Avaako kristinuskosta luopuminen tien maanpäälliseen paratiisiin?
Aikamme edistysuskoinen ajattelu kiinnittää mielellään huomiota siihen kärsimykseen, mikä on seurausta kristillisten yhteiskuntien epäoikeudenmukaisuuksista. Tavanomaisia esimerkkejä ovat ristiretket, inkvisitio ja noitavainot. Tausta-ajatuksena on, että parempi aikakausi koittaa, kun kristinuskosta luovutaan. Tämän kritiikin kristinuskoa vastaan esitti Uuden Suomen blogissaan muun muassa Veli-Pekka Leivo (4.5.).
Oikea vertailukohde
Filosofi Peter van Inwagenin (1994: 56) mielestä asioiden tasapuolinen tarkastelu edellyttää kuitenkin sitä, että kiistan molempia osapuolia arvioidaan samoilla kriteereillä. Ei ole perusteltua verrata maallistuneen ajattelun ihanteita kristillisten kulttuurien reaalitodellisuuteen. Molempien yhteiskuntien reaalitodellisuutta pitäisi verrata keskenään.
Jos haluamme nähdä maallistuneen ajattelun yhteiskunnalliset hedelmät puhtaassa muodossaan, meidän on katsottava niiden ihmisten historialliseen panokseen, jotka ovat tietoisesti ja ratkaisevasti erottautuneet kristillisestä perinteestä ja perustaneet poliittisen toimintansa pelkästään maallistuneeseen ihmiskäsitykseen. Robespierre ja Lenin ovat tässä suhteessa selkeitä esimerkkejä.
Kristillisen ihmiskäsityksen varaan rakentuvien yhteiskuntien ihmisoikeusrikkomuksia tulisi verrata maallistuneen ihmiskäsityksen varaan rakentuvien yhteiskunnallisten liikkeiden vastaaviin kauhutekoihin kuten vuoden 1790 Ranskan vallankumouksen terroriin, vuoden 1930 stalinistiseen terroriin, Maon Kiinan yhteiskuntakokeiluihin ja Pol Potin toteuttamiin massamurhiin. Nämä viimemainitut aiheuttivat tuhat kertaa useampia kuolemia ja verrattoman paljon enemmän kärsimystä kuin kaikki Euroopan historian pogromit ja uskonnolliset sodat yhteensä.
Tämä näkökohta torjutaan usein vetoamalla siihen, että maallistunut länsimainen ajattelu eroaa olennaisesti kommunistisesta. Kommunistisen yhteiskunnan ihmiskäsityksessä ja sen mukaisessa itseymmärryksessä on kuitenkin monia yhtäläisyyksiä länsimaisen maallistuneen ihmisen itseymmärryksen kanssa. Molempia luonnehtii usko ihmisen hyvyyteen ja usko siihen, että ihmiskunta kehittyy, kun kristinuskosta luovutaan. Molemmat rakentavat materialistisen ihmiskäsityksen varaan, jonka pohjalta voi olla vaikea perimmältään tehdä eroa ihmisten ja eläinten välille.
Pahuuden ongelma
Ihmisten pahuus vaikuttaa riippumatta siitä, mitä maailmankatsomusta he tunnustavat. Maailmankatsomuksilla ja uskonnoilla on kuitenkin suuri ero sen osalta, miten hyvin ne pystyvät rajoittamaan ihmisen pahuutta. Kristinusko ei ole pystynyt poistamaan pahuutta yhteiskunnasta, mutta se on pystynyt rajoittamaan sitä dramaattisesti. Ateismin voima näyttää tässä suhteessa yllättävän heikolta.
Ranskan vallankumouksessa ihminen pyrki vapautumaan kristinuskon vaikutuksesta ja maallistuneen maailmankuvan vapauttamana hän myös sortui uudenlaisiin kauheuksiin paremman maailman luomiseksi. Tämä uudenlainen kauheus pääsi koko voimassaan vauhtiin Leninin johtaman vallankumouksen myötä.
Bolševikit toteuttivat yhteiskuntakokeensa ylipursuavan optimismin valtaamina. Käytännössä he saivat aikaan enemmän tuhoa kuin mikään aikaisempi hallinto. Jopa tsaarinvallan vannoutunut vastustaja Maxim Gorki puhui lopulta Leninistä ”julmaa koetta” tekevänä teoreetikkona, elämälle vieraiden opinkappaleiden orjana, jonka houreiden vuoksi Venäjän kansa vuodattaisi ”järvittäin verta” (Vettenranta 2015: 19.)
Ateistifilosofi John Grayn mukaan maallistuneen ajattelun varaan rakentuva edistysusko on itse asiassa uskonvarainen ja siinä mielessä uskonnollinen kanta, jonka luoma mytologinen maailmankuva on vastuussa viime vuosisadan massamurhista. ”Ateistiset hallitukset toteuttivat kyseiset massamurhat palvellessaan valistuksen puolustamaa edistyksen ideaa. Stalin ja Mao eivät uskoneet syntiinlankeemukseen. Jopa Hitler, joka halveksi valistuksen puolustamia tasa-arvon ja vapauden arvoja, omaksui valistuksen uskon, että ihmistahto voi luoda uuden maailman. Jokainen näistä tyranneista kuvitteli, että tieteen käyttö voi muuttaa ihmisen tilanteen.” (Gray 2003)
Ihmisoikeuksien loukkaukset ateistisissa valtioissa
Ateistiset kommunistivaltiot ovat tietoisesti halunneet eroon kristillisestä perinnöstä, jonka mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Tämän seurauksena ehdottoman ihmisarvon ja ehdottomien ihmisoikeuksien merkitys on heikentynyt tai lähes kadonnut massiivisissa yhteiskuntakokeiluissa, joissa on pyritty luomaan uutta utopioiden varaan rakentuvaa yhteiskuntaa ja siihen sopivaa uutta ihmistä.
Marxilaisuus protestoi teoriassa vallan, rikkauden ja etuuksien keskittymistä yhteiskunnan eliitille. Käytännössä marxilaisuus kuitenkin päätyi luomaan yhteiskunnan, jossa valta, rikkaus ja etuoikeudet keskittyivät puolue-eliitille, samalla kun talouselämä nojautui vankileirien saaristoon, jossa miljoonia ihmisiä pidettiin pakkotyössä tekaistujen syytteiden varjolla.
Neuvostoliiton valtion poliittinen hallinto otti 1920-luvun lopulla käyttöön kiintiöjärjestelmän, jonka mukaan jokaisen alueen ja piirikunnan piti vangita, lähettää karkotukseen tai ampua tietty prosenttiosuus ihmisistä, jotka kuuluivat ”vihollisiksi” määriteltyihin yhteiskuntaryhmiin. Puolueen johto määritteli nämä prosenttiosuudet keskitetysti. (KMK s. 34.)
Koska porvaristo oli tieteellisen sosialismin mukaan ihmiskunnan evoluutiossa ohitettu vaihe, porvariston likvidointia pidettiin tieteellisesti perusteltuna. Tämä ajattelutapa teki valtion palveluksessa oleville ihmisille helpommaksi toimia omaatuntoaan vastaan loukatessaan ihmisoikeuksia. Salaisen poliisin ilmiantaja ei ilmianna, kuulustelija ei vainoa eikä pyöveli tapa ihmistä, vaan kaikki yhdessä eliminoivat yleistä onnea häiritsevän moraalisesti turmeltuneen ihmisluokan jäseniä. Venyvien sanojen ja määritelmien avulla ihmiskunnan ulkopuolelle voitiin näin ”sysätä mielivaltaisesti kuka tahansa milloin tahansa ja miten tahansa”. Näin voitiin oikeuttaa rikokset ihmisyyttä vastaan ja vaimentaa omantunnon häiritsevät syytökset. (KMK s. 833−834.)
Väestömäärään suhteutettuna suurinta tuhoa ateistinen kommunismi aiheutti Kambodžassa, jossa Pol Pot tappoi kolmen ja puolen vuoden aikana nälänhätään ja kidutuksiin suunnilleen neljänneksen maan kahdeksan miljoonaisesta väestöstä. Maolaisuus ei päässyt väestömäärään suhteutettuna yhtä suuriin lukuihin, mutta silti 65 miljoonan ihmisen tuhoaminen Kiinassa on häkellyttävä määrä. (KMK s. 22−23.) Neuvostoliitossa tuhottiin 20 miljoonaa ihmistä suunnitelmallisten nälänhätien, väestön pakkosiirtojen, työleirien ja teloitusten avulla.
Ihmiset saatiin toimimaan omaatuntoaan vastaan ja osallistumaan laajoihin ja systemaattisiin ihmisoikeuksien rikkomuksiin, koska koko yhteiskunnallisen propagandakoneiston voimaa käytettiin murtamaan kansan parissa vielä elävää kristinuskon vaikutusta ja siihen kuuluvaa uskoa ehdottomiin ihmisoikeuksiin. Kristillisen syntiinlankeemusopin sijaan yhteiskuntaa alkoi ohjata utopistinen usko ihmisen hyvyyteen. Tällä perusteella valtaa keskitettiin oletetusti eettisesti puhtaalle yhteiskuntaluokalle. Vallan keskityksen seurauksena yhteiskunnan pahuus saavutti kokonaan uudet mittasuhteet.
Utopistisen ajattelun vaikutus
Merkittävässä Venäjän vallankumousta käsittelevässä teoksessaan Martin Malia viittaa siihen paradoksiin, että ”suuri ihanne johtaa suureen rikokseen”. Tätä konkretisoi kirjoitus, joka julkaistiin Kiovan tšekan lehdessä Krasnyi Metš (”Punainen miekka”) 18.8.1919:
”Meidän ihmisyytemme on absoluuttista, sillä se perustuu uuteen ihanteeseen: kaikkien sorron ja väkivallan muotojen hävittämiseen. Meille on kaikki sallittua, sillä me kohotamme ensimmäisinä maailmassa miekkamme sortamisen ja orjuuttamisen sijasta vapauttaaksemme ihmiskunnan kahleistaan −− Vertako? Virratkoon veri virtoina! −− vain vanhan maailman lopullinen kuolema voi vapauttaa meidät ikiajoiksi sakaalien paluun uhasta!” (KMK s. 129.)
Väkivallan käyttöä pidetään oikeutettuna, koska sen avulla voidaan oletettavasti hävittää kaikki väkivallan ja sorron muodot ja taata ihmiskunnalle pysyvä vapaus. Korkea ihanne antaa oikeutuksen väkivaltaisille menetelmille.
Utopistisilla ihanteilla perusteltiin vallan keskittäminen ”valistuneen ja turmeluksesta vapaan” ihmisluokan käsiin. Tämä luokka takertui ylellisyyteensä ja valtaansa niin intohimoisesti, että se oli valmis orjuuttamaan ja murhaamaan miljoonia valtansa ja etuoikeuksiensa säilyttämiseksi. Keskittäminen poisti tavalliselta kansalaiselta syyllisyyden taakan, koska he saattoivat kokea, että vastuu oli niillä, jotka tekivät päätöksiä.
Lyhenteet
KMK: Courtois, Stéphane & Wert, Nicolas & Panné, Jean-Louis & Paczkowki, Andrzej & Bartosek, Karel & Margolin, Jean-Louis (2001) Kommunismin musta kirja: Rikokset, terrori, sorto. Suom. Kaarina Turtia, Matti Brotherus, Heikki Eskelinen. Helsinki: WSOY.
Kirjallisuus
Gray, John (2003) “Exposing the Myth of Secularism”, New Statesman, tammikuu 3, 2003.
Puolimatka, Tapio (2015) Jälkikristillisen maailman kauhut. Kauniainen: Perussanoma.
http://perussanoma.fi/p/240-jalkikristillisen-maailman-kauhut/
Van Inwagen, Peter (1994) “Quam Dilecta”, teoksessa Thomas V. Morris (toim.) God and Philosophers: The Reconciliation of Faith and Reason. Oxford: Oxford University Press, 31–60.
Vettenranta, Erkki (2015) Solženitsyn: Elämä ja eetos. Helsinki: Teos
On toki haastavaa arvioida, mikä on kristinuskon merkitys eri maiden yhteiskunnissa.
Eurobarometrin ja muiden laajojen kyselytutkimusten pohjalta olisi kuitenkin perusteltua väittää, että esimerkiksi Euroopassa vanhastaan kristityistä maista pienin merkitys kristinuskolla on Virossa ja Tšekissä. Oma, epätieteellinen ja henk.koht. tuttavuuksiin perustuva mutuni on, että näissä maissa kristinusko on tosiaan yhteiskunnallisesti vähemmän näkyvä tekijä kuin esim. Suomessa.
Suuri merkitys kristinuskolla taas on esim. Kreikassa, Romaniassa, Puolassa, Irlannissa ja Portugalissa.
Mitä näitä maita tarkastelemalla voi sitten päätellä? Mielestäni ei kovinkaan paljon.
Ilmoita asiaton viesti
Mikään uskonto ei ole kestänyt ikuisesti vaan vanhat ovat aina saaneet siirtyä pois uuden tiedon ja/tai uskon tieltä.
Ukko ylijumala ei sotkenut suomalaisia suohon ja zeus ei salamoillaan polttanut kreikkaa maan tasalle…en usko että kristinuskon väljeneminen toisi sitä suurempaa tuhoa.
Historia on täynnä tapauksia missä vanhat jumalat ovat saaneet väistyä uusien tieltä.
Ilmoita asiaton viesti
”Mikään uskonto ei ole kestänyt ikuisesti vaan vanhat ovat aina saaneet siirtyä pois uuden tiedon ja/tai uskon tieltä.”
Mikään… aina… Tämähän on vielä muutaman uskonnon kohdalta todistamatta. Vai ajatteletko esim. kristinuskon kohdalla, että jokin lahko, kuten esim. luterilaisuus, olisi syrjäyttänyt jotakin vanhempaa? Se olisi hieman isosti ajateltu, kun luterilaisia – keskuudessaan mm. naispappeuteen ja -piispuuteen uskovia – on noinkin pieni osa kaikista kristinuskoa tunnustavista.
Eli voisitko perustella väitettäsi jotenkin?
Ilmoita asiaton viesti
Niin siis kristinusko ei ole vielä kuollut ja kuopattu, kuten moni muukaan monoteistinen uskonto. Se ei kuitenkaan ole ollut olemassa aina, joten se sopii väitteen lineaariseen aikajanaan vallan hyvin.
Sen sijaan kristinuskon merkitys monissa maissa, joissa se on aiemmin ollut valtauskontona on jo merkittävästi vähenemään päin.
Suuntaus on kohti vähempiä mielikuvitusolentoja. Sitä se on aina ollut. Jokaisen kylän omista miljardeista jumalista polyteistisiin, sieltä moniyhteyksisiin ja monoteistisiin jumaluuksiin ja lopulta kohti järkevää loppupistettä.
Niin ja se järkevä loppupiste siis on se, että jumalia ei ole olemassa.
Ilmoita asiaton viesti
Kinastelu ristiretkistä tai Pol Potista ei nykyaikana merkitse mitään. Olisi paljon parempi vertailla nykyajan maallistuneita, vapaita, moniarvoisia, ihmisten yhdenvartaisuuteen perustuvia yhteiskuntia ja niiden sisällä toimivia kristillisiksi itseään nimittäviä poliittisia liikkeitä, jotka haluavat viedä yhteiskuntaa uskonnollisen maailmankuvansa suuntaan. Hyviä esimerkkejä löytyy tänään Puolasta ja vaikkapa Turkista.
Ilmoita asiaton viesti
Tuokaan vertailu ei ole oikein toimiva, Esa, koska silloin vertailisit yhtäältä kristinuskoisen ihmiskuvan ja lainsäädännän kautta saavutettua yhteiskunnan tilaa ikäänkuin _tyystin_ ei-kristillisenä saavutuksena ja toisaalta kristillisten poliittisten liikkeiden ilmaisemia ihanteita, joka ei ole yhteiskuntaan vielä realisoitunut.
Puolimatka hyvin totesikin, että pidetään vertailu joko ihanteiden välisenä (joiden vertailun mielekkyydestä voi olla monta mieltä, kun näkee mikä on ollut mm. kommunismin ihanteen ja realisoitumisen välinen kuilu) tai puhtaasti yhdeen tai toisen ihanteen pohjalta realisoituneiden yhteiskuntien välisenä. Mainitsemiasi maallistuneita, vapaita yhteiskuntia kun ei pääsääntöisesti ole ilman vahvaa kristillistä taustaa.
Ymmärrän, että sinusta ”olisi paljon parempi vertailla” ei-yhteismitallisesti, mutta se olisi älyllisesti epärehellistä. Kuten Puolimatkakin totesi: Neuvostoliitto oli maallistuneisuuteen ja ihmisten yhdenvertaisuuteen perustunut kokeilu, mutta mainitsemiasi vapautta ja moniarvoisuutta ei ole näihin kahteen tietääkseni saatu ympättyä missään päin maailmaa kristinuskosta noussut lainsäädäntöperintö puhtaasti ohittaen.
Vapaus, ihmisten yhdenvertaisuus ja mahdollisuus moniarvoisuuden sietämiseen yhteiskunnassa ovat lainsäädännössä lopultakin varsin kristillisiä piirteitä; tämän perinnön heiketessä kristillisyyttä vieroksuvassa kansanosassa on Suomessakin jo havaittavissa kärsimättömyyttä päästä luopumaan mm. etiikan ja moraalikäsitysten moniarvoisuudesta kristinuskoa (ja ehkä muitakin uskontoja) harjoittavien tappioksi.
Ilmoita asiaton viesti
Se, että jossain menneisyydessä yhteiskunnat ovat olleet ahtaan uskonnollisia ei kyllä oikeuta uskontoa ottamaan ansiota niiden yhteiskuntien nykytilasta. Vapautuminen on ollut kovan työn takana ja hegemoniset uskonnot ovat aina vastustaneet kaikkea emansipaatiota.
Jonkun verran täytyy toki kiittää myös valtauskonnon aparaatin sisälltä käsin vaikuttaneita uudistajia.
Mutta varsinkaan Puolimatkan kaltaisilla talebaaneilla ei ole mitään oikeutta hakea nostetta omille pyrkimyksilleen mistään uskontojen hyvistä saavutuksista. Sellainen on vastenmielistä ja täysin epäloogista. Kuin ISIS yrittäisi oikeuttaa tekojaan Alhambran maurilaisen arkkitehtuurin kauneudella.
Ilmoita asiaton viesti
Puolimatka esittää asiat kovin tarkoitushakuisesti historiallisten väkivaltaisten ääripäiden kautta puhumalla Leninistä, Robespierrestä ja kommunismista, kun kyse on maallistuneen yhteiskunnan olemuksesta.
Miksi esimerkiksi maallistuneesta yhteiskunnasta ei tarjota vaikkapa modernia Ruotsia, Alankomaita tai Tanskaa? Ne ovat kaikki erittäin pitkälle maallistuneita yhteiskuntia, joissa ihmisoikeudet ovat korkealla tasolla ja ihmiset onnellisia. Niissä myös uskonnonharjoittaminen on sallittua, mutta se kiinnostaa kovin harvoja ja hallinnossa kristinusko ei ohjaa päätöksentekoa.
Kenties Puolimatka ei tarjoa niitä esimerkeiksi siksi, koska niiden kautta asiaa tarkasteltuna kristillisyys edellytyksenä vaikkapa ihmisoikeuksien toteutumiselle näyttää kovin paljon vähämerkityksellisemmältä. Kuitenkin Länsi- ja Pohjois-Euroopan demokratiat pesevät mennen tullen minkä tahansa kristillisen teokratian, tarkasteltiinpa asiaa kansalaisoikeuksien, sosiaaliturvan tai ihmisten viihtyvyyden kannalta.
Ei edes Vapaa-ajattelijat aja Suomeen uskontokieltoa vaan vakaumusten tasa-arvoa ja hallinnon sekularisaatiota. Yhtäsuuruusmerkkien vetäminen ateistien tavoittelemien yhteiskuntien ja kommunististen totalitarioiden välille on yksinkertaisesti virheellistä argumentointia.
Ilmoita asiaton viesti
”Länsi- ja Pohjois-Euroopan demokratiat pesevät mennen tullen minkä tahansa kristillisen teokratian”
Kerropa miissä sellainen kristillinen teokratia olisi, ihan vain vertailua varten! Niin arvelinkin: ei sellaisia ole, koska kristinusko on tuonut vapauksia, joita ei olisi ilman sitä historiaa.
Demokratiaakaan ei keksitty muuten kansalaisten kesken yhdenarvoisena, vaan siihen on päästy vasta kristillisten yhteiskuntien kautta, kristillisiin arvoihin ja ihmiskuvaan perustuvan lainsäädännän ja oikeudenmukaisuus-käsitteen kautta (mm. että rangaistukset rikoksesta eivät ole kosto tehdystä pahasta).
Se, mitä nyt ihailet maallisuuden voittona, ei ole suinkaan vielä kehityksen loppupiste, vaan vasta alkusoittoa. Kielteiset puolet eivät ole vielä tulleet esiin. Ei tässä ole vielä mennyt kuin puolisen vuosisataa hippiliikkeestä ja vasemmistomellakoinneista, josta maallistumisen voi katsoa laajemmin alkaneen länsimaisissa demokratioissa. Siihen saakka nuo parlamentit olivat täpötäynnä kristillisiin arvoihin nojaavia lainsäätäjiä.
Maallistuminen ja enenevästi mm. rahallisiin arvoihin perustuva päätöksenteko on vasta alkua ihmisoikeuksien julistuksessa mainittujen vapauksien, ihmisarvon ja yhdenvertaisuuden menettämiselle. Itse asiassa olemme tätä omistamiseen perustuvaa eriarvoistumiskehitystä jo nyt todistamassa. Aika näyttää.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessakin kristilliset fundamentalistit ovat vastustaneet johdonmukaisesti kaikkia yhteiskunnan liberalisointi- ja maallistamistoimia. Ja niin tekevät edelleenkin – myös blogisti Puolimatka, joka Don Quijote-tyyliin on viime ajat ratsastanut kohti tasa-arvoisen avioliittolain tuulimyllyjä. Aiemmin, ja vielä heikommalla menestyksellä, hän on taistellut mm. evoluutiobiologiaa vastaan. Ei olisi kannattanut lainata Sancholta ID-aasia.
Kristinusko toki teki parhaansa Euroopankin pitämiseksi otteessaan, mutta se ei vain ole tuossa jarruttelussaan viime vuosisatoina häävisti menestynyt, koska valistusaatteet ja humanismi ovat Euroopassa onneksemme kirkkojen vallan murtaneet ja yhteiskunnat maallistaneeet. Toki apologeetikot mielellään yrittävät nytkin tehdä välttämättömyydestä hyveen ja omia ansioita valistuksen tuomasta murroksesta.
Valistusaatteiden menestyksen vuoksi myöskään 1600-luvun jälkeisistä eurooppalaisista valtioista ei oikein voi teokratioina puhua kuin Vatikaanin kohdalla. Siitä kelpaa alkaa vertailla ihmisoikeustilannetta vaikkapa Tanskaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kristillisen teokratian olkiukkoa ei sitten oikein syntynyt, Juha. Kokeilepa niistä aineksista himmeliä, ehkä se onnistuisi paremmin 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Vatikaani on mitä puhtain esimerkki kristillisestä teokratiasta. Eikö mm. pedofiiliskandaalien ja talousrötösten riivaama kristillinen valtio kenties ilmennäkään kristillistä valtiota sen ”puhtaimmassa muodossa”? Vai onko jokin muu syy mikset suostu vertaamaan sitä maallistuneisiin hyvinvointiyhteiskuntiin??
No, jumala ei sinua ehkä armahda, mutta minä kyllä. Voit siis halutessasi verrata noihin maallistuneisiin Pohjoisiin hyvinvointivaltioihin ihan mitä tahansa muuta valtiota, jossa kristinuskolla on vielä toistaiseksi merkittävä asema.
Ilmoita asiaton viesti
Uskonnot perustuvat tarinoihin ja maagisen ajatteluun. Huonoja karttoja elämälle.
Ilmoita asiaton viesti
Tarinoitahan on kertomukset vaikkapa omista isistämme, melko harvalla on mitään todistusta ,ainoastaan kuulopuheita. Monet kuitenkin uskovat tietävänsä oman isänsä ja luottavat kertomuksiin kuin ne olisivat todistettua totta ,olisiko meidän asiamme heidän uskoaan horjuttaa parantalemalla heidän karttojaan ?
Ilmoita asiaton viesti
”Uskonnot perustuvat tarinoihin ja maagisen ajatteluun. Huonoja karttoja elämälle.”
Monikulttuurisuususko ei taas perustu edes tarinoille, koska niissäkään se ei ole onnistunut.
Mikä tekee ateismista sitten hyvän kartan elämälle, ja kerrotko missä tämä on onnistunut. Stalin taisi ainakin tappaa ateistisen hallintonsa aikana enemmän kuin maailmansodissa yhteensä.
Ilmoita asiaton viesti
Sivistykseni on pelkän kansakoulun varassa, siksi en aiemmin ole uskaltautunut oppineiden kanssa kinastelemaan en ainakaan professorin kanssa.
Mielestäni Tapio puolustaa kristinuskoa ja mollaa muita uskoja. Vertailussa hän käyttää mittarina väkivallan määrää.
Krisnamurti on sanonut: Kaiken väkivallan pohjana on ihminen, joka uskoo että hänen jumalansa, puolueensa, isänmaansa ja ideologiansa ovat ehdottomasti oikeat. Tällöin toiset ovat alempiarvoisia, niitä voidaan lyödä.
Mielestäni kommunistit ja maolaiset uskovat korkeampaan aatteeseen joka on vain heillä. Eli kristityt, stalinistit ja natsit uskovat korkeampaan voimaan, luojaan, henkeen. Heidän keikkien väkivalta on samaa kristillistä väkivaltaa. Kaksi maailmansotaa ovat kristikunnan sisäisiä sotia.
Tapion vertailukohteena on ”aikamme editysuskoinen ajattelu”. Mielestäni se on vain eräs ajatusmalli. Ei sellaista ollut Neuvostoliitossa eikä Kamputseassa. Edistysuskoinen ajattelu on toki ollut osana monessakin yhteisössä ihan kuten Juha Riipinen kirjoittaa. Mahtaako Tapion kasvatustieteellisyys sun muu filosofia perustua siihen että hän on ehdottomasti oikeassa ja muut ns. edistysuskoiset ovat epäilyttävää porukkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Jos Jeesus itse on sanonut,että hän haluaisi ottaa uskonnon raskaan ikeen pois ihmisten harteilta,niin juu..kyllä se paratiisi olisi jälleen askeleen lähempänä. Ei se suinkaan ihan niin helpolla vielä tapahdu.
Ilmoita asiaton viesti
Puolimatkan tämänkertainen saarna on kirjamainos, kuten kirjoituksen linkkivalikoimasta voi helposti päätellä.
Ilmoita asiaton viesti
Kunnioitukseni oppineita kohtaan nyt kyllä romahti täysin. Miten voi professorismies kirjoitella niin pehmoisia? Ei mitään yleviä tarkoituksia, vain kirjan myynnin edistämistä, rahaa, rahaa. Ja joku vielä uskoo kuten Erkki Martikainen:)
Otsikkokin pelkkää ivailua.
Ilmoita asiaton viesti
Ensimmäisessä maailmansodassa teurastettiin pari sukupolvea nuoria miehiä kodin, uskonnon ja isänmaan nimeen, turhan takia. Toinen oli sen jatkoa. Revi siitä.
Ilmoita asiaton viesti
Stalin tappoikin sitten ateistisen mallinsa mukaisesti hallintonsa aikana enemmän kuin maailmansodissa yhteensä.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä se sellainen ”ateistinen malli” on?
Ateismi on vain jumaluskon puutetta, ei mikään poliittinen toimintamalli.
Ilmoita asiaton viesti
Pappisseminaarissa saa hyvää oppia…maailmansodissa kuoli yhteensä ainakin 70 miljoonaa, joten väitteesi tuskin on totta.
Ilmoita asiaton viesti
”etsiä niitä yleviä arvoja, tarkastella niiden ikivihreyttä, pohdiskella ihmisyyttä.”
… ja kysyä, että mistähän ne ovat meille tulleet? Ei ainakaan Hammurabilta: silmä silmästä. Ei Kreikasta: demokratiakin oli vain kansalaisten ja miesten juttu. Ei kristillisyyttä edeltävästä Roomasta: keisaria kumartamattomat syötettiin villipedoille. Ei Valistuksesta: Ranskan vallankumouksen ihmislähtöiset aatteet vapaus, veljeys ja tasa-arvo tarkoittuvat päitä giljotiineille.
Onko sinulla ajatuksia, mistä ne ylevät arvot ovat kotoisin? YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta? Ja mistä ne sinne ovat päätyneet? Pakanamaista? Vai kristittyjen lainsäätäjien toimesta?
Ilmoita asiaton viesti
Luontaisesta moraalintajustamme ja muista yhteiselämän ja -toiminnan mahdollistaneista sopeumistamme.
Ilmoita asiaton viesti
Tämäpä mielenkiintoinen olettamus! Tarkoitatko omaatuntoa? Vai onko ”luontaisella moraalintajulla” jokin muu nimitys? Et tarkoittane luontaisella kuitenkaan synnynnäistä; kuulostaisi nimittäin aika mullistavalta väitteeltä.
Väitätkö, että kehityksen sosiaalisesta kontekstista riippumatta ihmisillä olisi (ehkä peräti jokin yksi ja sama?) ”luontainen moraalintaju”?? Onko sinulla viitettä johonkin tutkimukseen aiheesta vai onko tämä ns. mutua vain?
Itse väittäisin, että yhteiskunnallisella tasolla moraalikoodia on kirjattuna lakiin, ja se on kulttuurievoluution tulosta eikä synnynnäistä. Toki lainkuuliaisessa ympäristössä kasvaminen ja kehittyminen ohjaa moraalitajun kehittymiseen sosiaalisen kontekstin vaatimien sopeumien kautta (kuten sanoitkin), mutta ”luontaista” se ei mitenkään ole.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitan nimenomaan biologistaustaista moraalintajua.
https://en.wikipedia.org/wiki/Evolution_of_morality
Ilmoita asiaton viesti
”Avaako kristinuskosta luopuminen tien maanpäälliseen paratiisiin?”
Khihihii. Peräreikä viekoittelee.
Ilmoita asiaton viesti
Kunhan muistat pysyä edelleen alaikäisistä erossa.
Ilmoita asiaton viesti
Minna väität:
”Stalin tappoikin sitten ateistisen mallinsa mukaisesti hallintonsa aikana enemmän kuin maailmansodissa yhteensä.”
Minna, ei Stalin ollut ateisti, hänhän oli munkki, saanut perusteellisen kristillisen koulutuksen. Hänellä oli korkeat omalla tavallaan moraaliset periaatteet suoraan kristinuskosta. Häntä voi luonnehtia uskonpuhdistajaksi. Hän pyrki köyhän kansan vapauttaminen riistävän luokan kahleista. Stalin tappoi pahoja syntisiä ihmisiä ihan kuten kristilliset opettavat että syntiset joutuvat kadotukseen, Stalin vain nopeutti prosessia. Ehkä uhreista tulikin marttyyreja, jotka pääsivät paratiisiin johon heillä kenties ei olisi muuten ollut mahdollisuuksia.
Hitlerkin oli kristitty. Hän muotoili kristinuskoa alkuperäiseen muotoon. Hänen uskostaan on paljon kirjoitettu, kuten Longinuksen keihäs.
Molemmat herrat uskoivat lujasti korkeampaan Voimaan, jumalaan ja palvelivat sitä. Ei he olleet ateisteja.
Ilmoita asiaton viesti
Vai ei ollut Stalinkaan ateisti? Melkoista tuotekehittelyä kommentin kirjoittajalta ja vaatisi kyllä parempia perusteluja uskottavasta käsityksestä käydäkseen!
Nuori Dzhugashvili opiskeli kyllä hurskaan äitinsä ponnistelujen ansiosta jonkin aikaa kreikkalaisortodoksisessa pappisseminaarissa (pappi ei muuten ole sama asia kuin munkki eikä tuleva Stalin koskaan toiminut kumpanakaan), mutta sinne salakuljetettu Darwinin ”Lajien synty” kuulemma sai hänet toisiin tuuminkeihin, ja aikansa seminaarin opettajia vastaan pullikoituaan hän sitten kesken kaiken häippäisikin sieltä ja ryhtyi rahoittamaan tulevan bolshevikkikaappauksen esivalmisteluja mm. rahakuljetusryöstöjä organisoimalla (ks. esim. Radzhinski: ”Stalin”). Stalinin valvonnassa laaditussa Neuvostoliiton perustuslaissa sitten aikanaan säädettiin mm., että ateismia sai maassa kyllä vapaasti levittää mutta kristinuskon julkinen esilläpitäminen (ja niin muodoin myös sitä vastaan suunnattujen perättömien syytösten oikaiseminen) oli laitonta (omien alaikäisten lasten opettamista myöten). Toisen maailmansodan aikana Stalin osoitti kyllä asiassa joustavuutta, kun siitä oli todennäköistä hyötyä sotaponnistuksille (kansaa ei ollut onnistuttu vakuuttamaan ateismista ja Moskovan ympäristön linnoitustalkoissa veisattiinkin kuulemma spontaanisti virsiä [tai liturgisia lauluja]).
Hitlerkin oli nimenomaan Darwinin uskollinen opetuslapsi; tämä näkyy vaikkapa ”Taisteluni”-teoksessa, ja hänen yksityissihteerinsä onkin todennut Hitleristä: ”Luonnontieteet olivat hänen uskontonsa.” Kolmannessa valtakunnassa vaikuttanutta, kansallissosialismia kirkollisiin kuvioihin ujuttanutta Saksalaiset kristityt -liikettä Hitler tosin poliittisista syistä julkisessa esiintymisessään hyvinkin sieti mutta oli kuulemma yksityisesti todennut, että itse asiassa ihmisen pitäisi kyllä valita, kristittykö tahtoi olla vaiko saksalainen. Jumalan nimeä (”Herrgott”) Hitler kyllä oli valmis julkisesti käyttämään, mutta lähipiirinsä todistuksen mukaan ei yksityisesti puhunut koskaan Jumalasta vaan aina ”kohtalosta” (”Schicksal”).
Epäilemättä on julkaistu kirjoja, jotka tahtovat antaa Hitlerin tai vaikka Stalininkin ajatusmaailmaan liittyneistä asioista toisenlaisen kuvan, mutta aina on kysyttävä, mihin kulloisetkin raflaavat ja kirjamyyntiä vilkastuttavat väitteet viime kädessä perustuvat. Eihän heppoisesti kokoon harsittu väärä väite siitä todeksi muutu, vaikka se kuinkakin kiinnostavantuntuisena kirjana julkaistaisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Hitler onnistui sekoittamaan aatekeitokseensa kaikenlaista, myös jotakin mitä varmaan luuli ”darwinismiksi”. Tällä ei ollut mitään tekemistä evoluutotutkimksen kanssa. Toki sata vuotta sitten osa biologeistakin eksyi harhapoluille. Monen muun alan edustajat eksyivät, ja eksyvät nykyäänkin. Hitler käytti väärin monia kulttuuri-ilmiöitä ja aate-aineksia.
Ilmoita asiaton viesti
Darwin itse oli tietääkseni nimenomaisesti neuvonut soveltamaan kotieläinjalostuksen menetelmiä ihmisiinkin, ja tätä suositusta hänen teoriansa kokonaisvaltaisen omaksumisen myötä sittemmin niin läntiset ”rotuhygieenikot” kuin Stalin, Hitler ja vaikkapa Pol Potkin toteuttivat käytännössä (kukin näistä käytettävissään olevilla menetelmillä sekä oman näkemyksensä sanelemaan tavoitetulokseen pääsemiseksi tietenkin – niinhän eläinjalostajat yleensäkin toimivat); samaa teemaa jatkavat mm. nyky-Suomen sikiöseulonnat ja niiden pohjalta tehtävät selektiiviset abortit. Kiinnostaisikin tietää, missä vaiheessa tätä kokonaisuutta oli tapahtunut sellainen virhe, jonka jälkeen tapahtuneella ei enää ollut mitään tekemistä evoluutiotutkimuksen kanssa, millainen se virhe oli ollut ja kuka sen oli tehnyt.
[Ruuhkan purkamiseksi siirrän tähän keskusteluhaaraan toisesta haarasta (http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21…) otettua mutta samojen keskustelijoiden samasta aihepiiristä käymään ajatustenvaihtoon liittyvää kontekstia:]
EVOLUUTIOUSKON SUHDE MORAALIIN
PK: Kiinnostavana kyllä pitäisin mahdollisen vaihtoehdon esiin tuomista: Millainen olisi Juntumaan mieltämä ”aito maallistuminen” ja miten se hänen mielestään ehkä voisi kristinuskon veroisesti (tai kenties jopa sitä paremminkin) rajoittaa pahuuttamme ja estää sitä saamasta yhteiskunnallista ylivaltaa missään muodossa? Miksi ”jos Jumalaa ei ole, kaikki on mahdollista” -väite olisi väärinkäsitys?
PK: En näe, että ainakaan Juntumaan esiin ottama joidenkin evolutionistien näkemys, jonka mukaan ”yhteistyö, moraali ja altruismi on kantanut tappamista ja sotaa pidemmälle”, auttaisi tässä kovinkaan pitkälle: jäihän toki Pol Potinkin hallinnon jäljiltä vielä suuri, jopa suurin, osa kansaa henkiin, mutta tätä ei kai sentään ollut tarkoitus pitää pahuusrajoitusten onnistumisen riittävänä kriteerinä?
JJ: Tämän ajatuksen logiikka ei aukene. Tuntuu kovin keksityltä.
PK: Myönnän, että sanoin asian turhan töksäyttämällä, vaikka sitä olisi ollut syytä selittää tarkemmin. Yritänpä nyt uudestaan:
Tämän kommenttini taustana on JJ:n aiempi teksti (http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21…): ”Miten ihmiskunta on selvinnyt tähän asti? Joidenkin evoluutiotutkijoiden mukaan koska yhteistyö, moraali ja altruismi on kantanut tappamista ja sotaa pidemmälle. Väite ’jos Jumalaa ei ole, kaikki on mahdollista’ on väärinkäsitys.”
Tuota lukiessani en ymmärtänyt (enkä edelleenkään ymmärrä), mitä moraalihyötyä kenellekään voisi koitua siitä, jos jotkut evoluutiotutkijat ovatkin todenneet, että jos kerran ihmiskunta ei ole vielä hävittänyt itseään, niin sittenhän se on osannut tehdä itselleen pahan lisäksi hyvääkin. Yritin havainnollistaa tätä hämmästelyäni soveltamalla sitä Pol Potin hallinnon jälkeiseen tilaan: ilmeisesti tuon hallinnon aikanakin jotkut ihmiset olivat tehneet toisilleen jotakin hyvääkin, koskapa koko kansa ei ollut menehtynyt, mutta entä sitten?
Ajatusta voi jatkaa: jos tulevaisuudessa (vaikkapa jo ennen kuluvan vuosisadan loppua) nousee (tällä kertaa esim. täällä länsimailla) vielä montakin Pol Potin veroista kansanmurhaajaa, mutta kaikki näiden alaisuudessa elämään joutuvat ihmiset eivät silti menehdy, niin sittenhän voidaan taaskin todeta, että jotain hyvääkin on täytynyt näidenkin hallintojen alaisuudessa eläneiden ihmisten kesken tapahtua. Enkä itsekään ole tästä väittämästä sinänsä eri mieltä: totta kai kyseisten ihmisten kesken todella olisi tässäkin synkässä skenaariossa tehty hyvääkin, kun kerran osa heistä olisi kaikista koettelemuksistaan huolimatta jäänyt sentään henkiin. (Tämän toteamiseksi ei siis tarvitse olla mikään evoluutiotutkija, asiahan ei ole mitenkään kiistanalainen.)
Tätä vain pidän kovin laihana lohtuna – varsinkin, jos vertailukohtana pidetään sellaista mahdollista tulevaisuutta, jonka aikana ihminen täällä läntisessä kulttuuripiirissäkin jälleen myönnettäisiin, syntiinlangenneenakin, sellaiseksi todelliseksi Jumalan kuvaksi, jota ei kukaan, ei koskaan eikä missään, perimmäiseen henkilökohtaiseen edesvastuuseen joutumatta, voi pitää pelkän jalostettavan tuotantoeläimen asemassa. Tällaisen käsityksen todenmukaisuus kuitenkin siis edellyttää sitä, että on todella olemassa Jumala, joka viimeisenä päivänä tuo itse kunkin meistä teoistamme tuomiolle. Ellei näin näet tapahtuisikaan, niin miksipä silloin vaikkapa ihmisten pitäminen ja ”jalostaminen” tuotantoeläiminä ei olisi rankaisematta mahdollista – tai mikä hyvänsä muukin, mikä jonkin mahtinsa huipulla paistattelevan tahon päähän vain sattuu pälkähtämäänkään?
Jos siis kristinuskon todellisuuskäsitys olisi ollut erehdys, niin silloinhan siihen perustuva moraalikin olisi ollut erehdys; jos näet olemme pelkkää sattuman satoa eikä objektiivista oikeaa ja objektiivista väärää ole todellisuudessa olemassakaan, niin mitä perimmäistä moitittavaakaan siis voisi olla missään, mitä kukaan kenellekään missään koskaan tekee tai on tehnyt? Silloinhan moraalisuus olisikin pelkkää tyhmyyttä (”harhaa, jota itsekkäät geenimme meille syöttävät” tms.), häikäilemättömyys sen sijaan ilmentäisi todellisuudentajua (”minuahan eivät mitkään itsekkäät geenit kyllä vedätä: osaan olla itsekäs itsekin!” tmv.).
Lyhyesti sanoen en siis yhtään ymmärrä, miten moraali voitaisiin kokonaan erottaa todellisuuden perimmäistä luonnetta koskevista kysymyksistä.
Kenties tuon evoluutiotutkijasitaatin takana oli kuitenkin jokin tavoittamaani merkitystä ylevämpikin ajatus. Olen kuulolla, josko asia olisikin ymmärrettävissä jotenkin olennaisesti toisin kuin sen olen tähän asti käsittänyt.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi ei tavoitella iloa ja onnea, että kaikilla olisi edes jotakuinkin hyvä ja turvallinen elää ja olla. Mutta toisaalta miksi tavoitella jotain paratiisia, satumaailmaa. Jos ei mikään hiertäisi tai vaivaisi yhden ”ikuisuuden” verran, kävisikö sekin tylsäksi ennen pitkää.
Ilmoita asiaton viesti
Runsaasta asiasisällöstä huolimatta blogi kaatuu perusastelmaansa. Tavoitteena tuntuu olevan yhden uskonnollisen käsityksen puolustus kaikkia ei-uskonnollisia utopioita vastaan. Muutamat kommentoijat ovat jo todenneet saman. Utopiat eivät edusta aitoa maallistumista vaan ovat uskonnollisen maailmankuvan muunnelmia. Utopioiden ihmiskäsityksessä on yhtäläisyyksia maallistuneeseen ihmiskäsitykseen – mutta niin on kristillisessäkin ihmiskäsityksessä. Monien maallistuneen yhteiskunnan arvojen juuret ovat uskonnollisissa tai utopistisissa ideoissa.
Uskonnollisen katsomuksen puolustuksen sijaan tavoitteena voisi olla ymmärtää mistä ja millä ehdoin pahuus voi saada yhteiskunnassa ylivallan. Olisi elintärkeää tunnistaa merkit ajoissa ja torjua uudet kurimukset, siis rajoittaa pahuutta. Ajankohtainen uhkakuva Euroopassakin. Yksikin uusi katastrofi voi jäädä ihmiskunnan viimeiseksi. Puolimatkan blogin asetelma hämärtää asioita.
Suomikin on käynyt läpi kurimuksen. Sisällissodassa vuonna 1918 punaista terroria seurasi valkoinen terrori, vain perustelut vaihtuivat. Koko historian perspektiivissä julmuuden lista on loputon. Tapahtumat, joissa ihmiset ovat muuttuneet toisilleen susiksi, ovat kerta toisensa jälkeen yllättäneet. Nassim Taleb puhuu mustista joutsenista. Muutos näyttää tulleen tyhjästä. Miksi tavallisista ihmisistä tulee yhdessä yössä tappajia?
Usein taustalla on tarkoituksellisesti lietsottu etninen, uskonnollinen tai ideologinen ylemmyys, syntipukkiasetelma, sekä taloudelliset edut tai elinehtojen muutokset. Ei saa unohtaa sitäkään julmuutta, jota toteutetaan siistinä sisätyönä yhteiskunnallisten ja taloudellisten mekanismien kautta. Onko kukaan laskenut, kuinka moni ihminen kuolee oman elintasomme hintana?
Miten ihmiskunta on selvinnyt tähän asti? Joidenkin evoluutiotutkijoiden mukaan koska yhteistyö, moraali ja altruismi on kantanut tappamista ja sotaa pidemmälle. Väite ”jos Jumalaa ei ole, kaikki on mahdollista” on väärinkäsitys.
Länsimais-kristillinen kulttuuri ei ole ollut sen suurempi tai pienempi pahis kuin muutkaan. Täällä on kuitenkin kehittynyt harvinainen kilpailuetu: kyky itsearviointiin, peiliin katsomiseen ja objektiiviseen tutkivaan asenteeseen. Näitä vahvuuksia kannattaisi tukea, sillä eivät ne pysyviä etuja ole.
Ilmoita asiaton viesti
Jouni Juntumaa: ”Länsimais-kristillinen kulttuuri ei ole ollut sen suurempi tai pienempi pahis kuin muutkaan. Täällä on kuitenkin kehittynyt harvinainen kilpailuetu: kyky itsearviointiin, peiliin katsomiseen ja objektiiviseen tutkivaan asenteeseen. Näitä vahvuuksia kannattaisi tukea, sillä eivät ne pysyviä etuja ole.”
Sikäli kuin Puolimatkan kantaa ymmärrän, hänen pointtinsa on pitkälti se, että tämä kilpailuetu ei ole kehittynyt täällä mitenkään sattumalta vaan on (huolellisen akateemisen tutkimuksen mukaan) kasvanut nimenomaan kristillis-raamatullisen todellisuus- ja ihmiskäsityksen juurista. Sikäli kuin asia todella on näin, kyseisten vahvuuksien tukeminen näyttäisi edellyttävän sanottujen juurien katkonnan estämistä.
Tästä päästäänkin luontevasti kysymykseen pahuuden rajoittamisen mahdollisuudesta: Miksikö tavallisista ihmisistä tulee yhdessä yössä tappajia? Puolimatkan lähteiden mukaan kristinusko on rajoittanut pahuutta jokseenkin paradoksaalisesti nimenomaan tunnustamalla ihmisen avuttomuuden sitä vastaan: me tavalliset ihmiset olemme jo syntiinlangenneisuutemme (http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Moos.3.html#o3) pohjalta (mm.) potentiaalisia tappajia eikä tämän potentiaalin laukaisemiseen paljoa tarvita (http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Moos.4.html#o5). Juuri oman pahuutensa tiedostavasti ja tunnustavasti itsearviointikykyinen yksilö, yhteisö ja yhteiskunta on taipuvainen pyrkimään oikeutta ja kohtuutta ilmentäviin, itsessään siis varsin vaatimattoman oloisiin, yhteiskunnallisiin tavoitteisiin, kun taas maanpäällisen paratiisin väitettyyn rakentamismahdollisuuteen vetoavat utooppiset ihanteet oikeuttavat (kestoltaan väliaikaiseksi ja/tai kohdentumiseltaan rajatuksi mielletyn) oikeudettomuuden ja kohtuuttomuuden (meillä mm. ”sosiaaliset” abortit).
Tällä tavoin asiaa lähestyen viehtymyksen kristinuskosta irtautumiseen voi nähdä suurelta osin pyrkimyksenä päästä eroon juuri sellaisista käyttäytymisrajoituksista, joita voidaan perustella nimenomaan kristillisen todellisuuskäsityksen esillä pitämän inhimillisen pahuuspotentiaalin yhteiskunnallisen irtipääsyn estotarpeella. Näin hahmottaen prof. Puolimatkan tapa nähdä kristinuskon yhteiskunnallisen vaikutuksen heikentyminen ikään kuin ajallisen elämämme suojapadon rapautumisena, hallitsemattomien pahuusvoimien irtipääsyn välttämättömänä ja jokseenkin riittävänäkin ehtona, on aivan luonteva ja ymmärrettävä.
Kiinnostavana kyllä pitäisin mahdollisen vaihtoehdon esiin tuomista: Millainen olisi Juntumaan mieltämä ”aito maallistuminen” ja miten se hänen mielestään ehkä voisi kristinuskon veroisesti (tai kenties jopa sitä paremminkin) rajoittaa pahuuttamme ja estää sitä saamasta yhteiskunnallista ylivaltaa missään muodossa? Miksi ”jos Jumalaa ei ole, kaikki on mahdollista” -väite olisi väärinkäsitys?
En näe, että ainakaan Juntumaan esiin ottama joidenkin evolutionistien näkemys, jonka mukaan ”yhteistyö, moraali ja altruismi on kantanut tappamista ja sotaa pidemmälle”, auttaisi tässä kovinkaan pitkälle: jäihän toki Pol Potinkin hallinnon jäljiltä vielä suuri, jopa suurin, osa kansaa henkiin, mutta tätä ei kai sentään ollut tarkoitus pitää pahuusrajoitusten onnistumisen riittävänä kriteerinä?
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos asiallisesta kommentista. En yritä vastata kaikkiin esittämiisi seikkoihin, mutta jatkan pohditaan joistakin kohdista.
PK: (Puolimatkan) pointti on pitkälti se, että tämä kilpailuetu ei ole kehittynyt täällä mitenkään sattumalta vaan on (huolellisen akateemisen tutkimuksen mukaan) kasvanut nimenomaan kristillis-raamatullisen todellisuus- ja ihmiskäsityksen juurista.
JJ: Kristillisten arvojen rooli on merkittävä mutta ei ainoa länsimäisen itseymmärryksen perusta. Korostan antiikin kreikan taustoja vähintään yhtä paljon. Myös arabien matematiikka ja tähtitiede ovat osa länsimaisen ihmismielen ”peiliä”.
PK: Puolimatkan lähteiden mukaan kristinusko on rajoittanut pahuutta jokseenkin paradoksaalisesti nimenomaan tunnustamalla ihmisen avuttomuuden sitä vastaan: me tavalliset ihmiset olemme jo syntiinlangenneisuutemme (http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Moos.3.html#o3) pohjalta (mm.) potentiaalisia tappajia eikä tämän potentiaalin laukaisemiseen paljoa tarvita (http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Moos.4.html#o5). Juuri oman pahuutensa tiedostavasti ja tunnustavasti itsearviointikykyinen yksilö, yhteisö ja yhteiskunta on taipuvainen pyrkimään oikeutta ja kohtuutta ilmentäviin, itsessään siis varsin vaatimattoman oloisiin, yhteiskunnallisiin tavoitteisiin, kun taas maanpäällisen paratiisin väitettyyn rakentamismahdollisuuteen vetoavat utooppiset ihanteet oikeuttavat (kestoltaan väliaikaiseksi ja/tai kohdentumiseltaan rajatuksi mielletyn) oikeudettomuuden ja kohtuuttomuuden (meillä mm. ”sosiaaliset” abortit).
JJ: Jos moraali tulee jumalalta, sitä ei voi kyseenalaistaa. Ei tarvitse katsoa peiliin eikä reflektoida. Mutta toisaalta kristinusko toi moraaliin universaalin ulottuvuuden. Mutta kun kristinusko muuntuu fundamentalistiseksi ja dogmaattiseksi, sen kyky rajoittaa pahuuttaa taantuu, kapeutuu ja muuttuu valikoivaksi. Joitakin pahuuden muotoja kyllä vastustetaan, vieläpä aika sokeasti, mutta toisia muotoja ei edes tunnisteta.
Kun kristillisistä lähtökohdista aletaan rakennella poliittistyyppisiä ohjelmia, niistä tulee utooppisia ajattelumalleja. Ylivertainen tavoite menee kaiken muun edelle. Tällaisten utopioiden kannattajat sokeutuvat kristillisten arvojen universaalille eettiselle vaatimukselle.
PK: Tällä tavoin asiaa lähestyen viehtymyksen kristinuskosta irtautumiseen voi nähdä suurelta osin pyrkimyksenä päästä eroon juuri sellaisista käyttäytymisrajoituksista, joita voidaan perustella nimenomaan kristillisen todellisuuskäsityksen esillä pitämän inhimillisen pahuuspotentiaalin yhteiskunnallisen irtipääsyn estotarpeella. Näin hahmottaen prof. Puolimatkan tapa nähdä kristinuskon yhteiskunnallisen vaikutuksen heikentyminen ikään kuin ajallisen elämämme suojapadon rapautumisena, hallitsemattomien pahuusvoimien irtipääsyn välttämättömänä ja jokseenkin riittävänäkin ehtona, on aivan luonteva ja ymmärrettävä.
JJ: Tästä ei taida löytyä evidenssiä. Puolimatkan blogissa vyörytettiin tarkoitushakuisesti poimittuja ja tulkittuja esimerkkejä utopioiden tuhovoimasta, mutta ei-utooppiset ajatusmallit unohtuivat
PK: Kiinnostavana kyllä pitäisin mahdollisen vaihtoehdon esiin tuomista: Millainen olisi Juntumaan mieltämä ”aito maallistuminen” ja miten se hänen mielestään ehkä voisi kristinuskon veroisesti (tai kenties jopa sitä paremminkin) rajoittaa pahuuttamme ja estää sitä saamasta yhteiskunnallista ylivaltaa missään muodossa? Miksi ”jos Jumalaa ei ole, kaikki on mahdollista” -väite olisi väärinkäsitys?
JJ: Omien havaintojeni mukaan moraali, jonka koetaan lähtevän Jumalsta, lukkiutuu lukkiutuu ulkoisiin muotoihin.
PK: En näe, että ainakaan Juntumaan esiin ottama joidenkin evolutionistien näkemys, jonka mukaan ”yhteistyö, moraali ja altruismi on kantanut tappamista ja sotaa pidemmälle”, auttaisi tässä kovinkaan pitkälle: jäihän toki Pol Potinkin hallinnon jäljiltä vielä suuri, jopa suurin, osa kansaa henkiin, mutta tätä ei kai sentään ollut tarkoitus pitää pahuusrajoitusten onnistumisen riittävänä kriteerinä?
JJ: Tämän ajatuksen logiikka ei aukene. Tuntuu kovin keksityltä.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä näyttäisi minustakin avautuvan varsin harvinainen mahdollisuus erilaisista lähtökohdista käsin käytävään asialliseen keskusteluun. Arvostan valmiuttasi ajatustenvaihtoon ymmärrettävyysvaikeuksista huolimatta ja koetankin tässä viestissäni lähinnä selkiyttää sanottavaani sekä kysellä tarkennuksia esittämiisi näkökohtiin. Selkeyden vuoksi olen ottanut käyttöön myös väliotsikoinnin:
LÄNSIMAIDEN KILPAILUEDUSTA
PK: (Puolimatkan) pointti on pitkälti se, että tämä kilpailuetu ei ole kehittynyt täällä mitenkään sattumalta vaan on (huolellisen akateemisen tutkimuksen mukaan) kasvanut nimenomaan kristillis-raamatullisen todellisuus- ja ihmiskäsityksen juurista.
JJ: Kristillisten arvojen rooli on merkittävä mutta ei ainoa länsimäisen itseymmärryksen perusta. Korostan antiikin kreikan taustoja vähintään yhtä paljon. Myös arabien matematiikka ja tähtitiede ovat osa länsimaisen ihmismielen ”peiliä”.
PK: Jos olemme yhtä mieltä siitä, että läntisessä itsekriittisyyskyvyssä on jotain erityistä jopa kilpailueduksi asti, niin se kai tarvitsisi selityksekseen sellaisia tekijöitä, jotka eivät ole yhteisiä muiden sivilisaatioiden lähtökohtien kanssa. Onhan islamilaisellakin sivilisaatiolla ollut mm. nuo mainitsemasi ponnistuspohjat, mutta se ei näemmä ole riittänyt. (Jos kuitenkin tahdoitkin sanoa tässä lähinnä vain sen, ettei kristinusko ole ollut ainoa läntisen sivilisaation kehitykseen vaikuttanut asia, niin siitä kyllä olen samaa mieltä.)
Noita ”kristillisiä arvoja” pidän itse asiassa melko turhanaikaisena selitystekijänä. Paremmin kuin minkäänlaisen arvoteorian lävitse tirkisteltynä kristinuskon kulttuurivaikutus selittyy mielestäni Pascalin peliteorian (http://www.apowiki.fi/wiki/Pascalin_peliteoria) tyyppisellä näkökohdalla: puhdas helvetin pelko on saanut ihmiset varomaan askeleitaan ja arvioimaan toimintaansa siitä näkökohdasta, mitähän tästäkin toimintavaihtoehdostani mahdettaisiin (tai jo toteutuneesta toiminnastani mahdetaan) sanoa tulevana tuomiopäivänä, kun kaikki ihmisten salaisuudet tuodaan kirkkaaseen valoon ja heidät tuomitaan henkilöön katsomatta tekojensa mukaan.
Tässä tulee taas esiin ero islamilaiseen kulttuuriin: sielläkin on kyllä pelätty (ja pelätään) helvettiin joutumista, mutta siltä on yritetty (ja yhä yritetään) välttyä toisin keinoin kuin kristikunnan piirissä. Tämä selittyy luontevasti kristinuskon ja islamin sisällöllisillä eroilla: kansanopetus on kummassakin tapauksessa tuottanut vuosisatojen mittaan omantyyppistään hedelmää.
Jos kuitenkin tarjolla olisi jokin toimivantuntuinen vaihtoehtoinen selitysmalli, niin sehän kyllä kiinnostaisi.
UNIVERSAALI MORAALI SUHTEESSA JUMALAAN, ITSEKRITIIKKIIN JA POLITIIKKAAN
JJ: Jos moraali tulee jumalalta, sitä ei voi kyseenalaistaa. Ei tarvitse katsoa peiliin eikä reflektoida. …
PK: Peiliin joutuu oman järkeni ja kokemukseni mukaan katsomaan juuri siinä tapauksessa, että tunnustaa olevan olemassa sellaiset eettiset vaatimukset, joihin voin jo nyt tutustua ja jotka sitovat minua, halusinpa sitä tai en. Mistä sellaiset voisivat tulla, elleivät juuri Jumalalta? (Kiinnostaisi siis todella tietää, osaisiko joku ehdottaa toimivaa vaihtoehtoa.)
JJ: … Mutta toisaalta kristinusko toi moraaliin universaalin ulottuvuuden. Mutta kun kristinusko muuntuu fundamentalistiseksi ja dogmaattiseksi, sen kyky rajoittaa pahuuttaa taantuu, kapeutuu ja muuttuu valikoivaksi. Joitakin pahuuden muotoja kyllä vastustetaan, vieläpä aika sokeasti, mutta toisia muotoja ei edes tunnisteta.
Kun kristillisistä lähtökohdista aletaan rakennella poliittistyyppisiä ohjelmia, niistä tulee utooppisia ajattelumalleja. Ylivertainen tavoite menee kaiken muun edelle. Tällaisten utopioiden kannattajat sokeutuvat kristillisten arvojen universaalille eettiselle vaatimukselle.
JJ: Omien havaintojeni mukaan moraali, jonka koetaan lähtevän Jumalsta, lukkiutuu lukkiutuu ulkoisiin muotoihin.
PK: Tätä (kahdesta repliikistäsi yhdistelemääni) ajatuslinjaa voisi kenties jotenkin avata lisää. Tällaisenaan se vaikuttaa minusta julistuksenomaiselta pikemmin kuin analyyttiseltä, mikä vaikutelma voisi kyllä johtua etupäässä vain yhteisen kokemuspohjan ja siihen ankkuroituneen kielen rajallisuudestakin: ehkä jotkut muut hyvinkin ymmärtävät, mitä tahdoit tällä sanoa, mutta itse kyllä tarvitsisin tältä osin havainnollisempaa otetta (käytännön esimerkkejä) saadakseni tuosta selvän.
KRISTINUSKOSTA KOKONAAN IRTAUTUNEEN MAAILMANMENON LUONTEESTA
PK: Tällä tavoin asiaa lähestyen viehtymyksen kristinuskosta irtautumiseen voi nähdä suurelta osin pyrkimyksenä päästä eroon juuri sellaisista käyttäytymisrajoituksista, joita voidaan perustella nimenomaan kristillisen todellisuuskäsityksen esillä pitämän inhimillisen pahuuspotentiaalin yhteiskunnallisen irtipääsyn estotarpeella. Näin hahmottaen prof. Puolimatkan tapa nähdä kristinuskon yhteiskunnallisen vaikutuksen heikentyminen ikään kuin ajallisen elämämme suojapadon rapautumisena, hallitsemattomien pahuusvoimien irtipääsyn välttämättömänä ja jokseenkin riittävänäkin ehtona, on aivan luonteva ja ymmärrettävä.
JJ: Tästä ei taida löytyä evidenssiä. Puolimatkan blogissa vyörytettiin tarkoitushakuisesti poimittuja ja tulkittuja esimerkkejä utopioiden tuhovoimasta, mutta ei-utooppiset ajatusmallit unohtuivat
PK: Tämänkertainen blogiteksti tiivistää siinä viitatussa kirjassa (http://perussanoma.fi/p/240-jalkikristillisen-maai…) paljon perusteellisemmin työstettyä asiaa, joten lähtisin etsimään kaivattua lisäevidenssiä ensisijaisesti sieltä (eikähän tuo kovin kalliskaan näyttänyt olevan).
Pelkkä ajatuskoekin kuitenkin riittää nähdäkseni tässä varsin pitkälle:
Jos puhutaan moraalista, puhutaan aina pidättäytymisestä, oman välittömän edun uhraamisesta jonkin korkeamman hyvän takia. Kristinuskon tarjoama korkeampi hyvä on pelastuminen iankaikkisesta rangaistuksesta iankaikkiseen elämään. Joka tämän uskoo, sille se on hyvä syy varoa askeleitaan tässä elämässä. Jos tarpeeksi monet sen uskovat ja varovat askeleitaan tässä elämässä, niin yhteiskunnan jäsenten pahuuspotentiaali pysyy keskimäärin kohtuullisesti aisoissa (kun vielä esivaltakin pidättää ja passittaa ajallisia rangaistuksia kärsimään niitä, joita henkilökohtaiset vakaumussyyt eivät olleet saaneet varomaan askeleitaan). Kun aidon innostuneesti odotetaan tulevaa autuutta, jaksetaan suhteellisen kärsivällisesti sietää tämän nykyisen, väliaikaisen, elämän mittaan omalle kohdalle osuvia epäkohtiakin. Myös toisten auttaminen on lähtökohtaisesti mielekästä: elleivät apuni saajat syystä tai toisesta itse koskaan korvaisikaan minulle vaivojani, niin Jumalahan onkin luvannut ne sitten aikanaan korvata. – Eikös tämä nyt vaikuta tähän asti jokseenkin luontevalta ja ymmärrettävältä?
Kääntäen: Jos ei millään muotoa haluta tinkiä välittömistä oman edun maksimointimahdollisuuksista minkään mahdollisen tulevan rangaistuksen pelossa, niin nautinnon maksimoinnin nimessä arvatenkin halutaan vaientaa ja sulkea pois julkisuudesta kaikki tällaisen menon seurauksista varoittelijat. Kristinuskoa esillä pitävät tahot ovat tällaisia varoittelijoita, siispä nämä tahdotaan vaientaa. Jos tämä tavoite onnistuu, uskotaan parempien aikojen koittavan. – Selvää tähänkin asti?
Lopuksi: Jos kristinusko tältä pohjalta onnistutaan vaientamaan ja ”lakaisemaan maton alle”, niin mikä sitten on nyt entistä paremmin ellei juuri se, että koetaan oltavan entistä vapaampia noudattamaan omia hetkellisiä oman edun pyyteitä ilman että olisi altistuttu millekään nautinnon maksimoitumista rajoittaville moitteille tai varoituksillekaan? Mutta jos tämä on toteutunut – eikö silloin ollakin juuri siinä tilassa, josta prof. Puolimatkan tämänkertainen blogaus ja siinä referoitu tuore pamfletti varoittivatkin: mikään ei enää estä vahvempia sortamasta vapaasti heikompiaan?
Jos tässä päättelyssä on yksikin heikko lenkki, olisin kovin kiinnostunut tietämään, mikä se on.
Ilmoita asiaton viesti