenkään puuttua, ellei ole vaaraksi itselleen tai muille. Minä en hyväksy, että ohjataan tai pakotetaan johonkin toisten määräämään muottiin, missä normaali järkevä ihminen ei näe tarvetta.
Minä en näe, että pitää kontrolloida ketään, joka osaa itse hallita ja tehdä omia asioita. Toista ihmistä ei voi muuttaa, ainoastaan ihminen itse voi muuttua jos haluaa.
Jos sinä ja minä menisimme naimisiin, niin voinhan minä alkaa sitten kontrolloida sinua uunin ääreen, siivousmopin ääreen, tuomaan minulle aina käsilleni kaljaa, yms. näin kärjekkäästi? Mutta minä en ole sellainen enkä sitä tee. Minä en näe muutenkaan avioliitossa mitään hyödyllistä. Ihmisen keksimää yksi turhista riiteistä.
Ilmoita asiaton viesti
”Sukupuolineutraaliin avioliittolakiin sisältyy viesti, ettei lapsi välttämättä tarvitse isää ja äitiä”
Ja todellisuus on, ettei kaikilla lapsilla ole kumpaakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Hannu Ala-Olla, ”Sukupuolineutraaliin avioliittolakiin sisältyy viesti, ettei lapsi välttämättä tarvitse isää ja äitiä”
Ja todellisuus on, ettei kaikilla lapsilla ole kumpaakaan”.
Sukupuolineutraali avioliittolaki toteutuessaan, ei siis vain viesti, vaan lähtöhohtaisesti toteuttaa, että lapsi ei välttämättä tarvitse isää ja äitiä. Se taas ei vaan määritä avioliiton olemusta ja tarkoitusta sukupuolettomaksi, vaan on pään avaus, myös Puolimatkan blogissaan esiin tuomiin ilmiöihin.
Todellisuus on että jokaisella lapsella on ollut syntyessään tai ainakin sikiämisen hetkellä äiti ja isä. On ollut vaikka olisi saanut alkunsa keinohedelmöityksessä, ja kehittynyt vuokrakohdussa tai olisi adoptoitu.
Jokaisella ihmisellä on syntyessään ollut isä ja äiti, vaikka lapsen ei koskaan annettaisi heitä tuntea tai saisi heitä tuntea. Kun spn-laki lähtökohtaisesti tekee lapsesta isättömmän tai äidittömän se on eettisesti väärin. Se että luonnottomasta tehdään normaali, hyväksyttävä, tavoiteltava ja ihailtava asia.
Ilmoita asiaton viesti
Niin. Tarvitseeko lapsi isän ja äidin? Sen inttäminen tässä alkaa eniten ärsyttää kun meillä on liudoittain esimerkkejä ihan hyvin pärjänneistä lapsista, joilta jompi kumpi puuttuu ja myös sellaisista joilla on useampi toista. Ja toisaalta myös liudoittain kaltoin kohdeltuja isän ja äidin kanssa kasvaneita lapsia. Isä ja äiti eivät ole mitenkään automaattisesti hyvä joukkue, joka toimii aina lapsen parhaaksi.
Jos lapset kasvatettaisiin luolassa, jossa he eivät koskaan tapaisi muita kuin vanhempansa, sitten saattaisi olla välttämätöntä miehen ja naisen mallin saamiseksi, että vanhemmat edustaisivat molempia sukupuolia. Mutta todellisuudessa lapset kasvatetaan ystävien, sukulaisten, naapurien keskuudessa eikä kummankaan sukupuolen malleista ole pulaa.
En myöskään ymmärrä, miten sukupuolineutraali avioliitto tekisi lapsesta isättömän tai äidittömän, varsinkin kun itse ensin toteat että sellaiset kuitenkin hedelmöityksen hetkellä ovat. En ole nähnyt suunnitelmia ESTÄÄ lapsia saamasta tietoa biologisista vanhemmistaan. Sehän taitaa nykyäänkin jollain tavalla olla adoptiolakeihin olla kirjattuna?
Miten ihmeessä kaikki muut tilanteet, jotka aiheuttavat toisen vanhemman konkreettisen menetyksen, eivät ole samalla lailla hampaissasi? Yksinhuoltajat tai edes yksin asuvat hedelmöityshoitoihin hakeutuvat naiset? Orvot?
Ilmoita asiaton viesti
”Kun spn-laki lähtökohtaisesti tekee lapsesta isättömmän tai äidittömän se on eettisesti väärin. Se että luonnottomasta tehdään normaali, hyväksyttävä, tavoiteltava ja ihailtava asia.”
Miten niin tekee?
Kysyin tätä jo Puolimatkalta itseltään, mutta voit sinäkin kertoa. Siis millainen ihan konkreettisesti on se prosessi, jossa lapsesta tehdään isätön tai äiditön?
Ilmoita asiaton viesti
Biologisesti jokaisella lapsella on isä ja äiti, ilman miestä ja naista ei ole lasta. Tämä on näin myös silloin, kun on kyse keinohedelmöitetystä, tai vuokrakohdusta syntyneesta tai adoptoitusta lapsesta.
Spn-avioliitto laki käytännössä tekee mahdottomaksi samaa sukupuolta oleville molempien yhteisen biologisen lapsen saamisen. Lapsen näkökulmasta homo tai lesbo parin lapsi on aina erossa vahintään toisesta biologisesa vanhemmastaan.
Spn-laki ei voisi tulla voimaan ilman ulkopuolisen adoptio oikeuden mahdollistavaa adoptio lain muutosta Suomessa.
Ero hetoro parin ja homo parin lapsen adoptiossa on eettisesti olennainen. Miehen ja naisen solmimassa avioliittossa syntynyt lapsi saa lähtökohtaisesti olla oman biologisen isänsä ja äitinsä hoidettavana ja yhteydessä sukujuuriinsa, mutta samaa sukupuolta olevien puolisoiden muodostamassa perheessä lapsi ei milloinkaan ole (biologisesti) yhteinen ja hän lähtökohtaisesti menettää yhteyden vähintään puoleen sukujuuristaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Spn-avioliitto laki käytännössä tekee mahdottomaksi samaa sukupuolta oleville molempien yhteisen biologisen lapsen saamisen”
Kyllä se vielä toistaiseksi on ihan biologisesti mahdotonta, ei siihen spn-avioliittoa tarvita.
– – –
”mutta samaa sukupuolta olevien puolisoiden muodostamassa perheessä lapsi ei milloinkaan ole (biologisesti) yhteinen ja hän lähtökohtaisesti menettää yhteyden vähintään puoleen sukujuuristaan”
Miksi menettäisi? Väitätkö, että samaa sukupuolta olevat adoptiovanhemmat jotenkin todennäköisesti salaisivat lapselta tämän biologiset vanhemmat? Vai, että tekisivät niin useammin kuin heterot adoptiovanhemmat? Käsittääkseni oikeus tietää biologiset vanhempansa on myös kirjattu lakiin.
Tässä koko viestissä ei nyt ollut enää järjen hiventäkään. Ja avioliittolaki on yhdyssana.
Ilmoita asiaton viesti
Täyttä teoriaa, eivät kaikki isät huolehdi perheistään. Näitäkin isiä on satoja tuhansia nyt elävillä ihmisillä
Ja 250000 ei ole tiedossa biologista isää.
Isättömyys on siis enemmänkin yleistä ja normaalia nyky-yhteiskunnassa kuin poikkeus
Ilmoita asiaton viesti
”Spn-avioliitto laki käytännössä tekee mahdottomaksi samaa sukupuolta oleville molempien yhteisen biologisen lapsen saamisen.”
Täsmennätkö vähän? Siis oletko nyt sitä mieltä, että tällä hetkellä – kun spn-avioliittoja ei vielä ole – samaa sukupuolta olevat voivat saada molempien yhteisen biologisen lapsen?
Ikävää jos tämä tuntuu olkiukolta, mutta en oikeasti osaa tulkita tätä kommenttia toisin.
”Ero hetoro parin ja homo parin lapsen adoptiossa on eettisesti olennainen. Miehen ja naisen solmimassa avioliittossa syntynyt lapsi saa lähtökohtaisesti olla oman biologisen isänsä ja äitinsä hoidettavana ja yhteydessä sukujuuriinsa, mutta samaa sukupuolta olevien puolisoiden muodostamassa perheessä lapsi ei milloinkaan ole (biologisesti) yhteinen ja hän lähtökohtaisesti menettää yhteyden vähintään puoleen sukujuuristaan.”
En ymmärrä pointtia nyt ollenkaan. Siis mitä heteroparin adoptio sitten on, ellei sitä, että lapsi on jonkun muun kuin biologisen isänsä ja äitinsä hoidettavana?
Ilmoita asiaton viesti
nyt valehtelet….. myös homoparin tai lesboparin adoptoimalla lapsella on oikeus olla yhteydesää vanhempaansa…tai vanhempiinsa edellyttäen että biologisista vanhemmista ei ole lapselle vaaraa… JA jos biologinen vanhempi tai vanhemmat eivät ole kieltäneet lapsen yhteydenpitoa heihin. huomaa että adoptoinnin ”idea” ei oikeen aukene sulle. lapsi voi päätyä adoptioon esim huostaanoton kautta jolloin taustalla on jokin vakava lapsen kehitystä ja/tai henkeä uhkaava tilanne. tässä tilanteessa adoption tavoite ON siirtää pois lapsi biologisen vanhempansa tai vanhempiensa läheisyydestä.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka olenkin eri mieltä, niin tässä blogissa on erittäin mielenkiintoisella tavalla väännelty tätä vähemmistöjen ja enemmistöjen asemaa, ja vedottu suojattomiin ihmisiin, eli lapsiin.
Tätä voisi verrata siihen, miten sinkut vetoavat olevansa samanlainen syrjitty vähemmistö, kuin homoseksuaalit http://singlesmanifesto.org/sinkkumanifesti.htm
Ilmoita asiaton viesti
Onko tässä nyt kyse kiistasta siitä,ketä syrjitään enemmän vai siitä,ketä syrjitään ” oikeasti”?
Sitten,kun on todistettu,että uhri onkin sortaja,ollaan taas tasapainossa? Tämä on jokin uusi,muodikas keskustelukaavio,
joka syö kaikki asiakeskustelut nykyisin.
Kukahan näitä tuottaa (Amerikassa ?) ja kenen rahoilla?
Nuoren homomiehen äitinä olen kykenevä todistamaan sekä sorrosta,kiusaamisesta,uhkailusta että sen seurauksista.
Myös siitä,millä perusteella ja miten kaikki tuntemani ihmiset- myös kristityt- päätyivät uuden lain kannattajiksi.
Odotan kiinnostuneena,koska rahakytkös näihin ilmiöihin paljastuu ja millainen se on.
Tämä on ehdottomasti tökeröimpiä viritelmiä,mitä olen asian tiimoilta lukenut.
Ja olen lukenut niitä paljon. Anteeksi kiivastuminen,mutta tämänkaltaisen typeryyden julkistamista kannattaisi harkita toisenkin kerran. Ei voi saada aikaan mitään hyvää.
Ilmoita asiaton viesti
Kohdunvuokrausta käyttävät myös lapsettomat heteroparit, joten aihe ei sinänsä liity homoseksuaalien avioliittoihin. Kohdunvuokrauksen eettisyydestä voi toki keskustella, mutta minusta siihen on vaikeaa loogisesti ottaa kieltävää kantaa kieltämättä samalla myös adoptioita. Ainakin, jos ajatellaan lapsen kannalta, sillä siltä kannalta katsottuna ei ole mitään eroa sillä, vuokraako äiti kohtunsa etukäteen tehdyllä sopimuksella, vai tuleeko vahingossa raskaaksi ja päättää sitten luopua lapsestaan.
Ilmoita asiaton viesti
Sympatiseeraan – ison perheen jäsenenenä – Tapio Puolimatkan näkökulmaa, jossa lapset ovat tarkastelun keskiössä tässä aikuisten kylmässä maailmassa.
Myös psykiatri Jari Sinkkosen syvälliset ajatukset lapsista saavat minussa paljon vastakaikua. Tässä yksi:
http://areena.yle.fi/1-1473258
Ilmoita asiaton viesti
Sitähän nuo tasa-arvoisen avioliiton vastustajat yrittävät esittää, ja näköjään osittain onnistuvatkin. ”Ajatelkaa lapsia” on harmillisen tehokas ”argumentti”, vaikka itse asialla ei lasten kanssa juuri mitään tekemistä olisikaan.
Ilmoita asiaton viesti
Valtaosa kirjoituksesta käsittelee kohdunvuokrausta. Kuten toteat, se ei ole Suomessa sallittu nyt eikä myöskään tekeillä oleva lakimuutos sitä sallituksi muuta; toisin sanoen se ei liity käsiteltävään asiaan oikein mitenkään.
”Sukupuolineutraali avioliittolaki loukkaa lapsen oikeutta isään ja äitiin.”
Näin on usein väitetty, usein juuri sinua lainaten, mutta ilman perusteluja. Voisitko siksi sinä niitä perusteluja esittää?
Siis mikä ihan täsmällisesti ottaen on se prosessi, jossa lapsi menettää isänsä tai äitinsä – ja miten tämä prosessi jäisi tapahtumatta, jos nyt puheenalaista lakimuutosta ei hyväksyttäisi?
Ilmoita asiaton viesti
Meillä on noin 250000 ihmistä ilman elävää tai tunnettua isää.
Ongelmia siis pitäisi olla pilvin pimein
Isättömyyden ongelman pitäisi olla yhteiskunnan suurimpia ongelmia ?
Ilmoita asiaton viesti
”Sukupuolineutraali avioliittolaki loukkaa lapsen oikeutta isään ja äitiin.”
-Näin on usein väitetty, usein juuri sinua lainaten, mutta ilman perusteluja. Voisitko siksi sinä niitä perusteluja esittää?
Siis mikä ihan täsmällisesti ottaen on se prosessi, jossa lapsi menettää isänsä tai äitinsä – ja miten tämä prosessi jäisi tapahtumatta, jos nyt puheenalaista lakimuutosta ei hyväksyttäisi?”
————————
Avioliitto on jo mennyt pilalle ja moni lapsi on jo menettänyt isänsä tai äitinsä. Avioliitto pitäisi nyt instituutiona ”rauhoittaa” siten, että sitä ei vietäisi aikuisten oikeuksien suuntaan enää yhtään enempää.
Kyse on siitä millaisen viestin avioliitto instituutiona antaa. Ja mitä varten sen katsotaan olevan.
Avioliiton perimmäisestä tarkoituksesta puhutaan nyt minimaalisen vähän. Vain ”oikeudesta avioliittoon”. Ja ”tasa-arvosta”. Avioliitto instituutiona on saanut aivan uuden roolin, kun vertaa siihen miten avioliittoon suhtauduttiin 60-luvulta lähtien. Sitä pidettiin turhana kahleena ja vaadittiin oikeutta rakastaa vapaasti, ilman että oltiin valtiolle ”tilivelvollisia” siitä pysytäänkö yhdessä vai ei.
Mutta. Minun näkemykseni mukaan avioliiton tärkeä ja tärkein tarkoitus, ainoa tarkoitus, jonka vuoksi se on syytä säilyttää edelleen yhteiskunnallisena instituutiona, ja pitäisi lisäksi palauttaa pakolliseksi, on tämä:
Avioliiton tulee instituutiona tukea, toteuttaa, ylläpitää ja viestittää sitä ihannetta, että jokainen maailmaan syntyvä lapsi saisi kasvaa oman isänsä ja äitinsä hoidossa.
Avioliitto velvoittaa lapsen isän ja äidin sitoutumaan toisiinsa ja kasvattamaan yhdessä yhteiset lapsensa. Pysymään yhdessä. Eroamiseenkin piti aiemmin ilmoittaa syy.
Tämä on vesittynyt jo pitkän aikaa siten, että mm. avioeroa on tehty koko ajan helpommaksi ja harkinta-aikaa lyhennetty. Jälleen aikuisten tarpeiden mukaisesti. Räikeimmillään tämä vastuun omista lapsista unohtaminen ja sivuuttaminen on näkynyt siinä miten omia lapsia on annettu huostaan kun on haluttu keskittyä uuteen rakkaussuhteeseen.
http://yle.fi/uutiset/lapsia_annetaan_huostaan_uud…
Tämä kaikki on seurausta siitä että avioliiton tarkoituksesta, siihen liittyvästä vastuusta ja sitoutumisen velvoitteesta ei ole enää puhuttu.
Kaikki ei tosiaan ole sen syytä että avioliittoa ollaan nyt muuttamassa sukupuolineutraaliksi. Se vain tuskin olisi tullut kenellekään edes mieleen, jos avioliitto ei olisi muutenkin jo rapakunnossa vastuun kantamisen osalta.
Avioliiton säilyttäminen miehen ja naisen välisenä ei riitä. Avioliittoon liittyvästä vastuusta tulisi puhua JATKUVASTI. Siitä pitäisi kirjoittaa kirjoja, pitää luentoja, puhua, puhua, puhua.
Sukupuolineutraali avioliitto ei ole yksistään se tekijä, joka saa lapsen menettämään äitinsä ja isänsä.
Avioliiton muuttaminen sukupuolineutraaliksi vain saa avioliiton perusmerkityksen unohtumaan entistä enemmän ja saa avioliiton painottumaan yhä enemmän aikuisten tarpeille ja oikeuksille, aikuiskeskeiseksi. Siihen suuntaan sitä ei pitäisi viedä enää yhtään enempää.
Tässä tilanteessa, jossa pitäisi nimenomaan saada heteroparit ymmärtämään, että avioliitto ei ole mikään lisäpalvelu rakastuneille pareille, jonka voi vapaasti käyttää tai olla käyttämättä, ei tosiaan kaivattaisi yhtään sitä puhetta mitä on tässä kuultu jatkuvasti.
Että ”kaikilla täytyy olla oikeus rakastaa ketä haluaa”. ”Kaikkien parien tulee olla samanarvoisia ja saada yhtä paljon arvostusta yhteiskunnassa” jne.
Avioliitto merkitsee sitoutumista puolisoon ja perheeseen. Vastuunkantamista omista lapsista. Se on vapauksien ja oikeuksien rajoittamista, ei lisäämistä.
Avioliiton voi pelastaa nykyisestä rappiotilastaan vain muistuttamalla sen tuomasta vastuusta, uudestaan ja uudestaan. Sitoutumisesta yhteisten lasten hoitamiseen.
Mutta tämäkin on jo muuttunut puheeksi lasten hankkimisen ”oikeudesta” ja kaikkien ”tasaveroisesta” mahdollisuudesta siihen. Vanhemmuus ei merkitse enää vastuuta, ja moni onkin jo tullut siihen tulokseen että vastuuta ei ole pakko kantaa vaan sen voi luovuttaa eteenpäin.
Tai tehdä diilejä, jossa ei tarvitse kantaa koko vastuuta vain siksi että on biologinen vanhempi.
http://www.sateenkaariperheet.fi/index.php?item=71
Tilanne siis on jo nyt se, että moni lapsi on jo menettänyt äitinsä tai isänsä avioeron tai hylkäämisen seurauksena. Joka on seurausta siitä, että avioliittoon kuuluvaa vastuuta ei ole ymmärretty, eikä vastuuna kantamiseen ole enää ohjattu vaan pikemminkin toiseen suuntaan. ”Toteuttamaan itseään”, etsimään omaa onnea jne.
Sukupuolineutraali avioliitto toteutuessaan vesittää avioliiton tämän sanoman, joka on jo muutenkin unohtunut. Se johtaa myös ajattelemaan, että lapsen yhteys omaan biologiseen isään ja äitiin ei ole tärkeä, vaan isä tai äiti voidaan korvata kenellä tahansa aikuisella.
Tästä on esimerkkejä. On ollut naisia, jotka vapaaehtoisesti luopuvat äitiydestään, joko kokonaan tai osittain. Jotkut tahtovat ryhtyä ”etävanhemmaksi” alusta lähtien, kuten Jani Toivolan lapsen äiti.
Tai naiset suostuvat sijaissynnyttäjiksi, tekemään lapsia miespareille, kuten tapauksessa, jossa äiti jättäytyi oman lapsensa ”kummitädiksi”.
Kaikkialta viestitetään nyt sitä, että on ihan sama kuka lasta hoitaa, ja kumpaaa sukupuolta huoltajat ovat. Eikä biologisella verisiteellä ole mitään merkitystä.
Moni lapsi tulee edelleen, ja yhä räikeämpien tapausten kautta menettämään isänsä ja äitinsä, jos avioliittokäsitystä viedään tähän suuntaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Sukupuolineutraali avioliitto ei ole yksistään se tekijä, joka saa lapsen menettämään äitinsä ja isänsä.”
Kun ei se ole edes osatekijä. Jos joku lapsi menettää isänsä ja äitinsä, niin millä logiikalla tämä menetys jäisi tapahtumatta, jos sukupuolineutraalia avioliittolakia ei olisi?
Toisin sanoen, iso osa kommentistasi kohdistuu kokonaan johonkin muuhun.
Toisaalta: kuka päättää, mikä on avioliiton tarkoitus? Sinä kun kommentissasi tunnut olevan kovin varma siitä, mikä se on.
Ilmoita asiaton viesti
Väitteet siitä ettei iso raha liikkuisi ainakin joissakin maissa sen puolesta, että valtiollisia lakeja muutettaisiin samaa sukupuolta olevien hyväksi, tuli ainakin Irlannin osalta osoitettua vääräksi.
https://www.ncregister.com/daily-news/follow-the-m…
Ilmoita asiaton viesti
Hupsista, naisparit unohtuivat tästä kirjoituksesta kokonaan.
Ilmoita asiaton viesti
Harvinaisen pimeää tektstiä hra Puolimatkalta. Ja se on jo paljon se!
Ilmoita asiaton viesti
Puolimatkan kannattaa ostaa foliota ; salaliitto lastensaamiseksi. Takana on varmaan myös Richard Dawkinsin evolutionistisalaliitto kreationistien vaientamiseksi. Jotta asenteet ostetaan sopiviksi.
Mitä tilanne on käytännössä nykyään? Lesbot hankkivat lapsia muumimukimenetelmällä. Tulee ”yksinhuoltajia”. (Joilla ei heterosuhteissakaan ole mitään ”isää ja äitiä”. Tosin adoptiossa ei biologinen vanhemmuus ole mikään vakio siinäkään.)
Miehen kohdallakin on hyvin erikoista kuvitella että jos rikas homomies haluaisi lapsen, jota hän ei laillisesti saa. Kannattaako hänen käynnistää riskaabeli poliittisen väännön prosessi, joka vie vuosikymmeniä aikaa. Sem että 2000-luvun suurimmista kansanliikkeistä onnistuisi tavoitteessaan pelkästään rahalla vaatii Illuminati -tasoista maailmanhallintaa. Epäuskottavaa.
Siis vaihtoehtona vaikka se, että etsisi raskaana oleva teiniä, joka saatuaan rahaa luovuttaa kakaran. Siitä vaan oikeuteen itkemään miten yhden illan hoito jätti lapsen kotiovelle, ja jos lapen tunnustaa ei edes biologisia isyystestejä tarvita. Näin saadaan paperit kuntoon ja ollaan juridisesti vanhempi.
Toki Puolimatkalla, joka lainaa lähteitä mainitsematta Zimmermania ja viittaa huolettomasti Piankan tuhoavan ilmalevitteisellä ebolalla 95% ihmiskunnasta, voi odottaa epäreilua keskustelua ja taipumusta massiivisiin salaliittoparanoijiin.
Ilmoita asiaton viesti
Tätä se on kun on pää täynnä Jeesusta.
Käykäähän allekirjoittamassa tämä aivan liian vähällä huomiolla ollut, läpi menemättä jäävä, järjenkäyttöä edistävä aloite:
”Kansalaisaloite uskonrauhan rikkomisen poistamiseksi rikoslaista”
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1066
Ilmoita asiaton viesti
Olen huomannut että mitä ilkeämmin ja loukkaavammin ihminen kirjoittaa, sitä varmemmin hän on itse väärässä. Tämä huomio pätee ihan missä tahansa keskustelufoorumissa.
Ilmoita asiaton viesti
Pelko on oiva työkalu. Tämän ovat kristofasistit ja muut äärikonservatiivit tajunneet jo ammoisina aikoina. Tuota perinnettä kunnioittaen on Tapsakin lähtenyt pelottelemaan lammaslaumaansa.
Ilmoita asiaton viesti
Siis tämä Robert Oscar Lopez, joka luuli olevansa homo, väittää nyt, että homojen seksuaalisuus on kiinni haluamisesta eli vain siitä kun eivät halua mennä naisten kanssa liittoihin? Misogyniaa ja patriarkaalisuutta? Noin puhuuu vain mies, joka ei ole sinut oman miehuutensa kanssa ja alkaa syyttämään toisia miehiä sorrosta. Näkökulmansa on mielenkiintoinen ja sitä usein suoltavat ne, jotka kuvittelevat, että heillä on yleispätevä näkemys oman kokemuksensa perusteella ja tällä Lopezilla selvästi psyykeen ongelmat juontaa ihan muista asioista kuin homoista. Se on helppoa siirtää syntipukki muihin, jotta ei tarvitse omia ongelmia kohdata. Vai että homot rikkaita oikeuksien sortajia. Nyt alkaa olla Tapio Puolmatkan jutut vähissä kun pitää jo paranoian ja salaliittoteorioiden puolelle mennä. Kertokaa tämä rikkausasia kaikille meille köyhille homoille niin näette kuinka rikkaita sitä ollaan.
Oma homouteni ei ole kiinni siitä, etten halua seurustella naisen kanssa vaan siitä, etten yksinkertaisesti kykene, koska en koe minkään sortin vetovoimaa naissukupuolta kohtaan. Muutenhan tällä perusteella heterotkin voisivat tahdonvoimalla muuttua homoiksi. Miten on heteromiehet, alkaako kikkeli kiinnostamaan, jos oikein kovasti tahtoo ja toivoo? Minäkin tahdoin olla hetero, koska niin olisi todennäköisesti helpompi eikä tarvitsisi puolustella omaa rakkaudentarvetta ja oikeutta ylipäätänsä olla sitä mitä on, mutta kun ei römpsä kiinnosta eikä naisen läheisyys. Pelkkä ajatuskin on vastenmielinen, kaikella kunnioituksella naisia kohtaan kuitenkin, mutta eipä heteronainenkaan saa itseään ihastumaan toiseen naiseen kuten ei saa heteromieskään itseään kiinnostumaan toisesta miehestä.
Seksuaalikäyttäytyminen on muuten eri asia kuin seksuaalinen suuntautuminen, sillä hetero voi leikkiä homoa ja vice versa. Jos harrastaisin seksiä naisen kanssa, en muuttuisi heteroksi kuten ei heterokaan muutu homoksi, vaikka samaa sukupuolta olevan kanssa vehtaisi. Seksuaalisuus on sen verran syvälle koodattu juttu, ettei se tuosta noin vaan muutu. Tämä Robertkin on ollut koko ajan hetero, mutta identiteettiään etsiessään meni toiseen leiriin, koska ei selvästikään kyennyt kohtaamaan itseään ja omia ongelmiaan. On eri asia uskotella itselleen olevan jotakin kuin olla oikeasti jotain. Voisin perustaa kulissiavioliiton naisen kanssa ja 10 vuoden päästä sanoa, että nyt muutuin homoksi, vaikka olen ollut homo koko ajan.
Kun alkaa argumentit vähentyä ja tappio olla selvä, aletaan syitä repiä persnahasta, jotta saataisiin oma mielipide pysymään pinnalla. Avioliittonlain muutos on välttämätön, koska nuoremmat sukupolvet sitä kannattavat suurimmaksi osaksi ja vanhojen ihmisten hiljalleen päätyessä hautaan, tulee muutokset yhä enemmän todennäköisiksi. Tekin vanhan sukupolven ihmiset jotka tällä kauhistelette, minulla on ilouutisia! Todennäköisesti ette elä enää pitkään katsomassa tätä kuvailemaanne kauheutta ja teillä on elämä elettynä ja monilla avioliitto ja lapset hoidettuna. Älkää siis vaivatko mieltänne jonnin joutavilla viimeisinä vuosinanne elävien kirjoissa, koska tulevaisuus on meidän nuorten ja teidän elämä takanapäin. Oma surkea olonne ei ole syy pahentaa toisten oloa ja levittää kurjuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Vähitellen yhteiskunta kehittyy kohti tasa-arvoisuutta. Näin se menee.
Ilmoita asiaton viesti