Kansalaisaloite äitiyslaista
Kansalaisaloite äitiyslain muuttamiseksi poistaa äitiyden käsitteen sidonnaisuuden biologis-geneettiseen suhteeseen. Kansalaisaloitteen mukaan ”Lapsen äiti on se, joka on synnyttänyt lapsen.” Sen lisäksi ”naisen, joka yhteisymmärryksessä lapsen synnyttäneen kanssa antoi suostumuksensa hedelmöityshoitoon, voidaan vahvistaa olevan lapsen synnyttäneen ohella lapsen äiti.” Ehdotuksen mukaan ”synnyttäjä on äiti silloinkin, kun hän ei ole geneettisesti lapsen äiti, vaan hän on saanut alkunsa luovutetusta munasolusta tai luovutetusta alkiosta.”
Näin lapsen identiteetin kannalta keskeinen äidin ja lapsen välinen biogeneettinen suhde katoaa kokonaan laissa käytetystä äitiyden käsitteestä, vaikka lapsen synnyttänyt äiti käytännössä useimmiten onkin lapsen biogeneettinen äiti.
Äitiys ei enää olisikaan äidin ja lapsen välinen luonnollinen geneettinen suhde, joka edeltäisi kaikkea juridista määrittelyä, vaan äitiys olisi juridinen konstruktio, joka määrittyy valtion lainsäädännön ehdoilla. Kansalaisaloitteen mukaan äitiys on siis luonteeltaan ennemminkin sosiaalinen rakennelma ja poliittis-oikeudellinen sopimus kuin objektiivisesti todennettavissa oleva geneettinen suhde.
Äitiyslakiehdotuksessa pyritään toisen äidin asema pääosin määrittelemään analogisesti vastaamaan isän asemaa eri sukupuolta olevan parin suhteessa. Tämä pyrkimys tuottaa joitakin epätoivottavia seuraamuksia lapsen kannalta, koska suhde biologiseen isään on lapsen identiteetin kannalta merkitykseltään olennaisesti erilainen kuin suhde äidin naispuoliseen puolisoon tai kumppaniin, johon lapsella ei ole geneettistä suhdetta.
Kirjallinen lausuntoni on luettavissa tästä linkistä:
Eikö näin ole ollut koko ajan kun on tehty hedelmöityshoitoja luovutetuilla munasoluilla; lapsen äiti on synnyttäjä ja biologista äitiä koskenee samat säädökset kuin spermanluovuttajakin?. Meillä kun ei sallita kohdunvuokrausta.
Ilmoita asiaton viesti
Ai mä oon aina luullut että esim adoptioäitikin on äiti.
Ilmoita asiaton viesti
Adoptioäitejä on ja tulee olemaan ja siihen ei mitään höpöhöpö äitiyslakialoitteita tarvita.
Ilmoita asiaton viesti
Adoptioäitiä voi ja tulee kutsua äidiksi.
Mutta ainakin aiemmin on ollut ihan korrektia puhua adoptioäidin ohella lapsen ”oikeasta äidistä”, käyttäen näitä sanoja. Ilman, että adoptioäiti tästä, ainakaan oikeutetusti, mitenkään loukkaantuisi.
Eikä siitä pidäkään loukkaantua. Synnyttänyt äiti, biologinen äiti, on lapsen oikea äiti, vaikka juridinen äiti olisi joku muu. Ja täysin riippumatta siitä millainen suhde lapsella on oikeaan äitiinsä.
Vaikka miten toivoisi ettei biologista äitiä olisi olemassakaan, tämä kuitenkin on. Ja veri on edelleen vettä sakeampaa. Vai onko tämäkin sanonta nykyisin loukkaava? 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Loukkaantumisriski on aina olemassa, jos omaa vanhemmuutta kyseenalaistetaan – esimerkiksi jos aviopari on adoptoinut orpolapsen jostain konfliktialueelta, niin pitääkö näitä adoptiovanhempia jatkuvasti muistuttaa ”toissijaisuudestaan” vanhempina?
Ilmoita asiaton viesti
Miten niin muistuttaa?
Heidän tulee tietää ja ymmärtää se, että he ovat lapsen vanhempia vain koska tämä on menettänyt oikeat vanhempansa. Ja tästä ei todellakaan pidä loukkaantua, jos se jossain tulee ilmi.
Ilmoita asiaton viesti
Adoptiovalmennuksessahan tuokin seikka tulee ilmeiseksi. Joka tapauksessa lapsen ja vanhempien suhde kehittyy arjen vuorovaikutussuhteissa ja siten on ymmärrettävä, että adoptiovanhemuutta on kohdeltava aitona vanhemmuutena etenkin perustuslaille alisteisessa perheoikeudellisessä säännöstössä.
Äitiyslaki ei siis muuta äitiyden käsitettä millään muotoa, koska adoptiokäytännön ja yleisen elämänmenon myötä sosiaalinen vanhemmuus rinnastetaan jo muutoinkin biologisen vanhemmuuden kanssa tilannekohtaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Weckroth kirjoitti: ”Vaikka miten toivoisi ettei biologista äitiä olisi olemassakaan, tämä kuitenkin on. Ja veri on edelleen vettä sakeampaa. Vai onko tämäkin sanonta nykyisin loukkaava?”
Kuinkahan paljon pahaa ovatkaan saaneet aikaiseksi biologisen äitiyden ja isyyden korostajat asettaessaan sen etuoikeutettuun asemaan ja siten saneet ihmiset kaipaamaan ”vertaan”?
Ilmoita asiaton viesti
Juuri noin. Pitäisikö vauvalle opettaa että huoltaja ei olekkaan äiti tai isi?
Vaan sijaisvanhempi? Olisi siinä päiväkodeissa ja kouluissa muilla lapsilla ihmettelemistä.
Isovanhemmat noissa perheissä olisi sijaismummo ja sijaisvaari.
Sittenhän ei voisi noissa perheissä puhua myöskään serkuista,enoista ,siskoista eikä veljistä?
Sekö olisi lapsen etua?
Ilmoita asiaton viesti
Mitähän oikein yrität selittää tässä?
Tietenkin lapselle tulee kertoa, että adoptio- tai sijaisvanhemmat eivät ole hänen oikeat vanhempansa. Se on sitten tapauskohtaista milloin on oikea aika kertoa, mutta lapsella on oikeus tietää.
Tämä ei poista oikeutta kutsua adoptioäitiä äidiksi, tai ”adoptiomummoa” mummoksi.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta poistaisi adoptiolapsen huoltajilta samat edut kuin muilla perheillä on ? Tiedätkö mitä perustuslain yhdenvertaisuuslaki tarkoittaa? Koskien kaikkia Suomen kansalaisia esim.Kansan sosiaaliturvassa ,Kelasta verovaroista maksettavia etuuksia.
Siitähän on kyse. Äiti sanan käytössä.
Ilmoita asiaton viesti
Vanhemmuus on olennaisesti sosiaalinen suhde.
Ilmoita asiaton viesti
Tapio Puolimatka kirjoittaa näin:
– ”Eduskunnan lakivaliokunnassa tarkastellaan parhaillaan kansalaisaloitetta uudeksi äitiyslaiksi. Sen tarkoituksena on mahdollistaa se, että hedelmöityshoidoissa suunnitelmallisesti isättömiksi tuotetuille lapsille voidaan vahvistaa toinen äiti. Kun lapselle on kerran vahvistettu toinen äiti, hänelle ei enää koskaan voida vahvistaa isää, vaikka biologinen äiti, 15-vuotias lapsi ja biologinen isä sitä haluaisivat.”
Linkissä – ”Elinikäiseen isättömyyteen tuomitut lapset” – https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/elinikaisee…
Ilmoita asiaton viesti
Isyys ja äitiyskin ovat olennaisesti sosiaalisia tehtäviä.
Sitäpaitsi on jo onnistuttu tuottamaan sikiö jolla on kolmen ihmisen biologinen perimä.
Ilmoita asiaton viesti
Et kai sekoita huoltajaa ja biologista äitiä toisiinsa?
Esim. adoptioäiti hoitaa huoltajana sosiaalista tehtävää, mutta ei hän vielä sillä perusteella ole lapsen biologinen äiti.
Voimmehan me toki nimittää lehmän häntää vaikka jalaksi, jos niin sovitaan, mutta ei sen seurauksena lehmällä silti viittä jalkaa ole.
Ilmoita asiaton viesti
#7. Biologinen äiti ja adoptioäiti ovat kuitenkin huoltajana lapselle aivan yhtä arvokkaita.
Ilmoita asiaton viesti
Joskus jopa adoptioäiti voi olla sydämessä se arvokkaampi varsiten jos biologinen on kohdellut kaltoin.
Ilmoita asiaton viesti
”Professor Paul Sullins, the study’s author, found that during adolescence the children of same-sex parents reported marginally less depression than the children of opposite-sex parents. But by the time the survey was in its fourth wave—when the kids had become young adults between the ages of 24 and 32—their experiences had reversed.
Indeed, dramatically so: over half of the young-adult children of same-sex parents report ongoing depression, a surge of 33 percentage points (from 18 to 51 percent of the total). Meanwhile, depression among the young-adult children of opposite-sex parents had declined from 22 percent of them down to just under 20 percent.”
http://www.thepublicdiscourse.com/2016/06/17255/
Ilmoita asiaton viesti
Moni adoptiolapsi ikävöi biologista isäänsä /& äitiään. Osa läpi elämänsä.
Ilmoita asiaton viesti
Ei se tapauskohtaisesti aina ole näin, tietenkään.
Adoptioäiti voi tulla lapselle läheisemmäksi ja tärkeämmäksi kuin biologinen äiti. Mutta silti biologinen äiti on lapsen oikea äiti.
Samoin jos naispari eroaa, ja lapsi jää asumaan biologisen äidin kanssa, ja äiti saa uuden kumppanin. Tällöin tästä äidin uudesta kumppanista voi tulla lapselle tärkeämpi kuin äidin entisestä kumppanista, jolle on vahvistettu äitiys.
Ja voi olla, että tämä äidin entinen kumppani saa myös uuden kumppanin, ja ehkä synnyttää itse lapsen. Tai kumppanilla on lapsia. Jolloin entisen kumppanin lapsi ei ole hänelle enää tärkeä.
Kun ei ole verisidettä, mitä sidettä lapsen ja äidin entisen kumppanin välillä enää on, jos kumpaakaan ei kiinnosta minkäänlainen yhteydenpito? Kysymys onkin, että pitäisikö heillä olla jokin elinikäinen side vai voiko sen purkaa?
Verisidettä ei voi.
Ilmoita asiaton viesti
Tätähän blogi juuri käsitteli: ”Kansalaisaloite äitiyslain muuttamiseksi poistaa äitiyden käsitteen sidonnaisuuden biologis-geneettiseen suhteeseen.”
—
Jos molemmat ovat yhtä arvokkaita, miksi silloin uusi aloite poistaa ko. sidonnaisuuden biologis-geneettiseen suhteeseen?
Ilmoita asiaton viesti
En tietenkään sekoita biologista äitiä adoptioäitiin joka toimii sosiaalisena äitinä. Mutta raskauskin on biologinen prosessi vaikka se saisi alkuunsa luovutetusta munasolusta.
Ilmoita asiaton viesti
Ja lapsi huutaa pihalla:”sosiaalitehtävää hoitava tule ikkunaan adoptiolapsi huutaa”?
Ilmoita asiaton viesti
Yhtä lailla adoptiolapsi huutaa: äääitii tuu ikkunaan, kuten muutkin lapset.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän se ole adoptiolapsen äiti. Siitä Äiti sanastahan se vääntö on ollut ketkä sitä saa käyttää jotta saisi samat kela-etuudet kuin muutkin äidit.
Ilmoita asiaton viesti
Lapselle äiti on se jota lapsi kutsuu äidiksi.
Mun aikuinen poikani sanoo: mä on mutsin luona, jos joku kaveri soittaa kun hän on minun luona käymässä.
Ilmoita asiaton viesti
Tai sitten kysyy joskus tuolta sosiaalitehtävää hoitavalta ”Kuka on minun biologien äitini?”, kuten moni lapsi on tehnyt. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Toki senkin haluaisi tietää yhtä lailla kun biologista isääkin, biologisen äidin selville saaminen vain voi olla helpompaa. Isyydestä ei aina äitikään tiedä.
Ilmoita asiaton viesti
”Sitäpaitsi on jo onnistuttu tuottamaan sikiö jolla on kolmen ihmisen biologinen perimä.”
Se, että on onnistuttu ei tarkoita, että kannattaisi.
Se, että jotain on, ei takaa eettisyyttä. Vaan se voi kertoa sen puuttumisestakin.
Ilmoita asiaton viesti
No ei tietenkään. Mielestäni ei tarttis ollenkaan tehdä keinohedelmöityksiä. Ei ole mikään ihmisoikeus saada lapsia.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt osuit oikeaan. Älä muuta tuota.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tarttis avaruuteenkaan lähettää romua.
Ihmisen vastuulla on rajoittaa tekemisensä, ei ole mikään oikeus toteuttaa kaikki mitä tieteilijät ja insinöörit keksivät.
Ilmoita asiaton viesti
Onneksi ei ole kyse lapsen isästä. Siitä kun moni äitikään ei ole varma kuka se lapsen isä oli.
Ilmoita asiaton viesti
Puheena oleva tekniikka estää äidiltä periytyvän vakavan sairauden siirtymisen lapselle :
http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2…
Lisääntymisteknologian kehittymisen merkitys lainsäädäntöön on muutoinkin ajankohtaisesti esillä äitiyslain hyväksymisen ohella eduskunnassa, sillä mm. altruistiselle sijaisynnytysjärjestelylle tuntuu olevan tarvetta.
Ilmoita asiaton viesti
Uusia tarpeita voidaan luoda loputtomiin, mutta ei ihminen tarvitse saada kaikkea mitä haluaa. Ihan yleisesti sanottuna.
Keinohedelmöitystä ja kohdunvuokrausta koskevaan keskusteluun en halua sen enempää julkisesti osallistua.
Ilmoita asiaton viesti
”Keinohedelmöitystä ja kohdunvuokrausta koskevaan keskusteluun en halua sen enempää julkisesti osallistua.”
No, keinokohdun osalta teknologinen kehitys on jo varsin lupaavaa ja ennakoi julkisen keskustelun kiihtymistä:
http://yle.fi/uutiset/3-9582448
Ilmoita asiaton viesti
Vastustan jyrkästi ihmisten teollista tuottamista keinokohtujen avulla. Luonnollisestikin lisääntynyt ihmismäärä on liika.
Ihminen on ylivoimaisesti maapallon pahin tuhoeläin.
Usko taloudellisen kasvun ja kilpailun siunauksellisuuteen vielä kiihdyttää tuhoa. Globaalin kilpailun sijaan tarvitaan yhteistyötä ja kansainvälistä tasa-arvoa.
Ilmoita asiaton viesti
Keinokohdusta tuskin tulee kaupallista sovellusta esimerkiksi parisuhdesyrjäytyneiden poikamiesten tarpeisiin, mutta sen käyttämistä mm. uhkaavan aikaisesti keskosena syntyvien elintoimintojen sikiöaikaisen kehittymisen varmistamiseksi voi pitää eettisesti kestävänä tuotekehittelynä…
Savon Sanomista luin juuri uutisen kv-yhteistyöhön, tasa-arvoon ja blogin aiheeseen liittyen – adoptioneuvontaan on maaliskuun alun jälkeen hakeutunut jo muutamia samaa sukupuolta olevia aviopareja.
Ilmoita asiaton viesti
Äitiyslaki ei muuta nykyistä vanhemmuuden käsitteistöä etenkään normatiivisessa arvoympäristössämme (sateenkaarilapsiperheet ovat jo osa suomalaista arkea, eläähän niissä noin 10 000 lasta. Samoin uusperheellisyys on muokannut suomalaisten käsityksiä vanhemmuudesta vanhemmuuden sosiaalisia ulottuvuuksia huomioivammaksi) eikä olennaisesti myöskään juridisessa merkityksessä. Äitiyslaki ainoastaan vähentää byrokratiaa ja varmistaa hedelmöityshoitojen avulla alkunsa saaneelle lapselle kaksi vanhempaa jopa ennen syntymää…
Äitiyslaki tulee olemaan turhaa rasitetta poistavasta luonteestaan huolimatta varsin lyhytaikainen ”korjaustoimenpide”, sillä perhemuotojen jatkuvan moninaistumisen, lisääntymislääketieteen kehittymisen ja myös sukupuolen moninaisuutta entistä tunnustavamman yhteiskunnan seurauksena vanhemmuutta tullaan jo lähitulevaisuudessa arvioimaan perheoikeudellisessa säännöstössä binääristä vanhemmuuskäsitettä laajemmin. Vanhemmuuslaki tulee sisältämään lapsen etu ensisijaisena vaikuttimena sukupuolivähemmistöjen yksilöidyt vanhemmuuden variaatiot sekä biologisen, geneettisen ja sosiaalisen vanhemmuuden olosuhderiippuvaiset rinnasteisuudet – lapsen edun varmistamisen voi joissain tilanteisa edellyttää sitäkin, että hänelle vahvistetaan kahta useampi juridisesti velvollinen ja oikeutettu vanhemnpi.
Ilmoita asiaton viesti
Sateenkaari- ja uusperheellisyyden ohella yksinhuoltajuuttakaan ei nykyisin koeta maassamme häpeällisenä vaihtoehtona…
Ilmoita asiaton viesti
Äitiyden käsite halutaan muuttaa, jotta voitaisiin oikeuttaa eettisesti sellaiset perhemuodot, jotka eivät mahdollista lapsen oikeuksien toteutumista.
Lapsen on oikeus isään ja äitiin on jokaisella lapsella ja tätä lainsäädännön tulee vahvistaa, ei heikentää.
Äitiyslaki-aloite on täysin turha ja hyvin vahingollinen yhdellä kertaa. Ei jatkoon.
Ilmoita asiaton viesti
Perhemuodot ovat tosiaan erilaisia ja lainsäädännön tulee kohdella perheitä yhdenvertaisesti – aviopuolisot mm. ovat avioliiton aikana syntyneen lapsen vanhempia ja koska åiti on lapsen naaraaspuolinen vanhempi, niin tietenkin silloin kahden naisen avioparille syntyneellä lapsella on kaksi äitiä.
Joissain rajatuissa tilanteissa tosin lapsen synnyttänyt henkilö voi olla myös mies tai muunsukupuolinen ja joissain tapauksissa lapsen etu edellyttäisi kahta useamman vanhemman virallistamista, joten näissä suhteissa tulevaa äitiyslakia voi pitää korkeintaan hyvään suuntaan korjaavana toimenpiteenä.
Hedelmöityshoitolaki on jo reilut kymmenen vuotta mahdollistanut keinohedelmöitykset itsellisille naisille ja naispareille – miksi huolestut lapsen oikeuksista vasta nyt?
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitat että osalta lapsista vietäisiin sosiaaliturva ? Koska vanhemmat ei ole heteropareja.
Vähän samaan tapaan kuin työttömien lapsilta vietiin lapsilisät ja lapsiperheen muut tuet ,koska syntyi työttömään perheeseen.
Laki Toimeentulotukeen -94.On yhä voimassa.
(Lapsilisä lasketaan tuloksi ja vähennetään toimeentulotuesta)
Ilmoita asiaton viesti
Miten niin vietäisiin sosiaaliturva jos huoltovelvolliset vanhemmat ovat samaa sukupuolta?
Ilmoita asiaton viesti
Lapsella tulee olla oikeus turvaan ja suojaan, rakkauteen ja huolenpitoon riippumatta siitä millaisia äitejä, isiä tai muita huoltajia hänellä on. Biologinen äitiys ei ole siinä suhteessa ainoa mahdollinen suhde lapsen ja hänestä huoltapitävien välillä.
Ilmoita asiaton viesti
Spn-avioliittolain hyväksyminen muodosti jo nyt kaltevanpinnan, mikä gender- idelogian vaatiman loogisen jatkumon kautta on siirtynyt seuraavaan vaiheeseen, nimittäin sosiobiologiskeneettisen äitiyden syrjäyttämiseen normatiivisesti, mikäli eduskunta hyväksyisi uuden äitiyslaki kansalaisaloitteen.
Jos kansalaisaloite äitiyslain muuttamiseksi toteutuu, siitä seuraava askel on kansalaisaloite lukumääräneutraalin juridisen
-sosiologisen äitiyslain säätämisen lakialoite, jossa lapsella voi olla lukumääräneutraali määrä äitejä apilaperhe jne. mallissa. Ja sitten……
Ilmoita asiaton viesti
Jos kansalaisaloite äityslain muuttamiseksi toteutuu, siitä seuraava askel on (tietenkin ensin lukumääräsukupuolineutraali avioliittolaki kansalaisaloite) jota seuraa kansalaisaloite lukumääräneutraalin judis.sosiologisen äitiyslain säätämisen lakialoite, jossa lapsella voi olla lukumääräneutraali määrä äitejä apilaperhe jne. mallissa. Ja sitten……..
Ilmoita asiaton viesti
Kiinnostavinta näissä keskusteluissa on nykyään ehkä se, että perinteisesti argumenttivirheenä pidetty ”kalteva pinta” on omaksuttu aivan todelliseksi ilmiöksi ja relevantiksi perusteluksi.
Jos tämä meno jatkuu, saamme kohta kuulla perusteluja tyyliin: ”Tämä kehäpäätelmä todistaa…” 🙂
Ilmoita asiaton viesti
En usko, että perintökaareen tarvitsee tehdä mitään muuta ”hienosäätöä” kuin muuttaa perillisestä se ”rinta-” etuliite vanhentuneena pois. Loppu on pelkkää jakolaskua jota ainakin ennenmuinoin opetettiin jo kansakoulun alaluokilla.
Ja mitä taas koiriin ja sohvapöytiin tai vaikka koko kalustoon tulee niin kunhan niiltä vain saadaan omaehtoinen ja -tahtoinen ymmärrettävä suostumus kysymykseen ”haluatko sinä…” niin mikä ettei…
Ilmoita asiaton viesti
Oikeastaan voisi kysyä sitäkin, että miksi esim. koiran pitäisi osata sanoa ”tahdon”.
Koira ei ymmärrä varmastikaan statuksen muuttumista omistaja-lemmikki -suhteesta ”avioliitoksi”, mutta onko siitä koiralle haittaakaan? Jos päätetään, että avioliitto voi olla tätä ja molemmat (tai kaikki) osapuolet ovat onnellisia, niin keneltä se on pois? 🙂
Mielenkiintoista onkin se, että yhä edelleen joitakin elementtejä avioliitossa pidetään itsestäänselvyyksinä. Tämä voikin olla sellainen sipulinkuorimis-projekti, jossa katsotaan mitä lopulta jää jäljelle.
Keskustelujen ja uudistusten edetessä yhä enemmän tullaan kyseenalaistamaan koko instituution tarkoitus ja tarpeellisuus. Sinänsä voi olla hyvä kun siihen kysymykseen päästään. Nyt keskustelua käydään siltä pohjalta, että ”totta kai avioliiton täytyy olla olemassa ja se kuuluu kaikille rakastuneille.” Ainakin aika pitkälti näin.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, miksi koiran pitäisi osata vastata. Itse olen lähtenyt aina siitä, että avioliitto on sen osapuolten vapaaehtoinen liitto. Jotta tuo vapaaehtoisuus voitaisi todeta, olisi hauvelinkin osattava kertoa kantansa statuksensa muutoksesta Muutoin päädymme keskustelemaan onko kenenkään muunkaan tarpeen antaa suostumuksensa avioliittoonsa.
Mutta toisaalta kysymys siitä mitä elementtejä avioliitossa pidetään itsestäänselvyyksinä on todellakin mielenkiintoinen. Jos esimerkiksi onnellisuus on sellainen, kuinka monta avioliittoa meille jää jäljelle jos itsestäänselvyyksien pitäisi toteutua ihan reaalielämässäkin? Ja todellakin voimme kysyä, mihin me avioliittoa ja sen rekisteröintiä ihan loppupeleissä tarvitsemme? Onko omaisuuden jakaminen niiden jälkeen todellakin ainoa syy niiden solmimiselle?
Ilmoita asiaton viesti
”Niin, miksi koiran pitäisi osata vastata. Itse olen lähtenyt aina siitä, että avioliitto on sen osapuolten vapaaehtoinen liitto. Jotta tuo vapaaehtoisuus voitaisi todeta, olisi hauvelinkin osattava kertoa kantansa statuksensa muutoksesta Muutoin päädymme keskustelemaan onko kenenkään muunkaan tarpeen antaa suostumuksensa avioliittoonsa.”
—-
No ei, kyllä ihmisten kohdalla asia on eri. Koska ihmiselle avioliitto merkitsee elämänmuutosta aivan toisella tavalla kuin koiralle, jolla on jo rakkaudellinen (toivottavasti) suhde isäntäänsä/emäntäänsä, ja statuksen muuttumista ei edes huomaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei avioliitto välttämättä merkitse elämänmuutosta ihmisillekään. On ollut jo pitkän aikaa sallittua ja jopa tapana elää avioliitossa ja sitten n.s. ”laillistaa” suhde rekisteröimällä se avioliitoksi.
Onko Weckroth varmistanut kantansa statuksen muuttumattomuudesta joltakin lemmikkieläimeltä itseltään vai onko kyse vain hänen itsestäänselvyytenä pitämästään oletuksesta?
En haluaisi lukea Weckrothin kommenttia niin, että toisen mielipidettä eikä suostumusta tarvitsisi kysellä jos kohtelee toista kuin hyvä isäntä koiraansa.
Ilmoita asiaton viesti
”Ja juujuu – ”mutku sitten mennään naimisiin koirien ja sohvapöytien kanssa ja ja jaja, you make Baby Jesus cry”…. Jos ette tunnista oikeustoimikelpoisten ihmisten molemminpuolista tahdonilmaisua kun sen näette, niin pliis, älkää hankkiko koiraa.”
——
Minusta tätä ”koirakorttia” ei pidä iskeä pöytään ennenkuin joku, jonka suuhun noita sanoja laitetaan, sen tekee. Muuten se jää pelkäksi köyhänoloiseksi vitsiksi.
Polyamoria (edelleen eri asia kuin polygamia) on joka tapauksessa todellinen ja ajankohtainen ilmiö, ja siksi relevantti keskustelun kannalta. Mitä ”kaltevaan pintaan” tulee, niin koko ihmiskunnan historia on ollut ”kaltevaa pintaa”, suuntaan tai toiseen.
Minusta näyttää, että tässä mennään aika pitkälti muodin mukana. Mitä kulloinkin kuuluu kannattaa, ajattelematta sen pidemmälle.
Ilmoita asiaton viesti
Lopetetaan rahahimmeli niin näistäkin ongelmista säästytään. Jokaiselle yhteiskunnan jäsenelle taataan kohtuullinen toimeentulo.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä äitiyslaki on mielenkiintoinen ehdotus sikäli, että itsekin ennakoin sellaisen tarvetta jo kolme vuotta sitten, kun koko asian diskurssi oli vasta aluillaan. Sen avulla voidaan ratkaista yhdenvertaisuusongelmia samaa sukupuolta olevien yhdessä hankkimista lapsista. Ylipäätään se selkeyttää äitiyttä symmetrisesti isyyteen; nykylaissa äitiyden käsitettä ei ole lainkaan olemassa ja äidin vanhemmuuskin on niin itsestään selvä ja implisiittinen, ettei sitä taida olla kirjattu lakiin mitenkään (korjatkaa jos olen väärässä).
Tuossa äitiyslakiehdotuksessa on ehkä myös jotain ongelmallisia puolia, kuten että se ei mahdollista kohdunvuokrausta, joka toki muutenkaan ei tällä hetkellä ole mahdollista.
Ei ole yhdenvertaista, että samaa sukupuolta olevien avioparien keinohedelmöityksellä hankitun jälkeläisen suhteen ei sovelleta ”äitiysolettamaa”, kuten isyyslaissa on. En sinällään ehdota, että sellainen pitäisi äitiyslakiin sisällyttää, koska isyyslaissakin se on ongelmallinen. Pikemminkin isyyslakia pitäisi korjata siihen suuntaan, että isyysolettama poistettaisiin.
Puolimatka nyt ilmeisesti hakee hedelmöityshoitojen vaikeuttamista ties mistä mielikuvitussyystä. En tiedä mitä hän ajaa takaa, kun tällä hetkelläkin hedelmöityshoitolaki mahdollistaa keinohedelmöityksen, jossa äitiys ei ole mitenkään kiistaton. No eipä tuosta harhaisesta ajatusmaailmasta mitään järkeä taida löytyä, joten aivan sama.
Ilmoita asiaton viesti
Lisäsit minut jälkikäteen? Olen otettu huomiosta 🙂
Rehellisesti sanoen kirjoitin vastauksia kommentteihin ennenkuin edes luin tarkasti Puolimatkan kirjoitusta. Vain koska kommentit herättivät ajatuksia, joten niihin oli kommentoitava…
Ilmoita asiaton viesti
No se, mutta toki suurin osa kristityistä osaa pitää uskontonsa erossa näistä ihmisten välisistä asioista. Puolimatka kumppaneineen on samaa kategoriaa kuin konservatiiviset islamistimullahit suhteessa kaikkiin islaminuskoisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Onko joku tässä asiassa perustellut kantaansa kristinuskolla tai Raamatulla? Olenko minä?
Tässä nyt oletetaan aika paljon, liittyen vastapuoleen. Keksitään mitä he sanoisivat, tai kohta sanovat, tai ”mitä he kuitenkin ajattelevat” ja esitetään myös perustelut (uskonnolliset) toisten puolesta.
Eihän tässä kannata itse sanoa enää mitään, kun vastapuolella tiedetään paremmin mitä kuitenkin tarkoittaa. 🙂
Oikeasti, onko tämä keskustelua?
Ilmoita asiaton viesti
Ainoa joka täällä näyttää siteeraavan Raamattua olet sinä. 🙂
Mutta kyllä minä kristitty olen, en vain ymmärrä miten se mihinkään liittyy tässä keskustelussa.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä väärän todistuksen antaminen tähän kuuluu?? Sehän annetaan toisesta ihmisestä. Onnistutko itse pitämään tämän käskyn?
Muuten jos pidät tuota ohjenuorana niin Raamatun sanaa sinäkin noudatat.
Mutta kun nyt jostain kumman syystä haluat keskustella Raamatusta, niin mitä mielestäsi tarkoittaa ”Raamatun sana”? En ainakaan itse ajattele, että kaikki mitä Raamatussa esiintyvät henkilöt ovat sanoneet, olisi yksi yhteen sen kanssa mikä on Jumalan tahto.
Tästäkö oikeasti haluat keskustella? Mutta jos puhutaan siitä mikä ohjaa ajattelua ja vaikuttaa mielipiteisiin, niin aika usein se on ”Pyhä Ylmi”. (Yleinen mielipide.)
Juuri tähän oikeastaan viittasin ”muotiasioista” mainitessani. Kuinka moni oikeasti ajattelee ihan itse mitä kannattaa tai ei kannata, tai mitä ”kannattaa kannattaa”? Yleensä se on se mikä on kulloinkin pinnalla.
Minä haluaisin puhua juuri niistä asioista, joista ei juuri nyt puhuta. Jotka eivät ole ”muotia”, kuten vaikkapa polyamoriasta ja siitä mihin avioliittoa oikeastaan tarvitaan. Minulla on siitä näkemys, mutta useimmat tuntuvat pitävän sitä itsestäänselvyytenä, jota ei tarvitse perustella.
Ilmoita asiaton viesti
”Fundamentalistikristinusko ja negatiivinen suhtautuminen seksuaalivähemmistöjen asiaan ja sitä ajaviin nyt vaan kummasti korreloivat.”
—-
Siis suhtautuminen mihin asiaan, tarkkaan ottaen? Se onkin tässä oleellista, että mitä asiaa ajetaan ja kenen asiaa ajetaan. Kun viitataan ”seksuaalivähemmistöihin”, tarkoitetaan aikuisia.
Aikuisten halut ja tarpeet eivät saa mennä lapsen oikeuksien edelle. Mutta lasten oikeuksien puolustaminen aikuisten oikeuksien yli ei ole muodikasta. Ei myöskään abortin suhteen.
En tiedä mitä tarkoitat ”fundamentalistikristinuskolla”, mutta Raamatun suhteen en ole sellainen, ainakaan siltä osin etten näkisi sen kirjoittajien inhimillisyyttä.
Miksi haluat ylipäätään jaotella keskustelijat ”kristittyihin ja ei-kristittyihin”, aika moni äitiyslakia ja spn-avioliittoa kannattavakin on kristitty. Mutta tällainen kristitty ei sitten sinun mielestäsi ole fundamentalistikristitty?
Ilmoita asiaton viesti
Pahoittelen, mutta haluaisin oikeasti keskustella.
Minusta ennakkoasennoituminen ja itsetarkoituksellinen jaottelu kristittyihin ja ei-kristittyihin ei keskustelua juuri edistä, joten paras varmaan jättää tähän.
Muutenkin, olisi oikeasti mukava keskustella tästä niinkuin aikuiset. Juho Antikaiselle jälleen kiitokset asiallisuudesta, vaikka ollaan eri mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Äitiys ja isyys eivät ole biologisesti symmetrisiä. Myös luovutetun munasolun avulla raskaaksi tullut nainen on synnytämänsä lapsen biologinenkin äiti.
Ilmoita asiaton viesti
«Myös luovutetun munasolun avulla raskaaksi tullut nainen on synnytämänsä lapsen biologinenkin äiti.»
Biologisella vanhemmalla tarkoitetaan yleensä geneettistä vanhempaa eli keinohedelmöityksellä toisen naisen munasolun saanut äiti ei ole biologinen äiti. Heidän kohdallaan voidaan puhua lapsen synnyttäneestä äidistä erotuksena biologisesta äidistä ja toisaalta kasvatusäidistä.
Käsittääkseni Puolimatkakaan ei sinällään käytä näitä termejä vakiintuneesta käytännöstä poikkeavasti, mutta katsoo, että äitiys tai vanhemmuus pitäisi antaa laissa vain biologiselle (geneettiselle) vanhemmalle.
Puolimatka ei kuitenkaan ole ainakaan näkyvällä kiihkolla ajanut lasten adoptoitavaksi antamisen kieltämistä, sikäli kun adoptiovanhemmat eivät hekään ole biologisia vanhempia.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, minähän juuri sitä kritisoin että biologinen olisi vain DNA.
Nythän genettisiä vanhempia voi olla jo kolmekin.
Ilmoita asiaton viesti
Saahan sitä kaikenlaisia aloitteita laittaa vireille, mutta säälittävää tämähän on.
Lopputuloksen tietävät kaikki, hiljaa unholaan painuu tämäkin.
Ilmoita asiaton viesti
Harmi kun nuo vastustajat ei ollut vastustamassa jo -50 luvulta lähtien,lapsilisiä jota maksettiin sotaorpojen huoltajille. Vaikka perhe ei ollut äitejä eikä isiä.
Ilmoita asiaton viesti
Äiti (ja isä) syntyy siitä asemasta, jossa suhteessa lapseen toimii. Kaikilla ei ole biologista vanhempaa olemassa tai tiedossa, todellinen vanhempi (äiti tai/ja isä) on silloin silloin se, joka sen roolin ottaa. Biologinen äiti ei ole ”oikea” äiti, vaan ainoastaan biologinen.
Puolimatkan perustelut äitiyslakia vastaan toimisivat perusteluna kaikkea muutakin kuin biologista vanhemmuutta vastaan. Sitä ei Puolimatkakaan liene tahdo sanoa?
Ilmoita asiaton viesti
Minulle on edelleen epäselvä kyseisen kansalaisaloitteen sisältö. Mitä siinä oikein vaaditaan muuttettavaksi?
Ilmoita asiaton viesti
”Kansalaisaloite äitiyslain muuttamiseksi poistaa kokonaan äitiyden käsitteen sidonnaisuuden biologis-geneettiseen suhteeseen.[i] Kansalaisaloitteen mukaan ”Lapsen äiti on se, joka on synnyttänyt lapsen.” Sen lisäksi ”naisen, joka yhteisymmärryksessä lapsen synnyttäneen kanssa antoi suostumuksensa hedelmöityshoitoon, voidaan vahvistaa olevan lapsen synnyttäneen ohella lapsen äiti.” Ehdotuksen mukaan ”synnyttäjä on äiti silloinkin, kun hän ei ole geneettisesti lapsen äiti, vaan hän on saanut alkunsa luovutetusta munasolusta tai luovutetusta alkiosta.” Näin lapsen identiteetin kannalta keskeinen äidin ja lapsen välinen biogeneettinen suhde katoaa kokonaan laissa käytetystä äitiyden käsitteestä, vaikka lapsen synnyttänyt äiti käytännössä useimmiten onkin lapsen biogeneettinen äiti.
Kansalaisaloitteen mukaan äitiys on siis luonteeltaan ennemminkin sosiaalinen rakennelma ja poliittis-oikeudellinen sopimus kuin objektiivisesti todennettavissa oleva biogeneettinen suhde. Äitiys ei enää olisikaan äidin ja lapsen välinen luonnollinen biogeneettinen suhde, joka edeltäisi kaikkea juridista määrittelyä, vaan äitiys olisi juridinen konstruktio, joka määrittyy valtion lainsäädännön ehdoilla.
Äitiyslakiehdotuksessa pyritään toisen äidin asema pääosin määrittelemään analogisesti vastaamaan isän asemaa eri sukupuolta olevan parin suhteessa. Tämä pyrkimys tuottaa joitakin epätoivottavia seuraamuksia lapsen kannalta, koska suhde biologiseen isään on lapsen identiteetin kannalta merkitykseltään olennaisesti erilainen kuin suhde äidin naispuoliseen puolisoon tai kumppaniin, johon lapsella ei ole geneettistä suhdetta.” Näin asiantuntijalausunnossaan prof.Tapio Puolimatka Alla linkki koko lausuntoon kokonaisuudessaan
http://www.tapiopuolimatka.net/asiantuntijalausunt…
Ilmoita asiaton viesti
Lakivaliokuntaan tulleen uuden äitiyslain muutos ehdotus sitä koskevassa kansalaisaloitteessa on vain yksi osa kehityksessä, syy ja seuraus-suhteessa sukupuolineutraali avioliittolain voimaan tulemisesta. Genrder – ideologian vaatimus ei pysähtynyt spn-lain voimaan astumiseen. Päin vastoin se pyrkii viemään sitä pienen seksuaalivähemmistön vaatimusten ehdoilla eteenpäin, jossa lapset ja heidän ensisijainen biologis-henkinen tarpeensa tuntea ja olla hoidettavana oman biologisen isänsä ja äitinsä hoidossa (normatiivisesti) ei enää merkitse mitään. Aikuisten halut ja tarpeet ovat ensisijaisia lakia säädettäessä.
Miten sitten sukupuolineutraali avioliittolaki estää lapsen mahdollisuuksia syntyä perheeseen, jossa hän saa elää biologisen isänsä ja äitinsä hoidossa? Tämä tapahtuu ensisijaisesti lainsäädännön sosialisaatiovaikutusten pohjalta. Lyhyesti sanottuna (Girgis et al 2012: 54):
1. Lainsäädäntö muokkaa uskomuksia.
2. Uskomukset muokkaavat käyttäytymistä.
3. Uskomukset ja käyttäytyminen vaikuttavat ihmisten kiinnostuksen kohteisiin ja hyvinvointiin.
Blankenhorn (2007: 203 ss.) ja Girgis et al (2012) esittävät joitakin näkökohtia siitä, miten tämä tapahtuu: (a) Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen sisältää julkisen kannanoton, jonka mukaan lapsi ei tarvitse biologisen isän ja äidin toisiaan täydentävää vaikutusta. Se poistaa lainsäädännöstä ja heikentää kulttuurissa ajatusta, että lapselle ja yhteiskunnalle on keskimäärin parasta, että lapsi kasvaa biologisen isänsä ja äitinsä muodostaman avioliiton sisällä. Tämän seurauksena harvemmat lapset todennäköisesti kasvavat isänsä kanssa, koska heidän isänsä eivät enää pidä tärkeänä omistautua lastensa hoitamiseen.
(b) Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen merkitsee sitä, että lainsäädäntö alkaa ymmärtää avioliiton merkityksen homo- ja heteroseksuaalisen parisuhteen yhteisten nimittäjien pohjalta, jolloin heteroseksuaalisen avioliiton ominaispiirteet katoavat lainsäädännöstä.
(c) Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen merkitsee todennäköisesti sitä, että muut vaihtoehtoiset avioliittomuodot kuten esimerkiksi moniavioisuus tai ryhmäavioliitto saavat lisää sosiaalista hyväksyntää, mikä entisestään heikentää avioliiton yhtenäisyyttä ja lapsen mahdollisuuksia kasvaa alhaisen konfliktitason perheessä.
(d) Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen merkitsee sitä, että heteroseksuaalisten nuorten julkinen sosiaalistaminen miehen ja naisen välisen avioliiton merkitykseen joko lakkaa tai sitä joudutaan olennaisesti heikentämään. Lastenkirjoissa ja -viihteessä, kirkon opetuksessa, koulujen opetussuunnitelmassa ja populaarikulttuurissa joudutaan välttämään antamasta mahdollisesti lainvastaista vaikutelmaa, jonka mukaan avioliitto on naisen ja miehen välinen liitto, jonka luonnollisena seurauksena on lasten saaminen.
(e) Sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksyminen määrittelee avioliiton uudelleen niin, ettei se enää tarkoita puolisoiden sitoutumista pysyvän perheyhteisön luomiseen siitä mahdollisesti syntyviä lapsia varten, vaan että olennaista avioliitossa on tietynlainen tunteenomainen suhde aikuisten välillä. Tämä viestii kasvavalle sukupolvelle, että tunteen kadotessa myös avioliiton perusta katoaa. Tämä on omiaan viemään pohjaa avioliiton pysyvyyden ja seksuaalisen uskollisuuden normeilta, mikä entisestään heikentää lasten mahdollisuuksia kasvaa vakaassa ja pysyvässä perheyhteisössä yhdessä biologisten vanhempiensa kanssa.
(f) Avioliiton pysyvyyden, puolisouskollisuuden ja perhekeskeisyyden heikentyessä myös puolisoiden psykologinen, sosiaalinen ja aineellinen hyvinvointi heikkenee, koska pysyvän avioliiton on osoitettu edistävän puolisoiden hyvinvointia. Vanhempien hyvinvoinnin heikentyessä heidän kykynsä kasvattaa lapsia heikkenee.
(g) Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen vahvistaa käsitystä, että sukupuolten toisiaan täydentävyys ei ole tärkeää kasvatuksessa. Tämä heikentää erityisesti isän kokemusta siitä, että hänellä on erityinen panoksensa annettavana lastensa kasvatukseen.
Kukaan ei ajattele ja toimi tyhjiössä. Me kaikki saamme vaikutteita kulttuurisista normeista, joita lainsäädäntö muokkaa. Voidakseen solmia avioliiton ihmisellä täytyy olla jonkinlainen käsitys siitä, mitä se tarkoittaa. Avioliiton uusi määritelmä antaa kasvavalle sukupolvelle sellaisen käsityksen avioliitosta, joka ei ole omiaan edistämään avioliiton pysyvyyttä, koska huomion keskipisteestä siirretään aviopuolisoiden kokonaisvaltainen yhteys ja siitä syntyvien lasten hoitaminen.
Kun avioliiton merkitystä on kerran muutettu, se vaikuttaa kouluissa ja muissa kasvatusinstituutiossa annettavaan sosialisaatioon. Sikäli kuin sosialisaatio siirtää avioliitosta mahdollisesti syntyvien lasten oikeuksien näkökulman sivuosaan ja asettaa avioliiton keskukseen siinä elävien aikuisten tunteet, se ei orientoi kasvavia näkemään avioliittoansa uskollisuuden, pysyvyyden ja avioliitosta syntyvien lasten näkökulmasta. Tällainen sosialisaatio on omiaan heikentämään lasten asemaa perheessä, mikä puolestaan ei voi olla heikentämättä lasten hyvinvointia. Lasten hyvinvoinnin heikentäminen lainsäädännöllisillä toimilla on lapsen ihmisoikeuksien loukkaamista.
Lisäksi se on vastuutonta talouspolitiikkaa, koska lasten ja perheiden pahoinvointi tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan 229 miljardia dollaria sosiaaliavustuksia vuosien 1970 ja 1996 välillä jouduttiin maksamaan avioliittokulttuurin murentumisesta ja siitä seuraavien sosiaalisten ongelmien pahentumisesta: teiniraskaudet, köyhyys, rikollisuus, huumeiden väärinkäyttö ja terveysongelmat. Yhdysvalloissa vuonna 2008 tehty tutkimus osoitti, että avioerot ja avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset maksoivat veronmaksajille 112 miljardia dollaria vuosittain. (Girgis et al 2012: 46.)
Lainsäädäntö vaikuttaa sosialisaation välityksellä kasvavaan sukupolveen: sukupuolineutraali avioliittolaki viestii kasvavalle sukupolvelle, että heteroseksuaalinen ja homoseksuaalinen parisuhde ovat lapsen kannalta samanarvoisia.
Nykytiedon valossa on mielekästä olettaa, että ainakin osa nuorista on seksuaaliselta identiteetiltään ambivalentteja siinä mielessä, että he voivat valinnoillaan ja tulkinnoillaan vaikuttaa oman seksuaalisen identiteettinsä kehitykseen.
Näihin valintoihin ja tulkintoihin vaikuttavat yhteiskunnan sosiaaliset rakenteet. Jos heteroseksuaalisen ja homoseksuaalisen parisuhteen välillä ei tehdä selvää eroa institutionaalisella tasolla, seksuaaliselta identiteetiltään epävarmojen nuorten on vaikea tiedostaa niiden erilaista merkitystä lasten kannalta. He saattavat vahvistaa omassa seksuaalisessa identiteetissään puolia, joita he eivät vahvistaisi, jos he olisivat tietoisia siitä, että he näin valitessaan loukkaavat tulevien lastensa oikeuksia.
Sekä perinteinen luonnonoikeuden traditio, merkittävinä edustajinaan Aristoteles ja Tuomas Akvinolainen, että moderni evoluutiobiologia ovat yhtä mieltä siitä, että vanhempien luontainen kiintymys biologisiin jälkeläisiinsä muodostaa tärkeän motivoivan tekijän, joka tukee vanhempien kykyä ajatella asioita lasten kannalta. Moderni kulttuuri ja avioliittolainsäädäntö ovat menossa suuntaan, jossa ne vähättelevät tämän luontaisen motivaation merkitystä. Tämä ei ole omiaan parantamaan lasten asemaa perheissä ja yleensä yhteiskunnassa, koska lapset luonnostaan kokevat läheisyyttä biologisiin vanhempiinsa ja pitävät parhaimpana tilannetta, jossa he voivat olla läheisessä yhteydessä heihin.
Ilmoita asiaton viesti
Rantasen logiikka ontuu kaikesta asialliselta kuulostavasta esittelystä huolimatta. Lainsäädäntä toki vaikuttaa ihmisten asenteisiin mutta paljon suurempi vaikutus on toiseen suuntaan. Olemmehan nimen omaan siirtyneet rajoittavasta ja ahdistaneesta lainsäädännöstä kohti avoimempaa ja suvaitsevampaa lainsäädäntöä.
Jos Rantasen perustelut pitäisivät, aiempi homoseksuaalikielteinen lainsäädäntö rangaistuksineen ja myöhempine sairausluikituksineen olisi pitänyt muuttaa ihmisten asenteet vahvasti homoseksuaalikielteisiksi ja siten estää ketään päätymästä sellaiseksi. Mutta kehitys onkin kulkenut toiseen suuntaan saaden homoseksuaalit tulemaan ulos kaapeistaan ja sitten saanut meidät muuttamaan myös lainsäädäntöä.
Toki edelleenkin asenteita yhteiskunnassa pitää muuttaa jotta erilaiset ihmiset voivat elää normaalia elämää keskenään ilman arkaaisista ennakkoluuloista kumpuavaa erottelua ja syrjintää. Tämä sama koskee erilaisia perhe- ja vanhemmuuden muotoja.
Oma lukunsa on, miten paljon haittaa Rantasen et al ennakkoluulojen kaltaiset asenteet aiheuttavat ongelmia ihmisille jotka eivät täytä heidän ideaaliaan ja siten kohtaavat vähättelyä ja jopa syrjintää.
P.s. Erityisen epäonnistunut yritys Rantaselta oli vetää USA-laiset teiniraskaudet esimerkiksi. Nehän ovat pahin ongelma alueilla joissa tiukimmin pidetään kiinni kristillissiveellisistä ihmis-, seksuaali- ja perhekäsityksistä. Samaten vetoaminen evoluutiobiologiaan ontuu sillä luonnosta tiedämme ihmisten lisäksi monia eläinlajeja jotka hoitavat jälkeläisiään eri muotoisina yhteisöinä eikä vain yhden koiraan ja naaraan elinikäisenä liittona. Taidammepa tässäkin suhteessa olla eliömaailman vähemmistöä.
Ilmoita asiaton viesti
”Alhaisen konfliktitason perhe”? En tiedä mistä johtuu moinen oletus, mutta nähdäkseni riski konflikteihin vähenee kun perheet saavat mahdollisimman vapaasti itse määritellä minkälainen perhemalli kyseiselle perheelle parhaiten sopii.
Samalla jos/kun ihmiset ovat pakotettuja tiettyyn jyrkästi rajattuun malliin, avioerojen ja muiden ongelmien todennäköisyys lisääntyy, mikä tulee taloudellisesti kalliiksi (kuten totesit).
Avioliitto ei liene hyvään aikaan suurimmalle osalle merkinnyt sitoutumista lasten saantiin. Yhtä lailla samaa sukupuolta olevat tai vaikka useampi henkilö voi olla sitoutuneita toisiinsa tunnistaen ja tietäen, että alkuhuuma hiipuu aikanaan. Puolisouskollisuudella ei ole mitään tekoa sen kanssa, minkälaisessa suhteessa eletään.
Perinteistä puheenollen, suosittelen artikkelia ”Heteroseksuaalisuus keksittiin vuonna 1868” http://yle.fi/uutiset/3-9576430
Ilmoita asiaton viesti
Olen Paavilaisen kanssa ihan samaa mieltä enkä myöskään malta olla kehumatta hänen linkittämäänsä Petterssonin kirjoitusta: se on hyvin käsityksiä ja terminologiaa avaava.
Ilmoita asiaton viesti