*

Tapio Puolimatka

Kiistelty perhetutkija Mark Regnerus Suomeen

Kiistelty perhesosiologi, Texasin yliopiston (Austin) sosiologian professori Mark Regnerus saapuu luennoimaan Suomeen 24.9. 2016. 

Regnerus joutui kovan ja osin epäasiallisen kritiikin kohteeksi tehtyään perusteellisen ja huolellisen tutkimuksen, jonka mukaan nuoret, joiden vanhemmalla on ollut homoseksuaalinen suhde, kärsivät todennäköisemmin erinäisistä tunne-elämän ja sosiaalisen elämän ongelmista kuin eheän heteroseksuaalisen avioperheen lapset.

Regnerus julkaisi tieteellisesti vertaisarvioidun artikkelinsa perherakenteiden vaikutuksesta lapsiin sosiologian huippujulkaisussa Social Science Research. Hänen tutkimuksensa (2012a) perustui laajaan, satunnaisotannalla hankittuun kansallisesti edustavaan otokseen. Siinä seulottiin 15 000 amerikkalaista nuorta aikuista, jotka olivat iältään 18−39 -vuotiaita, joista 2988 haastateltiin. Haastatelluista nuorista 248 oli sellaisia, joiden vanhemmalla oli ollut homoseksuaalinen suhde.

Tutkimustuloksia

Tutkimuksen mukaan sellainen nuori aikuinen, jonka vanhempi oli elänyt homoseksuaalisessa suhteessa, voi keskimäärin selvästi huonommin kuin eheässä biologisen isän ja äidin muodostamassa perheessä kasvanut nuori aikuinen yli kymmenellä eri ulottuvuudella kuten koulutustaso, masennus, työpaikka ja päihteiden käyttö. ”Aikuisikään ehdittyään lapset näyttävät menestyvän parhaiten useissa suhteissa ja eri ulottuvuuksilla vietettyään koko lapsuutensa isänsä ja äitinsä avioperheessä, erityisesti kun heidän vanhempansa ovat edelleen naimisissa.” (Regnerus 2012a: 15.)

Nuoria pyydettiin kertomaan kotikokemuksiin liittyvistä tunteistaan. Lesbosuhteessa eläneen äidin lapset raportoivat alhaisinta turvallisuuden tunnetta lapsuuden kodissaan, seuraavaksi homosuhteessa eläneen isän lapset. Biologisen isänsä ja äitinsä eheässä avioperheessä kasvaneet lapset raportoivat suurinta turvallisuuden tunnetta lapsuuskodissaan. Lesbosuhteessa eläneen äidin ja homosuhteessa eläneen isän lapset raportoivat tilastollisesti enemmän masennusta kuin eheiden avioperheiden lapset.

Homosuhteessa eläneen isän aikuiset lapset kertoivat kaksi kertaa todennäköisemmin ajatelleensa itsemurhaa haastattelua edeltävän vuoden aikana kuin lesbosuhteessa eläneen äidin lapset ja melkein viisi kertaa todennäköisemmin kuin biologisen isänsä ja äitinsä eheässä avioperheessä kasvaneet lapset.

Homoseksuaalisessa suhteessa eläneen äidin kodissa kasvanut nuori aikuinen sai neljä kertaa todennäköisemmin sosiaaliavustusta ja oli 3,5 kertaa todennäköisemmin työtön kuin biologisten vanhempiensa eheässä avioperheessä kasvanut nuori aikuinen. Homoseksuaalisessa suhteessa eläneen isän lapsi oli todennäköisemmin syyllistynyt rikoksiin kuin nuoret muissa perhemuodoissa, ja homoseksuaalisessa suhteessa eläneen äidin lapsi toiseksi eniten. Eheässä avioperheessä elänyt nuori aikuinen syyllistyi vähiten rikoksiin. Marihuanan käyttöön turvautuivat useimmiten avioeroperheiden lapset ja toiseksi eniten lesbosuhteessa eläneen äidin lapset.

Tutkimuksen nuorilta kysyttiin, oliko heidän vanhempansa tai joku toinen aikuinen joskus kosketellut heitä seksuaalisesti. Biologisen isänsä ja äitinsä eheissä avioperheissä kasvaneista lapsista vain 2 % kertoi tulleensa seksuaalisesti kosketelluksi, kun taas lesbosuhteessa eläneen äidin lapsista 23 % kertoi tällaisesta koskettelusta.

Nuorilta kysyttiin myös, oliko heitä joskus pakotettu elämään seksuaalisuhteissa vastoin tahtoaan. 31 % lesbosuhteessa eläneen äidin lapsista, 25 % homoseksuaalisessa suhteessa eläneen isän lapsista ja 8 % biologisen isänsä ja äitinsä eheässä avioperheessä kasvaneista lapsista raportoi joskus elämässään olleensa pakotettu seksuaalisuhteeseen vastoin tahtoaan.

Homosuhteessa eläneen isän lapset kertoivat kolme kertaa todennäköisemmin sairastaneensa sukupuolitaudin, lesbosuhteessa eläneen äidin lapset 2,5 kertaa todennäköisemmin ja uusperheissä kasvaneet lapset 2 kertaa todennäköisemmin kuin eheiden avioperheiden lapset.

Lesbosuhteessa eläneen äidin lapset kertoivat kolme kertaa todennäköisemmin olleensa uskottomia omissa seksuaalisuhteissaan, uusperheiden lapset 2,5 kertaa ja homosuhteessa eläneen isän lapset 2 kertaa todennäköisemmin kuin isänsä ja äitinsä eheässä avioperheessä kasvaneet lapset. Lesbosuhteessa eläneen äidin lapset suhtautuivat kaikkein avoimimmin homoseksuaalisiin suhteisiin, biseksuaalisuuteen ja aseksuaalisuuteen (seksuaalisen halun puuttumiseen tai vähäisyyteen).

Lesbosuhteessa eläneiden äitien tyttäristä 4,1 % kertoi olevansa aseksuaalisia eli sellaisia, jotka eivät tunteneet seksuaalista kiinnostusta sen enempää naisiin kuin miehiinkään, kun vastaava luku biologisen isän ja äidin eheissä avioperheissä kasvaneista tyttäristä oli 0,5 %. Eheiden avioperheiden lapset kertoivat kaikkein todennäköisimmin olevansa heteroseksuaalisia.

Tutkimusotos

Regnerus pyrki tutkimuksessaan välttämään aikaisemmissa tutkimuksissa ilmenneitä ongelmia. Aikaisemmissa tutkimuksissa oli käytetty pieniä otoksia, joten hän päätti hankkia ison otoksen. Aikaisemmissa tutkimuksissa otos valikoitui ja vääristyi niin, että haastateltaviksi valikoituneen ryhmän ennakkoluulot pääsivät vaikuttamaan tutkimustuloksiin. Regnerus käytti satunnaisotantaa. Aikaisemmissa tutkimuksissa käytettiin huonosti todennettavia pehmeitä kysymyksenasetteluja. Regnerus tutki mitattavia ja julkisesti todennettavia asioita. Regnerus pyrki siis nostamaan tutkimuksen tasoa.

Regneruksen tutkimusta on moitittu, koska siinä haastatellaan nuoria, joilla on homoseksuaalisessa suhteessa elänyt vanhempi ja jotka ovat kokeneet paljon perhe-elämän epävakautta. Näitä verrataan nuoriin, jotka ovat kasvaneet vakaassa heteroseksuaalisessa avioperheessä. Tämä vertailuasetelma ei ole ihanteellinen ja Regnerus itse myöntää sen rajoitukset artikkelissaan.

Kriitikot eivät kuitenkaan ole tehneet oikeutta sille tosiasialle, että Regnerus valitsi käyttämänsä kategoriat sen perusteella, miten nuoret itse luonnehtivat perheitään. Ne perheet, joista ainakin toisella vanhemmalla oli ollut homoseksuaalinen suhde, sattuivat vain olemaan hyvin epävakaita. Tämä sopii yhteen viimeaikaisten tutkimusten kanssa, joissa on laaja, sattumanvarainen otos homoseksuaalisia pareja sellaisista maista kuten Englannista, Hollannista ja Ruotsista. Niissä havaitaan homoseksuaalisten parisuhteiden olevan keskimäärin epävakaampia kuin heteroseksuaaliset parisuhteet. Jopa Judith Stacey, joka julkisesti kritisoi Regneruksen tutkimusta, myöntää muissa yhteyksissä tutkimusten osoittavan, että homoseksuaalisten naisparien “suhteet saattavat osoittautua lyhytkestoisemmiksi” kuin heteroseksuaaliset avioliitot (Biblarz & Stacey 2010.) Niinpä Regnerusta ei voida perustellusti moittia siitä, että hän käyttää sattumanvaraista, edustavaa otosta nuorista, joiden vanhemmalla on ollut homoseksuaalinen suhde ja joiden perhetausta sattuu myös olemaan epävakaa.

Useiden samaa sukupuolta olevien parien kotitalouksissa kasvaneiden lasten tausta on tällä tavalla rikkinäinen, kuten Robert Oscar Lopez toteaa:

”Regneruksen tutkimus identifioi 248 sellaista nuorta aikuista, joiden vanhemmalla oli ollut romanttinen suhde samaa sukupuolta olevaan henkilöön. Kun näille nuorille aikuisille tarjottiin mahdollisuus suorasukaisesti arvioida lapsuuttaan takautuvasti aikuisuuden näkökulmasta, he antoivat vastauksia, jotka eivät sopineet hyvin yhteen sukupuolineutraalille avioliittoagendalle ominaisen tasa-arvoväitteen kanssa. Kuitenkin näitä tuloksia tukee asia, jolla on elämässä tärkeä merkitys, nimittäin terve järki: On vaikea kasvaa erilaisena muista ihmisistä ja nämä vaikeudet lisäävät riskiä, että lapsilla on sopeutumisvaikeuksia ja että he lääkitsevät itseään alkoholilla ja muilla vaarallisen käyttäytymisen muodoilla. Jokaisella noista 248 haastatellusta on epäilemättä oma inhimillinen kertomuksensa, jossa on useita monimutkaisia tekijöitä. Minun oman kertomukseni tavoin näiden 248 henkilön kertomukset ovat kertomisen arvoisia. Homoseksuaalinen liike tekee kaikkensa, ettei kukaan kuuntelisi heitä.” (Lopez 2012.)

Lopez tuo esille tärkeän lisänäkökohdan: homoseksuaalisten parien lapset todennäköisesti kokeilevat homoseksuaalisia suhteita heteroseksuaalisten parien lapsia enemmän. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteivätkö he kokisi vetovoimaa vastakkaiseen sukupuoleen. Niinpä heidät helposti luokitellaan biseksuaaleiksi. Koska he eivät ole ”puhtaita” homoseksuaaleja eivätkä heteroseksuaaleja, heidät helposti luokitellaan sellaiseen välikategoriaan, joiden tutkiminen ei kiinnosta tutkijoita. Näin heidän äänensä ei pääse esille yhteiskuntatieteellisissä ja psykologisissa tutkimuksissa.

Regnerukseen kohdistettua painostusta

Regneruksen julkaistua artikkelinsa sukupuolineutraalia avioliittoa puolustava blogisti Scott Rosenweig syytti Regnerusta ”tieteellisestä väärinkäytöksestä”. Rosenweig julkisti myös 200 tutkijan kirjeen Social Science Research -julkaisun päätoimittajalle, jossa kyseenalaistettiin Regneruksen artikkelin vertaisarvioinnin asianmukaisuus. Aikakausjulkaisun sisäinen tutkimus ei kuitenkaan löytänyt mitään virheitä vertaisarviointiprosessissa.

Kohun seurauksena Texasin yliopisto käynnisti tutkimuksen Regneruksen tutkimustyöstä. Regneruksen tutkimusta arvioinut yliopiston asettama ryhmä totesi kuitenkin Regneruksen toimineen hyvien tieteellisten käytäntöjen mukaisesti ja piti Regnerusta vastaan esitettyjä syytöksiä tältä osin perusteettomina. Tästä huolimatta Regneruksen tiedekunta ja laitos ottivat lausunnossaan etäisyyttä Regneruksen tutkimukseen, ikään kuin hän olisi toiminut moraalisesti väärin julkaistessaan tutkimustuloksensa rehellisesti tosiasioihin tukeutuen. Oletettavasti yliopiston muut tutkijat pyrkivät näin välttämään leimautumista ja turvaamaan sen, ettei heidän urakehityksensä vaarantuisi Regneruksen tutkimuksen julkisuudessa saaman kielteisen palautteen takia.

Regneruksen tutkimus alistettiin pitkäaikaiselle ja sensaatiomaiselle kritiikille kymmenissä eri julkaisuissa, esimerkiksi sellaisissa lehdissä kuin Huffington Post, New Yorker ja New Republic. Regneruksen tutkimusta luonnehdittiin joukkotiedotusvälineissä sellaisilla ilmaisuilla kuin ”homoseksuaalien vastainen”, ”henkeäsalpaavan huolimaton”, ja ”päätyy aivan vääriin tuloksiin”. Väestötutkija Gary Gates ja hänen kollegansa väittivät, että Regnerus ”ei tehnyt eroa perherakenteen ja perheen epävakauden välillä” tutkiessaan homoseksuaalisen vanhemmuuden ja lapsen hyvinvoinnin välistä yhteyttä.

Vaikka Regneruksen artikkelilla on omat rajoituksensa, niin kuin kaikella yhteiskuntatieteellisellä tutkimuksella, tämä kritiikki on harhaanjohtavaa kolmesta syystä.

Ennen Regnerusta tehdyillä tutkimuksilla, jotka kohdistuivat samaa sukupuolta olevien parien vanhemmuuteen, oli paljon suurempia rajoituksia ja ongelmia ilman, että asiaan on tuskin ollenkaan kiinnitetty huomiota. Valtaosa ennen vuotta 2012 julkaistuista tutkimuksista on nojannut pieniin valikoituneihin otoksiin, jotka eivät anna edustavaa kuvaa lapsista erilaisissa perhemuodoissa. Sen sijaan Regneruksen tutkimus nojaa laajaan, sattumanvaraiseen ja edustavaan otokseen. Siksi sosiologian professori Paul Amato, joka johtaa Amerikan sosiologisen yhdistyksen perheyksikköä, katsoi Regneruksen tutkimuksella olevan paremmat mahdollisuudet saada käsitys erilaisten perherakenteiden välisistä eroista kuin useimmilla sitä edeltävillä tutkimuksilla. Itse asiassa Regneruksen otoksessa olevien homoseksuaalisten vanhempien kasvattamien nuorten aikuisten väestölliset piirteet ovat lähellä niitä väestöllisiä piirteitä, joita on toisessa laajassa, satunnaisotantaan perustuvassa ja edustavassa tutkimuksessa, jonka sosiologi Michael Rosenfeld (2010) on tehnyt, ja joka on saanut hyvän vastaanoton akateemisessa maailmassa ja joukkotiedotusvälineissä.

Joukkotiedotusvälineet eivät tehneet oikeutta sille, että Regneruksen tutkimuksen otos oli laadullisesti parempi kuin useimpien edeltävien tutkimusten otos. Regneruksen tutkimus on metodologisesti luotettavampi kuin aikaisemmat tutkimukset, joiden tutkimustulokset on tähän mennessä hyväksytty ilman kritiikkiä. Akateeminen maailma ei ole toiminut rehellisesti, koska se ei ole soveltanut kritiikissään samoja luotettavuuden kriteerejä aikaisempaan tutkimukseen kuin Regneruksen tutkimukseen.

Lisäksi on huomattava, että Daniel Potterin (2012) tutkimus tekee johtopäätöksiä, jotka ovat Regneruksen tutkimuksen kanssa samansuuntaisia. Tämän tutkimuksen mukaan samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä kasvaneet lapset saavuttivat alhaisempia akateemisia saavutuksia kuin biologisen isän ja äidin eheän avioliiton muodostamissa perheissä kasvaneet lapset ja että tämä tulos johtuu todennäköisesti osittain homoseksuaalisten parisuhteiden epävakaudesta verrattuna heteroseksuaalisiin avioliittoihin. Tämäkin tutkimus perustui laajaan edustavaan ja sattumanvaraiseen otokseen kouluikäisistä lapsista. Lisäksi tämän tutkimuksen homoseksuaaliset vanhemmat asuivat yhdessä.

Miksi Regneruksen tutkimus aiheutti voimakkaita reaktioita? Syynä lienee yksinkertaisesti se, että Regneruksen tutkimustulokset eivät miellyttäneet niitä, jotka ajoivat sukupuolineutraalia avioliittoa. Regneruksen tutkimus toi esille kiusallisia tosiasioita, jotka kyseenalaistivat sen kaunistellun kuvan, jota aktivistitutkijat olivat yrittäneet maalata. Regneruksen tutkimuksen varsinainen ongelma oli siinä, että hänen tutkimuksensa tuotti ”vääriä tuloksia”, eli sellaisia tuloksia, jotka eivät sopineet valtaeliitin poliittisiin pyrkimyksiin.

Regnerusta vastaan kohdistettu massiivinen painostus selittää osaltaan, miksei tällaisia tutkimuksia ole julkaistu useampia: ne merkitsevät mahdollisesti jopa kyseisen tutkijan uran tuhoutumista tai ainakin rahoituksen saamisen ja tutkijauran etenemisen vaikeutumista ja tutkijayhteisöstä eristämistä. Tällaisten ajojahtien olemassaolo kyseenalaistaa vallitsevan näkemyksen luotettavuuden: tuskin kukaan uskaltaa julkaista vastakkaista todistusaineistoa, koska hän silloin tietää joutuvansa ajojahdin kohteeksi.

Pennsylvanian valtionyliopiston sosiologian professori Paul Amato, joka on yksi alan johtavia tutkijoita, arvioi Regneruksen tutkimusta yhdeksi parhaimmista, mitä aiheesta on tehty. Tätä tutkimusta koskevassa arviossaan Amato (2012: 772) toteaa, että puutteistaan huolimatta Regneruksen tutkimuksen metodologiset ansiot tekevät siitä “parhaan mitä voimme odottaa, ainakin lähitulevaisuudessa”. Myöhemmin samassa artikkelissa hän kirjoittaa: ”Regneruksen tutkimus antaa tärkeän panoksen ymmärrykseemme siitä, miten erilaiset lapsuuden perheympäristöt suhteutuvat tuloksiin nuorissa aikuisissa jälkeläisissä” (s. 774).

Kirjallisuus

Amato, Paul R. (2012) “The Well-Being of Children with Gay and lesbian Parents”, Social Science Research 41 (2012): 771−774.

Biblarz, Timothy J. & Stacey, Judith (2010) “How Does the Gender of Parents Matter?” Journal of Marriage and Family 72: 3−22.

Lopez, Robert Oscar (2012) “Growing Up With Two Moms: The Untold Children’s View”, The Public Discourse, August 6th, 2012.

Puolimatka, Tapio (2014) Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin.

Potter, Daniel (2012) “Same-Sex Parent Families and Children’s Academic Achievement”, Journal of Marriage and Family 74: 556−571.

Regnerus, Mark (2012a) “How different are adult children of parents who have same-sex relationships? Findings from the New Family Structure Study.” Social Science Research 41 (2012) 752−770.

Regnerus, Mark (2012b) “Parental same-sex relationships, family instability, and subsequent life outcomes for adult children: Answering critics of the new family structures study with additional analyses.” Social Science Research 41, (6), 1367−1377.

Regnerus, Mark (2013) “Yes, Marriage Will Change −− and Here’s How”, The Public Discourse, June 7th, 2013.

Rosenfeld, Michael J. (2010) “Nontraditional Families and Childhood Progress through School”, Demography 47 (2010): 755−775.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (51 kommenttia)

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Päivystävänä opponenttina kirjaan ylös pari huomiota koskien Regneruksen tutkimusta ja sen tuloksia.

Päällimmäisenä huomiona nousee esiin se yleinen sosiologisia tutkimuksia leimaava piirre, että niissä käytettävät tutkimusmenetelmät usein jo yksin varmistavat tulosten miellyttävän tutkimuksia rahoittavia tahoja. Tästäkin aihepiiristä on olemassa tuoreempia, riippumattomia ja verrokkiryhmiltään homogeenisempiä tutkimuksia...

Mitä tulee blogikirjoituksessa numeraalisesti esitettyihin tuloksiin, niin ne ilmiselvästi implikoivat diskriminaation kauaskantoisista seuraamuksista. Yhdysvalloissa korkein oikeus julisti avioliiton perustuslailliseksi oikeudeksi ja legalisoi siten samaa sukupuolta olevien avioliitot osin näiden puheena olevien tutkimustulosten perusteella.

Suomessa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää pyritään lieventämään ensisijaisesti yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakien avulla ja perustuslaillinen yhdenvertaisuusperiaate velvoittaa lainsäätäjää huomioimaan yhdenvertaisuussäännöksen toteutumisen kaikessa lainsäädännössä. Uudistetty, ns. sukupuolineutraali, avioliittolaki pohjautuu tähän lainsäätäjälle asetettuun velvoitteeseen ja voidaan myös todeta, että uudistettu avioliittolaki vastaa myös muualla yhteiskunnassa vallitsevaa arvokäsitystä.

Avioliittohan nyky-yhteiskunnassa ei enää merkitse suvunjatkamista ja taloudellista turvaa, vaan kahden ihmisen tasaveroista, sitoutunutta kumppanuus- ja rakkaussuhdetta.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth

"Avioliittohan nyky-yhteiskunnassa ei enää merkitse suvunjatkamista ja taloudellista turvaa, vaan kahden ihmisen tasaveroista, sitoutunutta kumppanuus- ja rakkaussuhdetta."

----

Tuo juuri osoittaa miten käsitys avioliitosta on muuttunut ja hämärtynyt. Avioliitto määritetään ensisijaisesti tai pelkästään "suhteeksi". Onhan se toki suhde, osapuolten eli pariskunnan näkökulmasta. Mutta miksi avioliitto on yhteiskunnallinen instituutio? Mitä syytä valtiolla on puuttua kahden ihmisen välisiin suhteisiin tai olla kiinnostunut siitä pysyvätkö he yhdessä ja sitoutuneina?

Avioliitto instituutiona on luotu ja suunniteltu säätelemään tiettyjen ihmisten tietynlaista suhdetta. Eli miehen ja naisen välistä, oletettavasti seksuaalista suhdetta.

Oikea kysymys on, että miksi yhteiskunta ja lainsäädäntö puuttuu aikuisten väliseen suhteeseen, jonka tasaveroisuudesta ja sitoutuneisuudesta he voisivat sopia keskenään. Samoin mahdollisessa erotilanteessa pari voisi päättää itse pidetäänkö "harkinta-aika" jne.

Eli mikä avioliitto on ja miksi se on?

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Avioliitto on erään yhteiskunnan perushierarkian (Habermass taisi teoretisoida näillä yhteiskunnan perushierarkioilla?) virallinen muoto ja syy sille, että avioliittoa pidetään lainsäädäntöä myöten tarjolla olevana parisuhteeseen sitouttajana on mielestäni yksikertaisesti sen vakiintuneessa asemassa. Kv. sitoumukset toki myös edellyttävät juridisesti vahvistettavan yhteiselämän muodon olemista osana kansallisessa oikeusnormistossa.

Avioliiton alkuperäisestä tarkoituksesta ja merkityksestä olemme Suomessa lipuneet liberaalimpaan suuntaan ja mielestäni kehitys on ollut suurelta osin sekä väistämätöntä että myös hyödyllistä. Avioliitto ei enää tarkoita sen osapuolille elämän kestävää pakkoa ja suoranaista henkistä väkivaltaa, mitä se pahimmoillaan vielä joitakin vuosikymmeniä sitten tarkoitti etenkin naisille.

Yksilön vastuun korostuessa yhteiskunnassa parisuhteiden säätely on oikeusnormistossakin aikaa myöten alkanut tunnustavammin suhtautua erilaisiin perhe- ja parisuhteiden muotoihin perusoikeudellisesta näkökulmasta. Avioliitto on nykyisin yhteiselämän normittajista se näkyvintä yhteiskunnan tukea nauttiva, vaikka perheoikeus ja perheitä koskeva lainsäädäntö sinänsä kohtelevat kaikkia tunnustettavia perhemuotoja jo periaatteessa yhdenvertaisesti (moninaisessa perhemuotojen joukossa ajastaan jälkeen jääneiden säännösten vuoksi perhemuotojen välillä on tietystikin edelleen runsaasti yhdenvertaisuusperiaatetta loukkaavia käytänteitä, kuten esimerkiksi vanhempainpäivärahajärjestelmässä).

Avioliitto on siis nykyisin juridisessa mielessä kansainvälisestikin hyväksytty vaihtoehto turvata parisuhteen osapuolten oikeudet toistensa suhteen.

Käsitykset seksuaalisuudesta ja sukupuolisuudesta ovat nekin aikojen saatossa muuttuneet, joten en oikein osaa kuvitella "perinteistä miehen ja naisen solmimaa avioliittoa" nostettuna yhteiskunnan hallitsevaksi perusyksiköksi.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Mitenköhän Regneruksen referoidut tulokset muuttuisivat jos verrattaisiin kaikkia heterosuhteissa eläneiden lapsia vain eheissä homosuhteissa elävien lapsiin (eikä toisin päin)? Blogissa eroavaisuudet esitetään räikeän tarkoitushakuisesti valikoiden. En tiedä onko tuo vääristymä peräisin alkuperäisestä artikkelista, vai blogistin luoma, mutta näin esitettynä tutkimuksen uskottavuus ja arvo katoavat. Blogisti vaikuttaa vertailevan omenoita päärynöihin, tekikö Regnerus samoin?

Maallikkona arvelisin, että vanhempien parisuhteen eheys vaikuttaa lapsiin enemmän, kuin tuon suhteen hetero- tai homoseksuaalisuus. Osaako blogisti valaista asiaa? Kuinka moni näistä 2988 olivat koko lapsuusajan kestäneitä (yhä jatkuvia) parisuhteita, joissa lapsi asui kyseisen pariskunnan kanssa samassa taloudessa ja mikä osuus näistä olivat homoseksuaalisia? Pelkään pahoin että lukemat ovat niin pieniä, ettei tilastollisesti validia vertailua enää pysty tekemään.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos
    «Maallikkona arvelisin, että vanhempien parisuhteen eheys vaikuttaa lapsiin enemmän, kuin tuon suhteen hetero- tai homoseksuaalisuus.»

Käsittääkseni vanhempien parisuhteen eheys ja sellaiset seikat eivät vaikuta lapsiin juuri mitenkään. Ne kuitenkin korreloivat lasten kehityksen ja käyttäytymisen kanssa merkittävästi. Jos vanhemmat eivät kykene ylläpitämään perheitään, eivät kykene lapsetkaan. Syynä tälle kummalle korrelaatiolle ei kuitenkaan nähtävästi ole lasten perheympäristö, vaan ihan vaan perimä, sekä perheyhteisöstä riippumattomat ympäristötekijät. (En ehdi nyt kaivelemaan lähdeviitteitä.)

Kuitenkin tämä tosiaan on se keskeinen juttu, että samaa sukupuolta olevien vanhempien perheet lähtökohtaisesti ovat historialtaan rikkinäiset. Tavallisesti lapset ovat peräisin kumppanien aikaisemmasta heterosuhteesta. He voivat erinäisten mittarien mukaan "huonommin". Kuitenkin tiedetään, että ylipäätään avioeroperheiden lapset voivat muita "huonommin".

Samalla logiikalla Puolimatka epäilemättä tulevaisuudessa (miksei jo nyt???) ryhtyy yhtä kiihkeään taisteluun avioeroja vastaan, että ne on kiellettävä. Ja tietenkin adoptioita vastaan.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Ihan mielenkiintoinen tulokulma nuo geenitkin. Onhan se selvää, että ihmisten "taipumus uskollisuuteen" parisuhteissa vaihtelee valtavasti, joten eivät perinnöllisyystekijät mitenkään epäloogiselta tunnu. Haluan uskoa ympäristötekijöiden olevan myös tärkeä osa, niihin kun voi vaikuttaa itsekin...

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth

"Samalla logiikalla Puolimatka epäilemättä tulevaisuudessa (miksei jo nyt???) ryhtyy yhtä kiihkeään taisteluun avioeroja vastaan, että ne on kiellettävä. Ja tietenkin adoptioita vastaan."

--------
Lapsellinen ja turhauttava tapa "keskustella" on tehdä sitä toisen puolesta. Juuri tuolla "samalla logiikalla" metodilla ja sitten kertoa mitä mieltä toisen pitäisi olla.

Avioerosta.
Avioliiton tarkoitus on ollut liittää mies ja nainen yhteen, sen vahvan ihanteen pohjalta, että liitto kestää koko elämän. Kärjistetysti sanottuna avioliiton tarkoituksena on juuri estää pareja eroamasta. Ns. avioero on sitten myönnytys tästä. Koska ei voida pakottaa elämään yhdessä millaisissa oloissa hyvänsä.
Juuri siksi aiemmin oli velvoite kertoa syy eroon.

Ei tietenkään voida ehdottomasti kieltää naimisiin menneitä eroamasta. Sitä ei tässä kukaan aja. Mutta itse, ja ymmärtääkseni myös Puolimatka, kannattaisin avioeron vaikeuttamista, esim. juuri palauttamalla velvoitteen kertoa syy eroon, ja kriminalisoimalla aviorikos.

Toisaalta, koska ainoa syy yhteiskunnan ja uuden sukupolven kannalta pitää ihanteena että pari pysyy yhdessä, ovat parin yhteiset lapset, avioerotilanteissa voitaisiin ottaa huomioon onko lapsia ja kuinka pieniä. Harkinta-aika voitaisiin määrittää sen mukaisesti ja myös se, onko ero perusteltu ja lasten kannalta parempi ratkaisu kuin pysyä yhdessä.
Liian paljon on turhia eroja, joiden syynä on vain se, etteivät vanhemmat koe olevansa riittävän onnellisia, tai löytävät uuden rakkauden... Väkivaltaisuus ja alkoholismi ovat asia erikseen ja hyväksyttävä syy eroon lasten kannalta. Näin sen näen.

Miksi Puolimatka vastustaisi adoptiota? Adoptio on osa lastensuojelua, ja se on lapsia varten, ei aikuisia, jotka haluavat lapsia. Tämä on syytä muista.

Käyttäjän PetriFriari kuva
Petri Friari Vastaus kommenttiin #27

"(…) kriminalisoimalla aviorikos."

Erinomainen ajatus. Pettämisestä voitaisiin määrätä sakkorangaistus, ja Suomen valtion talous olisi pelastettu. Mitkä kaikki teot määrittelisit aviorikoksiksi, ja olisiko niissä jokin vakavuusasteikko? Miten ne näytettäisiin toteen?

Ymmärsit varmaan, että tämä oli sarkasmia ja mikä on sen tarkoitus. Uskottomuuden selvittely ei kuulu lainsäätäjälle, vaan se on perheen sisäinen ja tarvittaessa parisuhdeterapeutin tehtävä.

Käyttäjän mark01toivonen kuva
Markku Toivonen

Oleelliset asiat Regneruksesta, hutkimustoiminnastaan, taustoista ja rahoituksesta löytyvät täältä:

http://www.regnerusfallout.org/

Laskeuma on siis päätymässä Suomeenkin, mutta aikaansa seuraavat lainsäätäjämme ovat siltä suojassa.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Tässä lisää valaistusta po. tutkimukseen :

https://en.wikipedia.org/wiki/New_Family_Structure...

Itse en näe tämän tutkimuksen ruotimisen tuovan mitään lisäarvoa jo vuosia käytyyn keskusteluun avioliiton juridisesta merkityksestä etenkin kun avioituminen ei edes ole perheellistymisen edellytys.

No, Suomessa tiedetään tutkitusti, että perheiden sosioekonomiset asemat ja tuloerot vaikuttavat myös lasten opintomenestykseen koulussa ja siten osiltaan voidaan jo (tai edelleen) nähdä köyhyyden periytymisen tilastollisia ja konkreettisia seuraamuksia. Hyvin toimeentulevien vanhempien lapsilla on siis paremmat mahdollisuudet saada turvallinen opiskeluympäristö, josssa he kykenevät ylläpitämään oppimismotivaatiota, ja siten heillä on myös peruskoulun jälkeenkin turvatumpi jatko-opiskeluväylä.

Tälläkään tiedolla ei voida perustella syrjintää eikä olettaa köyhien perheiden lasten olevan järestään tyhmiä roistonalkuja eikä myöskään estää avioliittolain edellytyksiä muuttamalla pienituloisia avioitumasta keskenään...

Tässä sitten tuoreempi tutkimus lasten välisistä hyvinvointieroista samaa ja ns. eri sukupuolta olevien vanhempien perheissä :

http://www.eurekalert.org/pub_releases/2016-04/wkh...

No difference!

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth

"Itse en näe tämän tutkimuksen ruotimisen tuovan mitään lisäarvoa jo vuosia käytyyn keskusteluun avioliiton juridisesta merkityksestä etenkin kun avioituminen ei edes ole perheellistymisen edellytys."

------
Avioituminen on perinteisesti ollut perheellistymisen edellytys. Avioliittolaki on ja itse asiassa koko yhteiskunta on rakennettu tämän ihanteen pohjalta.
Tämä avioliiton perusmerkitys on nyt vain unohdettu, ja nyt avioliitto nähdään ensisijaisesti "kaikille kuuluvana oikeutena" joka suorastaan mittaa ihmisarvoa...

Ehkä olet kuullut sanonnan "pakko mennä naimisiin" kiertoilmaisuna sille, että on saatettu nainen raskaaksi seurusteluaikana. Tämä juuri kertoo avioliiton tarkoituksesta ja siihen liittyvistä ihanteista.

Vuosia on käyty keskustelua avioliitosta, kyllä, mutta näkisin, että keskustelulle on yhä tarvetta. Kun ei ole oikein käynyt selväksi mikä se avioliiton uusi tarkoitus, yhteiskunnallisessa mielessä, oikein on.
Asiaa katsotaan vain rakastuneiden parien kannalta. Näinhän itsekin teet kun puhut avioliitosta "suhteena".

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #28

Mutta kun.

Mutta kun me emme enää elä 1950-luvun Impivaarassa, jossa naisen raskaus oli pakottava syy avioitumiselle ja jolloin vuosittain tehtiin yli 30 000 laitonta raskaudenkeskeytystä eikä "perheväkivaltaa" tai "perheen sisällä tapahtunutta raiskausta" tunnettu, koska oikeusnormistossa perhesuhteet kuuluivat itsestään selvästi yksityisen elämänalueen piiriin. 1970-luvun alussa oikeusministeriön asettama komitea pohtia sitäkin, pitäisikö avioliitossa tapahtuvaa seksuaalista väkivaltaa käsitellä rikoslaissa kuten muualla tapahtuvia "väkisinmakaamisia". Komitea päätyi vielä silloinkin sille kannalle, että aviopuolisoa eli vaimoa ei oikeastaan aviomies voi raiskata, koska seksiin suostuminen aviosuhteessa on ihan vain luonnostaan vaimon aviovelvollisuus...

Avioliittoutuminen (avioliiton ja sen tarjoaman oikeussuojan valitseminen elämänmuodoksi) käsitetään Suomessa perusoikeudeksi eikä yllä kuvatuksi velvollisuudeksi.

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo Vastaus kommenttiin #37

Juho Antikainen: "[M]e emme enää elä 1950-luvun Impivaarassa, − − jolloin vuosittain tehtiin yli 30 000 laitonta raskaudenkeskeytystä".

− Millaiseen tutkimukseen esitetty luku perustuu? Vai annettiinko kenties 1950-luvulla maassamme vuosittain yli 30 000 rikosseuraamusta laittomista raskaudenkeskeytyksistä?

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

@3. Ehdit siinä laittaa regneruksen tutkimuksista alasampumisia ja epätieteellisenä sekä ketkä ne tahot rahoittivatkaan.

Tässä myös tämä:
http://www.tiede.fi/blogit/kaiken_takana_on_loinen...

Kun Lilja Tamminen kirjoitti erinomaisen blogin, alkoi Tapio sitten hyökkäilemään häntä vastaan ja yritti laittaa lähteitä, jotka pahaksi onnekseen olivat entisiä linkkejä, jossa näkyi E:-aseman tunnus ja luultavasti vanhan yliopiston serveriosoitteesta.

Lisäksi hänhän sai skeptis-palkinnon huuhaateeseistään. Hän vain yksinkertaisesti on väärässä ja CV:n taustalla hän on ollut jossakin kristillisissä yliopistoissa ollut mukana ja ei ole vaikeaa yhdistää 1+1 = 2, että mitä agendaa hän ajaa takaa.

Ajattelin painaa nappia "Ilmoita asiaton viesti" mutta päätin sitten, että aiheuttakoon Tapio itselleen ja muille tasa-arvoisen avioliiton vastustajille häpeää, koska itse toimivat ja laittavat itsensä naurunalaisiksi.

Käyttäjän petteripietikainen kuva
Petteri Pietikäinen

Minkäslainen oli tuo Jyväskylän Yliopiston rehtorin langettava tuomio prof. Tapio Puolimatkasta?

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi Vastaus kommenttiin #21

@21. Olet siis laiska lukemaan antamaani linkkiä, missä on useita linkkejä ja siellä löytyy suora syy siihen, että miksi Tapio jatkaa omaa ristiretkeäänsä.

Pertti Väänänen

On hyvä, että järjen ääni edes joskus kuuluu Suomessakin!

Käyttäjän OlliNurmi kuva
Olli Nurmi

Kieltäydytkö uskomasta tosiasioita?

Pertti Väänänen

Haaveitako kuuntelisin mieliksesi?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Tarvittaessa varmasti löytyy myös tutkimuksia, joissa todistetaan esimerkiksi iholtaan eriväristen vanhempien lasten elämän olevan keskimäärin vaikeampaa kuin samanväristen. Näkö- tai kuulovammaisten vanhempien lasten elämä on joidenkin tutkimusten mukaan hankalampaa kuin hyvin näkevien tai kuulevien.

Ei ole montakaan vuosikymmentä siitä, kun tällaisilla perusteilla kiellettiin "sivistyneissä" länsimaissa avioliitto kuulovammaisilta ja jopa epileptikoilta, samoin avioliitto erirotuisten kesken.

Keskimääräistä isompien tai pienempien ihmisten elämä on vaikeaa. Kiellettäisiinkö lasten hankkiminen tai jopa avioituminen ilman lastenhankkimistarkoitusta vaikkapa niiltä, jotka ovat pitempiä kuin 96% väestöstä?

Ei ainakaan minulla ole syytä epäillä Regneruksen tutkimustuloksia. En kuitenkaan ymmärrä, mitä juridisia päätelmiä niistä pitäisi tehdä.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth

"Ei ole montakaan vuosikymmentä siitä, kun tällaisilla perusteilla kiellettiin "sivistyneissä" länsimaissa avioliitto kuulovammaisilta ja jopa epileptikoilta, samoin avioliitto erirotuisten kesken."

----

Esitätkö tuossa avioliiton synonyymina käsitteelle "oikeus elää yhdessä"?

Avioliitto ei perustu oikeuksille vaan yhteiskunnan asettamille ihanteille ja velvoitteille. Nuo kiellot avioitua tiettyjen ihmisten kesken liittyvät luonnolliseen lastensaamiseen, vammojen mahdolliseen periytymiseen ja rotujen sekoittumiseen. Vai minkä arvelit syyksi?

Eli jopa nuo esimerkit, jotka mielestäsi rinnastuvat homoavioliiton kieltämiseen, kertovat avioliiton perinteisestä tarkoituksesta, yhteiskunnan kannalta: kanavoida syntyvyys tapahtuvaksi sitoutuneen parisuhteen kautta.

Kyse ei ole siitä, että ko. ihmiset eivät saisi rakastaa toisiaan ja elää yhdessä. Varsinkin nyt ja nyky-yhteiskunnassa kun ei ole millään lailla mahdotonta tai paheksuttavaa elää yhdessä kenen kanssa haluaa.

Olen itse sitä mieltä, että liitossa, jossa on mahdollista että syntyy lapsia luonnollisella tavalla (mikäköhän se on?) olisi syytä olla tiukemmat ehdot, säännöt, rajoitteet ja velvoitteet. Tai paremminkin palata siihen tiukempaan sääntelyyn, ajalta jolloin avioliiton merkitys tiedettiin ja ymmärrettiin.
Koska heterosuhde ja heteroseksi sisältää lapsen syntymisen mahdollisuuden, avioliitto olisi vain tällaisia suhteita varten. Niinkuin on aina ollutkin.
Avioliittoa olisi siis syytä kaikilta osin tiukentaa, eroamista vaikeuttaa jne ja muutenkin pitää heterosuhteet tiukemmassa "syynissä" ja kontrollissa ja säätelyn alla.
Onko tässä oikeasti jotain kadehdittavaa ja epistä?

Jos tällainen oiltakin on "pois" niin heteropareilta, jotka eivät saisi elää yhdessä niin vapaasti kuin homoparit. Tämän vuoksihan avioliittoinstituutiota vastaan alettiin kapinoida 60-luvulta lähtien, ja lopulta syntyi "avoliitto". Oikeus elää yhdessä ilman yhteiskunnan holhousta.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Kirjoittiko joku aikuinen ihminen 2000-luvulla näin: "Nuo kiellot avioitua tiettyjen ihmisten kesken liittyvät luonnolliseen lastensaamiseen, vammojen mahdolliseen periytymiseen ja rotujen sekoittumiseen. Vai minkä arvelit syyksi?"

En voi uskoa silmiäni. Kieltäisit sitten "rotujen sekoittumisen" ja kuurojen synnyttämisen, vai?

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi Vastaus kommenttiin #38

@29. Tiesitkö, että Suomi on harrastanut eugeniikkaa pitkälle lähes 70-luvulle asti ja tiedon periytymä on Natsisaksasta?

Tiedän aika hyvin, kun olen tavannut vanhan naisen, joka ei tiennyt ollenkaan, ettei pysty synnyttämään vain siksi, kun hänet oli nuorena iällä tehty vasektomia vai mikä se sitten lieneekään. Hän yritti monta kertaa tehdä lapsia siinä onnistumatta, kunnes sai tietää totuuden vasta sairaalassa.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Tällainenkin 27:n tunnetun sosiologin mielipide on julkaistu:

"...we think that the Regnerus study, which is one of the first to rely on a large, random, and representative sample of children from parents who have experienced same-sex relationships, has helped to inform the ongoing scholarly and public conversation about same-sex families in America. Indeed, it is possible to interpret Regnerus’s findings as evidence for the need for legalized gay marriage, in order to support the social stability of such relationships...

http://www.baylorisr.org/2012/06/20/a-social-scien...

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo

Asiaankuuluva ja erittäin hyödyllinen linkitys, mistä kiitokset!

Kyseisen tekstin pääpointit ovat lyhyesti seuraavat:

(1) Regneruksen tutkimus on laadukkaampi kuin useimmat edeltäjänsä, ja sen äänekkäät arvostelijat niin akateemisessa maailmassa kuin tiedotusvälineissäkin ovat syyllistyneet selkeään kaksoisstandardiin, sillä tuloksiltaan heille mieluisten aiempien tutkimusten selvästi suurempiin metodisiin heikkouksiin he eivät olleet kiinnittäneet mitään huomiota.

(2) Regnerus ei ole syyllistynyt aineiston manipulointiin vaan hänen käyttämänsä luokitus on saatu läpinäkyvällä tavalla tutkimukseen annetuista vastauksista.

(3) Regneruksen tutkimustulokset ovat saaneet selkeää tukea muista laadukkaista tuoreista tutkimuksista, joten väitteet hänen "aivan vääristä tuloksistaan" ovat joutuneet häpeään.

Vuorelan valitsema sitaatti liittyy siihen, että yhteiskuntatieteen tulokset eivät suoraan käänny politiikkasuosituksiksi vaan samaakin tulosta on mahdollista pyrkiä soveltamaan politiikassa vaihtoehtoisilla, jopa aivan vastakkaisillakin tavoilla. Tämä liittyy osaltaan myös perhemuototutkimuksen tämänhetkisen keskeneräisyyden avoimiksi jättämiin kysymyksiin kuten homo- ja lesbosuhteiden keskimääräisen suhteellisen lyhytkestoisuuden selittämiseen yhtäältä ko. suhdedynamiikan sisäisillä, toisaalta sen ulkopuolisilla syillä (kuten ympäristön aiheuttamilla paineilla).

Jos (mm.) Regneruksen saamia tuloksia tulkitaan sitaatin mainitsemalla tavalla, tämä joka tapauksessa merkitsee lapsilla tehtävää yhteiskuntakoetta. Sikäli kuin kyseinen yhteiskuntakoe johtaa tulokseen, että homo- ja lesbosuhteissa eläneiden huoltajien lapset joutuvat kyseisten suhteiden oman ominaisluonteen takia yhteiskunnan tällaisten parisuhteiden kanssa lainsäädännöllisesti rinnastamien muiden perhemuotojen lapsiin verrattuina keskimäärin selvästi huonompaan asemaan, tämä on yksi painava syy palata aidon avioliiton lainsäädännölliseen erityisasemaan (sen ainakin tähän asti tunnustetun periaatteen mukaan, että kaikessa lapsen asemaan ja hyvinvointiin vaikuttavassa lainsäädännössä lapsen etua on pidettävä ensisijaisena). Itse kunkin lainsäädäntöalueen asiana on päättää se, haluaako se altistaa oman piirinsä lapset tällaiselle yhteiskuntakokeelle vai jääkö odottamaan muiden lainsäädäntöalueiden lapsilla tehtyjen kokeiden tuloksia.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Puolimatka on kirjoittanut kirjan nimellä " Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin"
Tiettävästi lapsi ei synny ilman isän ja äidin toimenpiteitä. Tietysti niin, että nainen voi tulla raskaaksi ilman ns. perinteistä tapaa.

Luulisi professori miehen tuon tietävän.
Lapsen ihmisoikeuteen kuuluu myös se, että hänen ei ole pakko olla vanhempiensa kanssa . Ei edes vain toisen.

Meillä on voimassa lastensuojelulaki.
Tästä enemmän https://fi.wikipedia.org/wiki/Huostaanotto_Suomessa
Kummallista, ettei Puolimatka tätä puolta tiedä?

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth

Siis mitä Puolimatka mielestäsi "ei tiedä"?

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

"Tietysti niin, että nainen voi tulla raskaaksi ilman ns. perinteistä tapaa."
Oletan, että tiedät mitä ns. perinteinen tapa tarkoittaa. Naisen raskaaksi tulo voi tapahtua siis muutenkin , no joo, saat arvata mitä tarkoitan.

Mitä epäselvyyttä on seuraavassa: "Meillä on voimassa lastensuojelulaki.
Tästä enemmän https://fi.wikipedia.org/wiki/Huostaanotto_Suomessa
Kummallista, ettei Puolimatka tätä puolta tiedä?"

Tietysti voi olla niin, että Puolimatka heittäytyy tahallaan ymmärtämättömäksi.

Käyttäjän PetriFriari kuva
Petri Friari

On se veikeää, että nämä "lapsen oikeuksien puolustajat" ovat aktivoituneet vasta uuden avioliittolain myötä. Aiemmin asia ei ole tuntunut erityisemmin kiinnostaneen heitä.

Pertti Väänänen

Olisiko niin, että jopa huono isä ja äiti on parempi vaihtoehto kuin nämä uudet keksinnöt?

Äitini tapasi sanoa, että lapselle on paras oma äiti olkoonpa kuinka huono tahansa!

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

@13. Ai niin huono, että tämä on nisti sekä alkoholisti ja ei osaa pitää kattoa pään päälle ja tämä kaikki on lapsen parhaaksi? Herää harhaisista kuvitelmistasi! Lapsi tarvitsee rakastavan ympäristön ja siihen ei tarvita isää tai äitiä vaan niitä rakastavia pariskuntia sukupuoleen katsomatta.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi Vastaus kommenttiin #14

Tuli mieleen, kun monta kymmentä vuotta sitten sukulaistemme vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa ja vain parivuotinen lapsi selvisi hengissä. Hänet otettiin sukumme huostaan ja annettiin rakkautta, miten siinä tilanteessa lapsen pitäisi saada vanhemmiltaan rakkautta, jos molemmat olivat pari metriä mullan alla? Tapion teesit ovat epäluotettavia.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Vai niin, että huonot vanhemmat ovatkin hyvä paikka lapsille. Maassamme on huostaan otettujen lasten määrä kasvanut huomattavasti. Antamani linkki kertoo tämän selvästi. Se on karua kieltä.
Lastensuojelu lakisääteisesti on hyvä asia.
Väänäsen äitinsä hameenhelmoista huutelemat "totuudet" ovat täyttä soopaa!

Käyttäjän petteripietikainen kuva
Petteri Pietikäinen Vastaus kommenttiin #15

Aika heikoissa kantimissahan tuo lastensuojelu on, kun odottavaa alkoholisti-äitiä ei liene (vieläkään) saa pakkohoitoon odotusaikana, vaan syntyvä lapsi saa FAS-oireyhtymän.

Ja hullummaksi menee, jos lainsäädännöllä lapsista aletaan tekemään vähintään puoliorpoja.

Käyttäjän PetriFriari kuva
Petri Friari Vastaus kommenttiin #17

#17. Hienoa, että Pietikäinen ottaa esille ihan oikean ongelman, alkoholistivanhemmat.

Aitoavioliittolaiset sitten tykkäävät tuosta puoliorpo-sanasta. ”Puoliorpoja” lapsia on ollut ennenkin ja tulee olemaan, vaikka uutta avioliittolakia ei tulisikaan. Uusi avioliittolaki parantaa heidän asemaansa ja heidän perheidensä arvostusta. Pian ehkä kukaan ei enää puhu "puoliorvoista".

Kaikki hyvät vanhemmat tekevät parhaansa lastensa eteen, olivat he sitten hetero- tai sateenkaarivanhempia.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #20

Nähdäkseni "puoliorpo" ei ole mikään haukkumasana, vaan kuten sana "orpo" viittaa lapsen oikeuteen, jonka tämän on menettänyt. Tämä taas johtaa tukemaan lasta kun tämä kaipaa tai jopa etsii omia geneettisiä juuriaan. Näin on tehnyt ja tulee tekemään moni.
Toinen kysymys on miten sitä tuetaan, ja nähdäänkö sitä enää ymmärrettävänä ja tärkeänä.

Oikeasti, uusi avioliittolaki ei paranna sateenkaariperheiden lasten asemaa. Se on aikuisten päässä oleva idea, jotain mitä aikuiset haluavat.

Jos oikeasti ajatellaan, että avioliittolain muutos parantaa erilaisissa perheissä elävien lasten asemaa, niin onko tämän "pienen" muutoksen jälkeen perusteltua säilyttää avioliitto kahden aikuisen välisenä?

Kolmi- ja neliapilaperheet sekä polyperheet lisääntyvät kovalla vauhdilla. Ja Seta on ajamassa läpi mm. sitä, että lapsella voisi olla useampi juridinen vanhempi. Polyperheissä näillä aikuisilla on oletettavasti keskenään seksuaalinen ja rakkaussuhde.

Yritän itse välttää sitä, että seuraan toisten logiikkaa ja kerron mitä mieltä heidän tulisi olla :) Mutta tämä kysymys useiden vanhempien perhemalleista kiinnostaa minua. Onko avioliittolain muutos yhtä hyvä resepti tässäkin yhteydessä, ja näiden perheiden ja lasten "aseman parantamiseksi"?

http://sateenkaariperheet.fi/index.php?item=68

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi Vastaus kommenttiin #31

@31. Mieti sinä itsekin, että mitä jos biologinen äiti on jostain syystä menettänyt miehen ja sitten rakastuukin nykyiseen naiseen ja hänellä sattuu olemaan biologinen lapsi.

Mitä jos sille äidille sattuu tapahtumaan onnettomuus, sairaus ja se vie hänen henkensä. Niinpä kumppanille ei tule minkäänlaisia omaisuusjakoja vaan ne jaetaan kuolleen omaisten kesken ja myös se lapsi laitetaan sukulaiselle suoraan vaikka lapsi ehkä kiljuisi vastaan ja haluaisi elää sen kumppanin elätettäväksi?

Tässä on ongelma ollut ja on edelleenkin parisuhteissa edelleenkin.

Satoja pykäliä ei tarvitsisi muutella muuta kuin vain sen, että tasa-arvoinen avioliitto jokaisiin pykäleihin, niin ongelmat on hoidettu kertaheitolla.

Samoin kuin hakemuksissa ei tarvitsisi laittaa ruksia "rekisteröity parisuhde" ja sellaiset hakemukset herättävät toisessa päässä aina ahaa-elämyksen ja sitten ruvetaan kiertelemään.

Sinä et taida käsittää, että miten hankalaa pariskunnilla onkaan? Asetu sinä heidän housuihin ja mieti itse, miten kaikkea joudutkaan tekemään? Usein ihmiset ajattelevat omilla pipoillaan mutta eivät ikinä asetu toisten housuihin ja ajattele sitten siltä näkökulmalta.

Käyttäjän PetriFriari kuva
Petri Friari Vastaus kommenttiin #31

#31. "Oikeasti, uusi avioliittolaki ei paranna sateenkaariperheiden lasten asemaa."

No ihan takuulla parantaa! Lapset saavat uuden avioliittolain myötä periä molemmat huoltajansa, avioliitto sitouttaa molemmat huoltajat lapsiin, ja uuteen avioliittolakiin liittyvä adoptionhakuoikeus tuo enemmän potentiaalisia adoptiovanhempia.

“Kolmi- ja neliapilaperheet sekä polyperheet lisääntyvät kovalla vauhdilla.”

Ei kolmi- tai neliapila- tai polyperheissä sinänsä mitään pahaa olekaan. Loogisesti ajatellen voisi olla lapsen kannalta vain parempi, mitä enemmän on juridisia vanhempia. Tosin harva mies luultavasti menisi polyavioliittoon, sillä yhdenkin vaimon nalkutuksessa on tarpeeksi kestämistä...

Käyttäjän PetriFriari kuva
Petri Friari

#13. Uusi avioliittolaki ei tarkoita sitä, että äideitä – hyviltä tai huonoilta – ruvettaisiin ottamaan lapsia pois.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #19

Mutta yhä enemmän ilmenee sitä, että äidit antavat lapsiaan pois. Homopareille. Tätä tapahtuu koko ajan maailmalla ja Suomessa.

Ja uusi avioliittolaki tekee sen hyväksytymmäksi. Koska se sisältää näkökulman, että "pääasia että lapsella on vanhemmat" eikä biologinen vanhemmuus ole enää oletus tai ihanne.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #32

Jossain päin Eurooppaa vastasyntyneitä lapsia viedään korissa kirkon rappusille ja jossain päin maailmaa lapsia viedään maan alle kaivoksiin töihin.

Iso-Britanniassa, mikä käsittää Englannin, Walesin ja Skotlannin, jo joka kahdestoista adoptiolapsi pääsee onnekkaasti homo- tai lesbovanhempien yltäkylläisen rakastavaan hoitoon:

http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2...

Käyttäjän petteripietikainen kuva
Petteri Pietikäinen

Totuus tuntuu tekevän niin kipeää, että kieltää pitää... - Tiedekeskustelun avoimmuuskoe lienee myöskin tämä tapaus Mark Regnerus.

Kiihkotonta puheenvuoroa lähes mahdoton löytää.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Oppimistarkoituksessa haluaisin kysyä, minkä tulkitsit kiihkoksi kommentissani #2? Jos vaikka oppisin argumentoimaan asiasta tunnepitoisen kiihkoilun sijaan. Silloinhan myös Puheenvuoron lukijat voittavat, joten palautteesi voisi olla sekä minulle opettavaista että yleishyödyllistä.

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo

Kun keskustelu näköjään jäi tuolloin kesken, koetan vastata kysymykseesi omasta näkökulmastani.

Lukijan vaivojen minimoimiseksi otan tähän ensinnäkin viittaamasi puheenvuorosi #2 kokonaisuudessaan:

[lainatun tekstin alku] ---------------------------------------------------------------

Mitenköhän Regneruksen referoidut tulokset muuttuisivat jos verrattaisiin kaikkia heterosuhteissa eläneiden lapsia vain eheissä homosuhteissa elävien lapsiin (eikä toisin päin)? Blogissa eroavaisuudet esitetään räikeän tarkoitushakuisesti valikoiden. En tiedä onko tuo vääristymä peräisin alkuperäisestä artikkelista, vai blogistin luoma, mutta näin esitettynä tutkimuksen uskottavuus ja arvo katoavat. Blogisti vaikuttaa vertailevan omenoita päärynöihin, tekikö Regnerus samoin?

Maallikkona arvelisin, että vanhempien parisuhteen eheys vaikuttaa lapsiin enemmän, kuin tuon suhteen hetero- tai homoseksuaalisuus. Osaako blogisti valaista asiaa? Kuinka moni näistä 2988 olivat koko lapsuusajan kestäneitä (yhä jatkuvia) parisuhteita, joissa lapsi asui kyseisen pariskunnan kanssa samassa taloudessa ja mikä osuus näistä olivat homoseksuaalisia? Pelkään pahoin että lukemat ovat niin pieniä, ettei tilastollisesti validia vertailua enää pysty tekemään.

[lainatun tekstin loppu]---------------------------------------------------------------

Vaikka tekstisi onkin sekä tyylillisesti hallittu että Regneruksen tutkimuksen yksityiskohtiin liittyvä ja poikkeaa sellaisena teikäläiskommenttien yleistasosta edukseen, niin asiatasolla siitäkin löytyy nähdäkseni erinäisiä kiihkoiluun viittaavia piirteitä:

(1) MS: "Mitenköhän Regneruksen referoidut tulokset muuttuisivat jos verrattaisiin kaikkia heterosuhteissa eläneiden lapsia vain eheissä homosuhteissa elävien lapsiin (eikä toisin päin)?"

Tässä nähdäkseni et tee oikeutta Regneruksen tutkimusasetelmalle vaan referoit räikeän tarkoitushakuisesti väärin. Kun näet kyseisen tutkimuksen tarkoituksena on saada tilastollisesti päteviä perustietoja kasvuolosuhteiden ja aikuiselämän välisistä yhteyksistä, järkevä menettely on nimenomaan käyttää referenssiryhmänä normaalissa ydinperheessä (ns. eheässä heteroperheessä) lapsuutensa eläneitä ja verrata muita ryhmiä näihin. Ellei tilastollisesti merkitseviä eroja löytyisi, jatkotutkimuksille ei olisi aihetta, mutta kun niitä siis löytyi, niin nämä Regneruksen tulokset antavat pohjan, jolta jatkotutkimuksiin voi ponnistaa kyseisten erojen tarkentamiseksi. Tässä jatkotutkimusyhteydessä olisi tietysti syytä tutkia erikseen myös viittaamiasi eheissä homosuhteissa eläneiden huoltajien lapsia, jos vain on mahdollista satunnaisotannalla löytää näitä riittäviä määriä tilastollisesti yleistyvien tulosten saavuttamiseksi.

(2) MS: "Blogissa eroavaisuudet esitetään räikeän tarkoitushakuisesti valikoiden. En tiedä onko tuo vääristymä peräisin alkuperäisestä artikkelista, vai blogistin luoma, mutta näin esitettynä tutkimuksen uskottavuus ja arvo katoavat. Blogisti vaikuttaa vertailevan omenoita päärynöihin, tekikö Regnerus samoin?"

Näiden syytösten perusteleminen taisi kirjoittajalta unohtua?

(3) MS: "Maallikkona arvelisin, että vanhempien parisuhteen eheys vaikuttaa lapsiin enemmän, kuin tuon suhteen hetero- tai homoseksuaalisuus."

On lupa arvella, julkisestikin, mutta jos kiinnostuksen kohteena on lasten hyvinvointi sinänsä, niin on syytä ottaa huomioon, että jos homohuoltajien kasvatettavana ollut lapsi oireilee myöhemmin elämässään, häntä ei juurikaan lohduttane ajatus, ettei tämä oireilu ehkä aiheudu niinkään huoltajien seksuaalisesta suuntautumisesta sinänsä kuin siihen liittyneestä muuhun väestöön verrattuna nopeasta parinvaihdosta.

(4) MS: "Osaako blogisti valaista asiaa? Kuinka moni näistä 2988 olivat koko lapsuusajan kestäneitä (yhä jatkuvia) parisuhteita, joissa lapsi asui kyseisen pariskunnan kanssa samassa taloudessa ja mikä osuus näistä olivat homoseksuaalisia? Pelkään pahoin että lukemat ovat niin pieniä, ettei tilastollisesti validia vertailua enää pysty tekemään."

Voi olla, mutta siitä, ettei tästä data-aineistosta ehkä pysty tekemään halutunlaista jatkotutkimusta vaan että sitä varten tarvittaisiin vielä laajempi aineistopohja, ei tietenkään seuraa, että ne tilastollisesti pätevät havainnot, jotka tästä aineistosta pystyttiin tekemään, olisivat mitenkään kyseenalaisia. Rautalangasta vääntäen tämä siis tarkoittaa sitä, että Regneruksen mukaan mm. homo- tai lesboperhetaustaan liittyy lapselle normaaliin ydinperhetaustaan (ns. eheään heteroperhetaustaan) verrattuna selkeä riski, ja jatkotutkimuksissa tätä riskiä voitaisiin yrittää rajata niin, että se ehkä osoittautuisi koskevan vain osaa kyseisistä perhetaustoista. Ehkä se silti osoittautuisi koskevan kaikkiakin niitä, mutta oletettavasti alaryhmien kesken olisi havaittavissa ainakin jonkinasteisia eroja. Ilman tutkimusta emme näitä asioita kuitenkaan voi tietää, mutta Regneruksen tulokset joka tapauksessa jo tiedämme.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

On paikallaan, että myös tiedemaailma keskustelee kaikessa rauhassa tutkimuksista, joiden tulokset ovat jääneet julkisen ja etenkin politisoidun keskustelun katveeseen.
Lait heijastavat pitkälti arvojamme, joten lainsäädäntötyön soisi olevan perillä ko. tutkimusalan löydöksistä. Ehkä se auttaa tekemään viisaita ratkaisuja.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Niin kuin kommentoin ylempänä, niin Yhdysvaltojen korkein oikeus hyväksyi toissa kesänä samaa sukupuolta olevien avioliitot osiltaan puheena olevan Regneruksen tutkimustulosten vuoksi.

Samoin voidaan todeta, että kuuluisa lastenpsykiatri Jari Sinkkonen omassa avioliittolain uudistuksen yhteydessä lakivaliokunnalle antamassaan lapsivaikutusten ennakkoarviossa toteaa Regneruksenkin tutkimuksiin viitaten mm. seuraavaa :

"
...
Lasten subjektiivisia kokemuksia on tutkittu vielä verraten vähän. Mark Regnerus - niminen sosiologi joutui valtavan parjauskampanjan kohteeksi julkaistuaan 2012 tutkimuksen, jonka mukaan samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsilla on myöhemmin kohonnut depression riski.

Tämä sanottuna, nyt olemassa oleva tutkimusnäyttö ei anna aihetta vakavaan huoleen samaa sukupuolta olevien vanhempien lasten kehityksestä."

Regneruksen rajalliset ja osin tarkoitushakuisesti toteutetut tutkimukset ovat siis jo huomioitu myös Suomessa avioliittolain uudistuksen yhteydessä ja todetusti tässä viime aikoina tästä aihepiiristä on jo ilmestynyt verrokkiryhmiltään homogeenisempiä tutkimuksia.

Suomalaisissa lapsijärjestöissä ja lapsiasiaa hoitavan lapsiasiavaltuutetun toimistossa lasten hyvinvointia koskevasta tutkimuksesta ollaan tietystikin ajantasaisesti perillä - tietouden puutteesta ei siis lainsäätäjää voi syyttää...

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Taidanpa kysyä muutamalta kansanedustajalta: "Miten prof. Regneruksen tutkimukset vaikuttivat kantaasi lainsäädäntötyössä?" :))

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #41

Kysy vain.

Käsittääkseni Regnerus ei kuitenkaan ole maailmankaikkeuden viisain ja ainoa oikea perhetutkija eikä minkäänlainen kaikentietävä guru - pelkästään Suomessa laadukkaasti parempaa perhetutkimusta harjoittaa useampikin akateeminen taho, minkä lisäksi järjestötasoisesti erilaisten perheiden hyvinvointia kartoitetaan kaiken aikaa suurella joukolla.

https://www.jyu.fi/ytk/laitokset/perhetutkimus

Käyttäjän SusannaKoivula kuva
Susanna Koivula

Lapsen paras on kasvaa äitinsä ja isänsä ehyessä avioliitossa ja sen tutkimus todistaa. Yhteiskunnan on hyödyllistä tietää mikä on lapsen paras, jotta sitä voidaan edistää, joten silmät ja korvat kannattaa pitää auki ja hyödyntää Regneruksen tutkimuksen antia.

Eräs sateenkaariperheen äiti totesi ylen haastattelussa, että meiltä ei puutu mitään, kun kysyttiin että puuttuuko lapselta jotakin kun hänellä ei ole isää elämässään.. äiti sanoi, ettei puutu mitään. Lapselta ei kysytty.
Regneruksen tutkimuksessa kysyttiin. Mutta kuka kuuntelee lapsia?

Käyttäjän PetriFriari kuva
Petri Friari

Tuota... mitenkä vanha se lapsi oli, ja mahtaako haastatteluun löytyä linkkiä?

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Regneruksen tutkimusten tulokset implikoivat ainoastaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöhin kohdistuneesta diskriminaatiosta - homo- ja lesboparien lasten hyvinvointi kärsii perheeseen kohdistuvan ulkoisen stressin myötä.

Kyllä, Yleisradion ohjelmatuotannossa on ollut ohjelmasarja nimeltään "Inhimillinen tekijä" ja sen erään jakson haastateltavana on ollut sateenkaariperheen lapsi Sanna Marin...

Tässä pitkittyneen keskusteluyhteyden kuluessa on jokseenkin selvästi käynyt ilmi, että näkökannat perheen ja avioliiton merkityksestä ja lapsen parhaasta ovat osapuolilla osittain melko kaukana toisistaan eikä tosiasiallisesta lähentymisestä ole tietoakaan. Liberaali moniarvoisuutta tukeva laki on siinäkin tapauksessa paras mahdollinen tae turvata perus- ja ihmisoikeuksien kitkaton toteutuminen...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset