Tapio Puolimatka

YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja avioliittolaki

Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien sopimus (1989) soveltaa Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien julistusta lapsen maailmaan.  Lapsen oikeuksien sopimuksen 7. artiklassa kirjoitetaan:

"Lapsi on rekisteröitävä heti syntymänsä jälkeen ja hänellä on syntymästään lähtien oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan."

Jokaisella lapsella on tämän sopimuksen mukaan kolme syntymäoikeutta: oikeus nimeen, oikeus kansalaisuuteen ja oikeus elää biologisten vanhempiensa hoidossa. YK:n  ihmisoikeuksien julistus pitää yhteiskunnan luonnollisena yksikkönä perhettä, jossa biologinen äiti ja isä yhdessä kasvattavat lapsiaan. Lapsen oikeuksien sopimus soveltaa tätä niin, että jokaisella lapsella on oikeus tuntea biologiset vanhempansa ja kasvaa heidän muodostamassaan perheessä, mikäli mahdollista. Aina tämä ei ole mahdollista, koska lapsen vanhemmat voivat kuolla tai heistä voi tulla uhka omille lapsilleen. Mutta nämä poikkeustapaukset eivät kumoa lapsen luonnollista oikeutta elää biologisten vanhempiensa hoidossa. Tämä oikeus on yhtä perustava kuin lapsen oikeus omaan nimeen. Avioero tietysti loukkaa tätä lapsen perusoikeutta. Mutta se ei uhkaa tätä perusoikeutta samanlaisella periaatteellisella tasolla kuin sukupuolineutraali avioliittolaki. Avioerossa on kyse epäonnistumisesta normin täyttämisessä, ei normin uudelleen määrittelystä.

Normin rikkominen vs. normin uudelleen määrittely

Mikä ero on normin rikkomisella ja normin uudelleen määrittelyllä? Eikö lopputulos ole sama? Otetaan esimerkiksi normi, että ihmisen tulisi harrastaa liikuntaa terveyden ylläpitämiseksi. Voin laiskuuttani rikkoa normia, ja näin vahingoittaa terveyttäni. Omalla epäterveellisellä elämäntavallani en kuitenkaan poista julkisuudesta tietoa liikunnan terveellisyydestä. Mutta jos yhteiskunnassa aletaan systemaattisesti opettaa, ettei liikuntaa tarvita terveyden ylläpitämiseksi, silloin normi on määritelty uudelleen niin, että se johtaa ihmisiä harhaan ja saa ihmiset yleisesti laiminlyömään liikuntaa.

Ongelmana avioliittonormin uudelleen määrittelyssä on, että se johtaa myös muutoksiin kouluopetuksessa ja kaikessa julkisessa viestinnässä. Avioliiton uudelleen määrittelyn seurauksena tieto isän ja äidin elintärkeydestä lapselle heikkenee yhteiskunnassa tavalla, joka vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen ja jättää monet lapset isättömiksi tai äidittömiksi.

Miehen ja naisen välinen avioliitto on luonnollinen instituutio, joka takaa lapselle ainakin lähtökohtaisesti oikeuden syntyä isänsä ja äitinsä luomaan perheeseen ja kasvaa heidän hoidossaan. Samaa sukupuolta olevien avioliitto erottaa lapsen joko isästään tai äidistään.

Miehen ja naisen välinen avioliitto johtaa luonnostaan siihen, että lapsen biologiset vanhemmat ovat myös hänen juridisia huoltajiaan ja kasvattajiaan. Samaa sukupuolta olevien avioliitto erottaa nämä tehtävät toisistaan ja jakaa ne eri ihmisille.

Miehen ja naisen välinen avioliitto antaa lapselle syntymäoikeuden tulla tuntemaan vanhempiensa hänelle antaman biologisen, kulttuurisen ja sosiaalisen perinnön. Samaa sukupuolta olevien avioliitto erottaa lapsen syntymästään saakka ainakin toisen biologisen vanhempansa tarjoamasta biologisesta ja psykologisesta samaistumiskohteesta sekä tämän tarjoamasta kulttuurisesta ja sosiaalisesta perinnöstä.

 

YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja avioliittokäsitys

Miehen ja naisen välinen avioliitto toteuttaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen määrittelemää lapsen oikeutta tuntea vanhempansa ja elää heidän hoidossaan. Sukupuolineutraali avioliittokäsitys pyrkii uudelleen määrittelemään avioliiton niin, että laista poistuu normi, jonka mukaan lapsen perusoikeuksiin kuuluu oikeus kasvaa oman biologisen isänsä ja äitinsä muodostamassa avioliitossa.

Sukupuolineutraali avioliittolaki tekee isättömästä tai äidittömästä perheestä lainsäädännön määrittelemän normaalitilan (lainsäädännöllisen normin), koska se lähtökohtaisesti poistaa lapselta oikeuden molempiin vanhempiin ja pitää tätä lapsen oikeutta toisarvoisena. Lapset eivät pysty itse puolustamaan tätä oikeuttaan, vaan aikuisten on tehtävä se lasten puolesta. Miehen ja naisen välinen avioliitto on instituutio, jonka avulla yhteiskunta puolustaa lapsen oikeutta kasvaa vanhempiensa hoidossa.

Oikeus isään ja äitiin koskettaa syvästi jokaisen lapsen tunne-elämää ja moraalitajua. Jos tämä oikeus viedään lapselta lainsäädännöllisin toimin, se herättää näin kaltoin kohdelluissa lapsissa epäluottamusta oikeusjärjestelmää kohtaan. Koska tutkimusten mukaan lapset voivat parhaiten biologisen isän ja äidin vakaan, pysyvän ja liiallisista konflikteista vapaan avioliiton sisällä, lainsäädännön tulisi tukea tällaista perhemallia eikä muuttaa lainsäädännöllä avioliiton merkitystä niin, että tämä lapsen oikeus poistetaan laista.  Isä ja äiti antavat kumpikin oman ainutlaatuisen panoksensa lapsen kehitykseen.

Mitä vanhemmalla tarkoitetaan?

Mitä lapsen oikeuksien sopimus tarkoittaa vanhemmalla? Lastensuojelun Keskusliiton, Suomen UNICEF ry:n ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton yhteisessä sukupuolineutraalia avioliittolakia tukevassa tiedotteessa 27.11.2014 korostettiin, ettei YK:n lapsen oikeuksien sopimus sisällä määrittelyä siitä, mitä vanhemmalla tai perheellä tarkoitetaan:

 ”Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Suomen UNICEF ry korostavat, että lapsen oikeuksien sopimuksen mukainen käsitys perheestä ulottuu hyvin erilaisiin perhejärjestelyihin. Sekä sopimus itsessään, että YK:n lapsen oikeuksien komitean sitä koskevat tulkinnat eivät sisällä määrittelyä siitä, mitä vanhemmalla tai adoptiovanhemmalla tarkoitetaan. Lapsen oikeuksien sopimus ei näin ollen määritä vanhempia eikä yhdenlaista käsitystä hyväksyttävästä perhemuodosta.”

Järjestöjen yhteislausuma voi helposti johtaa käsitykseen, että koska lapsen oikeuksien sopimuksessa ei erikseen määritellä mitä vanhemmalla tarkoitetaan, emme voi tietää mitä sillä sopimuksessa tarkoitetaan. Tämä käsitys on kuitenkin harhaanjohtava eikä tee oikeutta lapsen oikeuksien sopimukselle. Vaikka lapsen oikeuksien sopimus ei sisällä määritelmää siitä, mitä vanhemmalla tarkoitetaan, tekstin asiayhteyden perusteella voimme toki tietää, mitä sillä tarkoitetaan. Tätä tulkintaa tukevat myös YK:ssa asiasta käytyä väittelyä koskevat pöytäkirjamerkinnät, jotka osoittavat, että vanhemmilla tarkoitetaan biologista isää ja äitiä (Marquardt ym. 2010: 53). Vanhemmuuden merkitys oli YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen laatijoille niin itsestään selvä, etteivät he kokeneet tarvetta erikseen määritellä sitä.

Suomen UNICEF ry:n vuonna 2011 julkaisemassa kirjassa Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirja selitetään kyseistä Lapsen oikeuksien sopimuksen 7. artiklan kohtaa melko perusteellisesti. Siellä todetaan mm. näin:

”Kun ajatellaan lapsen oikeutta tuntea vanhempansa, on kohtuullista olettaa, että ’vanhemmilla’ tarkoitetaan geneettisiä vanhempia (tämä tieto on lapselle oleellinen jo lääketieteellisistä syistä) ja synnyttäneitä vanhempia. Jälkimmäinen tarkoittaa synnyttänyttä äitiä ja isyyden tunnustanutta isää, joka on parisuhteessa äitiin lapsen syntymisen aikana (tai mitä tahansa isän sosiaalinen määritelmä onkin kulttuurin sisällä − olennaista on, että nämä sosiaaliset määritelmät ovat tärkeitä lapsille identiteetin muovaajina). Lisäksi ’vanhempiin’ tulisi loogisesti myös sisällyttää lapsen henkiset vanhemmat, jotka ovat hoitaneet lasta merkittäviä ajanjaksoja varhaislapsuuden ja lapsuuden aikana. Myös nämä henkilöt ovat läheisesti sidoksissa lapsen identiteettiin ja näin ollen liittyvät lapsen oikeuksiin artiklan 8 mukaisesti (ks. sivu 91.)” (Emt. 83−84.)

Kirjassa tätä tulkintaa sovelletaan niin, että biologisen vanhemmuuden ymmärretään olevan vanhemmuuden ensisijainen merkitys, jolle vanhemmuuden muut merkitykset ovat alisteisia. Tämä näkyy esimerkiksi YK:n lapsen oikeuksien komitean kannanotoissa. Kirjan mukaan

”YK:n lapsen oikeuksien komitea on esittänyt vahvasti huolensa sellaisesta lainsäädännöstä, jossa laki estää biologisen isän tunnustamisen.” (Emt. 89) Kirjassa kritisoidaan sitä, että ”Suomen isyyslaki (700/1975) perustuu lähtökohtaan, jossa halutaan taata lapselle isä. Se ei sen sijaan lähtökohtaisesti takaa lapselle biologisen isän tuntemista, eikä takaa biologiselle isälle oikeutta tunnustaa lapsensa, eikä edelleen oikeutta saada luoda häneen suhdetta.” Näissä kommenteissa biologinen vanhemmuus näyttäytyy vanhemmuuden ensisijaisena merkityksenä.

Kirjassa todetaan lisäksi, että YK:n lapsen oikeuksien komitea ”on toistuvasti ilmaissut huolensa laeista, jotka estävät lasta saamasta tietoa syntymäolosuhteistaan tai biologisista vanhemmistaan. Komitea on lisäksi tehnyt selkeitä suosituksia siitä, että lapsilla tulee olla tähän tietoon laillinen oikeus.” (Emt. 84) Lapsen oikeuksien sopimuksen 7 artiklan sanat ”mikäli mahdollista” osoittavat tämän tulkinnan mukaan, ”että lapset ovat oikeutettuja tietämään syntyperänsä, jos se on mahdollista, vaikka sitä pidettäisiinkin heidän etunsa vastaisena.” (84)

 Jos 7. artikla ei viittaisi ensisijaisesti biologisiin vanhempiin, olisi tarpeetonta edes mainita lapsen oikeutta tuntea heidät ja kasvaa heidän hoidossaan, koska sosiaaliset vanhempansa lapsi tuntee aina.

Mark Regneruksen tutkimus

Texasin yliopiston professorin Mark Regneruksen tutkimukset tarjoavat empiiristä näyttöä sille, että lapsi voi parhaiten biologisen isänsä ja äitinsä eheässä avioliitossa. Regnerus vierailee Suomessa 24.9.

 

Kirjallisuus:

 

Puolimatka, Tapio (2014) Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin.

http://www.nettikirjakauppa.com/lapsen-ihmisoikeus-oikeus-isaan-ja-aitiin.html

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (50 kommenttia)

Timo Lehtonen

YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista:
Article 7, 1. The child shall be registered immediately after birth and shall have the right from birth to a name, the right to acquire a nationality and, as far as possible, the right to know and be cared for by his or her parents.
Suomenkielisessä käännöksessä lukee:
7 artikla, 1. Lapsi on rekisteröitävä heti syntymänsä jälkeen, ja hänellä on syntymästään lähtien oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan.

Ilmauksen ”as far as possible” sanoman merkitystä artiklassa 7 vastaa suomen kielisessä tekstissä nyt esiintyvää ilmausta ”mikäli mahdollista” paremmin ilmaus ”niin pitkälle kuin mahdollista” tai ”niin paljon kuin mahdollista” (siinä määrin kuin mahdollista).

Englannin kielisessä artiklan 7 tekstissä oleva ilmaus ”as far as possible” viestii asiasta järkiperäisesti - kyseisen oikeuden toteutumisen ”määrästä/paljoudesta”: lapsella on oikeus niin paljon kuin mahdollista (siinä määrin kuin mahdollista) tuntea molemmat vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan - siis aina ja kaiken aikaa, ellei ilmaannu ylitsepääsemätöntä estettä (force major), joka estää oikeuden toteutumisen.

Ilmauksessa ”mikäli mahdollista” oleva mikäli-sana viittaa ehtoon (seikka jonka toteutumisesta toinen seikka riippuu) - ”siinä tapauksessa että”, ”sikäli kuin”. Se viittaa tekstissä mainitsemattomaan esteeseen, josta johtuen lapsen oikeus ”tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan” ei käytännössä toteudu.

Timo Lehtonen

Lapsen oikeuksien sopimuksen (LOS) käsikirjassa sanotun mukaan on kohtuullista olettaa, että ”vanhemmilla” tarkoitetaan geneettisiä vanhempia ja synnyttäneitä vanhempia kun ajatellaan lapsen oikeutta tuntea vanhempansa. Tuosta seuraa luonnostaan se, että sama oletus koskee myös lapsen oikeutta ”olla heidän hoidettavanaan”. Noin siksi, että artiklassa 7 on lause, jossa lukee ”oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan” (the right to know and be cared for by his or her parents). Tuon perusteella havaitaan, että vanhemmilla tarkoitetaan geneettisiä vanhempia ja synnyttäneitä vanhempia koskien myös samassa lauseessa todettua oikeutta ”olla heidän hoidettavanaan”. Sana ”heidän” viittaa sanaan ”vanhempansa”, jolla käsikirjan mukaan tarkoitetaan geneettisiä vanhempia ja synnyttäneitä vanhempia. Englanninkielisessä tekstissä lukee ”by his or her parents”.

Missään ei todeta sellaista, joka poissulkisi sen, ettei 7 artiklan kohdassa 1 ”vanhemmilla” tarkoiteta pohjimmiltaan lapsen geneettisiä vanhempia ja synnyttäneitä vanhempia koskien myös lapsen oikeutta ”olla heidän hoidettavanaan”.

Mikäli 7 artiklan kohdassa 1 sanalla ”vanhempansa” ei tarkoitettaisi geneettisiä vanhempia ja synnyttäneitä vanhempia, niin artiklassa olisi tarpeetonta edes mainita lapsen oikeutta tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan, koska ”sosiaaliset vanhempansa” lapsi tietysti tuntee.

Kannattaa ottaa huomioon, että 7 artiklan kohdassa 1 vanhempi-sana esiintyy englanninkielisessä tekstissä monikkomuodossa ”by his or her parents”. Suomenkielisessä tekstissä asia on ilmaistu muodossa ”vanhempansa”. Tekstistä ”ja olla heidän hoidettavanaan” olevasta sanasta ”heidän” selviää, että sanalla ”vanhempansa” tarkoitetaan myös suomen kielisessä tekstissä useampaa kuin yhtä vanhempaa.

Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirjasta: ”Lisäksi ”vanhempiin” tulisi loogisesti myös sisällyttää lapsen henkiset vanhemmat, jotka ovat hoitaneet lasta merkittäviä ajanjaksoja varhaislapsuuden ja lapsuuden aikana.”
Huomautus: Tuo ei voi koskea sellaista tapausta, jossa lapsi on vastasyntynyt tai on hyvin nuori.

Jos LOS:ssa sanalla ”vanhemmat” ei tarkoiteta lapsen geneettisiä vanhempia ja synnyttäneitä vanhempia, niin miksi LOS:ssa esiintyy ilmaus ”laillinen huoltaja” ja ”muu lapsesta oikeudellisessa vastuussa oleva henkilö”?

Lainauksia YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta:
· hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa
· vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden hänestä oikeudellisessa vastuussa olevien henkilöiden
· Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien tai paikallisen tavan mukaisen suurperheen tai yhteisön, laillisten holhoojien ja huoltajien tai muiden lapsesta oikeudellisesti vastuussa olevien henkilöiden
· vanhempien ja laillisten huoltajien
· Vanhemmilla tai tapauksesta riippuen laillisilla huoltajilla ja holhoojilla
· vanhempiinsa, sukulaisiinsa ja laillisiin huoltajiinsa
· vanhempansa tai lailliset holhoojansa tai huoltajansa

Jos joku aikuinen tarkoituksellisesti toimii siten, että hänen lapselleen syntymästä lähtien kuuluva oikeus tuntea molemmat vanhempansa (aito isä ja äiti) ja olla heidän hoidettavanaan ei lapsen kohdalla toteudu, niin siinä tapauksessa kyseinen aikuinen toimii väärin ko. lasta kohtaan ja hän loukkaa LOS:n artiklassa 7 sanottua.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

"Kirjassa tätä tulkintaa sovelletaan niin, että biologisen vanhemmuuden ymmärretään olevan vanhemmuuden ensisijainen merkitys, jolle vanhemmuuden muut merkitykset ovat alisteisia."

No ei, sillä LOS tunnustaa biologisen ja sosiaalisen vanhemmuuden rinnasteisuuden - LOS ei myöskään määritä hyväksyttäviä perhemuotoja eikä siten aseta (miehen ja naisen keskinäistä) aviosuhdetta millään tavalla ideaaliasemaan.

Muutenhan

i) yhdessäkään valtiossa (etenkään englannin kielisessä) ei olisi voimassa sukupuolineutraalia avioliittolakia

ii) Suomen UNICEF olisi tämän sopimuksen kansallisena asiantuntijana tulkinnut jopa tahallaan väärin sopimustekstiä asettuessaan aikoinaan kannattamaan spn-avioliittolakia lapsen etua turvaavana toimena

Timo Lehtonen

Juho Antikainen kirjoitti 18.9.2016 21:21: "No ei,..."

Artikla 7 tekstissä vanhemmilla nimenomaan tarkoitetaan lapsen geneettisiä vanhempia ja synnyttäneitä vanhempia (LOS käsikirjassa sanottuun perustuen).
Lue edellä olevat kommenttini nro 1. ja 2.
Jos olet noissa kommenteissa kirjoittamani jonkin virkkeen sanomasta eri mieltä, niin kerro mikä virke on kyseessä ja mihin perustuen olet eri mieltä.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Meaning of "parent". s.105 :

http://www.unicef.org/publications/files/Implement...

Esimerkiksi adoptiovanhemmat ovat myös "parents".

Timo Lehtonen Vastaus kommenttiin #5

Juho Antikainen kirjoitti 18.9.2016 22:01: "Esimerkiksi adoptiovanhemmat ovat myös "parents"."

Juho on tuossa oikeassa.

Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirjasta: ”Lisäksi ”vanhempiin” tulisi loogisesti myös sisällyttää lapsen henkiset vanhemmat, jotka ovat hoitaneet lasta merkittäviä ajanjaksoja varhaislapsuuden ja lapsuuden aikana.” Huomautus: Tuo ei voi koskea sellaista tapausta, jossa lapsi on vastasyntynyt tai on hyvin nuori. Tuollainen on tilanne esimerkiksi silloin, jos nainen hankkii lapsen hedelmöityshoidon avulla ja jos hän tietää jo etukäteen, ettei syntyvä lapsi tule olemaan molempien vanhempiensa (aito isä ja äiti) hoidettavana. Kyseessä on lapseen kohdistuva ihmisoikeusloukkaus (ihmisoikeuksien vastainen toimi).

Tekstiä Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirjasta (Inka Hetemäki), sivuilta 83-85.

Käsikirja on käännös ja lyhennelmä teoksesta Implementation Handbook for the Convention on the Rights of the Child
http://www.unicef.org/publications/index_43110.html

”mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa”

Mitä ”vanhemmilla” tarkoitetaan?

Muutama vuosikymmen sitten ”vanhemman” määritelmä oli kohtalaisen suoraviivainen. Oli olemassa ”biologisia” vanhempia, joita joskus kutsuttiin ”luonnollisiksi” tai ”syntymävanhemmiksi”. Toisaalta saattoi olla myös ”henkisiä” tai ”huoltavia vanhempia”, kuten otto- tai sijaisvanhemmat, jotka toimivat lapsen ensisijaisena huoltajana läpi koko tämän varhaislapsuuden. Nykyisin termillä ”biologinen” vanhempi saattaa kuitenkin olla monimutkaisempi merkitys. Esimerkiksi munasoluluovutuksessa biologinen vanhempi voi olla joko geneettinen vanhempi (munasolun luovuttaja) tai synnyttäjä-äiti.

Maat ovat antaneet selityksiä ja tehneet varaumia tähän oikeuteen voidakseen esimerkiksi turvata biologisten vanhempien anonymiteetin adoptiotilanteissa, tai sukusoluluovuttajien anonymiteetin keinotekoisen hedelmöityksen tai kohdunvuokrauksen yhteydessä. Varaumia on perusteltu sillä, että ne ovat lapsen edun mukaista, mutta komitea ei ole hyväksynyt näitä argumentteja.

Kun ajatellaan lapsen oikeutta tuntea vanhempansa, on kohtuullista olettaa, että ”vanhemmilla” tarkoitetaan geneettisiä vanhempia (tämä tieto on lapselle oleellinen jo lääketieteellisistä syistä) ja synnyttäneitä vanhempia. Jälkimmäinen tarkoittaa synnyttänyttä äitiä ja isyyden tunnustanutta isää, joka on parisuhteessa äitiin lapsen syntymisen aikana (tai mitä tahansa isän sosiaalinen määritelmä onkin kulttuurin sisällä - olennaista on, että nämä sosiaaliset määritelmät ovat tärkeitä lapsille identiteetin muovaajina). Lisäksi ”vanhempiin” tulisi loogisesti myös sisällyttää lapsen henkiset vanhemmat, jotka ovat hoitaneet lasta merkittäviä ajanjaksoja varhaislapsuuden ja lapsuuden aikana. Myös nämä henkilöt ovat läheisesti sidoksissa lapsen identiteettiin ja näin ollen liittyvät lapsen oikeuksiin artiklan 8 mukaisesti.

”Mikäli mahdollista” määritelmän merkitys

On välttämätöntä tehdä ero eri tilanteiden välillä:

1 Joskus vanhempaa ei voida tunnistaa, esimerkiksi, jos äiti ei tiedä, kuka isä on tai jos lapsi on hylätty. Sopimusvaltiot voimat toimia vain vähän asian korjaamiseksi, mutta artiklan 2 nojalla lainsäädännön täytyy taata, ettei lapsia saa tällaisissa tapauksissa syrjiä.

2 Toininaan äiti kieltäytyy tunnustamasta isää (myös äärimäisissä olosuhteissa, esimerkiksi insestitapauksissa tai kun lapsen isä on raiskannut äidin). Vaikka äideiltä voitaisiin laillisesti vaatia isän nimeämistä, olisi tätä vaikeaa panna toimeen ja äidin oikeuksien ja lapsen oikeuksien välillä syntyisi mahdollisesti ristiriitaa. Monissa maissa avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten isät kieltäytyvät tunnustamasta isyyttään. Komitea tunnustaa, että tämä on paljolti kulttuurinen ongelma, mutta myös uskoo, että valtio voi aktiivisesti auttaa äitejä saamaan lapsensa isyyden vahvistettua.

3 Myös valtio voi päättää, että vanhempaa ei tulisi tunnustaa. Tällainen tilanne on käsillä esimerkiksi silloin, kun adoptiolaita rajoittavat lapsen oikeutta saada tietää, että hänet on adoptoitu tai tietää keitä hänen geneettiset vanhempansa ovat. Lapsi ei saa tietää vanhemmistaan myöskään silloin, os laki vaatii isyyden väärentämistä syntymätodistukseen, koska isä ei ole äidin kanssa naimisissa. Lapsi jää myös ilman tietoa, jos sukusolun luovutus on tapahtunut nimettömänä.

Tämä kolmas tapausluokka, ”valtion hyväksymä salassapito”, rikkoo tarpeettomasti lapsen oikeutta ”mikäli mahdollista” tuntea geneettiset vanhempansa. Komitea on toistuvasti ilmaissut huolensa laeista, jotka estävät lasta saamasta tietoa syntymäolosuhteistaan tai biologisilta vanhemmistaan. Komitea on lisäksi tehnyt selkeitä suosituksia siitä, että lapsilla tulee olla tähän tietoon laillinen oikeus.

”Yhdistyneiden Kansakuntien julistuksessa sosiaalisista ja oikeudellisista periaatteista lasten huollossa ja suojelussa, erityisesti sijaishuollossa sekä kansallisissa ja kansainvälisissä lapseksiottamisessa”, todetaan, että ”niiden henkilöiden, jotka ovat vastuussa lapsen huolenpidosta, tulisi tunnustaa kasvattilapsen tai adoptiolapsen tarve tietää oma taustansa, ellei tämä ole vastoin lapsen etua” (artikla 9).

Artiklassa 7 ei viitata ”lapsen” etuun, vaikka jotkut valtuutetut ehdottivat tätä yleissopimuksen luonnosteluistunnoissa. Sanat ”mikäli mahdollista” näyttää toimivan paljon tiukempana ja vähemmän subjektiivisena vaatimuksena kuin ”lapsen etu”. Sanat osoittavat, että lapset ovat oikeutettuja tietämään syntyperänsä, jos se on mahdollista, vaikka sitä pidettäisiinkin heidän etunsa vastaisena. Toisaalta yleissopimus kokonaisuudessaan antaa ymmärtää, että jo lasta ehdottomasti vahingoittaisi hänen vanhempiensa henkilöllisyyden selvittäminen, häntä voitaisiin estää saamasta näitä tietoja. Tätä tulkintaa tukee se, että ”mikäli mahdollista” käsittää myös lapsen oikeuden olla vanhempiensa huolehdittavana – eikä kukaan voi väittää, ettei tässä yhteydessä olisi tärkeä harkita lapsen etua. Silti on selvää, että lapsen oikeus tietää syntyperänsä voidaan kieltää lapsen etuun vedoten ainoastaan hyvin äärimmäisten ja selkeiden olosuhteiden perusteella, ja tämä päätös tulee voida arvioida uudelleen myöhempänä ajankohtana.

Joskus salaamista voidaan tarvita lapsen äidin suojelemiseksi sosiaalisen tuomitsemisen äärimmäisiltä muodoilta, kuten hyljeksinnältä, vahingoittamiselta tai kuolemalta. Tällaisissa tilanteissa ovat vastakkain kaki oikeutta: lapsen oikeus tietää alkuperänsä ja äidin oikeus luottamuksellisuuteen ja suojeluun. Artikla 30 ”Haagin yleissopimuksessa koskien lapsen suojelua sekä yhteistyötä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa” (1993)ks. artikla 21, sivu 226) puolustaa äitien oikeuksia, ja valtuuttaa valtion epäämään tietoa vanhempien henkilöllisyydestä. Niillä mailla, jotka ylläpitävät adoptiosalaisuutta suojellakseen äitiä, tulisi kuitenkin olla määräyksiä siitä, miten tieto voidaan luovuttaa lapselle joko äidin luvalla tai aikana, jolloin äidille ei koidu tiedonannosta vahinkoa. Komitea ei ole hyväksynyt perusteluja adoptiolasten asiakirjojen väärentämiselle.

Samanlaiset perustelut ovat voimassa, jos syntyperä väärennetään aviorikostilanteessa. Jotkut maat vaativat, että aviomiehet ovat kaikkien avioliitossa syntyneiden lasten laillisesti tunnustettu isä. Monissa tapauksissa tähän liittyy äidin rikoskumppanuus, mikä on luultavasti lapselle enemmän eduksi kuin haitaksi. On kuitenkin eri asia, valehtelevatko yksilöt syntyperästä vai ohjaako valtio tällaiseen epärehellisyyteen. Joissain olosuhteissa molemmat vanhemmat haluavat lapsen todellisen syntyperän todentavan, mutta lait estävät sen.

Munasolun ja spermalahjoituksen salaamista perustellaan yleensä kahdella syyllä: ensiksikin, ettei ole lapsen edun mukaista tietää omasta keinotekoisesta hedelmöityksestään. Tämä ei kuitenkaan erityisesti vakuuta, varsinkin kun on lääketieteellisiä syitä tietää geneettinen syntyperänsä. Toiseksi väitetään, että sukusolun lahjoittajia ei saada tarpeeksi, elleivät he voi luovuttaa nimettöminä. Lainsäädännöllä voidaan kuitenkin turvata luovuttajavanhemman vaoaus elatusavusta. Lisäksi joidenkin maiden kokemus on osoittanut, että mahdollisuus tunnistetuksi tulemiselle ei karkota lahjoittajia. Joka tapauksessa, keinohedelmöitystä koskevan lain tulisi suojella lasten oikeuksia ja hyvinvointia, ei vastata lapsettomien parien tarpeisiin. Komitea on kommentoinut luovuttajan nimettömyyden olevan ristiriidassa yleissopimuksen kanssa.

”…mikäli mahdollista, - - olla heidän hoidettavanaan”

Tätä oikeutta tulee tulkita yhdessä kolmen muun artiklan kanssa: artiklan 5, jossa tunnustetaan vanhempien etusijan ohella ”paikallisen tavan mukaisen suurperheen tai yhteisön” merkitys (ks. sivu 64); artiklan 9, jossa edellytetään, ettei ”lasta eroteta vanhemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti paitsi, kun - - se on lapsen edun mukaista” (ks. sivu 98); ja artiklan 18, joka tukee periaatetta, että molemmat vanhemmat ovat vastuussa lastensa hoitamisesta, valtion asianmukaisesti tukemana (ks. sivu 181). Artikla 27, jossa edellytetään valtiolta tarvittaessa aineellista tukea lapsen hoitamiseen, on myös oleellinen.

Oikeus ”olla kummankin vanhemman hoidettavana” edellyttää toisaalla olevalta vanhemmalta aktiivista osallistumista lapsen elämään; ei riitä, että vain pelkästään maksaa tukea toiselle vanhemmalle tai että valtio maksaa tukea lapselle (ks. artikla 27(4), sivu 302). Toisin kuin artikla 5, jossa viitataan (vaikka rajoitetusti) vanhempien ja muiden oikeuksiin, artikla 7 on muodostettu lapsen oikeuden kannalta, ei vanhempien.

Kuten oikeutta tuntea vanhempansa, myös oikeutta olla vanhempiensa hoidettavana on täsmennetty sanoilla ”mikäli mahdollista”. Tämä ei ehkä toteudu, jos vanhemmat eivät ole tunnustaneet lasta tai jos valtion virkamiehet ovat arvioineet, ettei vanhempien huoltajuus ole lapsen edun mukaista (ks. artikla 9, sivu 98). Valtiolla on kuitenkin vastuu todistaa vanhempien sopimattomuus huoltajiksi, sillä yleissopimuksessa vaalitaan yleisperiaatetta, jonka mukaan tavallisissa olosuhteissa lasten on paras olla vanhempiensa kanssa.

Oikeus olla vanhempiensa hoidettavana saattaa muodostua ongelmalliseksi silloin, kun lapset itse päättävät, etteivät he halua olla vanhempiensa luona. Monet tuhannet kodittomat lapset kaikissa maissa kuuluvat heihin: lapsiin, jotka ovat itse asiassa äänestäneet jaloillaan. Valtiot tarvitsevat joustavia, lapsilähtöisiä tapoja huomioida karanneet lapset. Lapsia ei voi vain automaattisesti palauttaa vanhemmille, ilman että karkaamisen syitä ja mahdollisuuksia toisenlaiseen huolenpitoon on tutkittu, sillä se olisi ristiriidassa yleissopimuksen periaatteiden ja määräysten kanssa.

Arto Jääskeläinen Vastaus kommenttiin #5

Juho Antikainen,
vuonna 1989 kun sopimus tehtiin oli varmasti täysin yksiselitteistä, että omat vanhemmat ovat sama asia kuin lapsen biologinen äiti ja isä.

Kaikki tuosta muuttuneet selittelyt "vanhemmat" -sanan tarkoituksesta tuossa sopimuksessa nyt 27 vuoden jälkeen sopimuksen solmimisesta ovat pötyä.

Linkkaamasi dokumentti vahvistaa tuon saman asian.

Käyttäjän tuomaspetri kuva
Tuomas Leppiaho

Tärkein kysymys ei mielestäni ole niinkään siinä, että kyseisessä artiklassa lujitetaan lapsen oikeus tuntea biologiset vanhempansa (sillä kyseisen artiklan nimenomaisella osalla ei varsinaisesti ole muuta järkevää sovellusalaa muuten kuin erittäin äärimmäisissä tilanteissa), vaan siitä, että tätä artiklaa ei voida käyttää rationaalisena argumenttina sukupuolineutraalia avioliittolakia vastaan. Mikäli sitä voitaisiin käyttää argumenttina sukupuolineutraalia – eli tasa-arvoista – avioliitolakia vastaan, tulisi pystyä näyttämään toteen, että tämä laki heikentäisi lapsen oikeutta tuntea biologiset vanhempansa jotka nykyiselläänkin ovat erittäin vahvat (ja joihin ei suunnitella sellaisia muutoksia jotka tätä oikeutta heikentäisivät). Toisin sanoen, mikäli tätä artiklaa voitaisiin käyttää perusteena ja argumenttina sukupuolineutraalia avioliittolakia vastaan, tulee samalla myös osoittaa, että nykyinenkin lainsäädäntö joka määrittelee lapsen oikeutta tuntea biologiset vanhempansa, rikkoisi lapsen oikeuksien sopimusta.

Timo Lehtonen Vastaus kommenttiin #7

Tuomas Leppiaho kirjoitti 18.9.2016 22:17: ”…sillä kyseisen artiklan nimenomaisella osalla ei varsinaisesti ole muuta järkevää sovellusalaa muuten kuin erittäin äärimmäisissä tilanteissa…”

Tuomas, minkälainen esimerkiksi voi olla äärimmäinen tilanne, jota tuossa tarkoitat?

Artikla 7 on merkityksellinen mm. silloin, kun henkilö tarkoituksellisesti toimii siten, että hänen lapselleen syntymästä lähtien kuuluva oikeus tuntea molemmat vanhempansa (aito isä ja äiti) ja olla heidän hoidettavanaan ei lapsen kohdalla toteudu tuosta ratkaisusta johtuen, niin siinä tapauksessa kyseinen henkilö toimii väärin ko. lasta kohtaan ja loukkaa LOS:n artiklassa 7 sanottua, joten kyseessä on lapseen kohdistuva ihmisoikeusloukkaus (ihmisoikeuksien vastainen toimi). Lainsäädännön tulee olla sellainen, että sen avulla pyritään estämään tuollaisten tilanteiden (ihmisoikeusloukkausten) syntymistä niin pitkälle kuin mahdollista.

Koska lainsäätäjä hyväksyy avioliittolain (muutoslain 156/2015 myötä), jonka mukaan esim. kaksi naista saa solmia keskenään avioliiton, niin lainsäätäjä hyväksyy jo lähtökohtaisesti sellaisen käytännön, jossa aviopuolisolla on lapsi, jonka kohdalla LOS Artikla 7 mukainen lapsen oikeus ei kahden naisen muodostamassa eikä kahden miehen muodostamassa avioliittoperheessä pääsääntöisesti toteudu.

Käyttäjän tuomaspetri kuva
Tuomas Leppiaho Vastaus kommenttiin #10

Kirjoitin tästä aiemmassa kommentissani (kommentti numero 6.). En näe, että varsinaisesti olisi olemassa sellaista tilannetta jossa lapsi ei tuntisi vanhempiaan mikäli kyseessä ei olisi lapsen biologiset vanhemmat joista hän on, syystä tai toisesta, joutunut eroamaan. Jos artikla ei tarkoittaisi lapsen oikeutta tuntea hänen biologiset vanhempansa, tarkoittaisi se, että lapsella olisi oikeus tuntea mitkä tahansa vanhemmat. Eli, esimerkiksi se, että lapsen oikeudet tuntea adoptiovanhempansa vahvistettaisiin kansainvälisellä sopimuksella, tarkoittaisi että lapsella olisi oikeus tuntea heidät siinä tilanteessa jossa hän ei heitä tuntisi – eli toisin sanoen, lapselta piiloteltaisiin hänen adoptiovanhempiaan. Tilannehan on enemmän tai vähemmän järjetön, joten artiklaa on tulkittava siten, että se vahvistaa lapsen oikeutta tuntea omat biologiset vanhempansa. Erittäin äärimmäisellä tilanteella tarkoitan siis tilannetta, jossa lähennytään absurdiuden rajaa, mutta joka olisi vaadittava logiikan x toteutumisen kannalta.

Lapsella on oikeus tuntea biologiset isänsä ja/tai äitinsä sekä saada heistä tietoa niin pitkälle ja kattavasti kuin mahdollista. Tämän toteutumisesta vastaa meillä erinäiset lainsäädännöt. Tilanne toimii samoin nykyistenkin adoptiolasten kanssa, eikä siihen liittyvä proseduuri muutu vuoden 2017 maaliskuussa. Koska adoption ei katsota olevan ihmisoikeusrikkomus nykyisinkään (lapsi kasvaa ei-biologisten vanhempien hoidossa), ei sen voida katsoa olevan sitä tulevaisuudessakaan samaa sukupuolta olevien parien kohdalla (lapsi ei tällöinkään kasva biologisten vanhempiensa hoidossa). Mikäli näin ei ole, pyydän perusteluja sille, miksi samaa sukupuolta olevien parien adoptio olisi ratkaisevasti erilainen lasten oikeuksien kannalta kuin eri sukupuolta olevien parien adoptio.

Timo Lehtonen Vastaus kommenttiin #11

Tuomas Leppiahon kommenttiin nro 11. (18.9.2016 23:47).

Kirjoitat lapsen oikeudesta tuntea vanhempansa. Esimerkki: ”Lapsella on oikeus tuntea biologiset isänsä ja/tai äitinsä sekä saada heistä tietoa niin pitkälle ja kattavasti kuin mahdollista.”

Miksi kirjoitat tai-sanan: "...isänsä ja/tai äitinsä..."?

Kyseinen oikeus koskee aina sekä isää että äitiä.

Nykyisen hedelmöityshoitolain kohdalla tuo oikeus ei aina käsittääkseni toteudu - lapsella on kai oikeus saada tietää kuka on hänen isänsä vasta sitten kun on täyttänyt 18 vuotta, eli vasta sitten kun hän ei ole enää lapsi (lapsen oikeus ei siis toteudu).

Olen kirjoittanut tuon (oikeus tuntea isänsä ja äitinsä) lisäksi siitä, että lapsella on syntymästään lähtien oikeus olla omien vanhempiensa (isä ja äiti) hoidettavana, ellei sille ole jotain ylitsepääsemätöntä estettä.
Lainsäädännön tulee olla sellainen, että sen avulla pyritään vaikuttamaan tuon oikeuden toteutumiseen jokaisen lapsen kohdalla aina niin pitkälle kuin mahdollista.
Tuohon perustuen sellainen hedelmöityshoito tulisi kieltää jossa on ennalta tiedossa, ettei syntyvä lapsi saa/voi olla syntymästään lähtien omien vanhempiensa (isä ja äiti) hoidettavana.

Käyttäjän tuomaspetri kuva
Tuomas Leppiaho Vastaus kommenttiin #12

Käytän isänsä/äitinsä jälleen erittäin äärimmäisten tilanteiden mahdollisuuden vuoksi. Mutta kyllä, mikäli vain mahdollista, lapsella on oikeus tuntea molemmat biologiset vanhempansa.

Mikäli tämä oikeus ei hedelmöityshoitolaissa toteudu YK:n vaatimalla tavalla (mitä epäilen suuresti - uskoisin että laki noudattaa YK:n tahtoa) silloin hedelmöityshoitolakia tulee muuttaa, ei sukupuolineutraalia avioliittolakia.

Hedelmöityshoitoa koskeva lainsäädäntö ottaa jo huomioon tilanteen, jossa lapsi ei pääsisi kasvamaan biologisten vanhempiensa kanssa. Laissa hedelmöityshoidoista (1237/2006) 8 § kuudennessa momentissa todetaan, että hedelmöityshoitoa ei saa antaa, jos on syytä olettaa, että lapsi aiotaan antaa ottolapseksi.

Käyttäjän tuomaspetri kuva
Tuomas Leppiaho

Mennäänpäs sitten systemaattisesti jokainen kappale läpi.

1. Et käsitellyt lainkaan adoptiota (erityisesti siinä adoptioon antamisen muodossa jossa lapsen vanhemmat antavat lapsen vapaaehtoisesti adoptoitavaksi eikä mikään valtion taho siihen pakota). Rikkooko lapsen adoptioon antaminen lapsen oikeuksien sopimusta vai ei, sillä adoptioon antamisessakin lapsen oikeus tulla kasvatetuksi biologisten vanhempiensa hoidossa tullaan rikkoneeksi (mikäli käsittelemme tätä oikeutta sitten näin)?

2. Miksi sukupuolineutraali avioliittolaki uudelleenmäärittelisi tämän ”normin” (’lapsella tulee olla isä ja äiti’)? Nähdäkseni normia ei määriteltäisi uudelleen, vaan se laajentaisi perheinstituutiota ja vähentäisi sosiaalisesti- ja laillisesti rajoittavia normeja perheeseen liittyen. Eli: erilaiset perhemuodot hyväksyttäisiin osaksi samaa yhteiskunnallista instituutiota nykyistenkin ydinperheiden kanssa, mutta lailla ei kuitenkaan nähdäkseni olisi vaikutusta sosiaaliseen ydinperheitä koskevaan normiin.

3. Miten sukupuolineutraali aviolittolaki poistaa lapsen oikeuden kasvaa biologisten vanhempiensa perheessä (ilmeisesti vieläpä sellaisessa perheessä jossa vanhemmat ovat avioituneet keskenään)? Mikäli lapsi erotetaan edellä mainitun kaltaisesta biologisesta perheestään ei nähdäkseni voida syyttää homoparia (hieman huono ilmaisu huumoriarvon nostamiseksi). Varsinkaan silloin, kun nämä biologiset, avioituneet vanhemmat antavat lapsensa vapaasta tahdostaan adoptoitavaksi. Se, että tämän lapsen adoptoisi samaa sukupuolta oleva, avioitunut pari, ei nähdäkseni voi millään tavalla olla lähtösyy sille, että lapsi alun perin annettiin adoptioon.

4. Kyllä, Lapsen oikeuksien sopimuksessa mainittu oikeus tuntea vanhempansa viittaa selvästi lapsen oikeuteen tuntea biologiset vanhempansa. Miksikö? No, ajatellaan että meillä on kaksi lasta: toinen on adoptoitu perheeseen, jossa hänen vanhempansa eivät ole hänen biologisia vanhempiaan. Toinen kasvaa valtiollisessa laitoksessa, esimerkiksi orpo- tai lastenkodissa ilman kontaktia biologisiin- tai adoptiovanhempiinsa. Ensimmäiseksi mainittu lapsi tuntee vanhempansa, siis adoptiovanhempansa: olisi suhteellisen kummallista, että lapsi ei tuntisi heitä. Siispä, tämän lapsen oikeutta tuntea adoptiovanhempiaan ei ole varsinaisesti järkevää turvata kansainvälisellä sopimuksella, sillä en ainakaan itse keksi tilannetta jossa hänen oikeuttaan tuntea adoptiovanhempiaan (joiden kanssa hän kasvaa) voitaisiin rikkoa. Toiseksi mainitulla lapsella taas ei ole sellaisia (senhetkisiä) huoltajia joita voitaisiin kutsua vanhemmiksi, joiden tuntemisen oikeutta voitaisiin rikkoa. Tällöin(kin) voidaan päätyä samaan johtopäätökseen, että oikeus tuntea vanhemmat koskee lapsen oikeutta tuntea hänen biologiset vanhempansa. Tämä oikeus ei vaarannu sillä, että samaa sukupuolta olevat parit pääsevät avioliittoon tai saavat adoptoida yhdessä (avioparina) lapsia. Suomessa oikeus tuntea omat biologiset vanhempansa on erityisen laaja, eikä tähän lakiin (tai näihin lakeihin) ole ainakaan lähiaikoina tulossa sellaisia muutoksia jotka heikentäisivät tätä oikeutta. Jotta lapsen oikeuksia tuntea omat biologiset vanhempansa voitaisiin käyttää rationaalisena argumenttina sukupuolineutraalia avioliittolakia vastaan, pitäisi voida osoittaa, että sukupolineutraali avioliittolaki ensinäkin uhkaisi tätä oikeutta. Näin ei nähdäkseni olla kyetty tekemään.

5. http://www.regnerusfallout.org/. Linkin lisäksi ei muuta sanottavaa.

Risto Laine

Sukupuolineutraalius on onneksi vain "ihmisen keksimä dogma" Ei auta lainkoura poistamaan poikia, tyttöjä, miehiä ja naisia, äitejä ja isiä ihmisraukan mielestä, vaikka luonto se elää omaa elämää. Lapsetkin ovat uteliaita koko kasvu iän ja tulevat tekemään ympäröivästä maailmasta havaintoja ja päättelyitä. WTF meille on oikein syötetty onkin suuri kysymys heiltä.

Enkä halua ottaa mitään kantaa homoseksuaalisuudesta, vaan tästä dogmasta on kyse.

Eläkää omassa utopiassanne, kukin tahoillanne.

Käyttäjän PaulaPlysjuk kuva
Paula Plysjuk

Utopia - sukupuolineutraali utopia.
Siinäpä se! Sukupuolineutraali avioliitto on utopia.
Utopia Wikipedian mukaan: "Utopia (muinaiskreikan kieltävä etuliite u- sekä topos ’paikka’ – sananmukaisesti siis ”paikka, jota ei ole”
Wikipedia jatkaa: "Utopia saattaa ihanteena olla idealistinen tai käytännönläheinen, mutta erityisesti arkikielessä termi viittaa yleensä optimistiseen, idealistiseen ja mahdottomaan täydellisyyteen. Kutsuttaessa jotakuta utopistiksi tarkoitetaan usein, että hän on niin sanottu taivaanrannan maalari, joka ei ymmärrä tai ajattele realiteetteja."

Kannatatko sinä utopiaa? Oletko >taivaanrannan maalari>?

Käyttäjän tuomaspetri kuva
Tuomas Leppiaho Vastaus kommenttiin #15

Siinä missä Oxford English Dictionary (OED) antaa sanalle utopia myös tällaisen merkityksen: ”An imagined or hypothetical place, system, or state of existence in which everything is perfect, esp. in respect of social structure, laws, and politics.”

Tältä osin olen ehdottomasti taivaanrannanmaalari.
(Sukupuolineutraali avioliitto ei muuten ole utopiaa, vaan 1.3.2017 toteutumassa oleva juttu.)

EDIT: en voi vastustaa.

Kun kerran utopian antonyyminä voidaan pitää dystopiaa, niin onko tällöin sukupuolineutraalin avioliittolain vastakohta myös dystopia?

Arto Jääskeläinen Vastaus kommenttiin #16

Tuomas Leppiaho,
etsit sopivia nimityksiä asioille.

Spn-avioliitto on käsitteenä hallusinaatio, täysi harhanäky tai virheellisesti argumentoitu käsitteellinen vääristelmä.

Asioita kutsutaan yleensä niiden oikeilla nimillä mitä ne ovat. Nimitykset perustuvat asioiden sisältöön ja merkitykseen. Esimerkki: Jos tölkissä on maitoa se on maitotölkki, jos taas mehua se on mehutölkki. Tölkin päällä tietysti lukee kumpaa se on.
Mitä ajattelisit, jos ostaisit maitotölkin ja saisitkin sen sisällä mehua ?

Spn-avioliitto on juuri tuollainen huijaus. Sekoitetaan kaksi täysin erilaista asiaa saman nimen alle.

Pahemmaksi asian tekee se, että avioliittolain tapauksessa kyseessä on kaksinkertainen huijaus: Sen lisäksi että asian sisältö huijataan, muutetaan samalla myös lasten asemaa tuomalla samalla ulkoinen adoptio samaa sukupuolta oleville.
Kolminkertaiseksi huijauksen tekee se, että ei tehdä asiallista selvitystä tuosta, kiistetään huijaus ja pyritään estämään huijauksen esiintulo.

Utopia on yleensä käsitteenä sama kuin käytännön järkeä vailla oleva täysin toimimaton haihattelu.
Vihervasemmalla (Vasemmistoliitto, Vihreät,..) on kovasti miellytty käsitteiden uudelleenmäärittelyyn poliittisesti tarkoituksenmukaisella tavalla eli "utopia" onkin käännetty merkitykseltään joksikin hienoksi asiaksi.
Tämmöistä merkitysten venyttämistä ja vääristelyä kun jatketaan tarpeeksi pitkälle ollaan aika kaaoksessa.

Käyttäjän tuomaspetri kuva
Tuomas Leppiaho Vastaus kommenttiin #19

Mielestäni osuvampi metafora avioliitolle on purkin sisällön sijasta purkki, joka on tyhjä: avioliitto on mielestäni konstruktio, jonka sisällöstä ihmiset itse päättävät. Ei niinkään ehdoton kategoria jonka noudattamiseksi ja täyttämiseksi vaaditaan jotain ehdotonta, ja kaikki muut, tästä poikkeavat muodot, olisivat jotenkin metafyysisesti mahdottomia.

Käyttäjän PetriFriari kuva
Petri Friari Vastaus kommenttiin #15

"Sukupuolineutraali avioliitto on utopia."

Eipä olekaan enää maaliskuussa 2017.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Sukupuoli on tosiaan sosiaalinen konstruktio ja biologinen jatkumo - tuskin sinullakaan on enää nykyisen tiedollisuuden vallitessa kanttia mennä jämentämään transsukupuolisille, missä sukupuolessa heidän tulee elää...

Lapset tekevät havaintoja ympäröivästä maailmasta :

http://www.opettaja.fi/cs/Satellite?c=Page&pagenam...

Timo Lehtonen

Lainaus: ”Lapsen oikeuksien sopimus ei määritä vanhempia eikä sisällä yhdenlaista käsitystä hyväksyttävästä perhemuodosta, muistuttavat Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Suomen UNICEF ry.”
”Sekä sopimus itsessään, että YK:n lapsen oikeuksien komitean sitä koskevat tulkinnat eivät sisällä määrittelyä siitä, mitä vanhemmalla tai adoptiovanhemmalla tarkoitetaan.”
Lähde: Lausunnot ja kannanotot 27112014
https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-suomessa/lausu...

Nuo järjestöt antoivat tuossa harhaanjohtavaa tietoa kun ottaa huomioon sen, mitä LOS:n käsikirjassa todetaan koskien LOS:n Artiklaa 7.
Katso kommentti nro 9.
http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/22...

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Hömpsön pömpsön.

Nuo lasten edun toteutumista LOS:n periaatteiden mukaisesti valvovat järjestöt huomioivat LOS:n sopimustekstin tarkoituksen ihan holistisesti - lasten edun toteutumista valvotaan siis lainsäädännöllä ja perhepolitiikan linjauksissa perheiden moninaisuus huomioiden yhdenvertaisuusperiaatetta noudattaen.

Yh-vanhemman lapsi ei siis ole mitenkään alempiarvoinen suhteessa avioparin lapseen...

Timo Lehtonen

Juho Antikainen kirjoitti 19.9.2016 13:23: "Yh-vanhemman lapsi ei siis ole mitenkään alempiarvoinen suhteessa avioparin lapseen..."

Juho on tuossa täysin oikeassa.
Huomautus: Itse en ole viestinyt sellaista, että Yh-vanhemman lapsi olisi alempiarvoinen suhteessa avioparin lapseen.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #28

Lainsäädäntö, perhepolitiikka tai lasten edun toteutumista valvovat tahot eivät myöskään aseta ennakolta moraalisisia velvotteita yksinhuoltajille LOS:n sanamuotoihin vetoamalla - lähipiirissäni elää nopeasti laskien vähintään kolme yh-äitiä, jotka ovat tulleet yksinhuoltajiksi tietoisilla ratkaisuilla (osa jopa useampaan kertaan eri miehen kanssa) siten, että heidän lapsillaan ei ole syntymästään lähtien ollut tietoa toisesta biologisesta vanhemmasta eikä etenkään mahdollisuutta olla tuon toisen biologisen vanhemman hoidettavana.

Tällainenkaan järjestely ei loukkaa lapsen oikeuksia, vaan on hänen etunsa mukaista....

Käyttäjän SuviTarkkanen kuva
Suvi Tarkkanen Vastaus kommenttiin #29

#29:

Samalla logiikalla (ja monella muullakin logiikalla) myöskään avioliittoinstituution säilyttäminen entisellään eli miehen ja naisen välisenä ei loukkaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Suomelle on annettu vapaat kädet joko säilyttää avioliittoinstuutio miehen ja naisen välisenä tai olla säilyttämättä. Suomea ei ole velvoitettu säätämään spn avioliittolakia.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #30

Perustuslain yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolausekkeiden ja niitä tarkentavien yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakien tulkinta voi tosiaan muuttua yhteiskunnassa vallitsevien arvokäsitysten muuttuessa - edellinen eduskunta saamansa lakiesityksen (lakivaliokunnan mietintöön jätetty vastalause) perusteisiin tutustamalla ymmärsi säätää sukupuolineutraalin avioliittolain muuttunutta arvokäsitystä vastaavaksi.

Käsittääkseni yhteiskunnassa ei tässä parin viimeisimmän vuoden aikana ole tapahtunut tämän asian suhteen mitään dramaattista arvopohjan muutosta.

Sukupuolineutraali avioliittolaki parantaa toki seksuaalivähemmistöihin kuuluvien oikeusturvaa ja solahtaa paremmin perustuslain yhdenvertaisuuslausekkeen tulkintaa vastaavaksi, mutta se huomioi myös entistä paremmin sukupuolivähemmistöihin kuuluvien heikomman oikeudellisen aseman. Transsukupuolisten ei enää vastaisuudesa tarvitse vastentahtoisesti erota puolisoistaan vahvistaessaan juridisen sukupuolimerkintänsä muuttamisen vrk:een...

Käyttäjän SuviTarkkanen kuva
Suvi Tarkkanen Vastaus kommenttiin #33

#33:

Kyllä tottakai kaikki perhemuodot ovat nyky-yhteiskunnassa vallitsevien arvokäsitysten mukaan yhdenvertaisia ja tasa-arvoisia, mukaan lukien myös sinkkutaloudet, yksinhuoltajavanhempien perheet sekä lapsiperheet joissa vanhemmat ovat joko avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Avioliittostatuksen olemassaolo tai olemattomuus ei tätä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvoisuuden astetta määrittele suuntaan taikka toiseen, eikä tee sitä jatkossakaan, astuipa lakimuutos voimaan tai ei.

Jos muita kuin kahden eri sukupuolta olevien vanhempien perheitä syystä tai toisesta muodostuu, tulee näitä arvostaa ja tarpeen mukaan tukea yhtälailla perheen aikuisten lukumäärästä ja siviilisäädystä riippumatta. Ja toki nämä perheet voivat olla jo muodostuttuaan tietyssä mielessä ja yksittäisissä tapauksissa lapsen edun mukaisia, esim. jos isää ei todellakaan saada tai kannata ottaa kuvioihin mukaan. Yksinhuoltajuutta ei kuitenkaan voi _yleistää_ lapsen edun mukaiseksi tutkimustenkaan mukaan. Olen sitä mieltä, ettei tällaisten perheiden syntyä tai muodostumista tule tieten tahtoen lähtökohtaisesti edistää, varsinkaan lainsäädännön tasolla, vaan pikemminkin ennaltaehkäistä. Lasten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus toteutuvat kaikkein todennäköisimmin ja parhaalla mahdollisella tavalla heidän saadessa varttua kahta eri sukupuolta olevien biologisten vanhempiensa hyvässä, huolehtivassa ja rakkaudentäyteisessä perheessä. Tämä on tavoite johon mielestäni tulee lähtökohtaisesti pyrkiä, mutta ei pidä heittää hanskoja tiskiin vaikkei tähän aina päästä.

Ei mennä nyt transsukupuolisiin ja heidän avioero-pakkoihinsa. He sitä paitsi ovat vähälukuinen ryhmä, varmasti marginaalisempi kuin esim. niiden lasten joukko joka ei yhdy väittämään jonka mukaan yksinhuoltajuus olisi heille eduksi, tai jonka mukaan olisi yhdentekevää, onko lapsella kaksi äitiä, kaksi isää, vai sekä isä että äiti. Rekisteröity parisuhde antaa riittävästi oikeusturvaa sitä haluaville.

Tiedän että on olemassa lapsia (tai jo aikuisiksi kasvaneita) jotka kärsivät isättömyydestä tai äidittömyydestä sellaisissakin tapauksissa, joissa toinen vanhempi on tietoisesti jätetty lapsen elämän ulkopuolelle aivan alusta pitäen. Tällaiset lapset kärsivät tilanteestaan paljon kouriintuntuvammalla tavalla ja paljon suuremmalla syyllä kuin samaa sukupuolta olevat parit syystä että eivät voi avioitua. Oma biologinen vanhempi kuitenkin on jotain paljon konkreettisempaa kuin abstrakti avioliittoinstituutio.

Timo Lehtonen Vastaus kommenttiin #43

Suvi Tarkkanen kirjoitti 19.9.2016 23:58: "Lasten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus toteutuvat kaikkein todennäköisimmin ja parhaalla mahdollisella tavalla heidän saadessa varttua kahta eri sukupuolta olevien biologisten vanhempiensa hyvässä, huolehtivassa ja rakkaudentäyteisessä perheessä."

Tuohan on pääteltävissä jo ihan tavallisen arkijärjellä varustetun ihmisen toimesta. Jotkut eivät tuota ajatusta kuitenkaan hyväksy.

Käyttäjän tuomaspetri kuva
Tuomas Leppiaho Vastaus kommenttiin #44

Ole hyvä, ja perustele miksi.

Käyttäjän PetriFriari kuva
Petri Friari Vastaus kommenttiin #30

"(…) avioliittoinstituution säilyttäminen entisellään eli miehen ja naisen välisenä ei loukkaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia."

Mutta se loukkaa lapsen oikeuksia, muun muassa siksi, että lapsi ei voi periä molempia huoltajiaan, jos he ovat samaa sukupuolta.

Timo Lehtonen Vastaus kommenttiin #36

Petri Friarin kommenttiin (nro 36.) 19.9.2016 22:54...

"Mutta se loukkaa lapsen oikeuksia, muun muassa siksi, että lapsi ei voi periä molempia huoltajiaan, jos he ovat samaa sukupuolta."

Kerro ihmeessä mitä oikeutta ja mihin perustuvaa oikeutta tarkoitat tuossa.
En ymmärrä mitä tarkoitat. Tarkentaisitko mitä tarkoitat. Kerro käytännön esimerkki. Kiitos.

Käyttäjän PetriFriari kuva
Petri Friari Vastaus kommenttiin #39

Haettiin "periä" Kielitoimiston sanakirjasta
1. saada perintö(nä). Lapset perivät vanhempansa. Periä suuri omaisuus. Periä valtaistuin.

Maija, jolla on tytär Minna, elää parisuhteessa kumppaninsa Mirjan kanssa. Kun Maija ja Mirja aikanaan kuolevat, Minna saa periä vain äitinsä Maijan, ellei Mirja ole tehnyt erillistä testamenttia. Jos Maija ja Mirja sen sijaan ovat avioliitossa, Minna voi periä sekä äitinsä Maijan että Mirjan. En ole perintöoikeuden asiantuntija, joten voi tietenkin olla, että tällainen periminen on mahdollista myös rekisteröidyssä parisuhteessa.

Mutta kerropa sinä Timo Lehtonen, mikä olisi oikeudenmukainen rangaistus äidille, joka syyllistyy ihmisoikeusrikkomukseen synnyttämällä lapsen isän olematta läsnä tämän elämässä. Kiitos.

Timo Lehtonen Vastaus kommenttiin #45

Petri Friari kirjoitti 20.9.2016 00:36: ”…mikä olisi oikeudenmukainen rangaistus äidille, joka syyllistyy ihmisoikeusrikkomukseen synnyttämällä lapsen isän olematta läsnä tämän elämässä.”

En osaa sanoa.
On hienoa, että toteat tapahtumaan liittyvän ihmisoikeusrikkomuksen.

Käyttäjän PetriFriari kuva
Petri Friari Vastaus kommenttiin #47

"On hienoa, että toteat tapahtumaan liittyvän ihmisoikeusrikkomuksen."

Et tainnut ymmärtää sarkasmia.

Timo Lehtonen Vastaus kommenttiin #29

Juho Antikainen kirjoitti 19.9.2016 13:47: "...yh-äitiä, jotka ovat tulleet yksinhuoltajiksi tietoisilla ratkaisuilla (osa jopa useampaan kertaan eri miehen kanssa) siten, että heidän lapsillaan ei ole syntymästään lähtien ollut tietoa toisesta biologisesta vanhemmasta eikä etenkään mahdollisuutta olla tuon toisen biologisen vanhemman hoidettavana.
Tällainenkaan järjestely ei loukkaa lapsen oikeuksia, vaan on hänen etunsa mukaista...."

Juho, mihin perustuen väität, että tarkoittamasi järjestely on lapsen edun mukaista?

Jos nainen hankkii lapsen tietäen, ettei syntyvä lapsi tule olemaan molempien vanhempiensa (aito isä ja äiti) hoidettavana, niin silloin tiedetään jo etukäteen, ettei LOS Artikla 7, kohta 1 mukainen lapsen oikeus voi toteutua kyseisen lapsen kohdalla. Kyseessä on lapseen kohdistuva ihmisoikeusloukkaus (ihmisoikeuksien vastainen toimi).

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #31

Lapsen etu harkitaan aina tapauskohtaisesti eikä toisaalta kukaan viranomainen eikä yksityinen henkilö ole näidenkään tuntemieni yksinhuoltajiksi tarkoituksella halunneiden valinnoista koskaan ollut halukas tekemään ilmiantoa YK:n lasten oikeuksien komitealle.

Suomessa ei siis koeta itsellisten henkilöiden lisääntymistä ihmisoikeusrikkomukseksi...

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on noin 150 000 äidin yksin vanhemmoimaa perhettä ja vastaavasti noin 32 000 isän yksin vanhemmoimaa perhettä.

Käyttäjän PetriFriari kuva
Petri Friari Vastaus kommenttiin #31

"Jos nainen hankkii lapsen tietäen, ettei syntyvä lapsi tule olemaan molempien vanhempiensa (aito isä ja äiti) hoidettavana (…) Kyseessä on lapseen kohdistuva ihmisoikeusloukkaus (ihmisoikeuksien vastainen toimi)"

Mikä olisi asianmukainen ja kohtuullinen rangaistus tällaisesta ihmisoikeusloukkauksesta?

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi Vastaus kommenttiin #37

@37. Entä jos äiti on olemassa mutta isänä toimii mummo? Minkälainen kovin rangaistus on tässä, kun isä ei ole osallinen, kun makaa jossain hautajuoksussa ammuttuna?

Tällaisia oli Suomen sodissa? Miten niille lapsille annettiin hoitoa? Entä se oma perhesukulainen, joka menetti molemmat vanhemmat auto-onnettomuudessa? Heidät korvasi käytännössä setä ja toinen setä sekä kolmas täti ja neljäs täti? Tuloksena oli, huonosti kävi kaikilla. Syy: Ei ollut eheätä perhetyyppiä. Perhetyyppi on: Vanhemmat, missä ei ole mitään sukupuolta olemassakaan vaan rakkautta on jakaa.

Tuollaisia typeryyksiä pitää näiden AA-alityyppien esitellä aloitettaan.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Tässä näkee kyllä, että ketkä kiihkeästi yrittävät väittää minkä tahansa säätiön tai yhdistyksen puheita turhiksi.

Harmi siinä on, että tätä ei voi ilmoittaa syrjinnäksi, koska sitä lakia ei ole vielä ollutkaan.

Näin tästä päästään kätevästi siihen ongelmaan, ei teidän aloitteenne etene pidemmälle, koska lakia ei ole vielä ollutkaan?

Miten vaikeaa se voi olla ymmärtää. En mitenkään voi uskoa, ettei ne yksinkertaiset tajua, ettei voi ajaa jotain, jollaista lakia ei ole vieläkään ja se astuu voimaan vasta 2017 maaliskuussa. Tästä syystä teidän aloitteenne loppuu heti lyhyeen käsittelyyn.

Arto Jääskeläinen

Topi Rantakivi,
tuo asia on jo käyty läpi.

Uudella Eduskunnallamme ei ole mitään estettä peruuttaa oleellisesti haitallista lakia jonka kaikkia haittavaikutuksia ei ennalta tunnettu eikä selvitetty. Laki tehtiin hätäisesti harkitsematta ikäviä seurausvaikutuksia esimerkiksi lasten asemaan.

Sukupuolineutraali avioliittolaki suosii vihervasemmistolaista näkemystä ja politiikkaa vaikuttaen paljon laajemmin muihinkin asioihin kuin on ajateltu. Vaikutukset eivät rajoitu vain pelkkään avioliiton määritelmän muuttamiseen alkuperäisestä.

Lasten ulkoinen adoptio samaa sukupuolta olevien tarjoamaan kasvuympäristöön on hyvin ongelmallinen asia, en voi todellakaan hyväksyä sitä ja sanon näin aivan asiaperusteilla, en ilkeilläkseni.

Poliittisten näkemysten syöttämistä kouluopetukseen on tapahtunut ennenkin (esim. Pirkkalan tapaus joskus 1975) mutta ei siitä ole päästy eroon nykyäänkään:

http://artojaaskelainen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

@21. Aloite pitää osoittaa olemassa olevaa lakia vastaan. Aloite osoittaa tyhjää ja kaatuu olemattomuuteen. Vähän sama kuin aloittaisimme etukäteen scifiä poimumoottoreita vastaan, joita ei ole vielä olemassakaan, ei aloitetta hyväksytä sen pidemmäksi. Turhaan meuhkaat.

Trollitehdasta Usarin on turha pitää yllä.

Arto Jääskeläinen

Tuli mieleen vielä yksi oleellinen asia:
Pyrkimys vaientaa asiallinen kommentointi joka puolustaa perinteistä avioliittoa ja tuo esiin spn-avioliittolain haittoja ja seuraamuksia.

Solvauksesi "trollitehtaasta" on asiaton. Kommentoin asioista asiallisesti.

Säädetty laki voidaan esteettä kumota. Pelkästä voimaantulostakin voi erikseen säätää.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi Vastaus kommenttiin #23

@23. Trollitehdas ei ole asiaton, koska minä en ole koskaan nähnyt tuotettavan niin paljon tehtailua, kun Tahdon 2013-kansalaisaloite sai parissa vuorokaudessa niin paljon ääniä lävitse ja te yrititte pitkään saada tarpeeksi ääniä. Sinä pidät tätä asiattomana? Minä näen lävitse, että pienen fanaattisen uskontoryhmän yrityksenä kumota jotakin, jota ei lakia ole vielä olemassakaan ja siihen se kaatuu.

Kun laki astuu voimaan, niin siitä lähtien voitte kerätä uudestaan AA:n kansalaisaloite uudestaan ja samaan aikaan polkaistaan Tahdon 2017-kansalaisaloite. Joko ymmärrät, että on erittäin tyhmää vastustaa jotain olematonta?

Arto Jääskeläinen Vastaus kommenttiin #24

"...kun Tahdon 2013-kansalaisaloite sai parissa vuorokaudessa niin paljon ääniä lävitse ja te yrititte pitkään saada tarpeeksi ääniä."

Tuo Tahdon2013-aloitteen kasaumakäyrä on kieltämättä tilastollisesti negatiivisella tavalla huomiota herättävä. Käyrän tilastollisesti erikoisesta muodosta on pääteltävissä, että alussa annettiin liki kaikki kannatukset mitä oli olemassa ja ne oli siinä, kannatusta ei löytynyt enää mistään juurikaan lisää.

Aito avioliiton tilastollinen kehitys oli aivan päinvastaista. Loppua kohti kannatuskäyrä osoitti ylöspäin voimakkaasti mutta aika loppui meiltä kesken. Tilastollisesti voisin kertoa heti, että Aito avioliitto kannattajia löytyisi helposti valtavasti enemmän kuin mitä Tahdon2013 kannattajia jos keräyskapasiteettimme olisi ollut korkeampi tai jos olisimme saaneet mediahuomiota edes kymmenesosan siitä mitä Tahdon2013 sai. Samaiseen arvioon voi päätyä toistakin tietä tilastojen kautta.

Keräystilanne oli erittäin epäreilu Aito avioliiton kannalta paristakin syystä.
Tahdon2013 aloitetta rummutti läpi vihervasemmistolainen ryhmittymä, jolla oli sekä rahaa että median tuki rummuttaa asiaansa. Asiaan oli varauduttu pitkään. Tuohon poliittisesti organisoituun kuvaan sopii hyvin juuri se, että Tahdon2013-aloitteen kasaumakäyrä on noin merkillisen muotoinen.

Aito avioliiton saavutus on todella merkittävä. Organisaatio lähti liikkeelle nollilta. Suuri kiitos kuuluu aktiivisille ihmisille maakunnissa ja ympäri Suomea. Siinä missä Tahdon2013-aloitetta rummutettiin rankasti mediassa, Aito avioliitto -aloitetta kohdeltiin mediahiljaisuudella.
Kun Tahdon2013 saattoi tyytyä siihen että poliittiset aktivistit hoitivat homman nettikannatuksella, Aito avioliitto teki rankasti kenttätyötä liikkumalla toreilla ja tapahtumissa lomakkeiden kanssa ihmisten keskellä. Saimme hyvin paljon kokemusta jalkautumisesta ihmisten keskuuteen, satoja keskusteluja mutta myös väittelyitä ja ylimielisten porukoiden asiattomia herjauksia erityisesti Helsingissä. Maalla meininki oli usein mukavaa, innokasta kannatusta ja rohkaisua ropisi Aito avioliitolle. Aa kannattajissa on paljon väkeä, jotka eivät oleile netissä. Se näkyi kovalla työllä kerättyjen paperikannatusten suurena määränä. Rajallisella porukalla emme pystyneet kattamaan Suomesta kuin hyvin rajallisen osan.

Aito avioliiton kannatus on koko Suomen alueella (eikä vain etelän viherkeskittymissä) vahvaa. Sitä ei ole murtanut edes median laaja sateenkaari/homorummutus.

"Joko ymmärrät, että on erittäin tyhmää vastustaa jotain olematonta?"

Koen että ymmärryksen puute on jossain muualla kuin Aito avioliiton puolella.
Ei ole mitään vikaa puolustaa perinteistä avioliitto- ja perhekäsitystä samoin kuin lapsen oikeuksia. Samoin avioliiton pitäminen vain miehen ja naisen liittona (kuten se on aina ollut ja kuuluu olla) ei ole syrjintää.

Aika vähissä on spn-avioliiton kannattajien eväät kun pysytään asiapohjalla.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi Vastaus kommenttiin #34

@34. Näytä faktat linkeillä, mitä sinä väität? Muuten minä pidän sinua valheen levittelijänä, kun et osaa kertoa missä ja mitäkin oli tapahtunut ja missä olet kokemusta saanut?

Tosiasioita et voi sivuuttaa, teidän aloitteenne kaatuu heti lyhyeen ja voitte aloittaa taas uudestaan vasta kun laki on tullut toteutetuksi. Ikävä siinä vaan on, että todennäköisesti polkaistaan taas Tahdon 2017-kampanja, jolloin teidän aloitteenne hukkuu alle heti kahdessa päivässä, ellei jopa vuorokaudessa.

Vähissä on teidän selityksenne ja minulta saat sekunnin sääliä, mutta ei muista tyhjistä puheista ennen kuin todistat ne tosiasiat tuomalla linkkeinä tänne.

Käyttäjän OulaLintula kuva
Oula Lintula

Sukupuolineutraali avioliittolaki ei poista yhdeltäkään lapselta isää eikä äitiä.

Toki voidaan laatia laki, jolla kielletään murhaamasta sellaisia isiä ja äitejä, joilla on alaikäisiä lapsia. Tosin, koska meillä on jo laki, joka kieltää murhaamasta ylipäänsä, tämä olisi vähän turhaa.

Arto Jääskeläinen

Kauas ja kummallisiin tarinoihin on eksytty kun puhutaan vanhempien murhaamisesta.

Jos nyt pysyisimme edes hieman asiassa niin sukupuolineutraali avioliittolaki on ongelmallinen ja vajavaisella valmistelulla laadittu laki jolla on ilkeitä seurauksia.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

@35. Muissa maissa on jo hyväksytty kauan sitten, missä sieltä löytyy ilkeitä seurauksia? Näytä linkit, äläkä valehtele.

Minua suututtaa, että taas tässä käydään samaa kehää, missä käytiin aiemminkin parisuhdelain kiistelyissä ja uskovaiset kopsattivat otsillaan eduskuntatalon portaita ja toivoivat pahan lähtevän pois.

Sitä ennen oli maalailtu kauhukuvia, että heteromaailma romahtaa ja että kaikki rynnistävät olemaan homoja. Mutta mikä oli tulos? Ei yhtään mitään ole muuttunut. Enkä usko, että tälläkaan avioliiton lain muuttumisella mikään romahda yhtikäs mihinkään.

Sallinnette raskaan kirosanan?: Saatansnammapärkkele! Ei mitään vaikutusta!

Käyttäjän OulaLintula kuva
Oula Lintula

Tarkoitan, että ymmärtäisin lain kohtaaman vastustuksen oikein hyvin, jos siinä annettaisiin homopareille oikeus murhata niitä isiä ja äitejä, jotta saisivat ottaa heidän lapsensa hoitoonsa. Mutta kun ei anneta.

Edelleenkin jokainen lapsi tarvitsee syntyäkseen isän ja äidin - tämä on biologinen fakta. Ja jos ne isä ja äiti haluavat lasta kasvattaa, silloin lähtökohta on se, että he myös kasvattavat. Ei tämä laki sitä lasta heiltä pois ota.

Käyttäjän PaulaPlysjuk kuva
Paula Plysjuk

Vastaan, Petri Friari, kommenttiisi nro. 36, jossa kirjoitit "Mutta se loukkaa lapsen oikeuksia, muun muassa siksi, että lapsi ei voi periä molempia huoltajiaan, jos he ovat samaa sukupuolta."

Kovin on nyt huolesi kääntynyt puolustamaan puolustuskyvyttömiä lapsia. Tähän asti meitä aitoavioliitto-avioliittolain kannattajia on pahiten väitetty lapsen oikeuksia keppihevosenamme käyttäviksi. Olen ilahtunut, että silläkin puolella edes kerran joku ajattelee lapsen oikeuksia. Vai onko tämä vain keppihevonen, jota käytätte saadaksenne omat oikeutenne läpiajetuksi?

Tosin on pakko todeta, että aitoavioliitto-avioliittolain jäädessä voimaan myös 1.3.2017 eteenpäin, kun ensin aitoavioliitto-kansalaisaloite on saanut enemmistön kannatuksen Suomen nykyisessä, uudessa eduskunnassa, ei ole tarvetta pohtia noin epäolennaisia kysymyksiä, joita sinä esität. Silloin lapsilla on sekä isä että äiti, ja perimysasioitakaan ei ole tarvetta enää pohtia. Suomessa ei silloin ole enää mitään tarvetta myöskään muutella reilua 200 eri liitännäislakia, koska kaikki oleelliset lait ovat edelleen hyviä, ja voivat jäädä voimaan.

Säästyy paljon työtä, päänvaivaa ja ennenkaikkea rahaa, jota nykyisellään tuntuu olevan niukanlaisesti talouden ollessa huonossa jamassa.

Toimituksen poiminnat