Tapio Puolimatka

Missä iässä lapsella on oikeus tietää isänsä henkilöllisyys?

Silloin kun lapsia tuotetaan hedelmöityshoidoissa ulkopuolisen luovuttajan siittiön avulla, lapsi jää vaille tietoa biologisesta isästään ja ilman mahdollisuutta elää suhteessa häneen. Suomen lain mukaan lapsella on kuitenkin oikeus 18-vuotta täytettyään tulla tietämään isänsä henkilöllisyys.

Naisen kanssa parisuhteessa elävä ja puolisonsa keinohedelmöityksellä hankkiman pojan adoptoinut Jeanette Östman pitää riittämättömänä sitä, että keinohedelmöityksellä tuotettu lapsi saa tietää luovuttajaisän identiteetin vasta 18 vuoden iässä.

 

 ”Itse olen sitä mieltä, että lapsen pitäisi saada tiedot jo täytettyään 16, koska nuoruus voi olla aikaa, jolloin mietitään identiteettiä ja alkuperää.” (Östman 2014: 159.)

 

Östmanin mukaan siis ulkopuolisen luovuttajan avulla tuotettu nuori miettii identiteettiään ja alkuperäänsä ja tarvitsisi sitä varten tiedon isänsä henkilöllisyydestä.

Miksi ikärajaa pitäisi alentaa?

Äitiyslakia koskevassa asiantuntijalausunnossani ehdotan, että ikäraja alennettaisiin 12-vuoteen. Otan tässä yhteydessä esille joitakin tätä puoltavia näkökohtia erityisesti poikien näkökulmasta. Varhaismurrosiässä oleva poika tarvitsee maskuliinisen identiteettinsä vahvistusta. Ilman maskuliinista samaistumiskohdetta pojilla on suurempi taipumus ajautua kohti häiriökäyttäytymistä.

Tutkimus osoittaa, että poikien kohdalla on selvä yhteys rikollisuuden ja isättömyyden välillä. Isät auttavat poikiaan kanavoimaan maskuliiniset taipumuksensa tuottaviin aktiviteetteihin. “Pojat, jotka eivät säännönmukaisesti koe hyvän isän rakkautta, kurinpitoa ja esikuvaa, tulevat todennäköisemmin turvautumaan ’kompensoivaan maskuliinisuuteen’, jossa he hylkäävät ja halventavat kaikkea naiseuteen liittyvää ja sen sijaan pyrkivät todistamaan maskuliinisuuttaan antautumalla dominoivaan ja väkivaltaisen käyttäytymiseen.” (Wilcox  2005.)

Viimeaikaisessa keskustelussa on tuotu ilmi, että vailla maskuliinista samaistumiskohdetta olevat syrjäytyneet nuoret miehet ovat yhteiskunnallemme suurempi turvallisuusuhka kuin ulkoapäin tuotettu terrorismi. Mitä enemmän meillä on häiriökäyttäytymiseen ja rikokseen taipuvaisia nuoria miehiä, sitä turvattomammaksi tulee yhteiskuntamme jäsenten elämä.

Uuden äitiyslain ongelmallisuus

Yksi uuden äitiyslain ongelmista on se, että toisen äidin vahvistaminen sulkee kokonaan pois mahdollisuuden, että pojalle voitaisiin koskaan vahvistaa isää.

Jos oletetaan että Suomen laki muuttuu niin kuin toivon, että jo 12-vuotias saa tietää isänsä henkilöllisyyden, on mahdollista, että joku näistä isistä haluaisi tunnustaa oman biologisen lapsensa. Jos kuitenkin lapselle on hedelmöityshoidoissa vahvistettu toinen äiti, lapselle ei enää voida vahvistaa isää. Tällä tavalla uusi äitiyslaki kaventaisi isyyden vahvistamisen mahdollisuuksia. Tällä tavalla se myös loukkaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen periaatetta, jonka mukaan lapsella on oikeus tuntea vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan.

Suurin osa isättömistä pojista on seurausta heteroliittojen eroista. Yksi heteroeroja lisäävä tekijä on se, jos lainsäädäntö ja kulttuuri yleensäkin viestii, ettei lapsi tarvitse isää. Tällöin isän on perhe-elämän paineissa helpompi jättää perheensä. Isän ja lapsen suhde harvoin kehittyy läheiseksi, jos isä asuu muualla.

 

Kirjallisuus

Östman, Jeannette (2014) “Tasa-arvo”, teoksessa Johanna Korhonen & Jeanette Östman (toim.) Kaikella rakkaudella. Sanoja seksuaalisuudesta ja sukupuolesta. Helsinki: Into-kustannus.

Wilcox, W. Bradford & Doherty, William J. & Fisher, Helen et al (2005) Why Marriage Matters: Twenty-Six Conclusions.

Puolimatka, Tapio (2017) Asiantuntijalausunto eduskunnan lakivaliokunnalle 28.4. 2017 äitiyslakia koskevasta kansalaisaloitteesta KAA 3/2016

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Puolimatka sotkee useita erillisiä asioita yhteen vaikka niiden yhteydet toisiinsa ovatkin kovin heiveröiset. Biologisen isän tai äidin tietoonsaamisen ikäraja on ihan eri juttu kuin maskuliinisen roolimallin puute.

Oikeasti meidän tulisi vahvistaa erilaisten perhe- ja huoltajuusmallien tasavertaisuutta niin, ettei Puolimatkan et al tapaan patriarkaalisheteroseksuaalisesta arkaaisesta normista poikkeavissa eläviä enää pidettäisi jo lähtökohtaisesti jotenkin huonompina. Sellaisella syrjäyttämisen lopettamisella vähennettäisi parhaiten syrjäytymistä ja todennäköisesti myös tarvetta ja halua biologisen menneisyyden selvittelylle.

Käyttäjän SusannaKoivula kuva
Susanna Koivula

"Sellaisella syrjäyttämisen lopettamisella vähennettäisi parhaiten syrjäytymistä ja todennäköisesti myös tarvetta ja halua biologisen menneisyyden selvittelylle."

Mitä ihmettä?
Ihmisen tarvetta tuntea omat juurensa ei vähene lainsäädännön kautta, eikä siihen pidä pyrkiäkään.

Eivät kaikki perhe-ja huoltajuusmallit ole siten tasavertaisia, että ne olisivat kaikki lapselle yhtä hyviä. Sen sijana kaikki perheet ovat yhtä arvokkaita.

Erilaiset perheet ovat erilaisia ja sitä ei pidä kieltää. Muutoinhan pitää kieltää kaikki perhettä koskevat tutkimus, koska niistä ilmenee että perheissä on eroavaisuuksia ja kaikissa ei ole yhtä hyvät lähtökohdat lapsen kasvaa.

12v lapsen olisi hyvä saada tietää isänsä henkilöllisyys, mitä aikaisemmin, sitä parempi lapselle.
Hyvä ehdotus Puolimatkalta!

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

"Erilaiset perheet ovat erilaisia ja sitä ei pidä kieltää. Muutoinhan pitää kieltää kaikki perhettä koskevat tutkimus, koska niistä ilmenee että perheissä on eroavaisuuksia ja kaikissa ei ole yhtä hyvät lähtökohdat lapsen kasvaa."

Totta sinänsä - johtopäätösten tekeminen näistä perhetutkimuksissa löydetyistä eroista tosin vaatii ympäristömuuttujien huomioimista. Pelkkä perherakenteisiin tuijottaminen ja niiden hierarkisoiminen ei oikeastaan vahvista muuta kuin dogmaattista putkinäköä.

Esimerkiksi siis yksinhuoltajaperheiden lasten hyvinvointia on parannettu viime vuosikymmeninä kehittämällä päivähoitojärjestelmästä kattavasti subjektiivinen oikeus.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Kuka on ollut vähentämässä lainsäädännöllä ihmisten tarvetta tuntea juurensa?

Käsittääkseni kirjoitin, että jos kohtelemme erilaisia perhemalleja tasa-arvoisesti ja -vertaisesti asettamatta niissä asuvia ihmisiä eriarvoisiksi, ihmiset kokenevat vähemmän tarvetta kaivaa esille biologisia juuriaan tuntiessaan elävänsä normaalissa ja hyväksytyssä perheessä hyväksyttynä ja normaalina perheenjäsenenä.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth

"Kuka on ollut vähentämässä lainsäädännöllä ihmisten tarvetta tuntea juurensa?"

Sanoisin, että lainsäädännön tulisi tukea ihmisten tarvetta tuntea juurensa. Tämä tarve tulisi ymmärtää, ja oikeutta tähän tulisi tukea lain kautta, mahdollisuuksien ja tilanteen mukaan.

Olemmeko samaa mieltä tästä?

Mutta oletko oikeasti sitä mieltä, että suhtautumistapa eri perhemalleihin vähentää tarvetta etsiä biologisia juuriaan? Ja johtuuko tämä tarve tällä hetkellä siitä, että näitä perhemalleja ei täysin hyväksytä?

No, tämä oli väite. Spekuloida kyllä voi, mutta aika paljon sanottu, jos sen esittää tosiasiana.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #8

Weckroth kirjoitti : "Mutta oletko oikeasti sitä mieltä, että suhtautumistapa eri perhemalleihin vähentää tarvetta etsiä biologisia juuriaan?"

Olen jokseenkin vakuuttunut, että niin suuri tarve ihmisten löytää biologiset vanhempansa johtuu pitkälti siitä, että meillä pidetään heteroseksulaaisten vanhempien ja heidän biologisten lastensa muodostamasta perhemallista on tehty meille hyväksyttävimmän ja tavoiteltavan perheen malli ja kaikki siitä poikkeavat koetaan yleisesti huonommiksi, epänormaaleiksi ja välteltäviksi. Silloin luodaan erilaisissa olosuhteissa eläville mielikuva jostakin omaa lähiympäristöä paremmasta jota pitäisi tavoitella.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #10

No, minä en ole tuosta lainkaan vakuuttunut. Joka tapauksessa se on pelkkä olettamus.

En usko, että kyse on ihanteellisesta perhemallista vaan identiteetistä. Siitä kuka on, mistä on tullut, kuka on se, jolta olen saanut osan piirteistäni, joista rakennun? Nämä ovat syvästi ihmisyyteen meneviä kysymyksiä.

Aina tulee tietysti olemaan ihmisiä, jotka suhtautuvat epäilevästi tiettyihin elämäntapoihin, perhemalleihin tai mihin hyvänsä. Kuinka hyväksyvä maailman tulisi olla, jotta voitaisiin odottaa kaiken tarpeen biologisten juurien etsimiseen häviävän kokonaan?

Jos koko ikänsä sateenkaariyhteisössä elänyt tunteet kipua isän kaipuustaan ja miettii mistä on saanut silmiensä värin jne. niin onko kyse todella ulkopuolisten suhtautumisesta?

Käyttäjän SarahRizzo kuva
Sarah Rizzo

Hei Jorma ja muut markkinatalouspatriarkat!
IHMISIÄ ei kohdella tasa-arvottomasti sillä, että tunnustetaan yksilön tarve ja oikeus tuntea biologinen alkuperänsä jo lapsuusvuosina.
Me kaikki haluamme tietää, mitä rokotuksia olemme saaneet, mitä toimenpiteitä mahdollisesti olemme terveuydenhuollon puolella läpikäyneet ja mitä lääkinnällisiä hoitotoimenpiteitä meihin on kohdistettu.
Biologisen alkuperän tunteminen on yksi tällainen asia; sen kunnioittaminen EI aseta ketään huonommuusasemaan. Ei juridisia vanhempia saatikka muita.

Ihmiset yleisesti ottaen toivovat juurikin biologista lasta- jopa niin paljon, että ovat valmiita maksamaan siitä ja kampanjoimaan tunnepitoisin argumentein. Tällainen biogeneettisten siteiden tärkeys on kyllä ihan molemminsuuntainen. Siinä missä ihminen toivoo biologista jälkeläistä, toivoo hän myös tuntevansa biologiset vanhempansa.

Edelmämainitusta myös sen verran, että halu ja vaatimus biologisesta lapsesta pohjautuu itsessään patriarkaattiseen yhteiskuntanormiin: yhdistettynä lisääntymisteollisuuteen ja sitä sääteleviin markkinavoimiin voinemme puhua nykypäivän orjuudesta, jossa lasta kohdellaan objektina!

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Puhuessaan patriarkaalisesta markkinaorjuudesta Rizzo osoittaa häneltä jääneen täysin ymmärtämättä mitä kirjoitin. Kehotankin häntä lukemaan uudelleen ja ajatuksen kanssa mitä kirjoitin ennenkuin joutuu pidemmälle väärintulkintojen metsään. Sieltä voi nimittäin olla pitkä matka takaisin Ihmisten ilmoille.

Sinällään Rizzo on tarkkanäköinen havaitessaan lisääntymisteollisuudeksi nimittämänsä liiketoimintasektorin halun hyödyntää patriarkaalisia perhekäsityksiä. Itse tosin koin vastustavani sellaista haluamalla, että erilaiset patriarkaatista poikkeavatkin, perhemallit hyväksyttäisi myös asenteiden tasolla tasa-arvoisiksi ja -vertaisiksi. Silloin nimenomaan vietäisi asiakaspohjaa noilta lisääntymiskauppiailta.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth

"Itse tosin koin vastustavani sellaista haluamalla, että erilaiset patriarkaatista poikkeavatkin, perhemallit hyväksyttäisi myös asenteiden tasolla tasa-arvoisiksi ja -vertaisiksi."

Mitä tämä "asenteiden tasolla" tarkoittaa käytännön tasolla? Sitäkö ettei saisi pitää tärkeänä lapsen, ja ylipäätään ihmisen tarvetta tuntea biologiset juurensa, isänsä ja äitinsä, ja saada edes korvaava kokemus näistä?

Jos ja kun joku ihminen kokee tämän itselleen tärkeäksi, miten häntä auttaa se, että hänen perheeseensä suhtaudutaan "tasavertaisena" em. merkityksessä?

Olen tehnyt lapsi- ja perhetyötä 14 vuotta, ja nähnyt monenlaisia perheitä. Kaikki on kohdattu perheinä ja lasten kanssa oltu tekemättä asiasta numeroa, tuli vastaan mitä vain.
Uusperhe voidaan myös kohdata tasaveroisena perheenä, mutta tosiasia on, että jokin aiemmin ehjä on hajonnut ja jotain on menetetty. Toinen vanhempi, jonka hoivaan lapsi syntyi, ei ole enää läsnä jokapäiväisessä elämässä, ja tilalle on tullut joku muu ja jotain muuta.

Tällaisessa tilanteessa lapsella tulee olla oikeus olla yhteydessä siihen vanhempaan, joka ei enää asu samassa kodissa. Ei tätä tarvetta poista uusperheen, tai yksinhuoltajaperheen, kohteleminen tasavertaisena, ja siten etteivät sen jäsenet tunne huonommuutta.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #9

Weckroth kyselee asenteiden tasosta. Tarkoitan sillä sitä, että jotakin tiettyä, esimerkiksi heteroseksuaalisten kahta normitettua sukupuolta edustavien vanhempien ja heidän biologisten lastensa muodostamaa perhemallia ei pidettäisi normina ja muuta poikkeavana.

Weckroth ottaa esimerkiksi n.s. uusioperheen jossa toisen avioerolapsia ja mahdollisesti yhteisiä lapsia. Tuo on vain yksi perheen monista malleista. Tarkoitin tuossa ylenpänä ja luulen Puolimatkankin tarkoittaneen plokituksessaan esimerkiksi spermapankista hankitulla siemennesteellä hedelmöitettyjä tai pienenä adoptoituja, kohdunvuokrauksella t.m.s. lapsia jotka eivät ole mahdollisesti tavanneetkaan molempia biologisia vanhempiaan.

Kaikissa tapauksissa lapselle on tärkeintä, että hänestä pitävät huolta rakastavat ja huolehtivat ihmiset. Se millaisen mallin mukaan tuolloin perhe rakentuu, on toisarvoista eikä siitä saisi tehdä numeroa jonka perusteella lapselle voi syntyä käsitys, että hän elää poikkeuksellisissa olosuhteissa ja että hänen pitäisi sen takia etsiä jotain.

Käyttäjän SarahRizzo kuva
Sarah Rizzo Vastaus kommenttiin #11

Kaikilla lapsilla on oikeus tietää ja tuntea omat oikeutensa, riippumatta siitä mihin ruokakuntaan he syntyvät. On syytä ymmärtää, kuka tässä tekee lapselle ja mitä. Tuhmia eivät ole lapsen oikeuksia puolustavat ja eettiset ongelmakohdat näkyväksi tekevät ihmiset.

Ajan saatossa ihmiskunta uhkaa ajautua moraalisen korruption partaalle ja ne lapset, joita Tapio Puolimatka kutsuu 'geneettisiksi orvoiksi', tulevat todennäköisesti siirtämään traumansa epigeneettisesti polvelta toiselle.

Jos ihmiset asennoituvat tavalla, että yksilö on rahalla lunastettava omistuskohde; atomisoitunut yksilö vailla juuria ja sukuyhteisöönsä perustuvaa identiteettiä- silloin tuo asenne tulee heijastumaan proggressiivisena välinpitämättömyytenä kanssaihmisiä kohtaan tulevissa polvissa.

Mikäli ihmisen ainoa viitekehys on se minkä hän rahalla itselleen luo, astutaan aikakauteen, jossa millään ihmissuhteella ei ole erityissijaa yksilön elämässä.

Tällaisen yhteiskunnan ihmiset kärsivät tavalla, joka ei ole parannettavissa lääkärin avulla.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #12

Voisiko Rizzo jo vastata mistä hän repii noita "rahalla lunastettavia omistuskohteita" jos vaaditaan ihmisten erilaisille perhemuodoille samanlaista, tasa-arvoista arvostusta ja kohtelua?

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #11

Jorma M."Weckroth kyselee asenteiden tasosta. Tarkoitan sillä sitä, että jotakin tiettyä, esimerkiksi heteroseksuaalisten kahta normitettua sukupuolta edustavien vanhempien ja heidän biologisten lastensa muodostamaa perhemallia ei pidettäisi normina ja muuta poikkeavana."
-----

-Minusta on normaalia pitää normia normina. Mutta ei se tarkoita normista poikkeavan pitämistä sellaisena, että siinä elävät ovat huonompia. Jos yhä tarkemmaksi mennään kyselyssä, niin mitä tarkoittaa se, ettei saisi pitää jotain "poikkeavana"? Sellaista mikä poikkeaa normista?
Normihan ei sinänsä ole arvottava käsite, vaan ihan tilastollinen.

------
Jorma M."Weckroth ottaa esimerkiksi n.s. uusioperheen jossa toisen avioerolapsia ja mahdollisesti yhteisiä lapsia. Tuo on vain yksi perheen monista malleista. Tarkoitin tuossa ylenpänä ja luulen Puolimatkankin tarkoittaneen plokituksessaan esimerkiksi spermapankista hankitulla siemennesteellä hedelmöitettyjä tai pienenä adoptoituja, kohdunvuokrauksella t.m.s. lapsia jotka eivät ole mahdollisesti tavanneetkaan molempia biologisia vanhempiaan."
-----

-On tullut työssä vastaan naisparinkin lapsi. Tämän lapsen kohtasin ollessani sijaistamassa ja painotin isästä puhuttaessa, että äidin rakkaus on yhtä tärkeää. Lapsi ei ole huonompi siksi ettei hänellä ole isää. Puuttumista ei pidä painottaa, mutta lasta on kuunneltava jos hän kokee kipua tai kaipausta toisen vanhemman puuttumisesta, tuntemattomuudesta tai läsnäolemattomuudesta.

Sitä vain mietin tässä, että jos kaikki perheet tulee todella ottaa yhdenvertaisina, miksei suhtautuminen uusperheeseen kelpaa malliksi tai rinnastukseksi siinä miten voidaan suhtautua sateenkaariperheeseen, jossa lapselta myös puuttuu samassa kodissa elävä toinen biologinen vanhempi?

Uusperheessä elävällä lapsella ei välttämättä ole yhteyksiä toiseen vanhempaansa. Tunsin kerran erään vanhemman, joka ei pitänyt lapsiinsa yhteyttä. Tämä on oma juttunsa, mutta yhteys ei välttämättä säily lapsen ja vanhemman välillä.

----
Jorma M. "Kaikissa tapauksissa lapselle on tärkeintä, että hänestä pitävät huolta rakastavat ja huolehtivat ihmiset. Se millaisen mallin mukaan tuolloin perhe rakentuu, on toisarvoista eikä siitä saisi tehdä numeroa jonka perusteella lapselle voi syntyä käsitys, että hän elää poikkeuksellisissa olosuhteissa ja että hänen pitäisi sen takia etsiä jotain."
---

-Kuten sanoin edellä, siitä ei tule tehdä numeroa. Mutta lasta on kuunneltava ja tuettava, jos lapsi kokee asian vaikeana, hämmentävänä, kipeänä ja outoa kaipausta luovana puutteena elämässään.
Kuka kuuntelee näitä lapsia, tai jo aikuisiksi kasvaneita, jos on jo etukäteen päätetty, että tällaista perustarvetta tai tarvetta ylipäätään ei voi olla? Eikä oikeasti ole, vaan kyseessä on vain ulkoapäin luotu mielikuva, josta tulisi päästä eroon?

Sen verran olen nähnyt isän puutteesta kärsiviä lapsia, jotka janoavat isähahmoa kerhotoiminnasta tai mistä hyvänsä, että en voi pitää asiaa merkityksettömänä. En vain voi. En ole yksin tämän kanssa. Neuvoloissa on tullut tutuksi ilmiö nimeltä "miehen nälkä" isättömien pienten lasten kohdalla. Tästä luin artikkelin kymmenisen vuotta sitten.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #15

Weckroth vähättelee normien merkityksen vain tilastolliseksi. Niinhän ei ole vaan normit tehdään noudatettaviksi ja yhteiskunnassa on ihmisiä jotka kokevat niidenlämäntehtäväkseen. Normeja kun löytyy laeista ja asetuksista asenteisiin ja ennakkoluuloihin. Ne nimen omaan mallintavat arvotettuja asenteita.

Kuinka paljon Weckrothin käymät isäkeskustelut lasten kanssa heijastelevat juurikin esiinnostamaani ympäristön kohtuutonta painetta kohti vanhoja normeja? Ja kuinka paljon Weckrothin omia asenteita? Myös asenne, että "sinä asut oudossa perheessä mutta kyl teilläkin voi olla normaalia" on ihan yhtä huono kuin suoraan sanoa, että "sinä tulet kasvamaan kieroon".

Minulle on ollut koko ikäni ollut normaalia kyseenalaistaa normeja eli kysyä miksi. Me keikkuisimme vieläkin afrikkalaisten puiden oksilla jollei olemassa olevia normeja olisi kyseenalaistettu. Tai vaikka limamöllykkänä meressä jollei jotkut klöntit olisi kyseenalaistaneet möllykkänä olemisen ideaalia vaalivaa normia.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Tarve tuntea geneettiset juurensa ei toisaalta muodosta estettä äitiyslain säätämiselle vastaamaan muissa Pohjoismaissa vallitsevaa oikeustilaa :

Esimerkiksi Norjassa "äidin samaa sukupuolta olevaa avio- tai avopuolisoa pidetään lapsen toisena äitinä (medmor), jos lapsi on syntynyt hedelmöityshoitojen tuloksena hyväksytyssä terveydenhuollon yksikössä ja puoliso tai avopuoliso on antanut suostumuksensa hedelmöityshoitoihin." Ja Tanskassa " lapsen äidin aviopuolisoa, rekisteröityä parisuhdekumppania tai muuta kumppania pidetään lapsen isänä tai toisena äitinä (medmor), jos tämä on antanut suostumuksensa terveydenhuollon ammattihenkilön antamaan hedelmöityshoitoon ja lapsen katsotaan syntyneen tuon hoidon tuloksena."

Toki hedelmöityshoitolakiin kirjattua hoitojen avulla syntyneen lapsen tiedonsaannin ikärajaa voi alentaa 18:sta vuodesta vaikka 12:een vuoteen, jos sen lakimuutoksen voidaan todentaa olevan lapsen edun kannalta hyväksyttävää.

Käyttäjän PetriFriari kuva
Petri Friari

"Tutkimus osoittaa, että poikien kohdalla on selvä yhteys rikollisuuden ja isättömyyden välillä. Isät auttavat poikiaan kanavoimaan maskuliiniset taipumuksensa tuottaviin aktiviteeteihin."

En haluaisi saivarrella, mutta entä jos isä onkin jonkin sortin rötöstelijä? Silloinhan hän saattaa hyvinkin välittää omat rikolliset ajattelu- ja toimintamallinsa pojalleen.

Mutta mikäs siinä, miksei 18-vuotiasta huomattavasti nuoremmallakin voisi olla oikeus tietää isänsä henkilöllisyys. Ja ei kai se, että lapselle on äitiyslain mukaisesti vahvistettu kaksi naispuolista huoltajaa, estäisi biologista isää olemasta tiiviistikin läsnä lapsen elämässä kummankin sitä halutessa.

Toimituksen poiminnat