Tapio Puolimatka

Pitäisikö yliopisto-opetusta sensuroida?

Suomessa ja yleensä länsimaissa uskotaan vahvasti tieteellisen tutkimuksen vapauteen toisin kuin esimerkiksi Pohjois-Koreassa ja entisessä Neuvostoliitossa. Demokratioissa vaikuttaa tiedekäsitys, jonka mukaan erilaisten lähtökohtaoletusten pohjalta rakennetut tutkimusohjelmat kilpailevat toistensa kanssa ja tutkimustuloksia arvioidaan niiden kyvyllä tehdä oikeutta todellisuuden asiaintiloille.

Sensuurivaatimus

Suomalaisessakin keskustelussa esiintyy kannanottoja, joiden mukaan tietynlaiset maailmankatsomukselliset taustaoletukset tulisi sensuroida akateemisesta keskustelusta. Yhtenä esimerkkinä on Antti Snellmanin mielipidekirjoitus Jyväskylän ylioppilaslehdessä, jossa hän protestoi sitä, että kristillisten taustaoletusten annettaisiin vaikuttaa akateemisessa maailmassa.

Konkreettiseksi esimerkiksi Snellman ottaa kasvatustieteen tutkintovaatimuksissa olevan kirjan Kasvatus, arvot ja tunteet. Hän protestoi kirjan käyttöä, koska ”on täysin mahdotonta olettaa, että hänen [kirjan kirjoittajan] tieteellinen toimintansa ei sisältäisi ’uskonnollisia mielipiteitä’”.

Snellman haastaa yliopistoa ottamaan kantaa asiaan samalla kun hän pelkää että yliopistolta puuttuu kannanottoon tarvittavaa rohkeutta. Ilmeisesti rohkeutta osoittaisi, jos yliopisto alkaisi avoimesti sensuroida opetusta Snellmanin maailmankatsomuksen ehdoilla.

Johtavatko puhdistukset tieteen kehitykseen?

Yliopistojen puhdistaminen kaikesta jumaluskoon viittaavasta ei ole uusi idea. Sitä toteutettiin ateistisessa Neuvostoliitossa. Seurauksena olivat maailmanhistorian laajamittaisimmat ja verisimmät tiedevainot. Muun muassa genetiikan tutkimus kiellettiin ja sen edustajia erotettiin viroistaan, vangittiin ja tapettiin, koska genetiikan katsottiin edustavan ”papillista taikauskoa”. Genetiikan teoreettisia rakennelmia verrattiin ”uskonnollisiin käsityksiin kuolemattomasta sielusta”. Jostain syystä tieteen kehitys ei kuitenkaan vauhdittunut tehokkaiden puhdistusten avulla.

Pohjois-Korean yliopistojen oppimateriaalit on tehokkaasti puhdistettu kaikesta jumaluskosta. Kim Il-Sungin ja Pjongjangin yliopistoilta ei puutu rohkeutta eliminoida toisinajattelijoita. Turvamiehet valvovat sekä opettajia että opiskelijoita ja siirtävät ”väärien” käsitysten esittäjät uudelleenkoulutettaviksi työleireille. Pohjois-Korean tieteen saavutukset ovat kuitenkin antaneet odottaa itseään.

Kristinuskon vaikutus tieteen kehitykseen

Snellmanin mielestä yliopisto-opetuksessa ei saisi käyttää aineistoa, jossa heijastuu tutkijan kristillinen vakaumus. Minkälaiseen yliopistoon tämä johtaisi? Aikamme tieteenhistorian tutkimus on osoittanut, että Nikolai Kopernikuksen, Johannes Keplerin, Galileo Galilein, Robert Boylen, Isaac Newtonin, Michael Faradayn ja James Clerk Maxwellin kaltaisten tieteellisen vallankumouksen uranuurtajien kristillinen vakaumus ohjasi heidän tutkimustyötään.

Tieteellinen vallankumous 1500-1700 -luvuilla pohjautui lähtökohtaan, joka painotti Jumalan luomistyötä, suunnitelmaa ja kaitselmusta. Robert Boyle, Isaac Newton ja John Ray uskoivat, että luodun maailman tutkiminen antaa tietoa Luojan viisaudesta ja älykkyydestä ja että luonnon suunnitelmallisuus osoittaa Jumalan hallitsevan luomakuntaansa. Kristillinen usko Jumalan hallintavaltaan oli tähtitieteilijä Johannes Keplerin päävaikuttimia hänen väittäessään, että Jumala on luonut maailman, joka ilmentää geometrista järjestystä ja aritmeettista harmoniaa. Suurelle osalle tieteellisen vallankumouksen toteuttajista usko Jumalaan ja luonnontiede olivat erottamattomia pyrittäessä ymmärtämään maailmaa. (Osler 2009: 92–94, 96–98)

Isaac Newton ja painovoimalaki

Viimeaikainen Newton-tutkimus on osoittanut, että Newtonin käsitys Jumalasta vaikutti hänen käsitykseensä aineen luonteesta, joka puolestaan ohjasi hänen tieteellistä teorianmuodostustaan tavoilla, jotka tekivät mahdollisiksi monia hänen keskeisistä tieteellisistä löydöistään.

Tieteenhistorioitsija Betty Jo Dobbs (1988: 81) osoittaa, että Newtonin ajattelun perusta on hänen Jumala-käsityksessään. Newton oli vakuuttunut, että maailma on täysin riippuvainen Jumalan vapaasta tahdosta. Siksi Newton oli avoin mahdollisuudelle, että aineellinen kappale voi vaikuttaa toiseen kappaleeseen koskettamatta sitä, etäisyydestä. Älyllisesti avoin asenne teki hänelle mahdolliseksi löytää yleisen painovoimalain, joka oli ristiriidassa vallitsevien mekanististen oletusten kanssa. Newtonin käsitys Jumalasta ei ainoastaan johtanut häntä keksintöönsä vaan myös ohjasi sen yksityiskohtaisempaa kehittämistä. (Wykstra 1996: 145)

Jumalauskon vaikutuksesta kertoo esimerkiksi hänen varhainen, vuodelta 1684 peräisin oleva käsikirjoituksensa De Gravitatione et Equipondo Fluidorum:

Kuvaamani kappaleen idean käyttökelpoisuus tulee ilmeiseksi sen tosiasian kautta, että se selvästi sisältää tietynlaisen maailmankäsityksen päätotuudet ja täysin vahvistaa ja selittää ne. Sillä me emme voi olettaa tämänkaltaisia kappaleita, ilman että samanaikaisesti oletamme Jumalan olevan olemassa. (Newton 1962: 143–144.) 

Newtonin käsitys aineesta riippui hänen Jumala-käsityksestään, koska aine on Jumalan luomusta ja Jumala ylläpitää aineen lainalaisuuksia.

Michael Faraday ja sähkömagneettinen kenttäteoria

Michael Faradayn elämänkerran kirjoittaja toteaa, että Faraday ”teki tieteellistä työtään teologisesti informoidun luontokäsityksen viitekehyksessä ja puolusti tieteellistä metodia, joka voidaan samoin suhteuttaa hänen uskontoonsa” (Cantor 1991: 225). Faradayn tutkimustyötä ohjasi usko siihen, että ”koska luonto on Jumalan suunnittelema, se on täysin säädelty järjestelmä ja sen säätely on toteutettu lainalaisuuksien avulla” (202). Lisäksi Jumalan ”suunnitelma on yksinkertainen niin, että näennäisesti monimutkaiset ilmiöt voidaan selittää hyvin harvojen lakien avulla” (202). Faradayn tutkimustyötä ja hänen tekemiään keksintöjä pohjusti ja ohjasi ”vakaumus, että luonto muodostuu voimista, jotka toimivat lainmukaisesti Jumalan asettaman järjestelmän mukaisesti” (244).

Faradayn usko kolmiyhteiseen Jumalaan sai hänet olettamaan, että luonnossa vallitsee ”ykseys moneudessa”. Hänen tältä pohjalta keksimänsä sähkömagneettiset lainalaisuudet loivat pohjan James Clerk Maxwellin sähkömagneettiselle kenttäteorialle. ”Kristillisen kolminaisuusopin selkeänä ilmentymänä tämä [usko ykseyteen moneudessa] antaa syyn uskoa, että yksittäiset voimat ovat salaperäisesti yhdistyneet toistensa kanssa ja että eri voimat ovat näkymättömän Jumalan ulkoisia symboleja.” (Cantor 1991: 172)

Einstein arvosti Faradayn ja Maxwellin työtä niin paljon, että hän kirjoitti: ”Suurin muutos fysiikan aksiomaattisessa perustassa ja vastaavasti todellisuuden rakennetta koskevissa käsityksissämme Newtonin perustaman fysikaalisen teorian jälkeen tapahtui Faradayn ja Maxwellin sähkömagneettisiin ilmiöihin kohdistuvan tutkimuksen välityksellä” (Einstein 1982: 29).

Johtopäätökset opetukselle

Pitäisikö opetuksessa siis sivuuttaa näiden tieteen vallankumouksen uranuurtajien merkitys tieteen kehitykselle, koska kristillisyys on vaikuttanut heidän tutkimustyöhönsä? Pitäisikö meidän kieltäytyä opettamasta painovoimalakia sillä perusteella, että sen keksiminen perustui Isaac Newtonin jumalakäsitykseen ja sen ohjaamaan käsitykseen aineen luonteesta?

Saavatko opiskelijat enää tutustua tšekkiläisen uskonpuhdistajan Amos Comeniuksen kasvatusajatteluun? Onko yliopistossa lupa lukea René Descartesin, John Locken tai Max Schelerin teoksia, joissa heijastuu heidän kristillinen vakaumuksensa? Vai pitäisikö heidän teoksensa hävittää yliopiston kirjastoista?

Tiede perustuu avoimeen keskusteluun

Hollantilainen kristitty filosofi Herman Dooyeweerd piti ”inhimillisen tiedonhankinnan perustavana sääntönä sitä, että totuus saavutetaan vain erilaisten mielipiteiden välisen avoimen konfliktin kautta”. Kun kunkin ajatusjärjestelmän perimmäinen lähtökohta paljastetaan, tulee helpommaksi käydä avointa kriittistä keskustelua eri lähtökohtaoletusten pohjalta muodostettujen tieteellisten ja filosofisten järjestelmien kyvystä tehdä oikeutta todellisuuden asiaintiloille. Tieteen itsekriittisyys perustuu tieteentekijöiden väliselle kriittiselle keskustelulle, jossa omat perususkomukset altistetaan vastakkaisten näkökantojen tarjoamalle koettelulle.

Kirjallisuus

Cantor, Geoffrey (1991) Michael Faraday: Sandemanian and Scientist. A Study of Science and Religion in the Nineteenth Century. New York: St. Martin’s Press.

Dobbs, B. J. T. (1988) “Newton’s Rejection of a Mechanical Aether for Gravitation: Empirical Difficulties and Guiding Assumptions”, teoksessa A. Donovan & L. Laudan & R. Laudan (toim.) Scrutinizing Science: Empirical Studies of Scientific Change. Synthese Library Studies in Epistemology, Logic, Methodology, and Philosophy of Science, vol. 193. Dordrecht: Kluwer Academic Publishers.

- (2000) “Newton as Final Cause and First Mover”, teoksessa Osler toim. (2000).

- (2002) The Janus Faces of Genius: The Role of Alchemy in Newton’s Thought. Cambridge: Cambridge University Press.

Einstein, Alfred (1982) “Maxwell’s Influence on the Development of the Conception of Physical Reality”, teoksessa James Clerk Maxwell: A Dynamical Theory of the Electromagnetic Field, toim. Thomas F. Torrance. Edinburgh: Scottish Academic Press, 29–32. 

Newton, Isaac (1962) Unpublished Scientific Papers of Isaac Newton, toim. A. R. Hall & M. B. Hall. Cambridge: Cambridge University Press.

Numbers, Ronald L. (2009, toim.) Galileo Goes to Jail and Other Myths about Science and Religion. Cambridge, Mass.: Harvard University Press.

Puolimatka, Tapio (2010) Kasvatus, arvot ja tunteet. Helsinki: Suunta-kirjat.

http://www.nettikirjakauppa.com/kasvatus-arvot-ja-tunteet.html

Puolimatka, Tapio (2016) “Tiede edellyttää moniäänistä dialogia”, Jylkkäri 21.4. 2016

http://www.jylkkari.fi/2016/04/tiede-edellyttaa-moniaanista-dialogia/

Osler, Margaret J. (2000) “The Canonical Imperative: Rethinking the Scientific Revolution”, teoksessa Osler (toim.) 2000: 3-22.

Osler, Margaret J. (2009) “That the Scientific Revolution Liberated Science from Religion”, teoksessa Numbers (toim.): 90–98.

Osler, Margaret J. toim. (2000) Rethinking the Scientific Revolution. Cambridge: Cambridge University Press.

Snellman, Antti (2016) “Hyväksyykö Jyväskylän yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta professori Tapio Puolimatkan mielipiteet?” Jylkkäri 29.3. 2016.

http://www.jylkkari.fi/2016/03/hyvaksyyko-jyvaskylan-yliopiston-kasvatustieteellinen-tiedekunta-professori-tapio-puolimatkan-mielipiteet/

Van der Meer, Jitse M. toim. (1996) Facets of Faith and Science. Vol I-IV. Lanham: University Press of America.

Wykstra, Stephen (1996) “Should Worldviews Shape Science? Toward an Integrationist Account of Scientific Theorizing”, teoksessa Jitse M. van der Meer (toim.) 1996, vol. II: 123-171.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (62 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Historialliset esimerkit vuosisatojen takaa eivät ole relevantteja otsikon kysymyksen kannalta. Toisekseen ideoinnissa kaikenlaiset mielikuvat ovat sallittuja.

Käyttäjän halaolla kuva
Hannu Ala-Olla

Hämmentävä tuo otsikko. Se, ettei yliopistoissa opeteta mitä tahansa, ei ole sensurointia ja professorin pitäisi se käsittää.

Tieteentekijöillä saa olla mitä lähtökohtaoletuksia ja maailmankuvia hyvänsä kunhan se ei vaikuta vääristävästi tuloksiin tai niiden tulkintaan, mutta mitään noista oletuksista tai maailmankuvista ei pidä oppilaille opettaa.

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo

Otsikkoko hämmentävä? Sehän osoittaa suoraan kirjoituksen pääaiheen, kuten kuuluukin.

Mikähän tuossa blogitekstissä nyt sitten ehkä viittaisi siihen, etteikö professori käsittäisi, ettei yliopistoissa opeteta mitä tahansa? Kirjoitushan ei nähdäkseni esittänyt minkäänlaisia vaatimuksia länsimaisten akateemisten käytäntöjen muuttamisesta vaan päinvastoin vastusti muualla esitettyä sensuurivaatimusta ja osoitti, että sellaisen soveltaminen olisi tehokkaasti ehkäissyt monia luonnontieteiden tähänastisen historian merkittävimpiä saavutuksia.

Ala-Olla: "Tieteentekijöillä saa olla mitä lähtökohtaoletuksia ja maailmankuvia hyvänsä kunhan se ei vaikuta vääristävästi tuloksiin tai niiden tulkintaan, mutta mitään noista oletuksista tai maailmankuvista ei pidä oppilaille opettaa." -- Tämähän voi toki kuulostaa periaatteessa hienolta, mutta voidaanko mahdollisia tulos- tai tulkintavääristymiä ylipäänsä arvioida saati korjata muutoin kuin juuri prof. Puolimatkan kannattaman avoimen tieteellisen keskustelun keinoin? Ellei voida, niin miten opiskelijat sitten saattaisivat kehittää kriittistä ajattelukykyään ja jopa pätevöityä akateemisiksi tutkijoiksi ja tutkimustuloksista keskustelijoiksi, ellei heille saisi luennoilla edes kertoa, millaisten oletusten ja maailmankuvien pohjalta minkäkinlaisiin tuloksiin on kulloinkin päädytty?

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Eivätköhän nuo kristityt tiedemiehet menestyneet juuri siksi että evidenssi oli heille todistusvoimaisempaa kuin jumaltarinat. Laboratorioon mennessä heitetään uskonnot narikkaan ja kirkkoon mennessä aivot.

mikael torppa

Todella tärkeä aihe ja hyvä näkökulma Tapiolta, kiitos kirjoituksestasi. On selvä asia, että jokaisen ihmisen maailmankatsomus perustuu tieteellisessä mielessä ”uskoon”, koska jokainen joutuu selittämään todellisuuden luonteen ja alkuperän uskonvaraisten asioiden kautta, joita hän ei pysty todistamaan tieteellisesti. Kaikki ihmiset ovat siten todellisuudessa maailmankatsomukseltaan ”uskovaisia”.

Tieteellisissä piireissä ei siis ole olemassakaan ”neutraalia näkökulmaa ja näkemystä” vaan jokainen näkökulma on sidottu johonkin uskonvaraiseen lähtöoletukseen. Koska kaikki tieteilijät ovat todellisuudessa ”uskovaisia” niin on tieteen avoimuuden ja luonteen vastaista vaatia ettei ”uskonnollisia mielipiteitä” saisi esittää yliopistoissa. Sellainen vaatimus on absurdi.

Mielenkiintoista onkin huomata, että he jotka sanovat omaavansa ns, ”tieteellisen maailmankuvan” (joka on todellisuudessa myös uskoon perustuva) ovat etunenässä vaatimassa tieteen luonteen ja avoimuuden vastaista ilmapiiriä, jossa vain tietty uskonvarainen näkökulma (lähtöoletus) olisi sallittua. Toiminta jossa kilpailevat näkökulmat pyritään ennalta kieltämään, perustuu siihen, että omasta uskonvaraisesta näkökulmasta pyritään tekemään = tosiasia. Kuitenkin tällainen oman ”uskon” tosiasiallistaminen, kieltojen kautta on kaikkea muuta kuin tieteen luonteen mukaista.

Tämän vuoksi tieteellisissä piireissä olisikin ensiarvoisen tärkeätä sallia erilaisista lähtöoletuksista tuodut näkökulmat. Tieteen avoimuuden ja luonteen nimissä tulisi myös kannustaa tutkijoita tuomaan avoimesti omat uskonvaraiset lähtöoletuksensa esille, juuri niin kuin Tapio Puolimatka on esimerkillisesti tehnyt.

Käyttäjän halaolla kuva
Hannu Ala-Olla

Ei taas tätä.

Uskovaisuus ja se, ettei tarvitse itse joka asiaa kokeilla jotta hyväksyy tieteen todistamat asiat ovat kaksi eri asiaa. Uskominen ja uskominen ovat kaksi eri asiaa - toinen pitää vaan uskoa ja toisen voi totisesti halutessaan tarkistaa itse.

Tiedemiehet tekevät sen tarkistamisen meidän puolestamme ja raportoivat siitä tyhjentävästi. Heidän havaintoihinsa 'uskominen' ei ole sama asia kuten sinä aina yrität tuputtaa.

Ymmärrän kyllä miksi sinä ja Puolimatka haluatte tätä eroa sumentaa.

Tieteessä ei kielletä, estetä tai sensuroida mitään lähtöoletuksia vaikka ne pyritään minimoimaan, mutta niitä vain ei pidä siirtää uusille opiskelijoille ja mikä tärkeintä: Tulosten on oltava toistettavissa lähtöoletuksista riippumatta.

Ja tarkennukseksi: ei ole 'lähtöoletus', samassa mielessä kuin jumalaan uskominen, perustaa tutkimus aiempiin tuloksiin, kuten tieteessä aina tehdään. Pyörää ei tarvitse keksiä joka kerta uudestaan EIKÄ se tee asiasta uskonvaraista.

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo

Kysymys ei ole siitä, tehdäänkö kokeet itse vai luotetaanko tutkimusraportteihin. Kysymys on siitä, minkä Albert Einstein saadun tiedon mukaan olisi ilmaissut seuraavaan tapaan: "On väärin sanoa tieteellisten teorioiden perustuvan havaintoihin, sillä teoria yksin määrää sen, mitä voidaan havaita." Tämä on syvällinen tieteenfilosofinen seikka, jota ei valitettavasti maassamme taideta monessakaan paikassa opettaa.

Asia avautuu ehkä parhaiten havainnollistamalla: Jos ajatellaan ihmistä havainnoimassa palavaa nuotiota, niin se, mitä hän ajattelee näkevänsä, riippuu ratkaisevasti hänen oppimastaan teoriasta:

(i) Aristotelisen koulutuksen saanut tarkkailija näkee havaittavan todellisuuden rakentuneen viidestä alkuaineesta, jotka ovat painavuusjärjestyksessä raskaimmasta kevyimpään seuraavat: maa, vesi, ilma, tuli ja eetteri. Kukin näistä pyrkii luonnollisen painavuusominaisuutensa mukaiselle paikalleen. Nuotion palaessa siis maahan sekoittuneena ollut tuli irtautuu maasta (joka jää tuhkana jäljelle) noustakseen ilmakehän yläpuoliseen tulikehään, siis luonnolliselle kosmiselle paikalleen. Nuotiohavainnointi siis osoittaa aristotelisen maailmankuvan rakentuvan vakuuttavasti järkemme ja aistihavaintojemme varaan.

(ii) Flogistonteoreettisen koulutuksen saanut tarkkailija näkee palavien ja palamattomien aineiden välisen eroavaisuuden johtuvan siitä, että palavissa aineissa on mukana varsinainen palava osa, flogiston, joka palamattomista aineista puuttuu. Nuotion äärellä flogiston siis irtoaa haloista ja jäljelle jää tuhkaa, joka flogistonittomana ei enää myöhemminkään ole poltettavissa. Nuotiohavainnointi siis osoittaa flogistonteorian ennustavan selityspiiriinsä kuuluvat havaitut ilmiöt luotettavasti.

(iii) Nykyisen yleissivistävän koulutuksemme saanut jokseenkin tyypillinen tarkkailija sanoisi arvioni mukaan näkevänsä nuotion äärellä samat ilmiöt (ylöspäin kohoavat liekit, valon, kuumuuden, savun, puiden hiiltymisen ja tuhkaantumisen), jotka nuo (i) ja (ii) -kohtien havainnoijatkin olivat panneet merkille. Lisäksi hän voisi muistaa koulussa oppineensa, että palaminenhan on määritelmän mukaan jonkin aineen kemiallista yhtymistä happeen ja että ilmakehässähän on enimmäkseen typpeä ja happea, joten näin ollen tämän nuotion palaessa kaiketi ilmakehän happea yhtyy noihin halkoihin. Se, miten nuo suoranaiset havainnot sitten oikeastaan liittyvät tähän hapettumisjuttuun, voi kylläkin jäädä nuotion äärellä aika hämäräksi, vaikka havainnointi olisi intensiivistäkin, mutta joka tapauksessahan palaminen on oppikirjamääritelmän mukaan hapettumisprosessi, joten tämä selitys on perimmältään oikea, oppikirjat ovat näet viisaiden asiantuntijoiden kirjoittamia – ja sillä sipuli.

Selvyyden vuoksi totean heti perään, että ylläoleva teksti ei edusta mitään "hapettumisdenialismia" vaan ainoastaan havainnollistaa havaintojen riippumista teoriasta: jopa tilanteessa, jossa havainnot eivät näytä tukevan teoriaa, siitä ollaan auktoriteettiuskon pohjalta valmiita pitämään kiinni. Toisaalta tilanteissa, joissa havainnot selvästi vaikuttavat tukevan teoriaa, teoria voikin tarkemmassa tutkimuksessa osoittautua vääräksi.

Vallitsevasta teoriasta ei kuitenkaan voida luopua paitsi korvaamalla se toisella teorialla, jonka puolesta puhuvia havaintoja ei taas voi esittää paitsi yhdistämällä havainnot ja teorian: tällä ja tällä tavoin kokeilemalla ja/tai havainnoimalla saadaan toistettavasti tällainen ja tällainen tulos, joka näin ja näin sopii yhteen tämän tämmöisen teorian kanssa mutta jää tuon tuommoisen teorian kannalta täysin selittämättömäksi, ja näin ollen tätä tämmöistä teoriaa olisi pidettävä ainakin tältä osin parempana kuin tuota tuommoista. Jos kuitenkaan tämä tämmöinen teoria ei olisi tullut kenenkään mieleenkään, noita havaintoja ei joko olisi mielletty tekemisen arvoisiksikaan tai sitten niiden yhteensopimattomuus tuon tuommoisen teorian kanssa olisi kuitattu pelkällä olankohautuksella ja jätetty tulevien tutkijapolvien halutessaan syynättäväksi.

Ylläolevasta esimerkistä toivoisin selviävän senkin, että filosofisen ontologian kysymys siitä, mitä todella on olemassa, on kaikkea muuta kuin triviaali: (i) ja (ii) -kohdissahan näet saatiin suoranaisia aistihavaintoja (i) tuli-alkuaineesta ja (ii) flogistonista, mutta (iii)-kohdassa miellettiin, ettei mitään tuli-alkuainetta sen enempää kuin flogistoniakaan ole eikä koskaan ole ollutkaan olemassa.

Kaikissa kolmessa tapauksessa havainnot ovat olleet toistettavissa (nuotioita on voitu sytytellä mielin määrin) ja tutkimus on perustettu aiempiin tuloksiin (kysymys on ollut tutkimusperinteistä), eivätkä nämä triviaalit (itsestäänselvyydessään tyhjänpäiväisyyttä lähestyvät) seikat, edelläsanotuista syistä, ole sinänsä ratkaisseet eivätkä olisi voineetkaan ratkaista sitä, mitä mainituista kolmesta palamisteoriasta on pidetty tai olisi ollut pidettävä oikeana käsityksenä.

Kysymys "lähtöoletusten minimoinnista" tieteellisessä tutkimuksessa voisi sinänsä mahdollistaa kiintoisankin jatkokeskustelun – se ei ole mitenkään triviaali kysymys sen enempää sisältönsä, perusteidensa, soveltamistapojensa kuin tähänastisten tulostensakaan puolesta. Selvältä kuitenkin vaikuttaa, että mikäli jokin teoria ei kerta kaikkiaan pysty selittämään havaintoja, joista toinen taas hyvinkin suoriutuu, edellisen teorian mahdollinen lähtöoletusten vähemmyys jälkimmäiseen verrattuna ei sen asiaa oikeastaan mitenkään auta: eihän "selitys", joka ei pysty selittämään, voi käydä selityksestä ensinkään, saati sitten oikeasta selityksestä. Joka tapauksessa aristotelismin puolesta voi esittää, että yksinumeroinen alkuaineiden lukumäärä on selvästi vähemmän kuin kolminumeroinen määrä, joten ainakaan tämän kriteerin perusteella aristoteelista tiedettä ei voi hylätä nykytieteen hyväksi. Samoin flogistonteoriassa on vain yksi varsinaisesti palava aine, mikä on selvästi vähemmän kuin nykykemiassa, joten tämä mahdollinen tieteenkriteeri näkyisi puhuvan flogistonteorian puolesta nykykemiaa vastaan.

Nämä seikat mielessä pitäen ei toivottavasti ole enää mahdotonta käsittää, miksi luonnontieteisiin ja/tai tieteenfilosofiaan hyvin perehtyneet tahot voivat omana aikanamme hylätä koko uusdarvinistisen teorian, vaikka sen puolesta kuulemma puhuu niin suunnaton todistusaineisto: myös aristotelismin ja flogistonteorian puolesta puhui aikanaan aivan suunnaton todistusaineisto, mutta ajan mittaan ne reputtivat tarkemmassa tutkimuksessa, kun niitä vastaan voitiin asettaa toimivampia selitysehdotuksia. Samaten uusdarvinismi on täysin kyvytön selittämään biologisten nanoteknisten koneistojen alkuperää. Fiksuimmille, älyllisesti rohkeimmille ja informoiduimmille akateemisille naturalisteille (havaittavan maailman selitysitseriittoisuuteen ajattelussaan sitoutuneille ammattitutkijoille) tämä asia on jo niin ilmeinen, että he ovat helposti ennakoitavissa olleesta äärimmäisen vihamielisestä vertaispalautteesta huolimatta rohjenneet toteamaan julkisesti sen, ettei uusdarvinismista enää ole elollisen luonnon toimivan monimuotoisuuden (biodiversiteetin) selittäjäksi – tietoisen mielen ominaisuuksista puhumattakaan (Thomas Nagel: Mieli ja kosmos – miksi materialistis-darwinistinen luontokäsitys on lähes varmasti epätosi http://kauppa.basambooks.fi/9789522602916).

Käyttäjän tuomasheikkila kuva
Tuomas Heikkilä

Uskomuksen ja tieteen ero menee siinä että tieteessä vastaukset luodaan tutkimuksen pohjalta, uskomuksissa tutkimukset luodaan vastausten pohjalta.

Kreationismi ei voi olla tiedettä koska siinä vastaus on oletullisesti muuttumaton.

evoluutioteoriakin on muuttunut huimasti darwinin ajoilta, kreationismi ei ollenkaan viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana

mikael torppa

Kukaan ihminen ei tulkitse tuloksia missään ”neutraalissa tyhjiössä” vaan tulkinnat tehdään aina jonkinlaisen katsomuksen sisällä. Kyse ei ole todistusaineistosta – ”tuloksista” (sillä ne ovat samat kaikille) vaan siitä miten ne tulisi tulkita. Tämän vuoksi niin kristityt kuin sekulaarit (ateistit) käyttävät uskonvaraista maailmankuvaansa tosiasia-aineiston tulkintaan. Tämän vuoksi me kaikki olemme tieteelliseltä kannalta katsottuna ”uskovaisia”.

Materialistisen todellisuuskäsityksen mukaan todellisuus on aineellinen ja kaikki olemassa oleva koostuu tai on palautettavissa aineeseen, aineellisiin voimiin tai fysikaalisiin tapahtumiin. Tällainen todellisuuskäsitys sulkee aina yliluonnollisen selityksen vaihtoehtojen ulkopuolelle. Materialistisessa katsomuksessa tämä lähtöoletus ei voi koskaan muuttua ja täten se onkin aina muuttumaton.

Materialistisen naturalismin teoriat voivat muuttua, mutta niiden teorioiden uskonvarainen lähtöoletus, että kaikki olemassa oleva koostuu ja on palautettavissa aineeseen ei koskaan muutu. Täten materialistinen naturalismi on uskonvaraiselta lähtöoletukseltaan täysin yhtä muuttumaton kuin kreationismi.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen

Sotket iloisesti filosofisen ja metodologisen naturalismin.

Tiede ei väitä, että kaikki (luonnontieteelliset) selitykset olisivat materialistisia (olkoonkin, että siltä ne ehkä vaikuttavat) eikä se sulje pois kuin havaitsemattomia selityksiä.

Eikä tuo ole edelleenkään kenenkään muun syy tai ongelma kuin uskovaisten itsensä.

mikael torppa Vastaus kommenttiin #8

Tiede ei väitä yhtään mitään koska, se on vain metodi etsiä tietoa. Sen sijaan monet tiedemiehet väittävät. Tässä muutama esimerkki materialistiseen naturalismiin sitoutuneilta tiedemiehiltä.

Evoluutiobiologi, Professori Richard Lewontin:

- ”Me olemme tieteen puolella siitä huolimatta, että jotkut sen ajatusrakennelmat ovat selvästi järjettömiä, siitä huolimatta, että se on epäonnistunut täyttämään monia sen liioiteltuja lupauksia terveydestä ja elämästä, siitä huolimatta, että tiedeyhteisö sietää toteen näyttämättömiä ‘se nyt vaan on niin’ -tarinoita, koska meillä on ennakkositoutuminen, sitoutuminen materialismiin. Kyse ei ole siitä, että tieteen menetelmät tai vakiintuneet tavat jotenkin pakottavat meidät hyväksymään aineellisen selityksen ilmiömaailmasta, vaan päinvastoin me olemme jo ennakkoon aineellisiin syihin sitoutumisemme johdosta pakotettuja luomaan tutkimuskoneiston ja käsitekokonaisuuksia, jotka tuottavat aineellisia selityksiä, siitä huolimatta miten vasta-intuitiivisia, siitä huolimatta miten hämmentäviä maallikoille. Sitä paitsi materialismi on ehdoton, sillä emme voi päästää Jumalan jalkaa oven väliin.” - Richard Lewontin, ‘Billions and billions of demons’, The New York Review, January 9, 1997, p. 31.

Materialisti, Todd Scott,

- ”Vaikka kaikki näyttö viittaisi älykkääseen suunnittelijaan, sellainen hypoteesi [oletus] suljetaan tieteen ulkopuolelle, koska se ei ole naturalistinen”. - Todd, S.C., A view from Kansas on that evolution debate, Nature 401(6752):423, 1999.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen Vastaus kommenttiin #10

No, missä se sinun jumalasi on?

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #12

Tuohan se kysymys juuri on. Uskovaiset postuloivat kaiken taakse kaikkitietävän, kaikkivoivan, kaikkea rakastavan ja persoonallisen olennon. Siis käytännössä ihminen kaksi piste nollan. Tälläisen olennon olemassaolosta ei kannata vaivautua edes etsimään todisteita sillä jos hän haluaa itsensä jemmatta, hän tekee sen kaikkivoipaisuudessaan joka tapauksessa meidän tekemisistämme välittämättä ja jos hän taas haluaa osoittaa itsensä olemassaolevaksi, hän voi tehdä sen lukemattomilla niin näyttävillä tavoilla että kenellekään ei jää mitään epäilystä asiasta.

Toistaiseksi ei havaintoja.

mikael torppa Vastaus kommenttiin #14

Jos haluamme arvioida Raamatun selitysvoimaisuutta, niin meidän tulee tehdä se siitä lähtöoletuksesta käsin, että Raamattu on totta. Eli Raamatun ilmoituksen selitysvoimaisuutta ei tule lähteä arvioimaan alkuoletuksista, jotka ovat jo lähtökohtaisesti Raamatun ilmoituksen vastaiset. Sillä silloin ei tehtäisi oikeutusta itse arvioinnille, koska se tapahtuisi virheellisistä lähtöoletuksista käsin. Toisin sanoen arvioitaisiin jotain muuta kuin itse Raamatun selitysvoimaisuutta.

Esimerkiksi olisi virheellistä lähteä arvioimaan Raamatun ilmoituksen selitysvoimaisuutta sellaisesta alkuoletuksesta käsin, että "jos Jumala on olemassa niin Hän kyllä ilmoittaisi itsensä kaikille – ja, koska kaikilla ei ole havaintoa Jumalasta niin siksi Jumalaa ei ole". Tällainen arviointi olisi luonteeltaan virhetulkinta, koska se lähtee väärästä alkuoletuksesta - mikäli tarkoitus on arvioida Raamatun selitysvoimaisuutta suhteessa todistusaineistolle.

Sillä Raamattu ei opeta että Jumala ilmoittaisi itsensä kaikille. Se ei tarkoita sitä etteikö Jumala kykenisi ilmoittamaan itseään kaikille, vaan sitä mitä Hän tahtoo (ja on sanassaan ilmoittanut). Jos Jumala ei tahdo ilmoittaa itseään kaikille, niin on jo lähtökohtaisesti virheellistä lähteä arvioimaan Raamatun selitysvoimaisuutta suhteessa todistusaineistoon sitä kautta, että mikäli Jumala olisi niin Hän ilmoittaisi itsensä kaikille.

”Juudas, ei se Iskariot, sanoi hänelle: "Herra, mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä maailmalle?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.” (Joh.14:22-23)

Raamatun mukaan Jumala ei ilmoita itseään maailmalle vaan niille jotka Häntä tahtovat rakastaa. Joten jos haluamme rehellisesti arvioida Raamatun selitysvoimaisuutta todistusaineistolle (havaitulle todellisuudelle) niin meidän tulee lähteä arvioimaan todistusaineistoa niistä lähtöoletuksista jotka Raamattu ilmoittaa. Koska Raamatun mukaan Jumala ei halua ilmoittaa itseään koko maailmalle vaan ainoastaan niille jotka Häntä tahtovat sydämestään rakastaa - niin mitä me odottaisimme tällöin todistusaineiston sisältävän?

Mikäli Raamatun ilmoitus on paikkansapitävä, niin todistusaineistosta tulisi (sanan perusteella) löytyä ihmisiä joilla ei ole havaintoa Jumalasta, sekä ihmisiä jotka sanovat henkilökohtaisesti tuntevansa Jumalan. Ja juuri tämän me löydämme todistusaineistosta.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen Vastaus kommenttiin #15

Minä kysyin missä on sinun jumalasi? En sitä, mitä Raamattu sanoo.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #15

Eli kaveri ei vaikuta mihinkään, hän on hajuton, mauton, läpinäkyvä, massaton, ei tunne heikkoa, vahvaa tai sähkömagneettista.

Kaikessa pragmaattisessa mielessä toveri jumalaa ei siis ole olemassa.

Raamattua voi yksinkertaisesti verrata havaintoihin ja arkeologiseen evidenssiin. Ensimmäisestä luvusta lähtien se on pelkkää epätodellista satua.

Muistutan vielä että Thoriinkaan ei enää uskota vaikka hän tosiaan hävitti jääjättiläiset kuten lupasi.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #19

Kyllä Thor on totta, muutenhan täällä olisi jättiläisiä. Olen myös syyskesällä usein kuullut jylinän hänen lyödessään vasarallaan. MOT

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #21

Logiikka ei ole koskaan ollut tämän keskustelun vahvoja puolia.

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman Vastaus kommenttiin #15

Raamatun mukaan Jumala on liitoarkissa, arkki tosin on kateissa. Ainakin meiltä ihmisiltä.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen

Lähtöoletuksista viis, tulokset ratkaisevat. Jos joku haluaa tehdä tiedettä innoituksenaan Thor, Suuri Kurpitsa tai Metsän Pikku Peikkoset, niin kaikin mokomin, se hänelle suotakoon.

Olennaista on kuitenkin se, että saavutetut tulokset ovat arvioitavissa. Eli jos Metsän Pikku Peikkosten väitetään olevan selitys vaikkapa ihmisen alkuperälle, niin on ihan kohtuullista edellyttää, että väitetty selitys on muutakin kuin väitteen- tai uskonvarainen. Muutenhan emme kykenisi erottamaan huuhaata tosiasioista. Ilman arvioitavuutta kaikki väitteet olisivat samanarvoisia.

Ettei vain juuri tuo blogistin tavoitteena olisikin? Tieteen kriteerien väljentäminen ja tulosten arvioitavuuden vesittäminen Jahven kelpuuttamiseksi tieteellisenä selityksenä ihan kaikkien kiilastrategian tavoitteiden mukaisesti? Toisin sanoen kristinuskon aseman pönkittäminen tieteen kustannuksella?

Innokas areiolainen (fiksu mies noin muuten) Newton selitti aikanaan Jahven korjailevan planeettojen liikeratoja. Ne kun eivät vaan mitenkään näyttäneet sopivan hänen taivaanmekaniikkaansa ja painovoimalakeihinsa. No, huonostihan siinäkin sitten kävi, kun tuonnempana löydetyt planeetat osoittautuivat syyksi liikeratojen poikkeamille.

Teologinen fiilistely ei tuota mitään muuta kuin teologista fiilistelyä.

mikael torppa

Tieteessä etsitään selitysvoimaisinta ja johdonmukaisinta selitystä todistusaineistolle. Selitykset on taas sidottu ”isossa kuvassa” aina johonkin teoriaan eli lähtöoletukseen. Joten lähtöoletusten nurkkaan heittäminen on jo kättelyssä tieteen itsensä hylkääminen.

Monet skeptikot eivät näytä ymmärtävän lähtöoletusten merkitystä tieteessä. Tämä on täysin ymmärrettävää siinä valossa, että nämä skeptikot väittävät olevansa ”uskonnottomia” ja siksi heidän onkin vaikeaa hyväksyä sitä, että heidän oma maailmankatsomuksensa perustuu lähtöoletuksilta täysin yhtä paljon uskonvaraisille asioille, kuin esimerkiksi kreationistien. Toisin sanoen, heidän ennakkositoutuminen ”uskonnottomuuteen”, estää heitä tunnistamasta omaa uskonvaraista lähtökohtaa.

Se, että yliopistoissa ja tieteessä ei saisi tuoda ”uskonnollisia mielipiteitä” esille on nimenomaan arvioitavuuden kaventamista, koska silloin pyritään rajaamaan tulosten tulkintakehys vain tietyn lähtöoletuksen (naturalismi) sisälle. Tällainen rajaaminen vesittää tulosten arvioitavuutta, koska tieteen tulisi perustua avoimuuteen ja eri lähtöoletusten kriittiseen tarkasteluun.

Se, että yliopistoissa ei saisi tuoda avoimesti esille esimerkiksi kristilliseen lähtöoletukseen perustuvia näkökulmia on nimenomaan yritys pönkittää materialistisen naturalismin yksinoikeutta tulosten tulkintakehyksenä. Tällainen rajaaminen on tieteen luonteen, avoimuuden ja itsekriittisyyden vastaista.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen

Joutavia. Tulosten arvioitavuus on ainoa aidosti merkityksellinen asia tässä kysymyksessä.

Käyttäjän halaolla kuva
Hannu Ala-Olla

"Se, että yliopistoissa ja tieteessä ei saisi tuoda 'uskonnollisia mielipiteitä' esille"

Saa tietenkin tuoda. Heti kun osoittaa, että niillä on jotain konkreettista merkitystä. Siihen asti uskonnolliset mielipiteet, eikä sitä pidä pistää mihinkään heittomerkkeihin, ovat samanarvoisia kuin syyttäisi hypoteesista poikkeavia testituloksia vääränvärisen kissan kohtaamisesta - jollei pysty selittämään ja osoittamaan kissan vaikutusta, se on yhtä tyhjän kanssa.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Hienoa, tässä oli jo ripaus totuuttakin. Lähtöoletus (teesi) testataan ja jos sitä ei pystytä todistamaan se ei ole tosi. Voi sinne teesiin ympätä haluamansa jumalan, ja ei kuin todistamaan teesin validiteetti....

Käyttäjän asco73 kuva
Asko Telinen

"Selitykset on taas sidottu ”isossa kuvassa” aina johonkin teoriaan eli lähtöoletukseen."

Et näköjään edes tiedä, mitä teoria tieteessä tarkoittaa, niin miten ihmeessä luulet voivasi edes väitellä tieteestä??

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo Vastaus kommenttiin #28

Olen kirjoittanut tähän keskusteluun viestin (61.), joka käsittelee nimenomaisesti sitä, mitä teoria tieteessä tarkoittaa (http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21...). Haluaisitko kenties keskustella/väitellä siitä (tai jostakin muusta täällä kirjoittamastani)?

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Amerikassahan on kristillisiä yliopistoja, ja on mielenkiintoista seurata niiden luennoilta tehtyjä podcasteja, joissa luento aloitetaan rukouksella. Tämän jälkeen tulee aivan samaa perustiedettä, kuin muissakin yliopistoissa. Tosin, esimerkiksi huumeiden käyttö esitetään negatiivisessa valossa, kun puhutaan huumeista ja niiden vaikutuksesta keskushermostossa.

Huumeiden käyttö voisi olla myös kriteeri siinä kysymyksessä, jossa tarkastellaan sensuroidaanko opetusta tänä päivänä suomalaisissa yliopistoissa? Voidaanko esimerkiksi oikeustieteellisessä tiedekunnassa vapaasti puhua huumeiden laillistamisen puolesta? Tai voidaanko esimerkiksi kognitiotieteen luennolla esitellä psykedeelien väitettyjä hyödyllisiä puolia?

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Miksi ihmeessä oikeustieteellisessä ei voisi vapaasti argumentoida huumeiden laillistamisen puolesta?

Käyttäjän jounijuntumaa kuva
Jouni Juntumaa

Darwin unohtui Puolimatkan luettelosta.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos
    «esimerkkinä on Antti Snellmanin mielipidekirjoitus Jyväskylän ylioppilaslehdessä»

Snellman toi esille sen kysymyksen, voiko yliopisto suhtautua neutraalisti jos kurssimateriaaleissa on uskonnollinen vaikutus. En tiedä, millaisiin materiaaleihin Snellman viittasi, mutta skaalaan epäilemättä mahtuu paljon kaikenlaista.

Pisimmälle tuo skaala epäilemättä venyy teologisissa tiedekunnissa, joissa tutkijoilla on omia uskonnollisia näkemyksiä äärilaidasta toiseen. Siitä huolimatta tutkimusta ja opetusta voidaan harjoittaa yliopistossa, kunhan muodolliset akateemiset kriteerit täyttyvät. Sananvapaus on perusoikeutena varsin vahva ja yliopistoissa sitä peräti laajentaa akateemisen vapauden voimakas perinne. Sikäli ääriuskovatkin voivat seilata yliopistoissa varsin turvallisilla vesillä.

Perusoikeudet ovat varsin vahvoja oikeuksia, paitsi kun ne törmäävät toisiinsa. Myös uskonnonvapaus on perusoikeus ja se käsittää myös negatiivisen uskonnonvapauden. Opettajat eivät periaatteessa voi velvoittaa oppilaita osallistumaan uskonnonharjoitukseen, joskin sen toteutuminen on vielä puolitiessä, koska se edellyttäisi joistain perinteistä luopumista. Kurssimateriaaleista on kuitenkin aika pitkä matka uskonnonharjoitukseen.

Näistä näkökulmista on vaikea nähdä, miten Snellmanin sinällään ymmärrettävään ja varteenotettavaan huoleen voitaisiin vastata.

Aitojen kahjojen karsiminen on yksi ehkä varteenotettava kysymyksenasettelu. Miten voidaan erottaa selvä viranhoitoon vaikuttava mielenterveysongelma uskonnollisuudesta tai muista erikoisista uskomuksista? Erottelu lienee mahdotonta, koska mitään eroa ei välttämättä ole. Jos vaikkapa lääketieteen professori pimahtaa ja alkaa luennoilla saarnaamaan homeopatiasta, aromaterapiasta tai enkeliparannuksesta, tai Jumalan kostosta, enkeleistä ja demoneista sairauksien takana, ovatko yliopiston kädet täysin sidotut? Jos luennoista tulee joogalentoesityksiä tai opettaja kertoo kurssimateriaaleissaan häntä vainoavista salaisista agenteista, tai hakkaa päätään seinään koko luennon ajan, eikö oikeasti mitään voida tehdä, sananvapauden ja akateemisen vapauden nimissä?

Sikäli keskustelu ei ole vain sananvapauskysymys. Kysymys on myös paitsi jossain hyvin väljissä rajoissa uskonnonvapaudesta, myös opetuksen laadusta. Puolimatkan näkemyksissä ja kirjoituksissa ehkä on piirteitä, joista myös voitaisiin esittää tällaisia kysymyksiä.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen

Tiettyjen akateemisten virkojen suojatyöpaikkaluonnetta tulisi muuttaa törkeimpien väärinkäytösten estämiseksi.

Esim. tilanne, jossa akateemista virkaa käytetään selvästi selkänojana jonkin virkatehtäviin liittymättömän agendan ajamiseen, on kestämätön.

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo

Marko Grönroos: "Snellman toi esille sen kysymyksen, voiko yliopisto suhtautua neutraalisti jos kurssimateriaaleissa on uskonnollinen vaikutus."

Antti Snellman (blogitekstissä viitattu kirjoitus): "Koska Puolimatkan ajattelu ja argumentointi perustuu kristilliseen – hyvinkin fundamentalistiseen – maailmankatsomukseen, on täysin mahdotonta olettaa, että hänen tieteellinen toimintansa ei sisältäisi 'uskonnollisia mielipiteitä' – päinvastoin. Yksi Puolimatkan ajattelun perusteeseistä on nimenomaan tieteentekijän omien arvojen läpinäkyvyys – olkoon ne uskonnollisia tai ei." Lisäksi Snellman viittaa Puolimatkan tiettyyn teokseen yksilöimättä mitenkään, mihin seikkoihin hän siinä tarkkaan ottaen haluaisi puuttua.

Koko Puolimatka-kritiikki siis seisoo täysin tyhjän päällä: kirjallisesti tuottelias kasvatuksen teorian ja tradition professori onkin kuulemma kutakuinkin sopimaton tieteelliseksi toimijaksi, koska hän tuo todellisuuskäsityksensä avoimesti esille, eikä siitä eikä sen esille tuomisesta joissakin piireissä sitten yhtään pidetä (vaan sitä vain hieman peitellysti verrataan siihen, jos vaikkapa "opettaja – – hakkaa päätään seinään koko luennon ajan"). Kun Puolimatka vieläpä havainnollisesti perustelee juuri tällaisen avoimesti kristillisen tutkimusotteen tuottaneen luonnontieteiden tähänastisessa historiassa mitä loistavimpia tuloksia ja toisaalta rohkaisee kaikkien muidenkin todellisuuskäsitysten edustajia aivan vapaasti tekemään tutkimusta omista lähtökohdistaan sekä myös tiedostamaan ja tuomaan avoimesti esille nämä lähtökohdat – ja sitä paitsi rakentaa tämän linjauksensa eräiden uusimman akateemisen tieteenfilosofian edustajien lähteistettyjen suositusten varaan – niin tämäkös se nyt sitten onkin muka antamassa aihetta johonkin "ymmärrettävään ja varteenotettavaan huoleen"! Itse en kylläkään näe tässä mitään muuta huolestumisen aihetta kuin mahdollisen pelon siitä, etteivät näiden huolestujien oman todellisuuskäsityksen perusteet avointa vertailutilannetta kestäisikään.

Varsinainen kysymys ei liioin koske erilaisten vapausoikeuksien keskinäissuhteita vaan aidon akateemisuuden perusedellytysten toteutumista tai toteutumatta jäämistä maassamme. Tutkimisen, opettamisen ja julkisen keskustelemisen akateeminen vapaus ei näet ole mikään historiallisen kehityksen sivuvaikutuksena syntynyt kummajainen, vaan se on yhä uudestaan voitu havaita pitkäjänteisen tutkimusmenestyksen olennaiseksi perusedellytykseksi. Kuten professori tekstissään toteaa: juuri vapauden puute jähmettää ja hyydyttää kaikkea tieteellistä toimintaa (Pohjois-Korean ja entisen Neuvostoliiton esimerkit).

Mielipidekirjoituksensa lopuksi Snellman kyseenalaisti "Jyväskylän yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan toiminnan eettisyyden tai rohkeuden määrää". Tämä määrä mitataan nähdäkseni juuri hallinnon kaikinpuolisena valmiutena liputtaa selkeästi ja peräänantamattomasti henkilökuntansa ja koko akateemisen yhteisön avoimen tutkimus-, opetus- ja yhteiskunnallisen vaikuttamistoiminnan (nämä kolmehan ne muistaakseni ovat korkeakoululaitoksemme lakisääteisiä perustehtäviä) vapauden puolesta "niin myötä- kuin vastamäessä". Akateemisessa maailmassahan hallinnon asiana olisi palvella koko yhteisön perustehtävien pitkän aikavälin optimaalista toteutumista eikä suinkaan minkään paikallisorganisaation likinäköisiä julkisessa keskustelussa tykätyksi tulemisen tarpeita.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen

Ei kristittyjä tieteessä sorreta. Maailmassa on valtava määrä kristittyjä tutkijoita ja opettajia, joilla ei ole mitään vaikeuksia maailmankuvallisten lähtöoletustensa tai saamansa arvostuksen suhteen. He näet toimivat tieteen metodologian periaatteiden mukaisesti, jolloin maailmankuvallisilla lähtökohdilla ei käytännössä ole merkitystä.

Teillä uhriutuvilla apologeetikoillakin on täysin samat mahdollisuudet kuin muilla. Teillä on nytkin täysi vapaus tehdä tieteellinen vallankumous vakuuttamalla muut väittämienne oikeellisuudesta esittelemällä todisteita jumalienne olemassaolosta ja toiminnasta, mutta eihän teistä siihen ole.

Sen sijaan te ruikutatte siitä, ettette saa toimia eri säännöillä kuin muut.

Teidän "tuloksianne" ei pidä tarkastella "uskonnollisessa viitekehyksessä", koska silloin tieteestä olisi tehty uskonto. Teillä ei vaan kertakaikkiaan ole mitään relevanttia annettavaa tieteelle. Luomisuskoisuus menetti uskottavuutensa rippeetkin jo 1800-luvulla, nykymaailmassa se kuulostaa ainoastaan sekopäiseltä.

Junanne meni jo. Nyt jännätään, milloin hitaimmatkin asian tajuavat.

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo Vastaus kommenttiin #31

Ei antikristittyjä prof. Puolimatkan edustamassa tieteenfilosofiassa sorreta. Maailmassa on valtava määrä antikristittyjä tutkijoita ja opettajia, joilla ei ole mitään vaikeuksia maailmankuvallisten lähtöoletustensa julkistamisen tai saamansa arvostuksen suhteen. He näet toimivat modernin tieteenfilosofisen metodologian periaatteiden mukaisesti, jolloin maailmankuvallisilla lähtökohdilla ei käytännössä puolin tai toisin ole urakehitystä uhkaavaa merkitystä.

Teillä uhriutuvilla metodologisen naturalismin apologeetikoillakin on täysin samat mahdollisuudet kuin muilla. Teillä on nytkin täysi vapaus tehdä tieteenfilosofinen vallankumous vakuuttamalla muut tieteenharjoittamisen edellytyksiä koskevien väittämienne oikeellisuudesta esittelemällä todisteita metodologisen naturalismin jatkuvasta ylivertaisuudesta ja toimivuudesta, mutta eihän teistä siihen ole.

Sen sijaan te ruikutatte siitä, ettette uuden tieteenfilosofian ehdoilla toimittaessa saa enää sanella oman todellisuuskäsityksenne sanelemia toimintamallejanne muiden noudatettaviksi säännöiksi.

Teidän "tieteen pelisääntö" -vaatimuksianne ei pidä tarkastella akateemisen vapauden ylittävinä mahtikäskyinä, koska silloin tieteestä olisi tehty suljettu uskomusjärjestelmä (siis eräänlainen uskonto). Teillä ei vaan kertakaikkiaan ole mitään relevanttia yleispätevää annettavaa tieteen metodologialle. Väitetysti yleispätevän ja ainoastaan tieteelle ominaisen metodologian varaan rakentunut tieteen demarkaatio-ohjelma on menettänyt uskottavuutensa rippeetkin, nykymaailmassa se kuulostaa ainoastaan sekopäiseltä.

Junanne meni jo. Nyt jännätään, milloin hitaimmatkin asian tajuavat.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen Vastaus kommenttiin #32

Metodologinen naturalismi tuottaa arvioitavissaolevia ja toimivia tuloksia, sinun taikauskosi ei. Siinä ero.

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo Vastaus kommenttiin #33

No, jos et kerran ole vielä lainkaan selvillä metodologiaan perustuneen tieteen rajanveto-ohjelman romuttumisesta modernissa tieteenfilosofiassa, niin lukaisepa vaikka tämä: http://www.apowiki.fi/wiki/Larry_Laudan

Eri kysymys tietysti on, millä kaikilla eri tavoilla on ylipäänsä voitu saada arvioitavissa olevia ja jossain mielessä toimiviakin tuloksia. Kyllähän sellaisia on saatavissa vaikkapa aristotelisen kosmologian tai flogistonteoriankin pohjalta, mutta niiden ottaminen kaikkia tieteenharjoittajia aina ja kaikkialla velvoittaviksi lähtökohdiksi ja "aidon tieteen" tuntomerkeiksi "huuhaata" vastaan ei silti tekisi hyvää sen enempää luonnontieteiden nykytilalle kuin niiden tulevaisuudellekaan. Tieteellinen työskentely kun ei vain pysty minkään valmiin muotin sisällä korjaamaan tarpeen mukaan itseään ja pääsemään tutkimuskohteidensa ymmärtämisessä parhaimpiin saavutettavissa oleviin tuloksiin.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen Vastaus kommenttiin #34

Filosofinen lässytys ei muuta tätä asiaa yhtään mihinkään.

Jos meillä ei ole keinoja saada ympäristöstämme luotettavia havaintoja, niin siinä samassa pesuvedessä menevät jumalkokemuksesi, uskontosi ja oikeastaan kaikki muukin, mitä luulemme maailmasta tietävämme.

Arvioidemme luotettavuus testataan viimekädessä käytännön sovelluksissa ihan arkielämässä.

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo Vastaus kommenttiin #37

Myös metodologisen naturalismin vaatimukset (että tieteessä saisi selitysperusteina käyttää viime kädessä vain aineellisia ilmiöitä) ovat tieteenfilosofisia eivätkä perustu mihinkään arkielämän käytännön sovelluksissa testattavuuteen (jonka vaatiminen on sekin eräänlaista filosofiaa eikä minkään luonnontieteellisen koejärjestelyn tulos).

Toiselta puolen katsoen: prof. Puolimatkan blogitekstissähän tuodaan selkeästi esiin, että juuri käytännön kokemus on osoittanut tutkijoiden henkilökohtaisen kristillis-raamatullisen todellisuuskäsityksensä pohjalta tekemän uraauurtavan teoriankehittelyn myötä saadun toistuvasti aikaan loistavia luonnontieteellisiä läpimurtoja, kun taas tiedeyhteisölle saneltujen kaikkia velvoittaviksi tarkoitettujen rajoitteiden (jollainen metodologiseen naturalismiin sitoutumisvaatimuskin on) havaitaan käytännön tulostenkin tasolla koituvan tuloksellisen tieteellisen toiminnan vahingoksi.

Juuri tuolla tuloksellisuuskriteerillä mitaten on siis kaikki perusteet hylätä metodologinen naturalismi kaikkia velvoittavana "tieteen pelisääntönä" (yksilötutkijan toimintaa vapaaehtoisuuden pohjalta ohjaavana periaatteena se tietysti on yhä vapaasti sovellettavissa) ja siirtyä uuden tieteenfilosofian avoimessa keskusteluavaruudessa harjoitettavaa dialogista pluralismia suosittelevalle kannalle: tutkijoilla on vapaus työskennellä oman todellisuuskäsityksensä (ja ylipäänsäkin parhaana pitämiensä tutkimusperiaatteiden) pohjalta, ja näistä on määrä tehdä selkoa myös tuloksia julkistettaessa, jotta niitäkin voidaan arvioida ja punnita toisiaan vastaan julkisessa akateemisessa väittelyssä, ilman että kukaan joutuisi turvautumaan itsesensuuriin akateemista uraansa varjellakseen.

Käyttäjän jounijuntumaa kuva
Jouni Juntumaa Vastaus kommenttiin #40

En muista kuka tässä ketjussa otti esille "metodologisen naturalismin" käsitteen. On tarpeetonta ottaa kantaa naturalismiin ja sitä koskeva väittely on epärelevanttia.

Riittää, että tiedettä käytännössä tehdään avoimuuden, toistettavuuden, kontrolloitavuuden, riippumattomuuden, itsenään korjaavuuden ym. periaatteiden mukaan. Kenen tahansa, katsomuksellisesta taustasta riippumatta - oli sitten kristillinen tai skientistinen fundamentalisti, liberaali tai konservatiivi tai mitä tahansa muuta - pitää periaatteessa voida toistaa tutkimus saman sisältöisenä ja siten todentaa sen tulokset.

Vaikea uskoa, että kristitty tiedehenkilö kohtaa sensuuripaineita, jos hän itse pitää huolen siitä että noudattaa hyvän tieteellisen käytännön periaatteita.

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo Vastaus kommenttiin #41

Jouni Juntumaa (JJ): "En muista kuka tässä ketjussa otti esille 'metodologisen naturalismin' käsitteen." – Taisipa olla Juha Riipinen (http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21...).

JJ: "Vaikea uskoa, että kristitty tiedehenkilö kohtaa sensuuripaineita, jos hän itse pitää huolen siitä että noudattaa hyvän tieteellisen käytännön periaatteita." – Blogitekstissä oli kyllä linkki siinä viitattuun sensuurivaatimukseen (http://www.jylkkari.fi/2016/03/hyvaksyyko-jyvaskyl...), joten pitäisin asiaa tässä vaiheessa aivan riittävästi toteennäytettynä. Laajempi tausta on sitten juuri tuo kysymys siitä, pitäisikö metodologisen naturalismin olla jonkinlaisen tieteentekemisen pelisäännön tai välttämättömän ehdon asemassa vai olisiko sitä pidettävä lähinnä vain kunkin tutkijan vapaaehtoisesti valittavissa olevana oman tutkimuksen tekemisen mahdollisena reunaehtona.

Juntumaan tekstistäkin käy hyvin ilmi, ettei metodologisen naturalismin ehdosta luopuminen tietenkään tarkoita sitä, etteikö tieteelliselle tutkimukselle olisi ilman muuta asetettavissa moniakin julkisesti kontrolloitavissa olevia laatuvaatimuksia. Uusi tieteenfilosofiahan ei tietenkään pyri akateemisen tutkimuksen tason ja tuloksellisuuden heikentämiseen vaan päinvastoin vahvistamiseen.

Samaa mieltä olen siitäkin, ettei tässä yhteydessä ole tarpeen ottaa kantaa naturalismiin sinänsä: keskustelu koskee ainoastaan sen tieteenfilosofista asemaa, ei sen mahdollista totuutta tai edes sitä, onko siihen pitäytymisestä joissain tapauksissa koitunut jotain hyötyä tieteelliselle tutkimukselle.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen Vastaus kommenttiin #42

Torppa otti esille naturalismin, minä korjasin hänen sekoilunsa filosofisen ja metodologisen naturalismin kesken.

Torppa on tuossa hyvässä seurassa. Eipä tuohon eroon kovin tarmokkaasti huomiota kiinnitetä Huuhaa-palkitun kustannusosakeyhtiö Uusi Tien kirjoissakaan.

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo Vastaus kommenttiin #44

Ei siinä mitään sekoilua ollut, pikemminkin sekoilit itse. Eihän se metodologinenkaan naturalismi näet mitään joustavaa ja itseäänkorjaavaa ole vaan aivan yhtä tiukasti kiinninaulattu ajattelutapa kuin naturalismin ontologinenkin versio (ne vain kohdentuvat eri tavalla), joten Torpan naturalismitoteamus ei "korjauksesi" jäljiltä hetkahtanut yhtään mihinkään.

Jotta tiede voisi vapaasti ja joustavasti etsiytyä kulloinkin parhaita selityksiä kohti, mitään metodologisenkaan naturalismin kaltaisia pakkopaitoja ei sen ylle pidä ruveta väkisin pukemaan (eikähän metodologisesta naturalismista miksikään tieteen demarkaatiokriteeriksikään olisi, kuten moderni tieteenfilosofia on havainnollisesti osoittanut – http://www.apowiki.fi/wiki/Larry_Laudan [arvaan, ettet lue sitä nytkään, mutta joku toinen ehkä lukee ja hyötyy lukemastaan]).

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen Vastaus kommenttiin #48

Aivan, skippaan nytkin.

En muuten puhunut mitään joustavuudesta tai itseäänkorjaavuudesta. Ehkä vaikutelmasi syntyi johtuen siitä erilaisesta todellisuuskäsityksestämme?

Asiaan liittyen tuli kuitenkin mieleeni, että miten nämä "joustavuus ja itseäänkorjaavuus" näkyvät vaikkapa Suomen Luther-säätiön toiminnassa ja julkaisuissa?

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo Vastaus kommenttiin #49

Joustavuuden ja itseäänkorjaavuuden puutteesta kirjoitti kritisoimasi Torppa (http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21...):

"Materialistisen todellisuuskäsityksen mukaan todellisuus on aineellinen ja kaikki olemassa oleva koostuu tai on palautettavissa aineeseen, aineellisiin voimiin tai fysikaalisiin tapahtumiin. Tällainen todellisuuskäsitys sulkee aina yliluonnollisen selityksen vaihtoehtojen ulkopuolelle. Materialistisessa katsomuksessa tämä lähtöoletus ei voi koskaan muuttua ja täten se onkin aina muuttumaton.

"Materialistisen naturalismin teoriat voivat muuttua, mutta niiden teorioiden uskonvarainen lähtöoletus, että kaikki olemassa oleva koostuu ja on palautettavissa aineeseen ei koskaan muutu. Täten materialistinen naturalismi on uskonvaraiselta lähtöoletukseltaan täysin yhtä muuttumaton kuin kreationismi."

Tässä olit sitten löytävinäsi jotakin olennaista vikaa, vaikka sama uskonvaraisen lähtöoletuksen muuttumattomuustoteamus sopii aivan yhtä hyvin myös metodologiseen naturalismiin:

"Metodologisen naturalismin tieto-opillisen (epistemologisen) käsityksen mukaan tieteellinen tieto voi ottaa huomioon vain aineelliset syyt ja kaikki olemassa oleva tai koskaan syntyvä tieteellinen tieto liittyy tai on palautettavissa aineeseen, aineellisiin voimiin tai fysikaalisiin tapahtumiin. Tällainen tieto-opillinen käsitys sulkee aina yliluonnollisen selityksen vaihtoehtojen ulkopuolelle. Metodologisen naturalismin puitteissa tämä lähtöoletus ei voi koskaan muuttua ja täten se onkin aina muuttumaton.

"Metodologisen naturalismin ehdoilla muodostetut teoriat voivat muuttua, mutta niiden teorioiden uskonvarainen lähtöoletus, että kaikki nyt tai vastaisuudessa olemassa oleva tieteellinen tieto liittyy ja on palautettavissa aineeseen, ei koskaan muutu. Täten metodologinen naturalismi on uskonvaraiselta lähtöoletukseltaan täysin yhtä muuttumaton kuin kreationismi."

Jos et ole tarkoittanutkaan edustaa kantaa, jonka mukaan metodologinen naturalismi lisäisi mitään joustavuutta tai itseäänkorjaavuutta Torpan toteamaan ontologisen materialismin joustamattomaan luonteeseen – eikähän Torppa ollut väittänytkään kuvaavansa metodologista naturalismia – niin mitä korjattavaa sitten ajattelit Torpan alkuperäisessä rinnastuksessa ylipäätään olleen? Jos näet otetaan mitkä tahansa kaksi yhtä joustamatonta ja itseäänkorjaamatonta filosofista katsomustapaa (tieto-oppi on filosofiaa siinä kuin ontologiakin), niin yhtä vähänhän kumpikaan niistä sopii kaikilta luonnontieteilijöiltä vaadittavaksi pakolliseksi "tieteen pelisäännöksi"! Kun metodologinen naturalismi ei siis tässä arviossa selviä yhtään ontologista naturalismia paremmin eikä Torppakaan ollut käyttänyt ilmaisuja harhaanjohtavasti, niin koko metodologisen naturalismin esiin ottamisesi ei nähdäkseni vienyt keskustelua siltä osin mitenkään eteenpäin, ja tämä havainto sitten antoi aiheen aiempaan "pikemminkin sekoilit itse" -toteamukseenikin (http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21...).

Luther-säätiöstä kiinnostuneet löytänevät tarvitsemansa tiedot sen omilta verkkosivuilta (http://www.luthersaatio.fi/). Jos onnistut löytämään sieltä jonkin sensuuntaisen vaatimuksen, että yliopistojen henkilökunta olisi pakotettava toimimaan Luther-säätiön edustaman (tai ylipäänsä jonkin yhden ja ainoan) tieto-oppia tai todellisuutta (epistemologiaa tai ontologiaa) koskevan kannanmäärityksen puitteissa (niin, että luthersäätiöläisyys olisi jotenkin ristiriidassa eri lähtökohdista käsin työskentelevien tutkijoiden avoimessa keskusteluavaruudessa toteutuvaa dialogista pluralismia edellyttävän modernin tieteenfilosofisen toimintasuosituksen kannattamismahdollisuuden kanssa), niin olisin kyllä asiasta hyvinkin kiinnostunut. Muussa tapauksessa en voi sanoa ymmärtäväni, miten mikään Luther-säätiötä koskeva näkökohta ylipäänsä liittyisi prof. Puolimatkan blogitekstille aiheen antaneeseen kysymykseen siitä, pitäisikö yliopisto-opetusta sensuroida vai ei.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen Vastaus kommenttiin #53

Olen koko ajan korostanut tulosten arvioitavuutta, en muuta. Ilman sitä tuloksilla ei ole mitään arvoa, ja siksi uskonnollasikaan ei ole mitään sijaa ainakaan luonnontieteissä.

Tuossa vaatimuksessa ei voi eikä tarvitse olla joustava. Sen sijaan itseäänkorjaavuuteen pitää olla valmiutta eli jumalhavaintoja peliin niin elämäsi hymyilee jälleen. Siihen asti naureskelen minä.

Perusteettomille väitteillle ei tarvitse eikä pidä antaa tieteissä mitään sijaa. Uskonnot eivät ole tiedettä sen enempää kuin tarinat hammaskeijuista, yksisarvisista tai saunatontuista. Mitään vuoropuheluakaan ei näillä näytöillä tarvita.

En väittänyt, että Luther-säätiö olisi esittänyt vaatimuksia tieteen toimintatapoihin liittyen. Otin sen esille lähinnä koska vaadit tieteelle sellaista mihin vastenmielinen hengellinen kotisi ei ole valmis.

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo Vastaus kommenttiin #54

JR: Olen koko ajan korostanut tulosten arvioitavuutta, en muuta. Ilman sitä tuloksilla ei ole mitään arvoa, ...

PK: Väitätkö todella, että prof. Puolimatka olisi jossain yhteydessä (ihan missä yhteydessä tahansa) antanut ymmärtää, etteikö luonnontieteissä tai tieteissä yleensäkin tulosten kuuluisi olla arvioitavia? Koko hänen johdonmukaisesti kannattamansa "tieteenfilosofinen dialoginen pluralismi avoimessa keskusteluavaruudessa" -linjaushan päinvastoin edellyttää sekä tulosten että niiden tausta-ajattelunkin avointa esittämistä ja vapaata arvioitavuutta kaikkien keskusteluosapuolien, siis koko tiedeyhteisönkin, kesken!

JR: ... ja siksi uskonnollasikaan ei ole mitään sijaa ainakaan luonnontieteissä.

PK: Avoimessa keskusteluavaruudessa kaikki saavat vapaasti osallistua keskusteluun, ja dialoginen pluralismi sallii omankin naturalistisen uskomusjärjestelmäsi edustajien osallistumisen aivan samoin ehdoin kuin kaikkien muidenkin, joten jos todella pidät sitä tuloksineen kriittisenkin arvioinnin kestävänä, kilpailukykyisenä kantana, niin Puolimatkan teksteissä ja tiedelinjauksissa ei pitäisi kannaltasi oleman mitään pelättävää saati demonisoitavaa.

JR: Tuossa vaatimuksessa [tulosten arvioitavuudesta] ei voi eikä tarvitse olla joustava.

PK: Kukapa sellaista olisi näissä yhteyksissä vaatinutkaan?

JR: Sen sijaan itseäänkorjaavuuteen pitää olla valmiutta eli jumalhavaintoja peliin niin elämäsi hymyilee jälleen. Siihen asti naureskelen minä.

PK:

"Kyllä räkänokastakin mies tulee, vaan ei tyhjännaurajasta", kuten alakoulunopettajallani oli tapana sanoa. Tällaiset toistuvat vedätysyrityksesi eivät todellakaan tee mitään vaikutusta vähänkään asiantuntevaan vastapuoleen: "Jumalan etsiminen maailmankaikkeudesta on yhtä typerää kuin leipurin etsiminen taikinasta."

Todellinen kysymyshän koskee sen sijaan havaittavan maailmankaikkeuden mahdollista itseriittoisuutta tai itseriittämättömyyttä, ts. sitä, sisältääkö se riittävät selitysperusteet kaikille havaittaville piirteilleen ja ilmiöilleen (vrt. "onko taikina voinut syntyä ilman leipuria" -kysymys) vai edellyttääkö näkyvän maailmankaikkeuden toimiva selitys sen ulkopuolista vaikuttajaa (transsendenttista luojajumalaa tai vastaavaa, esim. Raamatun ja kristinuskon Jumalaa).

Avoimessa keskusteluavaruudessa tätäkin perustavaa kysymystä voidaan käsitellä pluralistisen dialogin menetelmällä (eri mieltä olevat esittävät vapaasti omat lähtökohtansa ja perustelunsa); naturalistinen kehäpäätelmä ("vaadimme, että tiedettä on tehtävä siitä lähtökohdasta, että transsendenttisen luojajumalan toimintaa ei missään tapauksessa saa käyttää selitysperusteena millekään havaittavan maailmankaikkeuden piirteelle tai ilmiölle; ja koska näin ei siis saa tehdä, niin sittenhän legitiimi tiede toimiikin siltä pohjalta, että havaittava maailmankaikkeus on itseriittävä; näin ollen legitiimin tieteen koko arvovalta todistaa naturalismin puolesta, ja koska legitiimin tieteen todistus on kaikkein arvovaltaisin, niin ei naturalismillemme muuta todistusta tarvitakaan") sen sijaan on pelkkää ajatussekoilua, jollaiseen sortuminen ei todellakaan ole kunniaksi kenellekään.

JR: Perusteettomille väitteillle ei tarvitse eikä pidä antaa tieteissä mitään sijaa.

PK: Ei tieteissä eikä järkevässä keskustelussa ylipäänsäkään. Juuri siksi tuollainen naturalistinen kehäpäätelmäkin on paljastettava ja hylättävä.

JR: Uskonnot eivät ole tiedettä sen enempää kuin tarinat hammaskeijuista, yksisarvisista tai saunatontuista.

PK:

Ottaen huomioon toisaalla jo toistuvasti toteamani (http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21... & http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21...) JR:n käsitesekaannuksen, jonka mukaan "tiede = naturalismi", tuo ajatus olisi ilmeisesti kirjoitettava yleiskielellä seuraavasti: 'Havaittavan maailmankaikkeuden ulkopuolisia selitysperusteita käyttävät katsomusjärjestelmät eivät ole naturalismia sen enempää kuin tarinat hammaskeijuista, yksisarvisista tai saunatontuista.'

Näin ymmärtäen voin olla asiasta aivan samaa mieltä (tosin tarinat hammaskeijuista, yksisarvisista tai saunatontuista eivät ainakaan välttämättä vetoa havaittavan maailmankaikkeuden ulkopuolisiin selitysperusteisiin, vaan naturalistit irtisanoutuvat niistä muista syistä). Tällä toteamuksella ei kuitenkaan ole mitään suoranaista tekemistä sen tieteenharjoitukselle optimaalisia olosuhteita koskevan kysymyksen kanssa, jota prof. Puolimatkan tämänkertainen blogiteksti käsittelee.

JR: Mitään vuoropuheluakaan ei näillä näytöillä tarvita.

PK: Kun kerran olet tuota mieltä, niin eipä ihmekään, että olet niin viehtynyt dialogin sijasta monologeihin, joissa itse kysyt ja itse vastaat ja pyrit lopettamaan koko keskustelun siihen. Tämä tällainen asenne ja toimintamalli ei kuitenkaan olisi mahdollistanut luonnon- tai muidenkaan tieteiden tähänastistakaan edistymistä.

JR: En väittänyt, että Luther-säätiö olisi esittänyt vaatimuksia tieteen toimintatapoihin liittyen. Otin sen esille lähinnä koska vaadit tieteelle sellaista mihin vastenmielinen hengellinen kotisi ei ole valmis.

PK:

Tästäkin kommentistasi käy ilmi, ettet kerta kaikkiaan suostu ottamaan selvää niistä asioista, joita olet niin kovaäänisesti käynyt täällä sättimään. Taaskin ovat käsitteesi niin surkeasti sekaisin, että niiden selvittely vaatii pitkähkön vaiheittaisen selonteon:

(a) Modernin tieteenfilosofian peräänkuuluttama pluralistinen (eri lähtökohdista käsin työskentelevien tutkijoiden välinen) dialogi (julkinen ajatustenvaihto) avoimessa keskusteluavaruudessa (ilman sensuuria tai itsesensuuripaineita) ei edellytä sitä, että keskusteluun osallistujat olisivat valmiita tekemään kompromisseja omissa käsityksissään, vaan ainoastaan sitä, että he ovat valmiit käsityksensä avoimesti julkistamalla altistamaan ne toisinajattelijoidensa(kin) julkiselle arvioinnille ja kritiikille.

(b) Itseäänkorjaavuus on ennen muuta dialogiyhteisön kokonaisuuden, ei välttämättä sen kaikkien osien, ominaisuus.

(c) Informatiivisen nettisivuston julkaisemalla ja muutenkin julkiseen keskusteluun mahdollisuuksien mukaan osallistumalla (dekaani Juhana Pohjola esim. on ollut haastateltavana Ylen silloisessa Persona non grata -ohjelmassa) Suomen Luther-säätiö on siis nimenomaan toiminut juuri niin kuin tällaisen dialogin osapuolelta edellytetäänkin. Tietääkseni tällainen keskusteluavoimuus on Luther-säätiön puolelta kaiken aikaa voimassaolevaa todellisuutta, keskustelukumppaneista vain tahtoo olla jossain määrin puutetta, kun ainakin Suomen ev.lut.kirkon virallinen hallintorakenne systemaattisesti kieltäytyy luterilaisen teologian perusteita ja sovelluksia koskevasta julkisesta keskustelusta.

(d) Itseäänkorjaavuuttakin Luther-säätiö itse asiassa on osoittanut mm. liturgiansa toistuvassa hienosäädössä. Kaiken kaikkiaan keskusteluavoimuus antaa mahdollisuuden ottaa omassa linjassa ja toiminnassa huomioon kaiken saatavilla olevan informaation, kun taas "mitään vuoropuhelua ei tarvita" -meininki on omiaan sulkemaan edustajansa tunkkaiseen ajatusumpioon ja omien perususkomusten kritiikittömään keskinäistoisteluun.

(e) Kuten edelläolevasta näkyykin, dialoginen pluralismi avoimessa keskusteluavaruudessa olisi minusta hyvä toimintamalli tieteenharjoittamisen lisäksi elämässä ylipäätäänkin. Nähdäkseni ja tietääkseni Suomen Luther-säätiön toiminta on sitä paitsi kaiken aikaa ollutkin tämän ihanteen mukaista. JR:n Luther-säätiötä kohtaan tuntemalla vastenmielisyydellä on siis jotkin aivan muut syyt kuin mitä hänen esittämistään, ilmeiseen asiantuntemattomuuteen perustuneista vääristä syytöksistä voidaan lukea.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen Vastaus kommenttiin #40

Väite kristittyjen sorsimisesta on puppua. Huonoa tiedettä tai tieteen siivellä huuhaan markkinointia voidaan sitten arvostella siinä kuin muutakin huonoa työtä ihan tekijänsä maailmankuvasta riippumatta. Edelleenkään kukaan ei kiellä motivoitumasta ihan mistä lystää ja/tai tekemästä tutkimustyötä ihan millaisella maailmankuvalla tahansa, kunhan ne lopputulokset vaan ovat perusteltuja ja muiden arvioitavissa.

Kukaan ei myöskään edellytä luonnontieteen käsitysten tukeutuvan vain aineellisiin havaintoihin. Ilmiö voi olla esim. muista havainnoista pääteltävissä, matemaattisesti johdettu tai itse havaintokin ei-aineellinen. Olennaista on tässäkin se käsityksen arvioitavuus (falsifiointimahdollisuus).

Luonnontieteiden kritiikki kumpuaa edelleenkin kritisoijien omasta kyvyttömyydestä tuottaa arvioitavissa olevia tuloksia. Happamia sanoi Tapio pihlajanmarjoille. Uskonnonfilosofinen fiilistely, tietoteoreettinen pyörittely ja demarkaatiokriteerien kanssa vehtaaminen ovat lähinnä onnettomia yrityksiä piilottaa se teidän todellinen jättiongelmanne eli

*** puuttuva näyttö jumalan olemassaolosta ***

Ei vaan ole, eikä luultavasti tule.

Mutta hei, mihin rehellinen uskovainen tiedettä tarvitsee? Menkää omia teitänne.

mikael torppa Vastaus kommenttiin #45

Riipinen argumentoi: ***Väite kristittyjen sorsimisesta on puppua.***

Professori Evelleen Richards, tiedehistorioitsija,

”Tiede ei ole huolissaan niinkään totuudesta kuin se on konsensuksesta. ’Totuudeksi’ lasketaan se, mitä tieteentekijät voivat yksimielisesti pitää totuutena minä ajanhetkenä tahansa. Tieteentekijät eivät ole oikeastaan vastaanottavaisia tai kovinkaan avoimia minkäänlaiselle kritiikille, tai minkäänlaisille väitteille, jotka itse asiassa hyökkäävät joitakin vakiintuneita (perinteisiä) tutkimusviitekehyksen osia – tässä tapauksessa uusdarvinismia – vastaan, joten vallitsevan viitekehyksen kanssa ristiriitaisia väitteitä esiintuovien ihmisten on erittäin hankala tulla kuulluiksi. Heidän on hankala saada tutkimusrahoitusta; heidän on vaikea saada tutkimuksiaan julkaistuksi; he huomaavat sen itse asiassa erittäin vaikeaksi.”

Professori Evelleen Richards, tiedehistorioitsija, New South Walesin yliopisto, Australia, [ohjelmassa] Lateline, 9. lokakuuta 1998, Australian Broadcasting Corporation.

Evoluutiobiologi Richard von Sternberg jolla on kaksi tohtorin tutkintoa, toinen evoluutio biologiasta ja toinen teoreettisesta biologiasta. Hän oli Proceedings of Biological Society of Washington –lehden vastaava toimittaja. Hän otti vastaan käskirjoituksia ja lähetti ne 2-3 asiantuntijan arvioitavaksi. Arviointi tapahtuu nimettömänä. Käsikirjoituksen kirjoittaja ei tiedä arvioitsijan henkilöllisyyttä. Heidän lausuntojensa perusteella vastaava toimittaja tekee päätöksen julkaisemisesta.

Stephen Meyer lähetti lehteen käsikirjoituksen, The Origin of Biological Information and the higher Taxonomic Categories, jossa pohdittiin älykästä suunnittelua eräänä selitysmahdollisuutena todistusaineistolle.

Sternberg valitsi kolme tunnettua asiantuntijaa, jotka arvioivat käsikirjoituksen ja suosittelivat yksimielisesti sen julkaisemista. Sternberg hyväksyi käsikirjoituksen ja sitten alkoi vaino. Johtavat tiedelehdet paheksuivat Meyerin artikkelin julkaisemista. Smithsonianinstituutti laati yhdessä NCSE:n kanssa suunnitelman Sternbergin uran tuhoamisesta. Hänen ystäviään kuulusteltiin, huhuja levitettiin sekä instituutin sisällä että ulkona.

Vaadittiin jopa vertaisarvioijien nimettömyyden suojan poistamista vedoten siihen, että heidän täytyi olla ”kreationisteja”. Sternbergin avaimet otettiin pois ja toimisto siirrettiin muualle. Ilmapiiri muuttui niin vihamieliseksi, että hän päätyi lopulta lähtemään Smithsonianista.

Lähteenä edelliselle; http://www.datakirjatkustannus.fi/Evoluutiouskon_i...

Tässä dokumentti jossa käsitellään kyseistä Sternbergin tapausta ja haastatellaan kuuluisia tiedemiehiä. Dokumentti tuo todella hyvin esille sen, miten puolueellista tiedeyhteisön käyttäytyminen on - Ben Stein's movie Expelled - No Intelligence Allowed - http://www.youtube.com/watch?v=4HErmp5Pzqw

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen Vastaus kommenttiin #47

Expelled-elokuva se sopiikin sinulle hienosti :-)

""The American Association for the Advancement of Science (AAAS) describes the film as dishonest and divisive propaganda, aimed at introducing religious ideas into public school science classrooms""

Sen virheistä ja epärehellisyydestä voisi kirjoittaa paljonkin, mutta ei se maksa vaivaa: elokuva on jopa kreationististandardein roskaa, haastattelut leikelty antamaan vääriä vaikutelmia ja Ben Stein (entinen Nixonin avustaja) on ylipäätään typerys - ja niin näytti ajattelevan suuri yleisökin, koska elokuvan tuotantoyhtiö meni elokuvan flopattua konkurssiin.

Sternbergistä ja mainostamastasi flopista voivat kiinnostuneet lukea täältä:

http://www.scientificamerican.com/article/ben-stei...
http://expelledexposed.drupalgardens.com/the-truth...
https://en.wikipedia.org/wiki/Sternberg_peer_revie...

Sternberg itse tuon käänsi (tai ainakin yritti kääntää) kristinuskon vainoksi eikä hänen uransa töpeksintäänsä loppunut.

Richards ei puhu mistään kristittyjen vainoista vaan viittaa yleisiin ongelmiin tilanteessa, jossa vakiintuneita paradigmoja kiistetään. Samat ongelmat olisivat vastassa tutkijan maailmankatsomuksesta huolimatta. Rahoittajillahan on täysi oikeus valita millaista tutkimusta katsovat järkeväksi rahoittaa, ja jos peer review -referointi tuntuu tylyltä, niin ehkä kannattaisi katsoa ensin peiliin ja sitten vielä varmuudeksi artikkeliin. Eivät ne paradigmat tyhjästä ole syntyneet.

Sitä paitsi kreationistien suuret ajatuspajat uivat rahassa ja rakentelevat niillä rahoilla huvipuistoja - miksi sieltä ei rahoitusta heru noille mielestäsi sorretuille?

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo Vastaus kommenttiin #45

Juha Riipinen: "Luonnontieteiden kritiikki kumpuaa edelleenkin kritisoijien omasta kyvyttömyydestä tuottaa arvioitavissa olevia tuloksia. Happamia sanoi Tapio pihlajanmarjoille."

Sisälsikö tämä blogiteksti mielestäsi jonkinlaista luonnontieteiden kritiikkiä? Jos sisälsi, niin ole hyvä ja yksilöi, mitä kohtaa tarkoitat.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen Vastaus kommenttiin #52

Viittaan tuolla Puolimatkan esittämään katkeraan naturalismin kritiikkiin esimerkiksi huuhaakirjassa Usko, tiede ja evoluutio tai oman kirjankustantajansa tekemissä ohjelmissa TV7:lla.

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo Vastaus kommenttiin #55

JR: Luonnontieteiden kritiikki kumpuaa edelleenkin kritisoijien omasta kyvyttömyydestä tuottaa arvioitavissa olevia tuloksia. Happamia sanoi Tapio pihlajanmarjoille.

PK: Sisälsikö tämä blogiteksti mielestäsi jonkinlaista luonnontieteiden kritiikkiä? Jos sisälsi, niin ole hyvä ja yksilöi, mitä kohtaa tarkoitat.

JR: Viittaan tuolla Puolimatkan esittämään katkeraan naturalismin kritiikkiin esimerkiksi huuhaakirjassa Usko, tiede ja evoluutio tai oman kirjankustantajansa tekemissä ohjelmissa TV7:lla.

PK: Et siis puhunutkaan tämän keskustelun aiheesta (tämänkertaisesta blogitekstistä).

Kiintoisana huomiona pidän sitä, että näköjään systemaattisesti samastat luonnontieteet naturalismiin (vrt. nuo kopioimani kommenttisi). Tämä osoittaa nähdäkseni oikeaksi aiemmin tässä keskustelussa esittämäni analyysin ajattelusi sekavuuden lähtökohdista (http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21...): et millään ota ymmärtääksesi, että naturalismi (kaikissa muodoissaan) on nimenomaan filosofinen kanta (tai tarkemmin sanoen filosofisten kannanottojen kokoelma) eikä mikään luonnontieteellinen tulos (saati itse luonnontiede eli luonnontieteiden muodostama kokonaisuus).

Tämän eron huomaaminenhan johtaisi jokseenkin välittömästi mm. seuraaviin oivalluksiin:

(1) Luonnontieteitä arvostavan ja niiden kehittymiselle parhaita mahdollisia olosuhteita toivovan henkilön on aivan mahdollista hylätä naturalismi(t).

(2) Naturalismi(e)n hylkäämisen ei tarvitse merkitä pyrkimystä luonnontieteiden tason madaltamiseen; se voi jopa aivan hyvin liittyä myös luonnontieteiden tason nostopyrkimyksiin.

(3) Antinaturalistien (naturalismi[e]n vastustajien) syyttäminen luonnontieteiden vastustajiksi ja heidän teostensa leimaaminen "huuhaaksi" pelkän antinaturalismin perusteella on väärä syytös.

(4) Naturalismi(e)n noudattamisen vaatiminen luonnontieteellisen toiminnan ehtona voi aivan hyvin merkitä luonnontieteiden edistymisen vaikeuttamista eikä suinkaan sen laadun takaamista tai tulevaisuuden turvaamista. Eihän filosofisten kannanottojen pitäisi etukäteen määritellä, mitä luonnontieteissä on lupa tutkia tai löytää.

(5) Luonnontieteellisen tutkimuksen laadun mittaaminen sen naturalistisuuden asteella ei ole luonnontieteiden vaan naturalismin edunvalvontaa, joka liittyy pyrkimykseen käyttää luonnontieteitä naturalismin pönkittämiseen.

(6) Luonnontieteitä ei voida vapaasti edistää tilanteessa, jossa havaintoja ei voida liittää niiden parhaisiin tunnettuihin selityksiin vaan joudutaan tyytymään niiden parhaisiin tunnettuihin naturalistisiin selityksiin.

(7) Naturalistien (yhden tai useamman naturalismin alalajin kannattajien) kuuluu (kaikkien muidenkin filosofisten kantojen edustajien tapaan) perustella kantansa asiallisessa julkisessa keskustelussa kulloinkin esiin nouseva kysymyksenasettelu kerrallaan eikä heittäytyä hölmöiksi "koska luonnontieteet ovat tuottaneet käytännössä toimivaa tekniikkaa, niin naturalismi on totta ja sen kieltäjät vastenmielisiä katkerikkoja" -inttäjiksi.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen Vastaus kommenttiin #56

Tämä on aikaa säästääkseni vastaus sekä kommenttiisi #54 että #55.

No shit Sherlock, en yllä puhunut nimenomaisesti tästä blogikirjoituksesta. Tosin samaa asiaa se sivuaa: blogin taustallahan on Puolimatkalle tyypillinen uhriutuminen, kun häntä on ensin moitittu uskonnollisen agendan ajamisesta virka-asemaansa nojautuen. Puolimatkalle tiede näyttää olevan lähinnä apologetian työkalu ja siihen liittyvä virka-asema tarkoitettu jonkinlaiseen uskottavuuden lisäämiseen - siis myös sen oman osaamisalueen ulkopuolella.

Typerä leipuri-vertauksesi on pelkkää todistustaakan välttelyä. Arvioitavuus ja siihen liittyen falsifioitavuus ovat täysin välttämätöntä luonnontieteille ja myös kysymystä jumalan olemassaolosta on käsiteltävä luonnontieteellisenä. On teidän ongelmanne, jos asiasta ei kyetä saamaan näyttöä, muiden ei tarvitse asiasta huolehtia.

Demarkaatiokriteerien pyörittely ja tietoteoreettinen saivartelu eivät tähtää mihinkään muuhun kuin luonnontieteiden näyttökynnyksen madaltamiseen ja uskonnollisten käsitysten ujuttamiseen tieteisiin. Te ette halua esittää omia uskomuksianne puoltavia näyttöjä vaan poistaa näyttöjen tarpeen. Syykin on selvä: olette väitteinenne tyhjän päällä.

Vastaavaa pelleilyä harrastavat toki lähes kaikki ID-apologeetat, ei vähiten Plantinga. ID-liikkeen kiilastrategiaan tutustumalla nähdään suoraan, mistä on kysymys: ei siellä tieteen laadusta ja avoimuudesta huolta kanneta.

http://www.antievolution.org/features/wedge.html

Naturalismi on tässä kontekstissa havaintoihin nojaava menetelmä tiedon hankkimiseksi, mutta sanoin jo yllä senkin, että arvioitavia tuloksia voidaan saavuttaa muutenkin kuin tekemällä "aineellisia" havaintoja, esitin 3 tapaakin. Niin kauan kun sinulla tai Puolimatkalla ei ole esittää jumalhavaintoa, eikä mitään tapaa, jolla pelkän väitteen varassa olevat uskomukset voitaisiin arvioida, niin minulla ei ole mitään tarvetta keskustella naturalismin perusteista. Naturalismi toimii tulosten valossa, se riittää.

Pidän ID-väen toimintaa epärehellisenä, vastuuttomana ja tieteelle ja yhteiskunnalle vahingollisena. Luther-säätiön vastenmielisyys taas liittyy jäsentensä maailmankuvaan noin yleensä.

Tämä on viimeinen kommenttini tähän ketjuun. Puolimatkalle pikaisia eläkepäiviä!

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo Vastaus kommenttiin #58

PK: No, jopas nyt! Jos kerran keskustelumme on tästä poikki, niin koetan täten omastakin puolestani esittää siihen jonkinlaisen loppupuheenvuoron.

JR: Tämä on aikaa säästääkseni vastaus sekä kommenttiisi #54 että #55.

PK: Lukijoiden avuksi: JR ei varmaankaan tarkoittanut, mitä tuli kirjoittaneeksi, sillä kumpainenkin tuossa yksilöity kommenttihan on todellisuudessa hänen itsensä kirjoittama (http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21... & http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21...). Sen sijaan tarkoitus kaiketikin oli vastata noihin kommentteihin liittyneisiin viesteihini (http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21... & http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21...) – oikeat viestinumerot olisivat siis 56. ja 57.

JR: No shit Sherlock, en yllä puhunut nimenomaisesti tästä blogikirjoituksesta. Tosin samaa asiaa se sivuaa: blogin taustallahan on Puolimatkalle tyypillinen uhriutuminen, kun häntä on ensin moitittu uskonnollisen agendan ajamisesta virka-asemaansa nojautuen. Puolimatkalle tiede näyttää olevan lähinnä apologetian työkalu ja siihen liittyvä virka-asema tarkoitettu jonkinlaiseen uskottavuuden lisäämiseen - siis myös sen oman osaamisalueen ulkopuolella.

PK:

JR tässä sen kuin jatkaa Tapio Puolimatkan vastaista verbaalista amok-riehuntaansa, johon liittyen saa turhaan pyydellä relevantteja lähdeviitteitä (vrt. "Väitätkö todella, että prof. Puolimatka olisi jossain yhteydessä [ihan missä yhteydessä tahansa] antanut ymmärtää, etteikö luonnontieteissä tai tieteissä yleensäkin tulosten kuuluisi olla arvioitavia?" – http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21...). Tällainen argumentointi on niin monipuolisesti virheellistä, että kyseisten virheiden yksilöintikin tuntuu melko turhanaikaiselta. Olennaista tässä yhteydessä on todeta, että Puolimatka on ällistyttävän tuotteliaasti esittänyt kantansa seikkaperäisesti ja viitteistetysti perustellen lukuisissa paksuissakin suomenkielisissä teoksissa, joista hänen osaamisalueensa on kenen hyvänsä kiinnostuneen tarkastettavissa. "Skippaan nytkin" -Riipinenhän puolestaan ei vaivaudu tutustumaan edes oman kantansa perusteiden hataruutta valaiseviin pitkänpuoleisiin verkkosivuihin (http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21... & http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21...), mikä ei kuitenkaan estä häntä esiintymästä ikään kuin hyvinkin pätevänä prof. Puolimatkan pätevyysalueiden tuomarina.

Väite virka-aseman käyttämisestä jonkin katsomusagendan ajamiseen osuu sitä paitsi kohdalleen nimenomaan evolutionistileirille tyypillisen toiminnan kuvauksena: siellähän on tapana julkisesti esittää professoristasonkin arvovallalla tyhjänpäiväistä, moneen kertaan kierrätettyä naturalistipuppua, joka ei yritäkään vastata kyseisen katsomuksen akateemisesti pätevään ja luonnontieteellisesti yksityiskohtaiseen arvosteluun vaan kuittaa kaiken evoluutiokritiikin pelkällä henkilöön käyvällä ja kaivoa myrkyttävällä "evoluutioteoria on todistettu tieteellinen tosiasia, jota vastustetaan lähinnä vain uskonnollisen maailmankuvan vuoksi" -lässytyksellä (tuoreena esimerkkinä 28.4.2016 julkaistu Kaleva-lehden Yläkerta-artikkeli).

JR: Typerä leipuri-vertauksesi on pelkkää todistustaakan välttelyä. Arvioitavuus ja siihen liittyen falsifioitavuus ovat täysin välttämätöntä luonnontieteille ja myös kysymystä jumalan olemassaolosta on käsiteltävä luonnontieteellisenä. On teidän ongelmanne, jos asiasta ei kyetä saamaan näyttöä, muiden ei tarvitse asiasta huolehtia.

PK:

Tässäpä taaskin malliesimerkki sisäänpäinlämpiävästä naturalistisesta ajatuskehästä! Yleiskielelle kääntäenhän tuo ajatus sisältää käsittääkseni suunnilleen seuraavaa: 'Me naturalistit emme hyväksy, että olemassa olisi mitään muuta kuin sellaista, mitä voimme havaita. Emme siis suostu myöntämään Jumalaa todelliseksi, ellei ole suoraa havaintoa, joka ajoittaisi ja paikantaisi hänet johonkin havaittavan maailman osaan. Koska Raamatun mukaan Jumala ei kuitenkaan paikannu mihinkään yhteen ajallispaikallisuutemme sirpaleeseen vaan on näkyvänkin maailmamme luojana olemassa ajallisuudestamme ja paikallisuudestamme riippumattomana, niin oma uskomuslähtökohtamme, että tällaista Jumalaa ei voi eikä saa olla olemassa, riittääkin meille tuon Raamatun ilmoituksen hylkäämiseen, vaikka näkyvä maailmamme kantaisi kuinkakin selviä merkkejä älyllisestä ja tarkoituksellisesta aiheuttamisestaan.'

Falsifiointivaatimushan on tieteenfilosofinen kanta, jota ennen muuta Karl Popper on edustanut ja joka vaatii tieteellisiltä teorioilta sellaista ominaisuutta, että jos ne ovat tosia, niin maailmallamme on oltava tietynlaisia havaittavia ominaisuuksia, niin että maailmaa havainnoimalla voidaan todeta, onko se kyseisen teorian mukainen vai ei, ja ellei ole, niin kyseinen teoria voidaan tällä perusteella päätellä virheelliseksi eli falsifioida.

Tosiasiassa juuri suunnitteluteoria (älykäs/älyllinen suunnittelu, Intelligent Design, ID – https://www.apowiki.fi/wiki/Suunnitteluteoria) täyttääkin tämän vaatimuksen, kun taas evoluutioteoria (ainakaan sellaisena kuin sitä nykyään yleensä opetetaan – https://www.apowiki.fi/wiki/Evoluutioteoria) ei sitä täytä (https://www.apowiki.fi/wiki/Evoluutioteorian_vasta...). Tältä osin kyseessä oli siis JR:n taholta pelkkä tyhjänpäiväinen harhautusyritys (tai sitten vain puhdas osaamattomuus).

JR: Demarkaatiokriteerien pyörittely ja tietoteoreettinen saivartelu eivät tähtää mihinkään muuhun kuin luonnontieteiden näyttökynnyksen madaltamiseen ja uskonnollisten käsitysten ujuttamiseen tieteisiin. Te ette halua esittää omia uskomuksianne puoltavia näyttöjä vaan poistaa näyttöjen tarpeen. Syykin on selvä: olette väitteinenne tyhjän päällä.

PK:

Taaskin pelkkä ärhäkkä syytösten heittely pyrkii tuossa peittämään pätevien perustelujen täydellisen puuttumisen. Kaiken kaikkiaan JR:n tapaisten naturalistien leimallisena piirteenä onkin äärimmäinen epätasapainoisuus: Jumalan olemassaololle vaaditaan sellaisia todisteita, joita on jo periaatteessakin mahdotonta antaa (ajan ja paikan ulkopuolinen Jumala pitäisi muka voida luonnontieteellisin toistokokein havaita jossain ajan ja paikan rahtusessa), kun taas oman sulkeutuneen ja itseäänkorjaamattoman "havaittava maailmamme on itseriittoinen ja tiedettä on harjoitettava vain ja ainoastaan tältä pohjalta, vaikka se olisi miten epäuskottavaa hyvänsä" -inttämän perususkomuksellinen luonne pyritään epätoivon vimmalla kieltämään ja torjumaan, niin ettei itselle minkäänmoista näyttökynnystä ylitettäväksi jäisikään.

Jos kerran kysymys Jumalan olemassaolosta on JR:n mielestä luonnontieteellinen ja luonnontiede vaatii näyttöjä ja falsifioitavuutta, niin millä falsifioitavilla luonnontieteellisillä näytöillä naturalismi on sitten hänen mielestään päätynyt näkemykseensä, ettei ole olemassa Jumalaa, joka on luonut näkyvän maailmamme? Ellei tällaisia näyttöjä ole esitettävissä, niin millähän perusteella naturalismia (eri muodoissaan) ei näin ollen olisi pidettävä puhtaasti filosofisena näkemyksenä, jolla ei ole luonnontieteellisen tutkimuksen eikä sen tulosten kanssa asiallisesti ottaen yhtään mitään tekemistä? (Paitsi tietysti sikäli, että sitä on lupa henkilökohtaisella tasolla käyttää tutkimustyötä ohjaavana, tutkimusraporteissa esiin tuotavana intuitiivisena lähtökohtana aivan samoin ehdoin kuin muitakin perususkomuksia.)

JR: Vastaavaa pelleilyä harrastavat toki lähes kaikki ID-apologeetat, ei vähiten Plantinga. ID-liikkeen kiilastrategiaan tutustumalla nähdään suoraan, mistä on kysymys: ei siellä tieteen laadusta ja avoimuudesta huolta kanneta.

http://www.antievolution.org/features/wedge.html

PK: Tuohon tekstiin tutustumista suosittelen lämpimästi minäkin! Kyseessä on suunnitteluteoreettisen organisaation tiede- ja kulttuuripoliittinen ohjelma, johon tutustumalla itse kukin voi muodostaa oman käsityksensä siitä, mistä todella on, mistä taas ei ole kysymys; tuo viitattu tekstimuoto on kuitenkin osittain turmeltunut (luultavasti skannauksen jäljiltä jotkin kirjainyhdelmät ovat muuttuneet, mikä muutamissa kohdin haittaa ymmärrettävyyttä), joten suosittelen alkuperäisversion sisältävää linkkiä: http://www.discovery.org/scripts/viewDB/filesDB-do... (käsittääkseni kyseessä on kummassakin tapauksessa sama pohjateksti, antamani linkin osalta tarkemmin sanoen sivulta 12 [5. WHAT THE DOCUMENT ACTUALLY SAYS (FULL TEXT) -luvusta] alkaen). Lukijalle jätän harjoitustehtäväksi sen selvittämisen, kumpi kanta sopii paremmin yhteen itse tekstin kanssa, JR:n tuossa yllä esittämä syytös vaiko se käsitys, joka on suomeksi luettavissa täältä: https://www.apowiki.fi/wiki/Kiilastrategia (etenkin kyseisen artikkelin https://www.apowiki.fi/wiki/Kiila-strategia#Suunni... -osiosta).

JR: Naturalismi on tässä kontekstissa havaintoihin nojaava menetelmä tiedon hankkimiseksi, mutta sanoin jo yllä senkin, että arvioitavia tuloksia voidaan saavuttaa muutenkin kuin tekemällä "aineellisia" havaintoja, esitin 3 tapaakin. Niin kauan kun sinulla tai Puolimatkalla ei ole esittää jumalhavaintoa, eikä mitään tapaa, jolla pelkän väitteen varassa olevat uskomukset voitaisiin arvioida, niin minulla ei ole mitään tarvetta keskustella naturalismin perusteista. Naturalismi toimii tulosten valossa, se riittää.

PK:

Tämäkin JR:n julistus perustuu hänen "naturalismi = tiede" -sekaannukseensa: 'Koska luonnontieteellinen tutkimus on tuottanut toimivan tekniikan kehittämisen mahdollistaneita teorioita, niin naturalismi on totta, eikä muuta näyttöä tarvita.' Prof. Puolimatkan esimerkit siitä, että nämä teoriat ovat toistuvasti syntyneet nimenomaan teistisen todellisuuskäsityksen pohjalta (sen seikan vakavasti ottaminen, että Raamatun mukaan Jumala on luonut havaittavan maailmamme sellaiseksi, että sen rakennusaineet noudattavat matemaattisesti ilmaistavissa olevia lakeja, on mahdollistanut havaintoihin nojaavan menetelmän tiedon hankkimiseksi), antaisivat mahdollisuuden väittää pikemminkin juuri päinvastoin: "Koska Jumalan olemassaolon, luomistyön ja Raamatussa siitä antamien tietojen pohjalta toiminut luonnontieteellinen perustutkimus on tuottanut toimivan tekniikan kehittämisen mahdollistaneita teorioita, niin Jumala on olemassa eli teismi on totta, eikä muuta näyttöä tarvita."

Tämä asiayhteys JR:n kaltaisten umpinaturalistien on tietenkin pakko pyrkiä aktiivisesti unohtamaan, sillä sen todeksi myöntäminenhän riittäisi jo romuttamaan luulottelut modernin tekniikan ja naturalistisen uskomusjärjestelmän perustavasta keskinäisriippuvuudesta, eikähän JR:llä muuta perustetta koko naturalisminsa pönkäksi ilmeisesti ollutkaan.

JR: Pidän ID-väen toimintaa epärehellisenä, vastuuttomana ja tieteelle ja yhteiskunnalle vahingollisena.

PK: Tästäkin viestistäni ilmenevien seikkojen nojalla pidän omasta puolestani (JR:n tapaisen) äärinaturalistiväen toimintaa epärehellisenä, vastuuttomana ja tieteelle ja yhteiskunnalle vahingollisena.

JR: Luther-säätiön vastenmielisyys taas liittyy jäsentensä maailmankuvaan noin yleensä.

PK: Tuostahan suoraan näkyy, että vakuutellessaan kristittyjen sortamattomuutta tiedeyhteisön äärinaturalistien taholta (http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21... & http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21... & http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21...) JR on tästäkin blogitekstistä käydyssä keskustelussa ollut "pukki kaalimaan vartijana" -roolissa: tokihan noita jo maailmankuvansakin puolesta vastenmielisiä sopiikin vähän "kurmoottaa", jos vielä käyttäytymiselläänkin ovat loukanneet naturalistisessa uskomusjärjestelmässä loukkaamattomina pidettyjä perususkomuksia ja siten aiheuttaneet "ihan oikeutettua" mielipahaa sekä JR:lle itselleen että tämän naturalistisille uskonveljille yleensäkin: 'Mitäs siinä vikisette – sen kuin vain lakkaisitte ärsyttämästä meitä äärinaturalisteja, niin kyllähän teitäkin voitaisiin vielä jopa tiedeyhteisössä jotenkin sietää, vaikka itsessänne noin inhan vastenmielisiä olettekin!'

JR: Tämä on viimeinen kommenttini tähän ketjuun. Puolimatkalle pikaisia eläkepäiviä!

PK: Omasta puolestani toivotan pikaisia eläkepäiviä mm. professoreille Petteri Pietikäinen ja Arja Kaitala (viittaan tässä Kaleva-lehdessä 28.4. ja 7.5.2016 julkaistuihin kirjoituksiin).

Käyttäjän jounijuntumaa kuva
Jouni Juntumaa

Kivenheimon "vitsi" ei toimi, koska en ole nähnyt enkä kuullut "metodologisen naturalismin" edustajien ruikuttavan sensurointia.

En tiedä millaista Puolimatkan opetus ja tutkimus yliopiston sisällä on. Toivottavasti se on hengeltään toisenlaista kuin täällä julkaistut tarkoitushakuiset, "latvasta puuhun" -tyyppiset blogit, joissa tieteellinen ja tutkiva ajattelutapa ei kukoista.

Kristillisen katsomuksen ei tietenkään tarvitse haitata tieteellistä toimintaa, eikä tavallisesti niin tee. Mutta uskontoa ja tiedettä ei pidä eikä voi sekoittaa. Uskonnollisten käsitysten verhoaminen näennäistieteelliseen terminologiaan on valitettava trendi ja ilmeisesti hämää monia.

mikael torppa

Juntumaa kirjoittaa: ***Kivenheimon "vitsi" ei toimi, koska en ole nähnyt enkä kuullut "metodologisen naturalismin" edustajien ruikuttavan sensurointia.***

Kyseessä ei ollut vitsi vaan tosiasia. Koska et ole nähnyt ja kuullut niin tässä olisi nähtävissä yksi näkökulma:

Professori Markku Myllykangas on sanonut seuraavia;

- ”Sitten tästä Puolimatkan aikaisemmin mainitsemasta Helsingin Sanomien jutusta. Hän aloitti sen just, että joku brittiläisen tiedeakatemian johtaja Michael Reiss joutui eroamaan tästä tehtävästään, kun se oli sotkeutunut tähän luomisteoriaan. Ja minusta hän sai ansioidensa mukaan. Ja yleensäkin tiede tekee karhunpalveluksen itselleen, jos se sallii piirissään tällaista saastutusta ja tieteen halveksimista. Sille on omat pakkansa. On kaikki tämmöiset muut yhteisöt ja koraanikoulut ja muut ja siellä voi sitten mellastaa.” (Myllykangas 2009a)

- ”Tieteessä ei hyväksytä yliluonnollisia selityksiä. Ja nämähän kaikki tämmöiset, ovat täysin järjellä käsittämättömiä asioita, mitä äsken esitettiin, tieteessä niitä ei hyväksytä.” (Myllykangas 2009a)

- ”Eihän me voida lähteä tämmöiseen, että vedetään tieteeseen tällaisia yliluonnollisia”. (Myllykangas 2009a)

(Myllykangas 2009a) ”Johtaako tiede ateismiin”, kommenttipuheenvuoro Kuopion yliopiston Mediteknian auditoriossa 11.2.2009.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen

Myllykangashan puhuu asiaa, koraanikoulu on oikein hyvä paikka kreationisteille ja muille talibaneille. Sen vaan huomauttaisin, että mikäli niitä yliluonnollisia selityksiä oikeasti havaittaisiin, niin kyllä ne tieteellekin kelpaisivat.

Ei vaan havaita. Piilossa pysyvät Metsän Pikku Peikkoset sammalpeitteen alla.

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo Vastaus kommenttiin #39

Tässä nyt Riipinen nähdäkseni oikein osuvasti havainnollistaa sitä sekavuuden tilaa, johon päädytään, kun omaa naturalistista todellisuuskäsitystä ruvetaan kutsumaan "tieteeksi" (sama vika oli näköjään Myllykankaallakin): "yliluonnolliset selitykset" kuulemma "kyllä tieteellekin kelpaisivat", "mikäli niitä oikeasti havaittaisiin". Siis mitä? Miten minkäänmoinen *selitys* ylipäänsä voitaisiin *havaita*? Selityksethän ovat (sekä tieteessä että sen ulkopuolella) nimenomaan ihmismielen ehdotuksia tehtyjen havaintojen ja niiden ilmentämän todellisuuden mahdollisimman osuvaksi ymmärtämiseksi. Vai kuvitteleeko Riipinen todella, että esim. Einstein aikanaan bongasi erityisen (ja sittemmin yleisenkin) suhteellisuusteorian jollain tutkimusvälineellä – tai kenties jopa paljain silmin (tai korvin)?

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen Vastaus kommenttiin #43

Kivenheimolla on kieltämättä hieman omintakeinen todellisuuskäsitys.

Käyttäjän jounijuntumaa kuva
Jouni Juntumaa

"Tieteellinen työskentely kun ei vain pysty minkään valmiin muotin sisällä korjaamaan tarpeen mukaan itseään ja pääsemään tutkimuskohteidensa ymmärtämisessä parhaimpiin saavutettavissa oleviin tuloksiin." Osuvasti sanottu.

Käyttäjän jounijuntumaa kuva
Jouni Juntumaa

Puolimatka: Pitäisikö yliopisto-opetusta sensuroida?

Vastaus: Ei pitäisi.

Puolimatka: Yliopistojen puhdistaminen kaikesta jumaluskoon viittaavasta ei ole uusi idea. Sitä toteutettiin ateistisessa Neuvostoliitossa.

Kommentti: Länsimaiset yliopistot toimivat toisenlaisin periaattein kuin Neuvostoliiton yliopistot tekivät.

Puolimatka: Aikamme tieteenhistorian tutkimus on osoittanut, että Nikolai Kopernikuksen, Johannes Keplerin, Galileo Galilein, Robert Boylen, Isaac Newtonin, Michael Faradayn ja James Clerk Maxwellin kaltaisten tieteellisen vallankumouksen uranuurtajien kristillinen vakaumus ohjasi heidän tutkimustyötään.

Kommentti: Mainitut henkilöt elivät krisillisen yhtenäiskulttuurin aikana ja kristinusko oli heidän maailmankuvansa luonteva perusta. Mutta he eivät ole läheskään ainoat länsimaisen tieteen historian suurmiehiä. Odottaisin tällaisessä katsauksessa kokonaisvaltaista otetta. Perspektiiviharhan välttämiseksi ensin kokonaiskuva, sitten mielekkäitä "zoomauksia" yksittäistapauksiin.

Puolimatka: Tieteenhistorioitsija Betty Jo Dobbs (1988: 81) osoittaa, että Newtonin ajattelun perusta on hänen Jumala-käsityksessään. Newton oli vakuuttunut, että maailma on täysin riippuvainen Jumalan vapaasta tahdosta. (...) Newtonin käsitys aineesta riippui hänen Jumala-käsityksestään, koska aine on Jumalan luomusta ja Jumala ylläpitää aineen lainalaisuuksia.

Kommentti: Sama koskee melkein kaikkia saman aikakauden ihmisiä. Paitsi tiedemiehiä, myöt taiteilijoita, säveltäjiä jne. Newtonin mekaniikka oli valtava tieteellinen saavutus, mutta se ei ollut tieteen päätepiste. Newton oli originelli persoona ja elämänsä loppupuolella ja hän eksyi yhä syvemmälle hämäriin kuvitelmiin, okkultismiin ym. Olisi kiinnostavaa kuulla erittelyä siitä, miten Newtonin Jumala-käsitys erosi kristillisestä.

Puolimatka: Pitäisikö opetuksessa siis sivuuttaa näiden tieteen vallankumouksen uranuurtajien merkitys tieteen kehitykselle, koska kristillisyys on vaikuttanut heidän tutkimustyöhönsä?

Vastaus: Onko sellaista vaadittu (paitsi kenties Neuvostoliitossa)?

Puolimatka: Pitäisikö meidän kieltäytyä opettamasta painovoimalakia sillä perusteella, että sen keksiminen perustui Isaac Newtonin jumalakäsitykseen ja sen ohjaamaan käsitykseen aineen luonteesta?

Vastaus: Onko tällaista vaatimusta havaittavissa - edes "ateistisissa" valtioissa? Ei kieltäydytä silläkään perusteella, että Newtonin uskonkäsitys oli omalaatuinen.

Puolimatka: Tieteen itsekriittisyys perustuu tieteentekijöiden väliselle kriittiselle keskustelulle, jossa omat perususkomukset altistetaan vastakkaisten näkökantojen tarjoamalle koettelulle.

Kommentti: Näin on, joskin muotoilu on puutteellinen. Tieteen itsekriittisyyden ja itsekorjautuvuuden toteutumiseksi täytyy vielä muutamien muidenkin ehtojen täyttyä.

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo

Arvostan erityisesti sensuurimentaliteetin vastaisuuttasi sekä ylipäänsäkin harkitsevan analyyttistä lähestymistapaasi tämänkin blogitekstin asioihin ja mielelläni vielä kaikessa rauhassa keskustelisin esittämistäsi näkökohdista. Kun kuitenkin on jo kulunut jokin aika näiden tekstiesi (tässä kommentoimani lisäksi lähinnä http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21... & http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21...) laatimisesta ja kun täällä on sillä aikaa käyty muuta keskustelua, joka olisi kenties voinut tavalla tai toisella vaikuttaa näkemyksiisi ja/tai keskusteluhalukkuuteesi, päädyin tässä vaiheessa tarkoitta kohdennuksitta vain kirjoittamaan auki erinäisiä teksteihisi tavalla tai toisella liittyviä, tärkeinä pitämiäni seikkoja, joista voisi jatkokeskustellakin mutta jotka tästä mahdollisuudesta riippumattakin halusin vielä tuoda esiin:

(A) Kuten yleensäkin oikea vastaus riippuu kulloisestakin kysymyksestä, niin Puolimatkan blogaustakin tulisi nähdäkseni tarkastella sen otsikon kysymyksenasettelusta käsin: nyt ei ollut tarkoitus esittää huolellisesti tasapainotettua tieteenhistoriallista kokonaiskuvaa huomattavien tutkijoiden todellisuuskäsityksistä vaan arvioida nimenomaan (Puolimatkan tapaisten) teistitutkijoiden (niiden tutkijoiden, joiden käsityksen mukaan näkyvä maailma on elävän Jumalan luoma, ylläpitämä ja hallitsema) luonnontieteiden historiaan antamaa panosta ja heidän ajattelutapansa tuntemisen merkitystä luonnontieteellisten teorioiden varaan rakentuvan tekniikan aatehistoriallisten perusedellytysten hahmottamisen kannalta (tämä on tieteenhistoriaan ja -filosofiaan ja sitä kautta joiltain osin myös prof. Puolimatkan oppituolin alaan liittyvä kysymys). Nämä seikat puolestaan liittyivät Puolimatkan yksilöimän yliopisto-opetuksen sensuurivaatimuksen (http://www.jylkkari.fi/2016/03/hyvaksyyko-jyvaskyl...) toteuttamisvaihtoehdon tuloksellisen akateemisen toiminnan edellytyksiä rampauttavaan vaikutukseen.

(B) Tämänkertaisen blogitekstin kysymyksenasettelun kannalta ei minusta näyttäisi olevan olennaista merkitystä sillä, miten yleisiä tai harvinaisia Puolimatkan esille ottamien tutkijoiden todellisuuskäsitysten teistiset ulottuvuudet heidän aikanaan olivat, vaan nimenomaan se, miten ne vaikuttivat heidän tutkimusläpimurtojensa mahdollistajina. On siis yksi kysymys, olisiko vaikkapa "Newtonin puuttuessakin" joku toinen tutkija ennen pitkää päätynyt nykyään Newtonin mekaniikkana tunnettua fysikaalista teoriaa olennaisesti muistuttavaan näkemykseen, ja aivan toinen (ja tieteenhistorian ja -filosofian kannalta olennaisesti kiinnostavampikin) kysymys, olisiko tällaiseen mekaniikkaan (ainakaan tuolloin tai ylipäätäänkään) voitu päätyä miltään muulta kuin juuri teistiseltä pohjalta (tämä taas on aivan eri kysymys kuin se, voitiinko Newtonin mekaniikka julkistamisensa jälkeen hyväksyä ja sitä yksityiskohdissa kehittää muulta kuin teistiseltä pohjalta, mikä tunnetusti osoittautui mahdolliseksi).

(C) Vaikka esim. Newtonin katsomusmaailman yksityiskohtien selvittely tosin sinänsä henkilö-, aate- tai dogmihistoriallisesti (ja yleisen uteliaisuudenkin kannalta) mielenkiintoista olisikin, niin se ei kuitenkaan tietyn yksityiskohtaisuusrajan ylitettyään enää juuri lainkaan liity leimallisesti tieteenhistoriallisiin tai -filosofisiin tiedonintresseihin eikä näin ollen tämän blogitekstin aihepiiriinkään.

(D) Mielelläni itsekin ajattelisin, ettei täällä länsimaissa tarvitsisi pelätä entisen Neuvostoliiton tai nykyisen Pohjois-Korean kaltaista kulttuuri-ilmastoa ja siihen liittynyttä akateemisen toiminnan suitsintaa, mutta vaikkapa AAAS:n (http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21...) tapaisten omatekoisten naturalististen sensuuriorganisaatioiden toiminta muistuttaa mielestäni painokkaasti siitä, ettei tämä vaara ole omassakin kulttuuripiirissämme ainoastaan todellinen vaan suureksi osaksi jo toteutunutkin. Avoin keskustelukulttuuri ei täältä ole kuitenkaan täysin kadonnut, joten yhä vielä kannattaa tehdä voitavansa avarampaan asiaintilaan pääsemiseksi ja siinä pysymiseksi.

(E) Tieteen itsekriittisyyden ja itsekorjautuvuuden yleiset ehdot nähdäkseni liittyvät mitä saumattomimmin Puolimatkan tämänkertaisen ja monen muunkin sanottavan aihepiiriin, ja niistä keskustelisin mielelläni lisääkin.

(F) Itsekriittisyyden ja itsekorjautuvuuden perusedellytysten takaamiseksi itse kunkin omassakin ajattelussa olisi mielestäni aina välillä paikallaan pohtia sitäkin, millä perusteilla juuri minä itse asennoidun niin kuin asennoidun: osaisinko tilaisuuden tullen ja tarpeen vaatiessa esittää kantani sellaisilla tavoilla perustellen, että mahdolliset suhteellisen avarakatseiset toisinajattelijanikin luultavasti voisivat nämä perusteet kuultuaan pitää käsityksiäni ainakin harkinnan arvoisina vaihtoehtoina, vai olenko itsekään sitä tajuamatta kiinni joissain sellaisissa aatteellisissa auktoriteeteissa, joita kenties tuskin tiedostankaan enkä ainakaan osaa edes kuvitella voitavan millään tavoin perustellusti kyseenalaistaa?

Toimituksen poiminnat