Tapio Puolimatka

Avioliittolain vaikutukset perhekulttuuriin

Kansalaisaloite sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamisesta ja perinteisen avioliittolain ylläpitämisestä on nyt lakivaliokunnan tarkasteltavana. Asian käsittelyn kannalta olisi tärkeintä kiinnittää huomiota yhteiskunnan laajuisiin makrovaikutuksiin.

Sukupuolineutraalia avioliittolakia puolustetaan usein mikrotason mielikuvilla, kertomalla tunteisiin vetoavia kertomuksia yksittäisten ihmisten elämästä. Naisen ja miehen avioliiton puolustus sen sijaan perustuu makrotason vaikutuksiin: kun avioliiton merkitys muutetaan, ihmisten käyttäytyminen muuttuu uuden merkityksen mukaiseksi koko yhteiskunnan tasolla.

Tällä viikolla Suomeen tulevan Mark Regneruksen tutkimusten pohjalta on paljon keskusteltu siitä, mitä eroja on eri sukupuolta ja samaa sukupuolta olevien vanhempien kodeissa kasvavien lasten hyvinvoinnissa. Avioliittolain kannalta tämä ei kuitenkaan ole kaikkein keskeisin kysymys. Olennainen kysymys koskee sitä, millä tavalla sukupuolineutraali avioliittolaki vaikuttaa yleensä avioliittojen eheyteen ja vanhempien tietoisuuteen merkityksestään isänä ja äitinä. Ongelmana on se, että sukupuolineutraalin avioliittolain sisältämä uusi avioliittokäsitys vaikuttaa avioliiton ja perheen eheyttä heikentävästi.

Yhteiskuntakoe lapsilla

Kanadalaisen McGill-Queen’s yliopiston professorin Margaret Somervillen mukaan sukupuolineutraali avioliittolaki on ennen näkemätön yhteiskuntakoe lapsilla. Se altistaa lapset monille tunnetuille ja tuntemattomille riskeille poistaessaan lainsäädännöllisen suojan lasten ja heidän biologisten vanhempiensa väliseltä suhteelta.

Yksi perustavista eettisistä periaatteista on, että kaikkein haavoittuvimpien ihmisten oikeuksien turvaaminen tulisi asettaa ensisijaiseksi. Lasten voidaan perustellusti sanoa kuuluvan kaikkein haavoittuvimpien ihmisten joukkoon. ”Homoseksuaalitkin ovat haavoittuva ryhmä”, kuten Margaret Somerville (2007: 195) toteaa, “mutta aikuisina heidän oikeusvaateensa jäävät toiseksi suhteessa lasten tarpeisiin ja oikeuksiin. Sitä paitsi, puolustaessamme lasten oikeuksia toimimme kaikkien lasten edun mukaisesti, osoittautuipa heidän seksuaalinen suuntautumisensa myöhemmin heteroseksuaaliseksi tai homoseksuaaliseksi. Näin puolustamme kaikkien kansalaisten oikeuksia, koska yhdessä vaiheessa me kaikki olemme lapsia.”

Lain opetusvaikutus

Millä tavalla uusi avioliittolaki merkitsee riskinottoa lasten kannalta? Tämä tapahtuu pääasiassa lain opetusvaikutuksen välityksellä. Sukupuolineutraali avioliittolaki vaikuttaa lasten asemaan erityisesti muuttamalla avioliiton merkitystä ja sen yhteiskunnallista viestiä. Lyhyesti sanottuna:

  1. Laki muokkaa uskomuksia.
  2. Uskomukset muovaavat käyttäytymistä.
  3. Uskomukset ja käyttäytyminen vaikuttavat ihmisten kiinnostuksen kohteisiin ja hyvinvointiin.

Kukaan ei ajattele ja toimi tyhjiössä. Käsityksiimme vaikuttavat yhteiskunnan perustavat käyttäytymissäännöt, joille lainsäädäntö asettaa reunaehtoja. Pohtiessaan omaa tulevaa avioliittoaan nuoren asennoitumiseen ja sitoumuksiin vaikuttaa se, miten yhteiskunnassa avioliitto ymmärretään. Samaa sukupuolta olevien parien avioliiton rakenne erottaa lapsen aina joko isästään tai äidistään, mikä loukkaa lapsen perustavaa ihmisoikeutta tuntea isänsä ja äitinsä ja kasvaa heidän hoidossaan. Näin sukupuolineutraali avioliiton määritelmä murtaa isän, äidin ja lapsen kolmoissidoksen ja jättää lapsen isä- ja äiti-suhteen vaille juridista suojaa.

Sukupuolineutraalin avioliittolain makrovaikutukset

Sukupuolineutraali avioliittolaki tulee todennäköisesti vaikuttamaan ihmisten avioliittokäyttäytymiseen useilla eri tavoilla. Se vaikuttaa kielteisesti perhe-elämän pysyvyyteen ja sitä kautta lasten hyvinvointiin.

(1) Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen sisältää julkisen kannanoton, jonka mukaan lapsi ei tarvitse biologisen isän ja äidin toisiaan täydentävää vaikutusta. Se poistaa lainsäädännöstä ja heikentää kulttuurissa ajatusta, että lapselle ja yhteiskunnalle on keskimäärin parasta, että lapsi kasvaa biologisen isänsä ja äitinsä muodostaman avioliiton sisällä. Näin se vahvistaa käsitystä, ettei sukupuolten toisiaan täydentävyys ole tärkeää kasvatuksessa. Tämä heikentää erityisesti isän kokemusta siitä, että hänellä on erityinen panoksensa annettavana lastensa kasvatukseen. Tämän seurauksena harvemmat lapset todennäköisesti kasvavat isänsä ja äitinsä kanssa, koska uuden avioliittolain yhteiskunnallinen viesti tekee avioeron ottamisen psykologisesti ja sosiaalisesti helpommaksi ja heikentää yleensä vanhempien sitoutumista lapsiinsa.

(2) Kun uuden avioliittolain sisältämän viestin mukaan lapsi ei välttämättä tarvitse isää ja äitiä, vähenee myös motivaatio sitoutua pysyvään parisuhteeseen lasten syntymän myötä eli yleensä solmia avioliitto. Tutkimusten mukaan avoperheet hajoavat useammin kuin avioperheet ja erot ovat lapselle usein traumaattisia kokemuksia.

(3) Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen merkitsee sitä, että heteroseksuaalisten nuorten julkinen sosiaalistaminen miehen ja naisen välisen avioliiton merkitykseen joko lakkaa tai sitä joudutaan olennaisesti heikentämään. Lastenkirjoissa ja -viihteessä, kirkon opetuksessa, koulujen opetussuunnitelmissa ja populaarikulttuurissa joudutaan välttämään antamasta mahdollisesti lainvastaista vaikutelmaa, jonka mukaan avioliitto on naisen ja miehen välinen liitto, jonka luonnollisena seurauksena on lasten saaminen.

(4) Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen merkitsee todennäköisesti sitä, että muut vaihtoehtoiset avioliittomuodot, kuten esimerkiksi moniavioisuus tai ryhmäavioliitto, saavat lisää sosiaalista hyväksyntää. Tämä heikentää entisestään avioliiton yhtenäisyyttä ja lapsen mahdollisuuksia kasvaa alhaisen konfliktitason perheessä.

(5) Viesti, jonka mukaan lapsi ei välttämättä tarvitse isää tai äitiä lisää myös todennäköisesti geneettisten orpojen tuottamista lisääntymisteknologian avulla. Yhä useammat yksinäiset naiset, hedelmättömät parit ja samaa sukupuolta olevat parit tulevat turvautumaan lisääntymisteknologian käyttöön. Geneettiset orvot joutuvat kamppailemaan identiteettiongelmien kanssa läpi koko elämänsä, kuten moni aikuiseksi kasvanut geneettinen orpo meille kertoo.

Lainsäätäjien opportunismi

Mistä sitten johtuu, että eduskunnan enemmistö oli valmis vuonna 2014 tekemään lapsen perusoikeuksia loukkaavan ja lapsen hyvinvoinnin kannalta riskialttiin päätöksen sukupuolineutraalista avioliittolaista sen sijaan, että se olisi odottanut pitkittäistutkimuksen varmentamaa tietoa niistä maista, joissa sukupuolineutraali avioliittolaki on jo hyväksytty?

Yksi vastaus lienee se, että avioliittolakia koskevan päätöksen riski ei kohdistu kansanedustajiin itseensä vaan lapsiin. Jos kansanedustajat olisivat vastustaneet ”tasa-arvoista” avioliittolakia, he olisivat saaneet kielteistä julkisuutta, koska lähes kaikki valtamediat ajoivat sukupuolineutraalia avioliittolakia. Sukupuolineutraalin avioliittolain kannattaminen näytti kansanedustajan poliittisen tulevaisuuden kannalta turvalliselta vaihtoehdolta, koska se takasi hänelle myönteistä huomiota valtamedioissa. Kaikki riskit ja kielteiset seuraukset jäävät lasten kannettaviksi.

Ei ole perusteltua riskeerata yhteiskuntamme kaikkein hauraimpien ja haavoittuvimpien jäsenten hyvinvointia voidaksemme laajentaa aikuisten valinnanvapautta. Ihmisillä tehtäviä kokeita koskevat eettiset ohjeet pyrkivät kaikkein tiukimmin suojelemaan niitä henkilöitä, jotka eivät joko pysty itse antamaan informoitua hyväksyntäänsä kokeeseen osallistumiseensa tai jotka ovat haavoittuvan väestönosan jäseniä. Lapset kuuluvat näihin molempiin kategorioihin, joten heille tulisi suoda korkea suojelun aste. Niinpä niiden, jotka altistavat lapsia tällaiselle kokeelle pitäisi osoittaa, että he ovat selvästi oikeutettuja niin tekemään. Mitään tällaista oikeutusta ei kuitenkaan ole esitetty suhteessa sukupuolineutraaliin avioliittolakiin.

Kirjallisuus

Somerville, Margaret (2007) “Children’s human rights and unlinking child-parent biological bonds with adoption, same-sex marriage and new reproductive technologies,” Journal of Family Studies, Vol. 13, Issue 2, November 2007.

Puolimatka, Tapio (2014) Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin.

Puolimatka, Tapio (2016) Yhteiskuntakoe lapsilla? Tehdäänkö Suomen lapsista sukupuolineutraalin avioliittokokeen koekaniineja?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän ErkkiLatvala kuva
Erkki Latvala

Halttu ei edelleenkään pysty ottamaan kantaa itse asiaan jota Puolimatka täällä esittää. Vaan jatkaa kevyen heittojen linjalla.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Koko tekstisi nojaa siihen että asiat muuttavat elämäntapoja ja tottumuksia. Ja koska ne ovat ei-kristillisiä niin sitten ne ovat samaa kuin huonontumista. Aika erikoisia implikaatioita. Maailmankuvallisia. Näin ollen et onnistu tekemään muuta kuin kuvaamaan omia argumenttejasi. Vetoat, et argumentoi. (Jos on kanssasi eri mieltä ei ole yhtään syytä muuttaa sitä koska premissisi ovat jotain josta ei voi sanoa muuta kuin "Begging the Doxastic Question"..) Eli saarnaat kuorolle. Onneksi olkoot siitä vaan. Marginaaliin sitä kannattaakin vedota demokratiassa lainmuutosta vedellessä!

Eikö sinusta ollut arvokasta että on niitä uskomuksia? Että vapaasti saa ajaa haluamiaan asioita, kuten ID -teoriaa tieteenä. Ja tämän rajoittaminen oli pahuutta. Ei saanut puuttua, etenkään kun kansalaisten uskoa tallattiin norsunluutornista.

Toki tämä vaikuttaa olevan kohdallanne kuitenkin varsin konsistenttia. Olen ollut havaitsevinani että Teiltä tuleva arvostus ja kunnioitus tarkoittaa sitä, että kaikki voivat pluralistisesti keskustella keskenään, ilman pelkoa siitä että mielipiteitä halveksitaan. Tämän suojelemiseksi olisi syytä rajoittaa tiettyjä uskontoa loukkaavia kannanottoja, vähentää darwinismia levittäviä mielipiteitä ja käskeä militantteja ateisteja pitämään suutaan kiinni ja torpata itselle epämiellyttävät lainmuutokset vedoten siihen että se tuhoaa kaiken (tämä oli liioittelua, yhdessä haastattelussasi puhuit vain 98% tuhoisuudesta.)

Mitä teet nyt sitten itse? Demagogioit työksesi? Onko hyvä fiilis? Nouseeko kyyneleet silmiin yhä lukiessasi homojen kohtelusta kuten uskis-TV:ssä selitit? Onko yhtään syyllinen olo? Vai ovatko ilon ja haikeuden kyyneliä kun haluaisit vetää samalla tavalla?

Käyttäjän PiviKopsa kuva
Päivi Kopsa

Voisitko ystävällisesti palata asiaan!

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

"Samaa sukupuolta olevien parien avioliiton rakenne erottaa lapsen aina joko isästään tai äidistään, mikä loukkaa lapsen perustavaa ihmisoikeutta tuntea isänsä ja äitinsä ja kasvaa heidän hoidossaan. "

No ei loukkaa Lapsen oikeuksien sopimuksen seitsemännen artiklan perusteella lapsen perustavia (tarkoitat varmaankin perustavanlaatuisia?) ihmisoikeuksia se, että lapsia tehdään suunnitellusti (planned parenthood) myös siten, että lapsi ei syntymästään lähtien ole tietoinen toisesta tai jopa molemmista geneettisistä vanhemmistaan eikä etenkään ole näiden molempien geneettisen vanhemman hoidettavana.

"Lainsäädäntö, perhepolitiikka tai lasten edun toteutumista valvovat tahot eivät myöskään aseta ennakolta moraalisisia velvotteita yksinhuoltajille LOS:n sanamuotoihin vetoamalla - lähipiirissäni elää nopeasti laskien vähintään kolme yh-äitiä, jotka ovat tulleet yksinhuoltajiksi tietoisilla ratkaisuilla (osa jopa useampaan kertaan eri miehen kanssa) siten, että heidän lapsillaan ei ole syntymästään lähtien ollut tietoa toisesta biologisesta vanhemmasta eikä etenkään mahdollisuutta olla tuon toisen biologisen vanhemman hoidettavana.

Tällainenkaan järjestely ei loukkaa lapsen oikeuksia, vaan on hänen etunsa mukaista...."

Käyttäjän PiviKopsa kuva
Päivi Kopsa

Sulkisit silmäsi, niin näkisit paremmin!

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Ihanko Valituista Paloista lainasit aforismin :)

Lapsen oikeuksien sopimuksen seitsemäs artikla ei tosiaankaan rajaa vanhemmuutta biologiseksi ominaisuudeksi - tässä on hyvä kandidaattitutkielma sateenkaariperheiden lasten kokemuksista omien perheidesä erityisyyksistä sekä havainnollisesti esitetty kuvaus siitä, miten perhe ja vanhemmuus määrittyvät nykyisessä todellisuuskentässä :

https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/1234567...

Lapsen etua toteutetaan aina tapauskohtaisesti LOS:n periaatteiden puitteissa ja siten on helppo ymmärtää, että esimerkiksi naisparin yhteisen donor-hoidoilla alkunsa saaneen lapsen etu on kasvaa näiden läsnäolevien vanhempien hoivassa ja vastaavasti itsellisesti raskaaksi tulleen mieheen sitoutumattoman naisen synnyttämän lapsen etu on kasvaa tämän yksinhuoltajuuden valinneen vanhemman hoivassa ainakin niiltä osin kun heidän henkilökohtaiset ominaisuutensa riittävät vanhemmuuteen.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

"Sukupuolineutraali avioliittolaki tulee todennäköisesti vaikuttamaan ihmisten avioliittokäyttäytymiseen useilla eri tavoilla. Se vaikuttaa kielteisesti perhe-elämän pysyvyyteen ja sitä kautta lasten hyvinvointiin."

Sukupuolineutraali avioliittolaki ei tule kovinkaan olennaisesti vaikuttamaan perhekäsitysten muovautumiseen, se vain selkeyttää jo olevan käytännön sekä vahvistaa eri perhemuotojen välistä yhdenvertaisuutta.

" Naisen ja miehen avioliiton puolustus sen sijaan perustuu makrotason vaikutuksiin: kun avioliiton merkitys muutetaan, ihmisten käyttäytyminen muuttuu uuden merkityksen mukaiseksi koko yhteiskunnan tasolla."

Ei avioitumista olla koettu vuosikymmeniin minään yhteiskuntakelpoisuuden mittapuuna tai ihmiselle välttämättömänä sosiaalisen järjestymisen muotona - avoliiton normistoasema on vakaa ja muutoinkin intiimeille ja läheissuhteille halutaan luontevan vapaat puitteet. Kirkko, valtio tai valtiokirkko ovat ihan riittävän kauan saaneet harjoittaa omia yhteiskuntakokeilujaan, missä kaksinaismoralismi (syrjähypyt) ja kulissien väkivaltaisen keinotekoinen ylläpito (perheväkivallan osalta esimerkiksi)ovat saaneet jopa sukupolvien mittaista vahinkoa aikaan...

Käyttäjän PekkaMkinen kuva
Pekka J. Mäkinen

Lapsi tarvitsee sekä isän että äidin. TNS-gallupin mukaan suomalaisten enemmistö on myös tätä mieltä. On kummallista että tällaisesta itsestäänselvyydestä pitää edes keskustella.

Käyttäjän PetriFriari kuva
Petri Friari

Mäkinen tulkitsee kyseistä gallupia väärin. TNS Gallupin edustaja itsekin sanoo, että ”sanamuoto lähtökohtaisesti parhaasta perhemuodosta ei kuitenkaan ole sellainen, että se sulkisi muut vaihtoehdot pois”.

http://yle.fi/uutiset/3-7288786

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Eikös nykyään liki puolet normaaleista avioliitoista pääty eroon. Joutuminen "avioero" lapseksi taitaa olla melko yleistä ja tämä aiheuttaa omat ongelmansa näille "avioerolapsille". Tuskin samaa sukupuolta olevien avioliittojen salliminen lisää näitä ongelmia kovinkaan paljon,. Kärsimystä ja huoltajuusriitoja on aina.

Rekisteröity parisuhde on hyvin pitkälti avioliiton kaltainen. Samaa sukupuolta olevien avoliitot ovat hyvin yleisiä ja heillä on lapsia. Osa näistä lapsista on ihan virallisesti "isättömiä". Mutta virallisen äidin kuoltua heistä tulee "orpoja" koska "kakkosäiti" ei omaa juuri mitään oikeuksia ja näin ollen he jäävät helposti oikeasti suojattomaksi. Samaa sukupuolta olevien avioliitto voisi jossain määrin ratkaista näitä ongelmia.

Samaa sukupuolta olevat naisparit pystyvät yleensä kyllä hankkimaan keinolla tai toisella lapsen. Yleensä nämä lapset elävät tuolla "lesboperheessä" riippumatta äidin ja tämän kumppanin parisuhteen virallisesta statuksesta. Paljon järkevämpää on että lainsäädäntö on olemassa näitä tapauksia varten sen sijaan että lapset ovat täysin lainsäädännön tarjoamien mahdollisuuksien ulkopuolella.

Samaa sukupuolta olevien parisuhteet ovat yleistyneet ja tulleet yleisiksi. Näissä suhteissa olevilla on lapsia. Mikään lainsäädännön muutos, tiukennus tai vaikka salliminen ei muuta tuota tosiasiaa.

Toimituksen poiminnat