Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Thu, 15 Jun 2017 06:17:34 +0300 fi Paluu natsiaikaan? http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238641-paluu-natsiaikaan <p>Puoluekokouksessa äänestyksen yhteydessä tapahtunut käsien nosto herättää syytöksen natsitervehdyksestä. Natsiaikaan nähdään viittaus myös siinä, että poliittisen kampanjan yhteydessä jaetaan 88 ämpäriä. Lukumäärällä nähdään olevan symbolinen merkitys.</p><p>Samaan aikaan tuskin ketään näyttäisi häiritsevän se, että Suomessa käytetään sikiöseulontoja rotuhygieeniseen tarkoitukseen.</p><p><strong>Rodunjalostusopin paluu</strong></p><p>Vammaisten lapsen abortoimista perustellaan esimerkiksi halulla säästää lasta kärsimykseltä: elämä vammaisena on oletettavasti niin kärsimyksentäyteistä, että vammaisen lapsen on parempi kuolla. &rdquo;Tapan sinut, koska rakastan sinua.&rdquo;</p><p>Professori Theresia Degenerin mukaan tällainen perustelu on peräisin kansallissosialistien rodunjalostusopillisesta ajattelusta, jonka mukaan vammaisuus on este sekä perheen että vammaisen yksilön onnelle.</p><p>&nbsp;</p><p>&quot;Sikiödiagnostiikka ja geneettinen neuvonta perustuvat rodunjalostusopin ideologialle, jonka mukaan vammainen ihminen on vähemmän arvokas kuin vammaton ihminen. Rodunjalostusoppi pitää vammaista vähempiarvoisena, koska vammaa pidetään ongelmana, esteenä koko perheen onnellisuudelle. Rodunjalostukseen tähtäävä liike on aina käyttänyt valikointimenetelmiä pyrkiessään vähentämään vammaisten määrää väestössä kontrolloimalla tai eliminoimalla vamman kantajia. Geneettistä neuvontaa ja sikiödiagnostiikkaa on tarkasteltava tässä kontekstissa. Tästä näkökulmasta katsottuna sikiödiagnostiikka on rodunjalostukseen tähtäävä menetelmä ja tällaisen menetelmän käyttö edistää rodunjalostusopin leviämistä.&quot; (Degener 1990)</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Down-lasten abortointi</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Tätä argumenttia käytetään silloinkin, kun abortoidaan lapsia, joiden elämä on todennäköisesti erityisen onnellista. Tästä esimerkkinä on Down-lasten abortointi. Down-lapset pystytään usein tunnistamaan sikiödiagnostiikalla. Aborttia ei kuitenkaan tässä tapauksessa voida perustella lapsen odotettavissa olevalla kärsimyksellä, koska Down-lapset ovat poikkeuksellisen onnellisia lapsia.</p><p>&nbsp;</p><p>Jopa Peter Singerin kaltaiset tutkijat, jotka hyväksyvät abortin ja jopa vastasyntyneiden tappamisen, kiinnittävät huomiota siihen, että vaikka useimmat Down-ihmiset eivät pysty elämään itsenäisesti, heidän elämänsä voi olla iloista. Down-oireyhtymä ei estä elämää olemasta elämisen arvoista edes materialistisen kulttuurin mittareilla arvioituna. (Singer 1994: 187)</p><p>&nbsp;</p><p>Down-lapsi tuo vanhempiensa ja sisarustensa elämään poikkeuksellisen paljon iloa. Down-lapsen erityinen herkkyys ja rakkaudellisuus avaavat hänen läheistensä tunne-elämää ja kehittää heidän moraalista tajuaan, kuten David Bentley Hart tuo esille.</p><p>&nbsp;</p><p>&quot;Useimmat niistä, jotka tuntevat Down-ihmisiä, tietävät kuitenkin myös sen, että hyvin monet heistä näyttävät olevan iloisempia kuin kuolevaiset keskimäärin ja saaneen luonnonlahjaksi suorastaan kadehdittavan määrän lempeyttä, kärsivällisyyttä ja toivoa. Heidän elämänsä ei näytä millään ilmeisellä tavalla köyhemmältä tai tarkoituksettomammalta kuin akateemisten bioeetikkojen, eikä rasite, joka heistä muille ihmisille koituu, ole myöskään suurempi kuin se ilo, jota he tuottavat.&quot;(Hart 2010: 320)</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kirjallisuus</p><p>Degener, Theresia (1990) &rdquo;Female Self-determination between Feminist Claims and &rsquo;Voluntary&rsquo; Eugenics, between &rsquo;Rights&rsquo; and Ethics.&rdquo; <em>Issues in Reproductive and Genetic Engineering</em>, Vol 3, n:o 2.</p><p>Hart, David Bentley (2010) <em>Ateismin harhat</em>. Kauniainen: Perussanoma</p><p>Puolimatka, Tapio (2015) <a href="https://apowiki.fi/wiki/J%C3%A4lkikristillisen_maailman_kauhut_(kirja)">Jälkikristillisen maailman kauhut</a>. Kauniainen: Perussanoma</p><p>Singer, Peter (1994) <em>Practical Ethics</em>. Second edition. Cambridge: Cambridge University Press.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Puoluekokouksessa äänestyksen yhteydessä tapahtunut käsien nosto herättää syytöksen natsitervehdyksestä. Natsiaikaan nähdään viittaus myös siinä, että poliittisen kampanjan yhteydessä jaetaan 88 ämpäriä. Lukumäärällä nähdään olevan symbolinen merkitys.

Samaan aikaan tuskin ketään näyttäisi häiritsevän se, että Suomessa käytetään sikiöseulontoja rotuhygieeniseen tarkoitukseen.

Rodunjalostusopin paluu

Vammaisten lapsen abortoimista perustellaan esimerkiksi halulla säästää lasta kärsimykseltä: elämä vammaisena on oletettavasti niin kärsimyksentäyteistä, että vammaisen lapsen on parempi kuolla. ”Tapan sinut, koska rakastan sinua.”

Professori Theresia Degenerin mukaan tällainen perustelu on peräisin kansallissosialistien rodunjalostusopillisesta ajattelusta, jonka mukaan vammaisuus on este sekä perheen että vammaisen yksilön onnelle.

 

"Sikiödiagnostiikka ja geneettinen neuvonta perustuvat rodunjalostusopin ideologialle, jonka mukaan vammainen ihminen on vähemmän arvokas kuin vammaton ihminen. Rodunjalostusoppi pitää vammaista vähempiarvoisena, koska vammaa pidetään ongelmana, esteenä koko perheen onnellisuudelle. Rodunjalostukseen tähtäävä liike on aina käyttänyt valikointimenetelmiä pyrkiessään vähentämään vammaisten määrää väestössä kontrolloimalla tai eliminoimalla vamman kantajia. Geneettistä neuvontaa ja sikiödiagnostiikkaa on tarkasteltava tässä kontekstissa. Tästä näkökulmasta katsottuna sikiödiagnostiikka on rodunjalostukseen tähtäävä menetelmä ja tällaisen menetelmän käyttö edistää rodunjalostusopin leviämistä." (Degener 1990)

 

Down-lasten abortointi

 

Tätä argumenttia käytetään silloinkin, kun abortoidaan lapsia, joiden elämä on todennäköisesti erityisen onnellista. Tästä esimerkkinä on Down-lasten abortointi. Down-lapset pystytään usein tunnistamaan sikiödiagnostiikalla. Aborttia ei kuitenkaan tässä tapauksessa voida perustella lapsen odotettavissa olevalla kärsimyksellä, koska Down-lapset ovat poikkeuksellisen onnellisia lapsia.

 

Jopa Peter Singerin kaltaiset tutkijat, jotka hyväksyvät abortin ja jopa vastasyntyneiden tappamisen, kiinnittävät huomiota siihen, että vaikka useimmat Down-ihmiset eivät pysty elämään itsenäisesti, heidän elämänsä voi olla iloista. Down-oireyhtymä ei estä elämää olemasta elämisen arvoista edes materialistisen kulttuurin mittareilla arvioituna. (Singer 1994: 187)

 

Down-lapsi tuo vanhempiensa ja sisarustensa elämään poikkeuksellisen paljon iloa. Down-lapsen erityinen herkkyys ja rakkaudellisuus avaavat hänen läheistensä tunne-elämää ja kehittää heidän moraalista tajuaan, kuten David Bentley Hart tuo esille.

 

"Useimmat niistä, jotka tuntevat Down-ihmisiä, tietävät kuitenkin myös sen, että hyvin monet heistä näyttävät olevan iloisempia kuin kuolevaiset keskimäärin ja saaneen luonnonlahjaksi suorastaan kadehdittavan määrän lempeyttä, kärsivällisyyttä ja toivoa. Heidän elämänsä ei näytä millään ilmeisellä tavalla köyhemmältä tai tarkoituksettomammalta kuin akateemisten bioeetikkojen, eikä rasite, joka heistä muille ihmisille koituu, ole myöskään suurempi kuin se ilo, jota he tuottavat."(Hart 2010: 320)

 

 

Kirjallisuus

Degener, Theresia (1990) ”Female Self-determination between Feminist Claims and ’Voluntary’ Eugenics, between ’Rights’ and Ethics.” Issues in Reproductive and Genetic Engineering, Vol 3, n:o 2.

Hart, David Bentley (2010) Ateismin harhat. Kauniainen: Perussanoma

Puolimatka, Tapio (2015) Jälkikristillisen maailman kauhut. Kauniainen: Perussanoma

Singer, Peter (1994) Practical Ethics. Second edition. Cambridge: Cambridge University Press.

 

]]>
4 http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238641-paluu-natsiaikaan#comments Lasten oikeudet Rotuhygienia Thu, 15 Jun 2017 03:17:34 +0000 Tapio Puolimatka http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238641-paluu-natsiaikaan
Arkkipiispa keskeytti puheen - kirkolliskokousedustaja puolusti lapsen oikeuksia http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236698-arkkipiispa-keskeytti-puheen-kirkolliskokousedustaja-puolusti-lapsen-oikeuksia <p>Äskettäin pidetyssä kirkolliskokouksen istunnossa kirkolliskokousedustaja Leif Nummela pohti kirkon avioliittokäsitystä lapsen oikeuksien näkökulmasta. Hänen puheensa kuitenkin keskeytettiin, kun hän oli puhumassa yhteiskuntamme ristiriitaisesta asenteesta suhteessa biologisesta vanhemmastaan erotetun lapsen kokemaan isän tai äidin kaipuuseen.</p><p>Seuraavassa lainaan katkelman Nummelan puheen kohdasta, jossa hänet keskeytettiin kahteen kertaan:</p><p>&rdquo;<em>Me olemme käytännössä tukemassa geneettisten orpojen sukupolven syntymistä.&nbsp;</em><em>Jos nyt kirkko toiminnallaan käytännössä antaa tukensa tällaiselle kehitykselle - tulevaisuuden lapsille tehty vääryys ja heidän kokemansa äidittömyyden ja isättömyyden tuska tulee helposti johtamaan myös yhteiskunnalliseen valtaideologiaan sitoutuneen kirkon halveksuntaan. Sellaisen kirkon, joka tuki totalitääriseltä haiskahtavaa yhteiskunnallista kehitystä jossa valtio aina on se joka lopullisesti vahvistaa äitiyden ja isyyden</em>&nbsp;<em>biologiasta riippumatta</em><em>. Tämän keskustelun ytimessä on kysymys jokaisen lapsen luonnollisesta oikeudesta omaan biologiseen isään ja äitiin ja toisaalta jokaisen biologisen isän ja äidin vastuusta omasta lapsestaan.</em></p><p><em>&rdquo;Yhteiskunnassamme ilmenee merkillinen ristiriita. Toisaalta meille vakuutetaan että sillä ei ole väliä kasvaako lapsi omien biologisten vanhempiensa, oman isänsä ja äitinsä, vai jonkun muun kasvattamana. Toisaalta katselemme TV-sarjoja joissa suurella vaivalla selvitetään mistä jonkun henkilön oma kadotettu biologinen isä tai äiti löytyy ja seuraamme liikuttuneina kun lapsi lopulta ensimmäisen kerran kohtaa oman biologisen isänsä tai äitinsä. Kohtaamista seuraa myös aina riipaiseva kysymys: &rdquo;Miksi sinä hylkäsit minut?&rdquo;</em></p><p><em>Raamattu puhuu paljon orvoista. Se puhuu orvoista jotka on &rdquo;riistetty äitinsä rinnoilta&rdquo; ja kehottaa meitä monin eri tavoin puolustamaan orpojen oikeuksia.&rdquo;</em></p><p>&nbsp;</p><p>Puheenjohtajana toiminut arkkipiispa kuitenkin keskeytti Leif Nummelan puheen ja lopulta kielsi Nummelaa jatkamasta perusteluaan, jonka mukaan ehdotettu avioliiton merkityksen muuttaminen loukkaa lasten oikeuksia. Toisen keskeytyksenä yhteydessä arkkipiispa toteaa: &rdquo;Siitä aiheesta ei varmaan tarvitse jatkaa, jotta se ei loukkaisi ketään.&rdquo;</p><p>Myöhemmissä puheenvuoroissa pohdittiin sitä, rajoitettiinko tässä yhteydessä Nummelan ilmaisunvapautta. Estettiinkö kirkolliskokouksessa asiallinen keskustelu, joka liittyy lapsivaikutusten arviointiin?</p><p>Nummelan puheen voi katsoa seuraavasta linkistä:</p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=ieg9ikIouys">https://www.youtube.com/watch?v=ieg9ikIouys</a></p><p>Leif Nummelan puheenvuoro alkaa kohdassa 4.00</p><p>Arkkipiispa keskeytti Nummelan puheen kesken lausetta kohdassa 11.30&nbsp; ja uudestaan kohdassa 13.29, kun Nummela puolusti geneettisten orpojen oikeuksia.</p><p>Sammeli Juntusen kommentti, jossa hän pohtii Nummelan puheen keskeytystä, kohdassa 1.14.20</p><p>Leif Nummelan keskeytystä koskeva kommentti kohdassa 1.22.20</p><p>&nbsp;Aiheesta lisää:</p><p><a href="https://apowiki.fi/wiki/Geneettiset_orvot">https://apowiki.fi/wiki/Geneettiset_orvot</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Äskettäin pidetyssä kirkolliskokouksen istunnossa kirkolliskokousedustaja Leif Nummela pohti kirkon avioliittokäsitystä lapsen oikeuksien näkökulmasta. Hänen puheensa kuitenkin keskeytettiin, kun hän oli puhumassa yhteiskuntamme ristiriitaisesta asenteesta suhteessa biologisesta vanhemmastaan erotetun lapsen kokemaan isän tai äidin kaipuuseen.

Seuraavassa lainaan katkelman Nummelan puheen kohdasta, jossa hänet keskeytettiin kahteen kertaan:

Me olemme käytännössä tukemassa geneettisten orpojen sukupolven syntymistä. Jos nyt kirkko toiminnallaan käytännössä antaa tukensa tällaiselle kehitykselle - tulevaisuuden lapsille tehty vääryys ja heidän kokemansa äidittömyyden ja isättömyyden tuska tulee helposti johtamaan myös yhteiskunnalliseen valtaideologiaan sitoutuneen kirkon halveksuntaan. Sellaisen kirkon, joka tuki totalitääriseltä haiskahtavaa yhteiskunnallista kehitystä jossa valtio aina on se joka lopullisesti vahvistaa äitiyden ja isyyden biologiasta riippumatta. Tämän keskustelun ytimessä on kysymys jokaisen lapsen luonnollisesta oikeudesta omaan biologiseen isään ja äitiin ja toisaalta jokaisen biologisen isän ja äidin vastuusta omasta lapsestaan.

”Yhteiskunnassamme ilmenee merkillinen ristiriita. Toisaalta meille vakuutetaan että sillä ei ole väliä kasvaako lapsi omien biologisten vanhempiensa, oman isänsä ja äitinsä, vai jonkun muun kasvattamana. Toisaalta katselemme TV-sarjoja joissa suurella vaivalla selvitetään mistä jonkun henkilön oma kadotettu biologinen isä tai äiti löytyy ja seuraamme liikuttuneina kun lapsi lopulta ensimmäisen kerran kohtaa oman biologisen isänsä tai äitinsä. Kohtaamista seuraa myös aina riipaiseva kysymys: ”Miksi sinä hylkäsit minut?”

Raamattu puhuu paljon orvoista. Se puhuu orvoista jotka on ”riistetty äitinsä rinnoilta” ja kehottaa meitä monin eri tavoin puolustamaan orpojen oikeuksia.”

 

Puheenjohtajana toiminut arkkipiispa kuitenkin keskeytti Leif Nummelan puheen ja lopulta kielsi Nummelaa jatkamasta perusteluaan, jonka mukaan ehdotettu avioliiton merkityksen muuttaminen loukkaa lasten oikeuksia. Toisen keskeytyksenä yhteydessä arkkipiispa toteaa: ”Siitä aiheesta ei varmaan tarvitse jatkaa, jotta se ei loukkaisi ketään.”

Myöhemmissä puheenvuoroissa pohdittiin sitä, rajoitettiinko tässä yhteydessä Nummelan ilmaisunvapautta. Estettiinkö kirkolliskokouksessa asiallinen keskustelu, joka liittyy lapsivaikutusten arviointiin?

Nummelan puheen voi katsoa seuraavasta linkistä:

https://www.youtube.com/watch?v=ieg9ikIouys

Leif Nummelan puheenvuoro alkaa kohdassa 4.00

Arkkipiispa keskeytti Nummelan puheen kesken lausetta kohdassa 11.30  ja uudestaan kohdassa 13.29, kun Nummela puolusti geneettisten orpojen oikeuksia.

Sammeli Juntusen kommentti, jossa hän pohtii Nummelan puheen keskeytystä, kohdassa 1.14.20

Leif Nummelan keskeytystä koskeva kommentti kohdassa 1.22.20

 Aiheesta lisää:

https://apowiki.fi/wiki/Geneettiset_orvot

]]>
73 http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236698-arkkipiispa-keskeytti-puheen-kirkolliskokousedustaja-puolusti-lapsen-oikeuksia#comments Avioliittolaki Kirkolliskokous Lapsen oikeudet Mon, 08 May 2017 06:51:13 +0000 Tapio Puolimatka http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236698-arkkipiispa-keskeytti-puheen-kirkolliskokousedustaja-puolusti-lapsen-oikeuksia
Missä iässä lapsella on oikeus tietää isänsä henkilöllisyys? http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236461-missa-iassa-lapsella-on-oikeus-tietaa-isansa-henkilollisyys <p>Silloin kun lapsia tuotetaan hedelmöityshoidoissa ulkopuolisen luovuttajan siittiön avulla, lapsi jää vaille tietoa biologisesta isästään ja ilman mahdollisuutta elää suhteessa häneen. Suomen lain mukaan lapsella on kuitenkin oikeus 18-vuotta täytettyään tulla tietämään isänsä henkilöllisyys.</p><p>Naisen kanssa parisuhteessa elävä ja puolisonsa keinohedelmöityksellä hankkiman pojan adoptoinut Jeanette Östman pitää riittämättömänä sitä, että keinohedelmöityksellä tuotettu lapsi saa tietää luovuttajaisän identiteetin vasta 18 vuoden iässä.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&rdquo;<strong>Itse olen sitä mieltä, että lapsen pitäisi saada tiedot jo täytettyään 16, koska nuoruus voi olla aikaa, jolloin mietitään identiteettiä ja alkuperää</strong>.&rdquo; (Östman 2014: 159.)</p><p>&nbsp;</p><p>Östmanin mukaan siis ulkopuolisen luovuttajan avulla tuotettu nuori miettii identiteettiään ja alkuperäänsä ja tarvitsisi sitä varten tiedon isänsä henkilöllisyydestä.</p><p><strong><em>Miksi ikärajaa pitäisi alentaa?</em></strong></p><p>Äitiyslakia koskevassa asiantuntijalausunnossani ehdotan, että ikäraja alennettaisiin 12-vuoteen. Otan tässä yhteydessä esille joitakin tätä puoltavia näkökohtia erityisesti poikien näkökulmasta. Varhaismurrosiässä oleva poika tarvitsee maskuliinisen identiteettinsä vahvistusta. Ilman maskuliinista samaistumiskohdetta pojilla on suurempi taipumus ajautua kohti häiriökäyttäytymistä.</p><p>Tutkimus osoittaa, että poikien kohdalla on selvä yhteys rikollisuuden ja isättömyyden välillä. Isät auttavat poikiaan kanavoimaan maskuliiniset taipumuksensa tuottaviin aktiviteetteihin. &ldquo;Pojat, jotka eivät säännönmukaisesti koe hyvän isän rakkautta, kurinpitoa ja esikuvaa, tulevat todennäköisemmin turvautumaan &rsquo;kompensoivaan maskuliinisuuteen&rsquo;, jossa he hylkäävät ja halventavat kaikkea naiseuteen liittyvää ja sen sijaan pyrkivät todistamaan maskuliinisuuttaan antautumalla dominoivaan ja väkivaltaisen käyttäytymiseen.&rdquo; (Wilcox&nbsp; 2005.)</p><p>Viimeaikaisessa keskustelussa on tuotu ilmi, että vailla maskuliinista samaistumiskohdetta olevat syrjäytyneet nuoret miehet ovat yhteiskunnallemme suurempi turvallisuusuhka kuin ulkoapäin tuotettu terrorismi. Mitä enemmän meillä on häiriökäyttäytymiseen ja rikokseen taipuvaisia nuoria miehiä, sitä turvattomammaksi tulee yhteiskuntamme jäsenten elämä.</p><p><strong><em>Uuden äitiyslain ongelmallisuus</em></strong></p><p>Yksi uuden äitiyslain ongelmista on se, että toisen äidin vahvistaminen sulkee kokonaan pois mahdollisuuden, että pojalle voitaisiin koskaan vahvistaa isää.</p><p>Jos oletetaan että Suomen laki muuttuu niin kuin toivon, että jo 12-vuotias saa tietää isänsä henkilöllisyyden, on mahdollista, että joku näistä isistä haluaisi tunnustaa oman biologisen lapsensa. Jos kuitenkin lapselle on hedelmöityshoidoissa vahvistettu toinen äiti, lapselle ei enää voida vahvistaa isää. Tällä tavalla uusi äitiyslaki kaventaisi isyyden vahvistamisen mahdollisuuksia. Tällä tavalla se myös loukkaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen periaatetta, jonka mukaan lapsella on oikeus tuntea vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan.</p><p>Suurin osa isättömistä pojista on seurausta heteroliittojen eroista. Yksi heteroeroja lisäävä tekijä on se, jos lainsäädäntö ja kulttuuri yleensäkin viestii, ettei lapsi tarvitse isää. Tällöin isän on perhe-elämän paineissa helpompi jättää perheensä. Isän ja lapsen suhde harvoin kehittyy läheiseksi, jos isä asuu muualla.</p><p>&nbsp;</p><p>Kirjallisuus</p><p>Östman, Jeannette (2014) &ldquo;Tasa-arvo&rdquo;, teoksessa Johanna Korhonen &amp; Jeanette Östman (toim.) <em>Kaikella rakkaudella. Sanoja seksuaalisuudesta ja sukupuolesta.</em> Helsinki: Into-kustannus.</p><p>Wilcox, W. Bradford &amp; Doherty, William J. &amp; Fisher, Helen et al (2005) <em>Why Marriage Matters: Twenty-Six Conclusions.</em></p><p>Puolimatka, Tapio (2017) <a href="http://www.tapiopuolimatka.net/asiantuntijalausunto-aitiyslakiehdotuksesta">Asiantuntijalausunto eduskunnan lakivaliokunnalle 28.4. 2017 äitiyslakia koskevasta kansalaisaloitteesta KAA 3/2016</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Silloin kun lapsia tuotetaan hedelmöityshoidoissa ulkopuolisen luovuttajan siittiön avulla, lapsi jää vaille tietoa biologisesta isästään ja ilman mahdollisuutta elää suhteessa häneen. Suomen lain mukaan lapsella on kuitenkin oikeus 18-vuotta täytettyään tulla tietämään isänsä henkilöllisyys.

Naisen kanssa parisuhteessa elävä ja puolisonsa keinohedelmöityksellä hankkiman pojan adoptoinut Jeanette Östman pitää riittämättömänä sitä, että keinohedelmöityksellä tuotettu lapsi saa tietää luovuttajaisän identiteetin vasta 18 vuoden iässä.

 

 ”Itse olen sitä mieltä, että lapsen pitäisi saada tiedot jo täytettyään 16, koska nuoruus voi olla aikaa, jolloin mietitään identiteettiä ja alkuperää.” (Östman 2014: 159.)

 

Östmanin mukaan siis ulkopuolisen luovuttajan avulla tuotettu nuori miettii identiteettiään ja alkuperäänsä ja tarvitsisi sitä varten tiedon isänsä henkilöllisyydestä.

Miksi ikärajaa pitäisi alentaa?

Äitiyslakia koskevassa asiantuntijalausunnossani ehdotan, että ikäraja alennettaisiin 12-vuoteen. Otan tässä yhteydessä esille joitakin tätä puoltavia näkökohtia erityisesti poikien näkökulmasta. Varhaismurrosiässä oleva poika tarvitsee maskuliinisen identiteettinsä vahvistusta. Ilman maskuliinista samaistumiskohdetta pojilla on suurempi taipumus ajautua kohti häiriökäyttäytymistä.

Tutkimus osoittaa, että poikien kohdalla on selvä yhteys rikollisuuden ja isättömyyden välillä. Isät auttavat poikiaan kanavoimaan maskuliiniset taipumuksensa tuottaviin aktiviteetteihin. “Pojat, jotka eivät säännönmukaisesti koe hyvän isän rakkautta, kurinpitoa ja esikuvaa, tulevat todennäköisemmin turvautumaan ’kompensoivaan maskuliinisuuteen’, jossa he hylkäävät ja halventavat kaikkea naiseuteen liittyvää ja sen sijaan pyrkivät todistamaan maskuliinisuuttaan antautumalla dominoivaan ja väkivaltaisen käyttäytymiseen.” (Wilcox  2005.)

Viimeaikaisessa keskustelussa on tuotu ilmi, että vailla maskuliinista samaistumiskohdetta olevat syrjäytyneet nuoret miehet ovat yhteiskunnallemme suurempi turvallisuusuhka kuin ulkoapäin tuotettu terrorismi. Mitä enemmän meillä on häiriökäyttäytymiseen ja rikokseen taipuvaisia nuoria miehiä, sitä turvattomammaksi tulee yhteiskuntamme jäsenten elämä.

Uuden äitiyslain ongelmallisuus

Yksi uuden äitiyslain ongelmista on se, että toisen äidin vahvistaminen sulkee kokonaan pois mahdollisuuden, että pojalle voitaisiin koskaan vahvistaa isää.

Jos oletetaan että Suomen laki muuttuu niin kuin toivon, että jo 12-vuotias saa tietää isänsä henkilöllisyyden, on mahdollista, että joku näistä isistä haluaisi tunnustaa oman biologisen lapsensa. Jos kuitenkin lapselle on hedelmöityshoidoissa vahvistettu toinen äiti, lapselle ei enää voida vahvistaa isää. Tällä tavalla uusi äitiyslaki kaventaisi isyyden vahvistamisen mahdollisuuksia. Tällä tavalla se myös loukkaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen periaatetta, jonka mukaan lapsella on oikeus tuntea vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan.

Suurin osa isättömistä pojista on seurausta heteroliittojen eroista. Yksi heteroeroja lisäävä tekijä on se, jos lainsäädäntö ja kulttuuri yleensäkin viestii, ettei lapsi tarvitse isää. Tällöin isän on perhe-elämän paineissa helpompi jättää perheensä. Isän ja lapsen suhde harvoin kehittyy läheiseksi, jos isä asuu muualla.

 

Kirjallisuus

Östman, Jeannette (2014) “Tasa-arvo”, teoksessa Johanna Korhonen & Jeanette Östman (toim.) Kaikella rakkaudella. Sanoja seksuaalisuudesta ja sukupuolesta. Helsinki: Into-kustannus.

Wilcox, W. Bradford & Doherty, William J. & Fisher, Helen et al (2005) Why Marriage Matters: Twenty-Six Conclusions.

Puolimatka, Tapio (2017) Asiantuntijalausunto eduskunnan lakivaliokunnalle 28.4. 2017 äitiyslakia koskevasta kansalaisaloitteesta KAA 3/2016

]]>
17 http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236461-missa-iassa-lapsella-on-oikeus-tietaa-isansa-henkilollisyys#comments äitiyslaki-aloite Lapsen oikeudet Tue, 02 May 2017 07:40:03 +0000 Tapio Puolimatka http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236461-missa-iassa-lapsella-on-oikeus-tietaa-isansa-henkilollisyys
Kansalaisaloite äitiyslaista http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236283-kansalaisaloite-aitiyslaista <p>Kansalaisaloite äitiyslain muuttamiseksi poistaa äitiyden käsitteen sidonnaisuuden biologis-geneettiseen suhteeseen. Kansalaisaloitteen mukaan &rdquo;Lapsen äiti on se, joka on synnyttänyt lapsen.&rdquo; Sen lisäksi &rdquo;naisen, joka yhteisymmärryksessä lapsen synnyttäneen kanssa antoi suostumuksensa hedelmöityshoitoon, voidaan vahvistaa olevan lapsen synnyttäneen ohella lapsen äiti.&rdquo; Ehdotuksen mukaan &rdquo;synnyttäjä on äiti silloinkin, kun hän ei ole geneettisesti lapsen äiti, vaan hän on saanut alkunsa luovutetusta munasolusta tai luovutetusta alkiosta.&rdquo;</p><p>Näin lapsen identiteetin kannalta keskeinen äidin ja lapsen välinen biogeneettinen suhde katoaa kokonaan laissa käytetystä äitiyden käsitteestä, vaikka lapsen synnyttänyt äiti käytännössä useimmiten onkin lapsen biogeneettinen äiti.</p><p>Äitiys ei enää olisikaan äidin ja lapsen välinen luonnollinen geneettinen suhde, joka edeltäisi kaikkea juridista määrittelyä, vaan äitiys olisi juridinen konstruktio, joka määrittyy valtion lainsäädännön ehdoilla. Kansalaisaloitteen mukaan äitiys on siis luonteeltaan ennemminkin sosiaalinen rakennelma ja poliittis-oikeudellinen sopimus kuin objektiivisesti todennettavissa oleva geneettinen suhde.</p><p>Äitiyslakiehdotuksessa pyritään toisen äidin asema pääosin määrittelemään analogisesti vastaamaan isän asemaa eri sukupuolta olevan parin suhteessa. Tämä pyrkimys tuottaa joitakin epätoivottavia seuraamuksia lapsen kannalta, koska suhde biologiseen isään on lapsen identiteetin kannalta merkitykseltään olennaisesti erilainen kuin suhde äidin naispuoliseen puolisoon tai kumppaniin, johon lapsella ei ole geneettistä suhdetta.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://kotisivukone.fi/app/www/tapiopuolimatka.kotisivukone.com/asiantuntijalausunto-aitiyslakiehdotuksesta">Kirjallinen lausuntoni on luettavissa tästä linkistä</a>:</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansalaisaloite äitiyslain muuttamiseksi poistaa äitiyden käsitteen sidonnaisuuden biologis-geneettiseen suhteeseen. Kansalaisaloitteen mukaan ”Lapsen äiti on se, joka on synnyttänyt lapsen.” Sen lisäksi ”naisen, joka yhteisymmärryksessä lapsen synnyttäneen kanssa antoi suostumuksensa hedelmöityshoitoon, voidaan vahvistaa olevan lapsen synnyttäneen ohella lapsen äiti.” Ehdotuksen mukaan ”synnyttäjä on äiti silloinkin, kun hän ei ole geneettisesti lapsen äiti, vaan hän on saanut alkunsa luovutetusta munasolusta tai luovutetusta alkiosta.”

Näin lapsen identiteetin kannalta keskeinen äidin ja lapsen välinen biogeneettinen suhde katoaa kokonaan laissa käytetystä äitiyden käsitteestä, vaikka lapsen synnyttänyt äiti käytännössä useimmiten onkin lapsen biogeneettinen äiti.

Äitiys ei enää olisikaan äidin ja lapsen välinen luonnollinen geneettinen suhde, joka edeltäisi kaikkea juridista määrittelyä, vaan äitiys olisi juridinen konstruktio, joka määrittyy valtion lainsäädännön ehdoilla. Kansalaisaloitteen mukaan äitiys on siis luonteeltaan ennemminkin sosiaalinen rakennelma ja poliittis-oikeudellinen sopimus kuin objektiivisesti todennettavissa oleva geneettinen suhde.

Äitiyslakiehdotuksessa pyritään toisen äidin asema pääosin määrittelemään analogisesti vastaamaan isän asemaa eri sukupuolta olevan parin suhteessa. Tämä pyrkimys tuottaa joitakin epätoivottavia seuraamuksia lapsen kannalta, koska suhde biologiseen isään on lapsen identiteetin kannalta merkitykseltään olennaisesti erilainen kuin suhde äidin naispuoliseen puolisoon tai kumppaniin, johon lapsella ei ole geneettistä suhdetta.

 

Kirjallinen lausuntoni on luettavissa tästä linkistä:

 

]]>
83 http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236283-kansalaisaloite-aitiyslaista#comments Fri, 28 Apr 2017 10:30:17 +0000 Tapio Puolimatka http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236283-kansalaisaloite-aitiyslaista
Poliitikot hylkäsivät lapsen edun http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231760-poliitikot-hylkasivat-lapsen-edun <p>Eduskunta hylkäsi Aito avioliitto -kansalaisaloitteen välittämättä siitä, että sukupuolineutraali avioliittolaki heikentää isän, äidin ja lapsen välistä sidettä ja siten heikentää perheen eheyttä. Sukupuolineutraali avioliittolaki kumoaa biologisen vanhemmuuden merkityksen, poistaa luonnollisen vanhemmuuden laista ja määrittelee avioliiton aikuisten ehdoilla niin, että aikuisten oikeus toteuttaa seksuaalista suuntautumistaan kumoaa lapsen oikeuden tuntea biologinen isänsä ja äitinsä ja kasvaa heidän hoidossaan.</p><p><strong>Avioliiton muutos muuttaa yhteiskuntaa</strong></p><p>Oxfordin yliopiston filosofin Joseph Razin mukaan vallitsevien avioliittokäytäntöjen muutoksesta seuraa väistämättömiä ja laaja-alaisia muutoksia vallitsevassa avioliittokäsityksessä. &rdquo;Muutokset eivät rajoitu siihen, että meille tuttuun heteroseksuaaliseen yksiavioiseen perheeseen lisätään uusia vaihtoehtoja. Kyseiset muutokset tulevat muuttamaan tuon perheen luonteen. Jos nämä muutokset juurtuvat kulttuuriimme, meille tutut aviosuhteet katoavat.&rdquo; (Raz 393).</p><p>Nämä muutokset eivät tapahdu hetkessä, mutta ajan mittaan niillä on mittava vaikutus kulttuurin elinvoimaisuuteen. Kun laki viestii tuleville isille ja äideille, että he ovat korvattavissa, laki ei tue heidän pyrkimystään pitää perhettä koossa perhe-elämän paineiden kasautuessa. Lasten hyvinvointi puolestaan riippuu perheen eheydestä: hajoava perhe heikentää uuden sukupolven kehitysedellytyksiä.</p><p><strong>Poliittisten päättäjien opportunismi</strong></p><p>Lisääntyvä perhe-elämän hajoaminen johtaa yhteiskunnallisiin ongelmiin. Poliittiset päätöksentekijät ovat kuitenkin haluttomia tiedostamaan näiden ongelmien johtuvan perhe-elämän hajoamisesta, koska he silloin joutuisivat toimimaan vallitsevan muoti-ideologian vastaisesti. Siksi he eivät pyri muuttamaan kehityksen suuntaa, kuten Patricia Morgan kirjoittaa:</p><p>&rdquo;Kun yhteiskunnallinen yhteenkuuluvuus heikkenee ja yhteisöllinen elämä atomisoituu, persoonallisen itsemääräämisoikeuden tuntu heikkenee. Kun mikään tietty elämäntapa ei toimi mallina, koska kaikki ovat hyväksyttyjä, yhteiskunnallisesta pirstoutumisesta tulee melkeinpä hyve. Mutta samalla kun ihmiset ovat ehkä vapaita valitsemaan elämäntapansa ja ihmissuhteensa halujensa ja oikkujensa mukaan, tämä vapaus myös lisää vieraantumista ja voimattomuutta.&rdquo;</p><p>Voisi kuvitella, että lasten pahoinvoinnin lisääntyminen välttämättä johtaisi poliittiseen yritykseen vahvistaa isän, äidin ja lasten yhteenkuuluvuutta, erityisesti koska lasten pahoinvoinnin ilmentämä inhimillinen kärsimys ja siitä johtuvat taloudelliset kustannukset jatkuvasti kasvavat. Poliitikkoja kuitenkin usein ohjaa oman uran edistäminen enemmän kuin yhteinen hyvä. &rdquo;Perheen hajoaminen on jo tuottanut valtavia ongelmia ja kustannuksia ilman että olisi tehty yhtään yritystä tarttua ongelman juuriin ja kääntää suuntaa.&rdquo; (Morgan 218.)</p><p>Kirjallisuus</p><p>&nbsp;</p><p>Morgan, Patricia (2014) <em>The Marriage Files: The Purpose, Limits and Fate of Marriage</em>. London: Wilberforce Publications.</p><p>Puolimatka, Tapio (2017) <em>Seksuaalivallankumous - perheen ja kulttuurin romahdus</em>. Perussanoma.</p><p><a href="http://perussanoma.fi/p/403-seksuaalivallankumous/">http://perussanoma.fi/p/403-seksuaalivallankumous/</a></p><p>Raz, Joseph (1988) <em>The Morality of Freedom.</em> Clarendon Press</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskunta hylkäsi Aito avioliitto -kansalaisaloitteen välittämättä siitä, että sukupuolineutraali avioliittolaki heikentää isän, äidin ja lapsen välistä sidettä ja siten heikentää perheen eheyttä. Sukupuolineutraali avioliittolaki kumoaa biologisen vanhemmuuden merkityksen, poistaa luonnollisen vanhemmuuden laista ja määrittelee avioliiton aikuisten ehdoilla niin, että aikuisten oikeus toteuttaa seksuaalista suuntautumistaan kumoaa lapsen oikeuden tuntea biologinen isänsä ja äitinsä ja kasvaa heidän hoidossaan.

Avioliiton muutos muuttaa yhteiskuntaa

Oxfordin yliopiston filosofin Joseph Razin mukaan vallitsevien avioliittokäytäntöjen muutoksesta seuraa väistämättömiä ja laaja-alaisia muutoksia vallitsevassa avioliittokäsityksessä. ”Muutokset eivät rajoitu siihen, että meille tuttuun heteroseksuaaliseen yksiavioiseen perheeseen lisätään uusia vaihtoehtoja. Kyseiset muutokset tulevat muuttamaan tuon perheen luonteen. Jos nämä muutokset juurtuvat kulttuuriimme, meille tutut aviosuhteet katoavat.” (Raz 393).

Nämä muutokset eivät tapahdu hetkessä, mutta ajan mittaan niillä on mittava vaikutus kulttuurin elinvoimaisuuteen. Kun laki viestii tuleville isille ja äideille, että he ovat korvattavissa, laki ei tue heidän pyrkimystään pitää perhettä koossa perhe-elämän paineiden kasautuessa. Lasten hyvinvointi puolestaan riippuu perheen eheydestä: hajoava perhe heikentää uuden sukupolven kehitysedellytyksiä.

Poliittisten päättäjien opportunismi

Lisääntyvä perhe-elämän hajoaminen johtaa yhteiskunnallisiin ongelmiin. Poliittiset päätöksentekijät ovat kuitenkin haluttomia tiedostamaan näiden ongelmien johtuvan perhe-elämän hajoamisesta, koska he silloin joutuisivat toimimaan vallitsevan muoti-ideologian vastaisesti. Siksi he eivät pyri muuttamaan kehityksen suuntaa, kuten Patricia Morgan kirjoittaa:

”Kun yhteiskunnallinen yhteenkuuluvuus heikkenee ja yhteisöllinen elämä atomisoituu, persoonallisen itsemääräämisoikeuden tuntu heikkenee. Kun mikään tietty elämäntapa ei toimi mallina, koska kaikki ovat hyväksyttyjä, yhteiskunnallisesta pirstoutumisesta tulee melkeinpä hyve. Mutta samalla kun ihmiset ovat ehkä vapaita valitsemaan elämäntapansa ja ihmissuhteensa halujensa ja oikkujensa mukaan, tämä vapaus myös lisää vieraantumista ja voimattomuutta.”

Voisi kuvitella, että lasten pahoinvoinnin lisääntyminen välttämättä johtaisi poliittiseen yritykseen vahvistaa isän, äidin ja lasten yhteenkuuluvuutta, erityisesti koska lasten pahoinvoinnin ilmentämä inhimillinen kärsimys ja siitä johtuvat taloudelliset kustannukset jatkuvasti kasvavat. Poliitikkoja kuitenkin usein ohjaa oman uran edistäminen enemmän kuin yhteinen hyvä. ”Perheen hajoaminen on jo tuottanut valtavia ongelmia ja kustannuksia ilman että olisi tehty yhtään yritystä tarttua ongelman juuriin ja kääntää suuntaa.” (Morgan 218.)

Kirjallisuus

 

Morgan, Patricia (2014) The Marriage Files: The Purpose, Limits and Fate of Marriage. London: Wilberforce Publications.

Puolimatka, Tapio (2017) Seksuaalivallankumous - perheen ja kulttuurin romahdus. Perussanoma.

http://perussanoma.fi/p/403-seksuaalivallankumous/

Raz, Joseph (1988) The Morality of Freedom. Clarendon Press

]]>
53 http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231760-poliitikot-hylkasivat-lapsen-edun#comments Lapsen oikeudet Poliittinen opportunismi Sukupuolineutraali avioliittolaki Sun, 19 Feb 2017 10:20:39 +0000 Tapio Puolimatka http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231760-poliitikot-hylkasivat-lapsen-edun
Lapsen oikeudet ja demokratian tulevaisuus http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225275-lapsen-oikeudet-ja-demokratian-tulevaisuus <p>Filosofi J. Sakari Hankamäki esitti kiinnostavan ajatuksen lapsen oikeuksista eräässä Uuden Suomen keskustelukommentissaan.</p><p>&rdquo;<strong>Omasta mielestäni lapselle on hyväksi, että hänellä on kumpaakin sukupuolta oleva vanhempi, että hän saa vähintäänkin tietää omat biologiset vanhempansa (hedelmöityshoitotapauksissa) ja että yhteiskunta ei edistä biologisten jälkeläissuhteiden katkaisemista. Tämä voidaan perustella sekä lapsen että vanhemman oikeudella ja myöskin edulla.</strong>&rdquo; (Vahvennus lisätty)</p><p>Hän jatkaa: &rdquo;Tästä syystä en kannattanut sen enempää adoptiolain kuin hedelmöityshuoltolainkaan muotoilua (2007 ja 2009). En myöskään kannata vireillä olevaa äitiyslakia, joka polkee lasten oikeuksia ja miesten kulkusia katkaisemalla ensi töikseen lapsen suhteen biologiseen isäänsä. On kurjaa, mikäli elämän pitää alkaa tuolla tavalla. Kuinka onnellinen on se pihalla yksinään leikkivä pikku Pekka, kun hänellä on lopultakin kaksi &rdquo;oikeaa äitiä&rdquo;?&rdquo;</p><p>Hän päättää kommenttinsa: &rdquo;Myös Seta toiminta on ollut viime vuosina niin idioottimaista, että vähemmistöön kuluminen alkaa hävettää jo pelkästään myötähäpeään liittyvistä syistä.&rdquo;</p><p>(En onnistunut enää löytämään J. Sakari Hankamäen kommenttia Uuden Suomen sivuilta, mutta se on luettavissa osoitteesta&nbsp;</p><p><a href="https://kotisivukone.fi/app/www/tapiopuolimatka.kotisivukone.com/sakari-j.-hankamaen-kommentti" title="https://kotisivukone.fi/app/www/tapiopuolimatka.kotisivukone.com/sakari-j.-hankamaen-kommentti">https://kotisivukone.fi/app/www/tapiopuolimatka.kotisivukone.com/sakari-...</a></p><p>Löysin lopulta myös jutun, jonka kommenttiosiosta J. Sakari Hankamäen kommentti löytyy</p><p><a href="http://artojaaskelainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225119-skandaali-varapuheenjohtaja-biaudet-solvasi-eduskunnan-lakivaliokunnassa" title="http://artojaaskelainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225119-skandaali-varapuheenjohtaja-biaudet-solvasi-eduskunnan-lakivaliokunnassa">http://artojaaskelainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225119-skandaali-varapu...</a></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Seksuaalivähemmistön näkökulma</strong></p><p>Hankamäki kirjoittaa tässä henkilönä, joka itse kuuluu seksuaalivähemmistöön ja pystyy siten arvioimaan asiaa omakohtaisen kokemuksensa valossa seksuaalivähemmistön näkökulmasta.&nbsp; &rdquo;Kolmenkymmenen vuoden aika seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen piirissä on opettanut minulle havaintojeni kautta &hellip;&rdquo;, hän kirjoittaa. Lisäksi Hankamäki kirjoittaa tässä filosofina, joka pystyy koulutuksensa ja lahjakkuutensa pohjalta arvioimaan asiaa moraalisten ja juridisten oikeuksien näkökulmasta.</p><p>Hankamäki on siis analyysinsa pohjalta sitä mieltä, että lasten oikeudet tulisi asettaa aikuisten oikeuksien edelle. Hän pitää lasten biologisten siteiden katkaisemista lasten oikeuksien polkemisena. Hän pitää lasten oikeuksien ensisijaisuudesta kiinni senkin jälkeen kun hän on kolmenkymmenen vuoden pituisen omakohtaisen kokemuksensa pohjalta tietoinen sukupuolivähemmistöjen näkökulmasta, tarpeista ja oikeuksista.</p><p>Miksi sitten yhteiskuntamme on lisääntyvässä määrin säätämässä lakeja, jotka polkevat lapsen oikeuksia? Ja miksi näitä lakeja puolustellaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksilla, vaikka seksuaalivähemmistön edustaja tässä oman kokemuksensa ja analyysinsa pohjalta vastustaa näitä lakeja ja katsoo, että lapsen oikeudet tulisi asettaa aikuisen oikeuksien edelle?</p><p><strong>Lasten vai aikuisten oikeudet?</strong></p><p>Olemmeko yhteiskuntana unohtamassa yhden perustavista eettisistä periaatteista, jonka mukaan kaikkein haavoittuvimpien ihmisten oikeuksien turvaaminen tulisi asettaa ensisijaiseksi?</p><p>Lasten voidaan perustellusti sanoa kuuluvan kaikkein haavoittuvimpien ihmisten joukkoon. &rdquo;Homoseksuaalitkin ovat haavoittuva ryhmä&rdquo;, kuten kanadalaisen McGill-Queen&rsquo;s yliopiston professori Margaret Somerville (2007: 195) toteaa, &ldquo;mutta aikuisina heidän oikeusvaateensa jäävät toiseksi suhteessa lasten tarpeisiin ja oikeuksiin. Sitä paitsi, puolustaessamme lasten oikeuksia toimimme kaikkien lasten edun mukaisesti, osoittautuipa heidän seksuaalinen suuntautumisensa myöhemmin heteroseksuaaliseksi tai homoseksuaaliseksi. Näin puolustamme kaikkien kansalaisten oikeuksia, koska yhdessä vaiheessa me kaikki olemme lapsia.&rdquo;</p><p>Monet homoseksuaaleista ovat herkkiä ihmisiä, jotka ovat saaneet kärsiä paljon syrjintää ja kaltoin kohtelua (ks. esim. Korhonen &amp; Östman 2014). Homoseksuaaleja kohtaan tehtyjä vääryyksiä ei kuitenkaan voida hyvittää syyllistymällä uuteen ja vielä pahempaan vääryyteen: poistamalla lainsäädännöstä lapsen ihmisoikeus tuntea biologiset vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan. On tuskin perusteltua riskeerata yhteiskuntamme kaikkein hauraimpien ja haavoittuvimpien jäsenten hyvinvointia voidaksemme laajentaa aikuisten valinnanvapautta.</p><p><strong>Setan rottapalkinto ja lasten oikeudet</strong></p><p>Hankamäki näyttäisi pitävän Setan toimintaa ongelmallisena lasten oikeuksien näkökulmasta. &rdquo;Myös Seta toiminta on ollut viime vuosina niin idioottimaista, että vähemmistöön kuuluminen alkaa hävettää jo pelkästään myötähäpeään liittyvistä syistä.&rdquo; Mikä sitten on Seta kanta lapsen oikeuksiin?</p><p>Seksuaalisen tasa-arvon yhdistys (Seta) antaa vuosittain kunniarotta-antipalkinnon jollekin sellaiselle taholle, jonka se kokee loukkaavan omien päämääriensä toteuttamista. Seta on toistuvasti antanut rottapalkinnon ihmisille, jotka puolustavat lapsen oikeutta isään ja äitiin.</p><p>Seta antoi vuonna 2006 kunniarotta-antipalkinnon Tampereen yliopiston lastenpsykiatrian professorille Tuula Tammiselle. Perusteluissaan Seta toteaa, että Tammisen mukaan &rdquo;isättömät lapset ovat lähtökohdiltaan poikkeavia ja että hedelmöityshoitoja ei tästä syystä tulisi antaa naispareille ja itsellisille naisille. Setan perustelujen mukaan Tamminen on käyttänyt arvostettua asemaansa väärin ja tieteen eettisten sääntöjen vastaisesti ohittanut ne lukuisat tutkimukset, joiden mukaan lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta oleellista on perhesuhteiden vakaus, ei vanhempien lukumäärä tai sukupuoli.&rdquo;</p><p>Setan mukaan on siis kiellettyä puhua lukuisten tutkimusten paljastamista lapsen isättömyyden aiheuttamista ongelmista, koska on olemassa tutkimuksia, joiden mukaan myös perheen vakaus on tärkeää lapselle.</p><p>Setan mielestä on kiellettyä ajatella, että lapsi tarvitsisi sekä vakaan kodin että sellaisen kodin, jossa hänellä on isä ja äiti. Seta haluaa ummistaa silmänsä niiltä tutkimuksilta, joiden mukaan juuri äidin ja isän ja lapsen kolmoissidokseen perustuva perhe on perhemuodoista kaikkein vakain. (Ks. esim. Schumm 2016)</p><p>Tamminen on kansainvälisesti arvostettu tutkija, joka on asiantuntemuksensa pohjalta tuonut esille sen, että isän panos lapsen kasvatukseen on lapsen hyvinvoinnin kannalta tärkeä. Tätä näkemystä tukee massiivinen tieteellinen todistusaineisto, minkä voi todentaa esimerkiksi Rutgersin yliopiston sosiologian professorin David Popenoen tutkimusyhteenvedosta: <em>Elämä ilman isää: Pakottavaa uutta todistusaineistoa siitä, että isyys ja avioliitto ovat välttämättömiä lapsen ja yhteiskunnan hyvinvoinnille</em>.&nbsp; (Harvard University Press 2002).</p><p>Jos Tamminen ei toisi esille tutkimuksen paljastamia tosiasioita lapsen hyvinvoinnin edellytyksistä, hän toimisi eettisesti kyseenalaisella tavalla lapsia kohtaan. Miksi keskustelu lapsen hyvinvoinnin edellytyksistä halutaan vaientaa ja psykiatrian asiantuntijan perusteltu näkemys asiasta halutaan asettaa eettisesti kielteiseen valoon?</p><p>Minulle antamansa rottapalkinnon perusteluissa Seta toteaa: &rdquo;Niin sanottujen perinteisten perhearvojen puolesta puhuessaan Puolimatka tuo usein esiin lasten hyvinvoinnin, vaikka hänen näkemyksiään ovat vastustaneet useat kasvatustieteen asiantuntijat.&rdquo;</p><p>&nbsp;Lapsen hyvinvointia ei siis saisi puolustaa, jos jotkut Setan näkemyksiin sopivat asiantuntijat puolustavat vastakkaista näkemystä?</p><p>Totuuden löytymisen kannalta on olennaista, että eri näkemykset saavat kilpailla tieteen kentällä, koska totuus voittaa avoimessa keskustelussa.</p><p><strong>Uhka avoimelle keskustelulle?</strong></p><p>Miksi sitten Seta turvautuu totalitaristisille liikkeille ominaiseen pyrkimykseen eläimellistää vastustajiaan? Onko tarkoituksena estää avoin keskustelu kuvaamalla vastustajat häpäisevien ja leimaavien mielikuvien avulla? Pyrkiikö Seta rajoittamaan keskustelua, koska pyrkimys asettaa aikuisten oikeudet lasten oikeuksien edelle loukkaa niin selvästi moraalin perusperiaatteita?</p><p>Demokratia perustuu vakaumukselle, että kaikkien kansalaisten näkemys on otettava huomioon yhteisiä asioita hoidettaessa, koska ihmisarvo on ehdoton ja luontainen pelkästään ihmisyyden perusteella. Viime vuosisadan maallistuneissa diktatuureissa toteutetut ihmisoikeuksien loukkaukset tulivat mahdollisiksi, koska tämä usko ehdottomaan ihmisarvoon pystyttiin valtiojohtoisen propagandan avulla juurittamaan pois. Eläimellistäviä mielikuvia käytettiin apuna pyrittäessä riistämään uhreilta ihmisyys.</p><p>Kommunismi puolusti vastustajiensa ihmisoikeuksien loukkauksia kuvaamalla heidät eläinten tasolle vajonneiksi tuholaisiksi. Alain Brossat toteaa, että toisinajattelijoiden puhdistuksiin &rdquo;liittyy sortotoimissa niin puheissa kuin teoissakin erottamattomasti tämä &rsquo;toisen&rsquo; eläimellistäminen, kuviteltujen ja todellisten vihollisten alentaminen eläinkunnan tasolle.&rdquo; (Brossat; sit. <em>Kommunismin musta kirja</em> s. 830.)</p><p>Lenin nimitteli valtaan päästyään vihollisiaan &rdquo;kiusallisiksi hyönteisiksi&rdquo;, &rdquo;täiksi&rdquo;, &rdquo;skorpioneiksi&rdquo; ja &rdquo;vampyyreiksi&rdquo;. Stalinin näytösoikeudenkäynneissä käytettiin yhtenä propaganda-aseena eläimellistävien herjausten kohdistamista syytettyihin. Tästä antaa kuvan syyttäjä Vyšinskin kielenkäyttö: &rdquo;Nyt on tehtävä vaarattomiksi nämä valehtelijat, nämä ilveilijät, nämä surkeat kääpiöt, nämä rakit, nämä piskit &minus; &minus; Juuri niin, alas tämä eläimellinen kataluus! &rdquo; (<em>Kommunismin musta kirja</em> s. 831.)</p><p><strong>Lopuksi vielä yksi kysymys:</strong></p><p>Onko yhteiskuntamme lapsen oikeuksia polkiessaan viemässä pohjaa demokratian perusarvoilta kuten heikompien puolustamiselta ja kehittymässä totalitaristiseen suuntaan?&nbsp;</p><p>Lähteet</p><p>Courtois, Stéphane &amp; Wert, Nicolas &amp; Panné, Jean-Louis &amp; Paczkowki, Andrzej &amp; Bartosek, Karel &amp; Margolin, Jean-Louis (2001) <em>Kommunismin musta kirja: Rikokset, terrori, sorto</em>. Suom. Kaarina Turtia, Matti Brotherus, Heikki Eskelinen. Helsinki: WSOY.</p><p>Korhonen, Johanna &amp; Östman, Jeanette (toim.) <em>Kaikella rakkaudella. Sanoja seksuaalisuudesta ja sukupuolesta</em>. Helsinki: Into-kustannus.</p><p>Popenoe, David (2002) <em>Life without Father: Compelling New Evidence That Fatherhood and Marriage Are Indispensable for the Good of Children and Society</em>. Cambridge, Mass.: Harvard University Press.&nbsp;</p><p>Schumm, Walter (2016)&nbsp;A Review and Critique of Research on Same-Sex Parenting and Adoption.&nbsp;Psychological Reports 0(0) 1&ndash;120</p><p><a href="http://prx.sagepub.com/content/early/2016/09/08/0033294116665594.full.pdf+html" title="http://prx.sagepub.com/content/early/2016/09/08/0033294116665594.full.pdf+html">http://prx.sagepub.com/content/early/2016/09/08/0033294116665594.full.pd...</a></p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://seta.fi/jarjesto/huomionosoitukset/">http://seta.fi/jarjesto/huomionosoitukset/</a></p><p><a href="http://seta.fi/asiallisen-tiedon-omena-finlaysonille/">http://seta.fi/asiallisen-tiedon-omena-finlaysonille/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Filosofi J. Sakari Hankamäki esitti kiinnostavan ajatuksen lapsen oikeuksista eräässä Uuden Suomen keskustelukommentissaan.

Omasta mielestäni lapselle on hyväksi, että hänellä on kumpaakin sukupuolta oleva vanhempi, että hän saa vähintäänkin tietää omat biologiset vanhempansa (hedelmöityshoitotapauksissa) ja että yhteiskunta ei edistä biologisten jälkeläissuhteiden katkaisemista. Tämä voidaan perustella sekä lapsen että vanhemman oikeudella ja myöskin edulla.” (Vahvennus lisätty)

Hän jatkaa: ”Tästä syystä en kannattanut sen enempää adoptiolain kuin hedelmöityshuoltolainkaan muotoilua (2007 ja 2009). En myöskään kannata vireillä olevaa äitiyslakia, joka polkee lasten oikeuksia ja miesten kulkusia katkaisemalla ensi töikseen lapsen suhteen biologiseen isäänsä. On kurjaa, mikäli elämän pitää alkaa tuolla tavalla. Kuinka onnellinen on se pihalla yksinään leikkivä pikku Pekka, kun hänellä on lopultakin kaksi ”oikeaa äitiä”?”

Hän päättää kommenttinsa: ”Myös Seta toiminta on ollut viime vuosina niin idioottimaista, että vähemmistöön kuluminen alkaa hävettää jo pelkästään myötähäpeään liittyvistä syistä.”

(En onnistunut enää löytämään J. Sakari Hankamäen kommenttia Uuden Suomen sivuilta, mutta se on luettavissa osoitteesta 

https://kotisivukone.fi/app/www/tapiopuolimatka.kotisivukone.com/sakari-j.-hankamaen-kommentti

Löysin lopulta myös jutun, jonka kommenttiosiosta J. Sakari Hankamäen kommentti löytyy

http://artojaaskelainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225119-skandaali-varapuheenjohtaja-biaudet-solvasi-eduskunnan-lakivaliokunnassa

 

Seksuaalivähemmistön näkökulma

Hankamäki kirjoittaa tässä henkilönä, joka itse kuuluu seksuaalivähemmistöön ja pystyy siten arvioimaan asiaa omakohtaisen kokemuksensa valossa seksuaalivähemmistön näkökulmasta.  ”Kolmenkymmenen vuoden aika seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen piirissä on opettanut minulle havaintojeni kautta …”, hän kirjoittaa. Lisäksi Hankamäki kirjoittaa tässä filosofina, joka pystyy koulutuksensa ja lahjakkuutensa pohjalta arvioimaan asiaa moraalisten ja juridisten oikeuksien näkökulmasta.

Hankamäki on siis analyysinsa pohjalta sitä mieltä, että lasten oikeudet tulisi asettaa aikuisten oikeuksien edelle. Hän pitää lasten biologisten siteiden katkaisemista lasten oikeuksien polkemisena. Hän pitää lasten oikeuksien ensisijaisuudesta kiinni senkin jälkeen kun hän on kolmenkymmenen vuoden pituisen omakohtaisen kokemuksensa pohjalta tietoinen sukupuolivähemmistöjen näkökulmasta, tarpeista ja oikeuksista.

Miksi sitten yhteiskuntamme on lisääntyvässä määrin säätämässä lakeja, jotka polkevat lapsen oikeuksia? Ja miksi näitä lakeja puolustellaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksilla, vaikka seksuaalivähemmistön edustaja tässä oman kokemuksensa ja analyysinsa pohjalta vastustaa näitä lakeja ja katsoo, että lapsen oikeudet tulisi asettaa aikuisen oikeuksien edelle?

Lasten vai aikuisten oikeudet?

Olemmeko yhteiskuntana unohtamassa yhden perustavista eettisistä periaatteista, jonka mukaan kaikkein haavoittuvimpien ihmisten oikeuksien turvaaminen tulisi asettaa ensisijaiseksi?

Lasten voidaan perustellusti sanoa kuuluvan kaikkein haavoittuvimpien ihmisten joukkoon. ”Homoseksuaalitkin ovat haavoittuva ryhmä”, kuten kanadalaisen McGill-Queen’s yliopiston professori Margaret Somerville (2007: 195) toteaa, “mutta aikuisina heidän oikeusvaateensa jäävät toiseksi suhteessa lasten tarpeisiin ja oikeuksiin. Sitä paitsi, puolustaessamme lasten oikeuksia toimimme kaikkien lasten edun mukaisesti, osoittautuipa heidän seksuaalinen suuntautumisensa myöhemmin heteroseksuaaliseksi tai homoseksuaaliseksi. Näin puolustamme kaikkien kansalaisten oikeuksia, koska yhdessä vaiheessa me kaikki olemme lapsia.”

Monet homoseksuaaleista ovat herkkiä ihmisiä, jotka ovat saaneet kärsiä paljon syrjintää ja kaltoin kohtelua (ks. esim. Korhonen & Östman 2014). Homoseksuaaleja kohtaan tehtyjä vääryyksiä ei kuitenkaan voida hyvittää syyllistymällä uuteen ja vielä pahempaan vääryyteen: poistamalla lainsäädännöstä lapsen ihmisoikeus tuntea biologiset vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan. On tuskin perusteltua riskeerata yhteiskuntamme kaikkein hauraimpien ja haavoittuvimpien jäsenten hyvinvointia voidaksemme laajentaa aikuisten valinnanvapautta.

Setan rottapalkinto ja lasten oikeudet

Hankamäki näyttäisi pitävän Setan toimintaa ongelmallisena lasten oikeuksien näkökulmasta. ”Myös Seta toiminta on ollut viime vuosina niin idioottimaista, että vähemmistöön kuuluminen alkaa hävettää jo pelkästään myötähäpeään liittyvistä syistä.” Mikä sitten on Seta kanta lapsen oikeuksiin?

Seksuaalisen tasa-arvon yhdistys (Seta) antaa vuosittain kunniarotta-antipalkinnon jollekin sellaiselle taholle, jonka se kokee loukkaavan omien päämääriensä toteuttamista. Seta on toistuvasti antanut rottapalkinnon ihmisille, jotka puolustavat lapsen oikeutta isään ja äitiin.

Seta antoi vuonna 2006 kunniarotta-antipalkinnon Tampereen yliopiston lastenpsykiatrian professorille Tuula Tammiselle. Perusteluissaan Seta toteaa, että Tammisen mukaan ”isättömät lapset ovat lähtökohdiltaan poikkeavia ja että hedelmöityshoitoja ei tästä syystä tulisi antaa naispareille ja itsellisille naisille. Setan perustelujen mukaan Tamminen on käyttänyt arvostettua asemaansa väärin ja tieteen eettisten sääntöjen vastaisesti ohittanut ne lukuisat tutkimukset, joiden mukaan lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta oleellista on perhesuhteiden vakaus, ei vanhempien lukumäärä tai sukupuoli.”

Setan mukaan on siis kiellettyä puhua lukuisten tutkimusten paljastamista lapsen isättömyyden aiheuttamista ongelmista, koska on olemassa tutkimuksia, joiden mukaan myös perheen vakaus on tärkeää lapselle.

Setan mielestä on kiellettyä ajatella, että lapsi tarvitsisi sekä vakaan kodin että sellaisen kodin, jossa hänellä on isä ja äiti. Seta haluaa ummistaa silmänsä niiltä tutkimuksilta, joiden mukaan juuri äidin ja isän ja lapsen kolmoissidokseen perustuva perhe on perhemuodoista kaikkein vakain. (Ks. esim. Schumm 2016)

Tamminen on kansainvälisesti arvostettu tutkija, joka on asiantuntemuksensa pohjalta tuonut esille sen, että isän panos lapsen kasvatukseen on lapsen hyvinvoinnin kannalta tärkeä. Tätä näkemystä tukee massiivinen tieteellinen todistusaineisto, minkä voi todentaa esimerkiksi Rutgersin yliopiston sosiologian professorin David Popenoen tutkimusyhteenvedosta: Elämä ilman isää: Pakottavaa uutta todistusaineistoa siitä, että isyys ja avioliitto ovat välttämättömiä lapsen ja yhteiskunnan hyvinvoinnille.  (Harvard University Press 2002).

Jos Tamminen ei toisi esille tutkimuksen paljastamia tosiasioita lapsen hyvinvoinnin edellytyksistä, hän toimisi eettisesti kyseenalaisella tavalla lapsia kohtaan. Miksi keskustelu lapsen hyvinvoinnin edellytyksistä halutaan vaientaa ja psykiatrian asiantuntijan perusteltu näkemys asiasta halutaan asettaa eettisesti kielteiseen valoon?

Minulle antamansa rottapalkinnon perusteluissa Seta toteaa: ”Niin sanottujen perinteisten perhearvojen puolesta puhuessaan Puolimatka tuo usein esiin lasten hyvinvoinnin, vaikka hänen näkemyksiään ovat vastustaneet useat kasvatustieteen asiantuntijat.”

 Lapsen hyvinvointia ei siis saisi puolustaa, jos jotkut Setan näkemyksiin sopivat asiantuntijat puolustavat vastakkaista näkemystä?

Totuuden löytymisen kannalta on olennaista, että eri näkemykset saavat kilpailla tieteen kentällä, koska totuus voittaa avoimessa keskustelussa.

Uhka avoimelle keskustelulle?

Miksi sitten Seta turvautuu totalitaristisille liikkeille ominaiseen pyrkimykseen eläimellistää vastustajiaan? Onko tarkoituksena estää avoin keskustelu kuvaamalla vastustajat häpäisevien ja leimaavien mielikuvien avulla? Pyrkiikö Seta rajoittamaan keskustelua, koska pyrkimys asettaa aikuisten oikeudet lasten oikeuksien edelle loukkaa niin selvästi moraalin perusperiaatteita?

Demokratia perustuu vakaumukselle, että kaikkien kansalaisten näkemys on otettava huomioon yhteisiä asioita hoidettaessa, koska ihmisarvo on ehdoton ja luontainen pelkästään ihmisyyden perusteella. Viime vuosisadan maallistuneissa diktatuureissa toteutetut ihmisoikeuksien loukkaukset tulivat mahdollisiksi, koska tämä usko ehdottomaan ihmisarvoon pystyttiin valtiojohtoisen propagandan avulla juurittamaan pois. Eläimellistäviä mielikuvia käytettiin apuna pyrittäessä riistämään uhreilta ihmisyys.

Kommunismi puolusti vastustajiensa ihmisoikeuksien loukkauksia kuvaamalla heidät eläinten tasolle vajonneiksi tuholaisiksi. Alain Brossat toteaa, että toisinajattelijoiden puhdistuksiin ”liittyy sortotoimissa niin puheissa kuin teoissakin erottamattomasti tämä ’toisen’ eläimellistäminen, kuviteltujen ja todellisten vihollisten alentaminen eläinkunnan tasolle.” (Brossat; sit. Kommunismin musta kirja s. 830.)

Lenin nimitteli valtaan päästyään vihollisiaan ”kiusallisiksi hyönteisiksi”, ”täiksi”, ”skorpioneiksi” ja ”vampyyreiksi”. Stalinin näytösoikeudenkäynneissä käytettiin yhtenä propaganda-aseena eläimellistävien herjausten kohdistamista syytettyihin. Tästä antaa kuvan syyttäjä Vyšinskin kielenkäyttö: ”Nyt on tehtävä vaarattomiksi nämä valehtelijat, nämä ilveilijät, nämä surkeat kääpiöt, nämä rakit, nämä piskit − − Juuri niin, alas tämä eläimellinen kataluus! ” (Kommunismin musta kirja s. 831.)

Lopuksi vielä yksi kysymys:

Onko yhteiskuntamme lapsen oikeuksia polkiessaan viemässä pohjaa demokratian perusarvoilta kuten heikompien puolustamiselta ja kehittymässä totalitaristiseen suuntaan? 

Lähteet

Courtois, Stéphane & Wert, Nicolas & Panné, Jean-Louis & Paczkowki, Andrzej & Bartosek, Karel & Margolin, Jean-Louis (2001) Kommunismin musta kirja: Rikokset, terrori, sorto. Suom. Kaarina Turtia, Matti Brotherus, Heikki Eskelinen. Helsinki: WSOY.

Korhonen, Johanna & Östman, Jeanette (toim.) Kaikella rakkaudella. Sanoja seksuaalisuudesta ja sukupuolesta. Helsinki: Into-kustannus.

Popenoe, David (2002) Life without Father: Compelling New Evidence That Fatherhood and Marriage Are Indispensable for the Good of Children and Society. Cambridge, Mass.: Harvard University Press. 

Schumm, Walter (2016) A Review and Critique of Research on Same-Sex Parenting and Adoption. Psychological Reports 0(0) 1–120

http://prx.sagepub.com/content/early/2016/09/08/0033294116665594.full.pdf+html

 

http://seta.fi/jarjesto/huomionosoitukset/

http://seta.fi/asiallisen-tiedon-omena-finlaysonille/

]]>
174 http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225275-lapsen-oikeudet-ja-demokratian-tulevaisuus#comments Avoin demokratia Kansalaiskeskustelu Lapsen oikeudet Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt Mon, 31 Oct 2016 08:08:57 +0000 Tapio Puolimatka http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225275-lapsen-oikeudet-ja-demokratian-tulevaisuus
Aito avioliitto -kansalaisaloitteen julkinen kuuleminen lakivaliokunnassa http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225111-aito-avioliitto-kansalaisaloitteen-julkinen-kuuleminen-lakivaliokunnassa <p>Eduskunnan lakivaliokunta järjesti tänään 27.10. 2016 julkisen kuulemisen liittyen kansalaisaloitteeseen <em>KAA 2/2016 vp Kansalaisaloite avioliiton säilyttämisestä aidosti tasa-arvoisena, miehen ja naisen välisenä liittona ja sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamisesta.</em></p><p><em><strong>Avioliiton määrittelyn ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen näkökulma</strong></em></p><p>Kansalaisaloitteen vireillepanija Pasi Turunen toi lakivaliokunnalle esittämässään puheenvuorossa ja kirjallisessa perustelussa esille mm. seuraavaa:</p><p>&rdquo;<em>Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta kaikki kuviteltavissa olevat yhteiselämän muodot eivät ole avioliittoja. Avioliittolain ei siksi tarvitse kohdella kaikkia kuviteltavissa olevia romanttisia yhteiselämän muotoja täsmälleen samalla tavalla ollakseen aidosti tasa-arvoinen laki. Avioliittolaki ei rajoita rakkautta, eikä edes ota kantaa siihen, ketä saa rakastaa. Laki ottaa kantaa siihen, ketkä voivat solmia avioliiton. - - </em></p><p><em>Isä ja äiti on tutkitusti paras lapselle<strong>. - - </strong></em></p><p><em>Kuten Rutgersin yliopiston sosiologian professori David Popenoe tiivistää monografiassaan Families Without Fathers (Transaction Publishers, 2009): &rdquo;Toimittuani vuosien ajan yhteiskuntatieteilijänä, minulla ei perherakenteita koskevan todistusaineiston rinnalla ole tiedossani montakaan alaa, jonka todistusaineisto yhtä vahvasti osoittaisi samaan suuntaan: Yleisesti ottaen, kaksi vanhempaa &ndash; isä ja äiti &ndash; on lapsen kannalta parempi kuin yksi vanhempi&rdquo;, Popenoe kirjoittaa.</em></p><p><em>Hän kirjoittaa myös: &rdquo;Sosiaalitieteiden todistusaineisto tukee voimakkaasti ajatusta eri sukupuolta olevien vanhempien tärkeydestä ihmisen kehitykselle, ja että isien panos lapsenkasvatuksessa on ainutlaatuinen ja korvaamaton &hellip; Meidän tulisi hylätä ajatus, jonka mukaan &rsquo;äidit voivat olla hyviä isiä&rsquo;, samoin kuin meidän tulisi hylätä populaari ajatus &hellip; siitä, että &rsquo;isät voivat olla hyviä äitejä&rsquo; &hellip; Kumpikin sukupuoli on ytimeltään erilainen ja kumpikin on välttämättömän tarpeellinen, yhtä hyvin kulttuurisesti kuin biologisesti, ihmisen optimaaliselle kehitykselle.&rdquo; - -</em></p><p><em>Popenoen huomio ei ole kannanotto vanhempien henkilökohtaisiin ominaisuuksia tai pyrkimyksiin. Kaikki vanhemmat erilaisissa perheissä pyrkivät olemaan hyviä vanhempia lapsille. Kyse on siitä, minkälaiset perherakenteet tarjoavat vuosikymmenien tutkimustiedon valossa yleisesti ottaen parhaan rakenteellisen perustuksen lapsen optimaaliselle kehitykselle. Popenoen mukaan puuttuvaa vanhempaa, erityisesti isää, ei tutkimusten mukaan voi täysin korvata toisella aikuisella lapsen elämässä. - -</em></p><p><em>Samaa sukupuolta olevien parien kodissa kasvaneiden lasten kehityksestä on olemassa verraten vähän ja ristiriitaisia tutkimustuloksia. - -</em></p><p><em>Samaa sukupuolta olevien vanhemmuudesta sanotaan vallitsevan konsensus, jonka mukaan samaa sukupuolta olevien parien lasten kehityksessä ei ole havaittu lainkaan eroja naimisissa olevan isän ja äidin kodissa kasvaneisiin lapsiin nähden. Mutta onko tämä konsensus tieteellisesti perusteltu vai heijastaako se pikemminkin tieteen politisoitumista?</em></p><p><em>Toisin kuin suomalaisessakin populaarissa keskustelussa ja jopa eduskunnan lähetekeskustelussa on kuultu, konsensusväitteen taustalla ei ole 19 000 tutkimusta. Coloradon yliopiston tutkijoiden tekemää tutkimusta on julkisuudessa tulkittu harhaanjohtavasti.</em></p><p><em>Kuten sosiologian professori Mark Regnerus on osoittanut, parhaimmillaankin on vain noin 100 mainitsemisen arvoista tutkimusta, vaikka niihin saatetaankin viitata tuhansissa samaa sukupuolta olevien koteja ja perheitä käsittelevissä erilaisissa artikkeleissa ja katsauksissa: &rdquo;Kuten jokainen tätä alaa huolella seurannut tietää, tutkimuksia ei ole läheskään niin paljon, kuin yleisesti luullaan. Vain noin 100:aa tutkimusta voidaan pitää keskustelun arvoisina ja on olemassa noin kymmenkunta sellaista aineistokokoelmaa, jotka voivat tarjota yleistettävissä olevaa informaatiota samaa sukupuolta olevien vanhempien kotien lapsista. Jos vastassani olisi 19 000 laatututkimusta, jotka olisivat kans-sani eri mieltä, olisin ilolla antautunut jo kauan sitten. Mutta tämä ei vastaa tieteellistä todellisuutta. Todellisuudessa vain kaksi aineistokokoelmaa &ndash; joihin kumpaankin sisältyy merkittäviä ongelmia &ndash; muodostaa peruslähteen suurimmalle osalle niistä merkittävistä tutkimuksista, joihin tämä &rsquo;konsensus&rsquo; nojaa.&rdquo;</em></p><p><em>Yhtenä esimerkkinä konsensuksen rakentumisen ongelmallisesta luonteesta professori Regnerus viittaa 26:een vertaisarvioituun tutkimukseen, jotka kaikki perustuvat kuitenkin vain yhteen ja samaan tutkimusaineistoon (The National Longitudinal Lesbian Family Study): &rdquo;Siinä toistuvasti tarkasteltiin 78:aa lasta, jotka olivat tutkimukseen rekrytoitujen valkoihoisten, hyvin koulutettujen ja hyvin toimeentulevien lesbonaisten lapsia. On tuskin liian kaukaa haettua ajatella, että nämä ovat 78 kaikkein vaikutusvaltaisinta lasta modernin Amerikan yhteiskunnallisessa ja lainsäädännöllisessä historiassa. Lähes 25 vuotta akateemiselle yhteisölle (ja medialle) on tarjoiltu tutkimuksia, jotka perustuvat tähän ainutlaatuiseen lapsiryppääseen, jolloin suurelle yleisölle on jäänyt vaikutelma siitä, että nämä lapset ikään kuin edustavat Amerikan kaikkien lesboäitien kaikkia lapsia.&rdquo; Regneruksen mukaan vallitseva konsensus lepää siis tieteellisesti hataralla perustuksella.&rdquo;</em></p><p><em>Näiden tutkimusten ongelmana on lisäksi niiden suhteellinen vähäisyys verrattuna muita perherakenteita koskevaan sosiologiseen tutkimukseen vuosikymmenien ajalta että usein liian pienet ja epäedustavat otannat. Kuten muun muassa sosiologi Loren Marks toteaa: &rdquo;Muutamaa tutkimusta lukuun ottamatta ne kaikki perustuvat pieniin ei- satunnaisiin otantoihin. Sen vuoksi niistä ei voida vetää samaa sukupuolta oleviin pareihin kohdistuvia johtopäätöksiä yleisellä tasolla. Tämä rajoittuneisuus myönnetään toistuvasti erilaisissa tieteellisissä kokouksissa ja aikakauslehdissä, mutta sivuutetaan sil-loin, kun halutaan vaikuttaa oikeusistuimiin tai julkiseen mielipiteeseen vakuuttamalla, että on olemassa vakiintuneita löytöjä.&rdquo; Marks tekee perusteellisemmin selkoa näiden tutkimusten metodologisista rajoituksista tieteellisessä artikkelissaan, joka on julkaistu sosiologian vertaisarvioidussa Social Science Research -julkaisussa.</em></p><p>Pasi Turusen kirjallinen lausunto on luettavissa kokonaisuudessaan <a href="https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/patmos/6471-LAKIVALIOKUNNALLE__kansalaiskuuleminen_2016_Turunen.pdf">tästä linkistä</a></p><p>&nbsp;</p><p><em><strong>Lainvalmistelun näkökulma</strong></em></p><p>Aloitteentekijöiden lakimies varatuomari Jyrki Anttinen toi esille seuraavaa:</p><p><em>&rdquo;Nyt käsiteltävänä oleva kansalaisaloite sisältää vaatimuksen sukupuolineutraalin avioliittolain uudelleen käsittelemiseksi. Vaatimus on oikeutettu, sillä edeltävän kansalaisaloitteen KAA 3/2013 vp eduskuntakäsittelyssä ilmeni vakavia puutteita.</em></p><p><em>Avioliittolaki muutettiin sukupuolineutraaliksi ilman hyvään lainvalmisteluun kuuluvia riittäviä selvityksiä ja vaikutusarviointeja. Näitä selvityksiä on sittemmin tehty oikeusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön toimesta ja ne ovat koskeneet avioliittolain muuttamisesta johtuvia välttämättömiä lainsäädäntömuutoksia. Tämä prosessi on vielä osittain kesken.</em></p><p><em>Yksi aivan keskeinen vaikutusarviointi on kuitenkin edelleen tekemättä, nimittäin lapsivaikutusten arviointi. Tämä laiminlyötiin kokonaan, vaikka avioliittolain muuttamisella sukupuolineutraaliksi muutettiin perhelainsäädännön perusteita ja laajennettiin samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeutta.</em></p><p><em>Kysymys on lapsen edun huomioimisesta lainsäädäntömenettelyssä. Tämä velvoite voidaan johtaa perustuslain 6 &sect;:n 3 momentista, jonka mukaan lapsia on kohdeltava tasa- arvoisesti yksilöinä ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Käytännössä kysymys saattaa palautua siihen, niin kuin perusoikeusuudistuksen yhteydessä todettiin, että kuka käyttää perusoikeuksia koskevissa asioissa lapsen puhevaltaa.</em></p><p><em>Edellä mainitun lainkohdan perusteluissa (HE 309/1993 vp) todetaan, että perusoikeudet kuuluvat myös lapsille ja lapset tarvitsevat vajaavaltaisina ja aikuisväestöä heikompana ryhmänä erityistä suojelua ja huolenpitoa. Tämä erityinen huolenpito lapsiin on tunnustettu useissa ihmisoikeusasiakirjoissa ja erityisesti YK:n lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa (SopS 59 ja 60/91).</em></p><p><em>YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.</em></p><p><em>Lapsen etu selvitetään lapsivaikutusten arvioinnilla tai, niin kuin lapsiasiavaltuutettu 4.10.2016 sosiaali- ja terveysministeriölle antamassaan lausunnossaan toteaa, lapsen edun toteutuminen todennetaan lapsivaikutusten arvioinnilla.</em></p><p><em>YK:n lapsen oikeuksin sopimus on lailla voimaan saatettu ihmisoikeussopimus. Lapsen edun huomioiminen on siten Suomea lainsäätäjää sitova sitovaan ihmisoikeusvelvoite.&rdquo;</em></p><p>&nbsp;</p><p><em><strong>Ihmisoikeuksien näkökulma</strong></em></p><p>Omassa puheenvuorossani korostin sitä, että sukupuolineutraali avioliittolaki merkitsee lapsen identiteetti- ja suhdeoikeuksien loukkausta. Yhteiskuntamme haavoittuvimpien jäsenten perustavan ihmisoikeuksien loukkaus murentaa omalta osaltaan koko ihmisoikeusjärjestelmää.</p><p><em>&rdquo;Kulttuurimme perustana on vakaumus, että yksilöt ovat tasa-arvoisia ja vapaita. Lapsen vapaus ja tasa-arvo edellyttää sitä, että hänelle tarjotaan hänen identiteettinsä kehityksen perustavat edellytykset eli suhde biologiseen alkuperäänsä.</em></p><p><em>Jotta lapsi voisi löytää identiteettinsä ja ainutlaatuisen kutsumuksensa yksilönä, hänellä on kolme ihmisoikeutta, jotka koskevat hänen suhdettaan alkuperäänsä eli siihen, miten hän on saanut olemassaolonsa:</em></p><p><em>(1) oikeus tuntea biologinen alkuperänsä, isänsä ja äitinsä;</em></p><p><em>(2) oikeus olla biologisten vanhempiensa kasvatettavana ja kasvaa oman biologisen sukunsa yhteydessä;</em></p><p><em>(3) oikeus omata vanhempi molemmista sukupuolista (Somerville 2007: 179).</em></p><p><em>Näitä oikeuksia ei voida ottaa lapselta pois aiheuttamatta korvaamatonta vahinkoa. Nämä oikeudet on tunnustettu YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa.</em></p><p><em>Lapsen identiteettioikeudet muodostavat perustan hänen yksilölliselle vapaudelleen, hänen oikeudelleen itse määrätä elämästään ja toimia itseohjautuvasti. Koska vapaus on persoonan ominaisuus (ei-persoonallinen olento ei ole vapaa), persoonallisen identiteetin määrittely edellyttää mahdollisuutta jäljittää alkuperänsä persoonallisiin olentoihin ja heidän suhteisiinsa. Siksi oman persoonallisen identiteetin määrittelyn perustana on mahdollisuus tuntea oma biologinen alkuperänsä.</em></p><p><em>Näiden lapsen perusoikeuksien perustana on ihmisyyteen olennaisesti kuuluva tarve löytää ainutlaatuinen identiteettinsä. Koska lapset ovat inhimillisiä olentoja, jotka etsivät omaa ainutlaatuista identiteettiään ja elämänsä tarkoitusta, heillä on tarve pystyä jäljittämään oma alkuperänsä ja elää suhteessa siihen. Identiteettinsä löytämiseksi heillä on oikeus kasvaa isänsä ja äitinsä yhteydessä. Lapsi, joka jää vaille vanhempiensa rakkautta ja huolenpitoa, ei ole tasa-arvoinen suhteessa niihin lapsiin, joille ne suodaan, eikä hän ole vapaa luomaan identiteettiään suhteessa alkuperäänsä.</em></p><p><em>Yksi perustavista eettisistä periaatteista on, että kaikkein haavoittuvimpien ihmisten oikeuksien turvaaminen tulisi asettaa ensisijaiseksi. Lasten voidaan perustellusti sanoa kuuluvan kaikkein haavoittuvimpien ihmisten joukkoon.</em></p><p><em>&rdquo;Homoseksuaalitkin ovat haavoittuva ryhmä&rdquo;, kuten kanadalaisen McGill-Queen&rsquo;s yliopiston professori Margaret Somerville (2007: 195) toteaa, &ldquo;mutta aikuisina heidän oikeusvaateensa jäävät toiseksi suhteessa lasten tarpeisiin ja oikeuksiin. - - Näin puolustamme kaikkien kansalaisten oikeuksia, koska yhdessä vaiheessa me kaikki olemme lapsia.&rdquo;</em></p><p><em>Kun määrittelemme avioliiton merkityksen, määrittelemme samalla lasten ihmisoikeuksien aseman ihmisoikeuksien järjestelmässä. Sukupuolineutraali avioliittolaki poistaa juridisen suojan äidin, isän ja lapsen kolmoissidokselta ja viestii, ettei lapsi välttämättä tarvitse isää ja äitiä, kuten Maggie Gallagher toteaa:</em></p><p><em>&rdquo;Samaa sukupuolta olevien parien liitto kirjaa lakiin julkisen kannanoton, jonka mukaan aikuisten halu luoda valitsemansa perhemuoto voittaa merkityksessä lapsen tarpeen kasvaa äitinsä ja isänsä kodissa. Se antaa oikeutuksen ja hyväksynnän äidittömien ja isättömien perheiden luomiselle &minus; niitä pidetään yhtä hyvinä vaihtoehtoina kuin perheitä, joissa lapsella on isä ja äiti. Se merkitsee sitä, että laki ei enää ota kantaa siihen, tarvitsevatko lapset äitiä ja isää. Äidittömiä ja isättömiä perheitä pidettäisiin ihanteina.&rdquo; (Gallagher 2003: 24.)</em></p><p><em>Sukupuolineutraali avioliittolaki merkitsee näin sitä, että aikuisten eli vahvemman osapuolen oikeudet asetetaan lasten eli heikomman osapuolen oikeuksien edelle. Aikuisten oletettu oikeus saada yhteiskunnallinen tunnustus omille seksuaalisille mieltymyksilleen asetetaan edelle lapsen perustavaa identiteettioikeutta tuntea oma alkuperänsä.</em></p><p><em>Kun aikuisten oikeudet tällä tavalla asetetaan lapsen identiteetti- ja suhdeoikeuksien edelle, viedään pohja koko ihmisoikeuksien järjestelmältä. Avioliitto on kaikissa korkeakulttuureissa lapsen identiteetti- ja suhdeoikeuksien turvaksi asetettu instituutio. Kun nämä lapsen ihmisoikeudet poistetaan avioliiton rakenteesta ja merkityksestä, yhteiskunnassa ei enää ole instituutiota, joka turvaisi nämä lapsen perusoikeudet.</em></p><p><em>Aitojen ihmisoikeuksien tiedostaminen ja kunnioittaminen vaikeutuu sukupuolineutraalin avioliittolain myötä, kun&nbsp; yhteiskunnan kaikkein heikoimpien ja puolustuskyvyttömimpien jäsenten oikeuksien loukkaus sisällytetään juuri sen instituution eli avioliiton rakenteeseen, jota on tähän asti kaikissa korkeakulttuureissa käytetty lapsen perusoikeuksien turvaamiseen.</em></p><p><em>Koska avioliiton muuttaminen sukupuolineutraaliksi merkitsee lasten ihmisoikeuksien loukkausta, olisi tärkeää viedä tämä kansalaisaloite myös perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi.</em>&rdquo;</p><p>Lakivaliokunnalle antamani kirjallinen asiantuntijalausunto on kokonaisuudessaan luettavissa<a href="https://kotisivukone.fi/app/www/tapiopuolimatka.kotisivukone.com/asiantuntijalausunto-eduskunnalle-liittyen-kansalaisaloitteeseen-kaa-22016-vp-"> tästä linkistä</a>:</p><p>Kansalaiskuulemisen videotallenne löytyy <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/tiedotteet/Sivut/Verkkotallenne-lakivaliokunnan-kokouksesta-27.10.aspx"><u>tästä linkistä</u></a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskunnan lakivaliokunta järjesti tänään 27.10. 2016 julkisen kuulemisen liittyen kansalaisaloitteeseen KAA 2/2016 vp Kansalaisaloite avioliiton säilyttämisestä aidosti tasa-arvoisena, miehen ja naisen välisenä liittona ja sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamisesta.

Avioliiton määrittelyn ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen näkökulma

Kansalaisaloitteen vireillepanija Pasi Turunen toi lakivaliokunnalle esittämässään puheenvuorossa ja kirjallisessa perustelussa esille mm. seuraavaa:

Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta kaikki kuviteltavissa olevat yhteiselämän muodot eivät ole avioliittoja. Avioliittolain ei siksi tarvitse kohdella kaikkia kuviteltavissa olevia romanttisia yhteiselämän muotoja täsmälleen samalla tavalla ollakseen aidosti tasa-arvoinen laki. Avioliittolaki ei rajoita rakkautta, eikä edes ota kantaa siihen, ketä saa rakastaa. Laki ottaa kantaa siihen, ketkä voivat solmia avioliiton. - -

Isä ja äiti on tutkitusti paras lapselle. - -

Kuten Rutgersin yliopiston sosiologian professori David Popenoe tiivistää monografiassaan Families Without Fathers (Transaction Publishers, 2009): ”Toimittuani vuosien ajan yhteiskuntatieteilijänä, minulla ei perherakenteita koskevan todistusaineiston rinnalla ole tiedossani montakaan alaa, jonka todistusaineisto yhtä vahvasti osoittaisi samaan suuntaan: Yleisesti ottaen, kaksi vanhempaa – isä ja äiti – on lapsen kannalta parempi kuin yksi vanhempi”, Popenoe kirjoittaa.

Hän kirjoittaa myös: ”Sosiaalitieteiden todistusaineisto tukee voimakkaasti ajatusta eri sukupuolta olevien vanhempien tärkeydestä ihmisen kehitykselle, ja että isien panos lapsenkasvatuksessa on ainutlaatuinen ja korvaamaton … Meidän tulisi hylätä ajatus, jonka mukaan ’äidit voivat olla hyviä isiä’, samoin kuin meidän tulisi hylätä populaari ajatus … siitä, että ’isät voivat olla hyviä äitejä’ … Kumpikin sukupuoli on ytimeltään erilainen ja kumpikin on välttämättömän tarpeellinen, yhtä hyvin kulttuurisesti kuin biologisesti, ihmisen optimaaliselle kehitykselle.” - -

Popenoen huomio ei ole kannanotto vanhempien henkilökohtaisiin ominaisuuksia tai pyrkimyksiin. Kaikki vanhemmat erilaisissa perheissä pyrkivät olemaan hyviä vanhempia lapsille. Kyse on siitä, minkälaiset perherakenteet tarjoavat vuosikymmenien tutkimustiedon valossa yleisesti ottaen parhaan rakenteellisen perustuksen lapsen optimaaliselle kehitykselle. Popenoen mukaan puuttuvaa vanhempaa, erityisesti isää, ei tutkimusten mukaan voi täysin korvata toisella aikuisella lapsen elämässä. - -

Samaa sukupuolta olevien parien kodissa kasvaneiden lasten kehityksestä on olemassa verraten vähän ja ristiriitaisia tutkimustuloksia. - -

Samaa sukupuolta olevien vanhemmuudesta sanotaan vallitsevan konsensus, jonka mukaan samaa sukupuolta olevien parien lasten kehityksessä ei ole havaittu lainkaan eroja naimisissa olevan isän ja äidin kodissa kasvaneisiin lapsiin nähden. Mutta onko tämä konsensus tieteellisesti perusteltu vai heijastaako se pikemminkin tieteen politisoitumista?

Toisin kuin suomalaisessakin populaarissa keskustelussa ja jopa eduskunnan lähetekeskustelussa on kuultu, konsensusväitteen taustalla ei ole 19 000 tutkimusta. Coloradon yliopiston tutkijoiden tekemää tutkimusta on julkisuudessa tulkittu harhaanjohtavasti.

Kuten sosiologian professori Mark Regnerus on osoittanut, parhaimmillaankin on vain noin 100 mainitsemisen arvoista tutkimusta, vaikka niihin saatetaankin viitata tuhansissa samaa sukupuolta olevien koteja ja perheitä käsittelevissä erilaisissa artikkeleissa ja katsauksissa: ”Kuten jokainen tätä alaa huolella seurannut tietää, tutkimuksia ei ole läheskään niin paljon, kuin yleisesti luullaan. Vain noin 100:aa tutkimusta voidaan pitää keskustelun arvoisina ja on olemassa noin kymmenkunta sellaista aineistokokoelmaa, jotka voivat tarjota yleistettävissä olevaa informaatiota samaa sukupuolta olevien vanhempien kotien lapsista. Jos vastassani olisi 19 000 laatututkimusta, jotka olisivat kans-sani eri mieltä, olisin ilolla antautunut jo kauan sitten. Mutta tämä ei vastaa tieteellistä todellisuutta. Todellisuudessa vain kaksi aineistokokoelmaa – joihin kumpaankin sisältyy merkittäviä ongelmia – muodostaa peruslähteen suurimmalle osalle niistä merkittävistä tutkimuksista, joihin tämä ’konsensus’ nojaa.”

Yhtenä esimerkkinä konsensuksen rakentumisen ongelmallisesta luonteesta professori Regnerus viittaa 26:een vertaisarvioituun tutkimukseen, jotka kaikki perustuvat kuitenkin vain yhteen ja samaan tutkimusaineistoon (The National Longitudinal Lesbian Family Study): ”Siinä toistuvasti tarkasteltiin 78:aa lasta, jotka olivat tutkimukseen rekrytoitujen valkoihoisten, hyvin koulutettujen ja hyvin toimeentulevien lesbonaisten lapsia. On tuskin liian kaukaa haettua ajatella, että nämä ovat 78 kaikkein vaikutusvaltaisinta lasta modernin Amerikan yhteiskunnallisessa ja lainsäädännöllisessä historiassa. Lähes 25 vuotta akateemiselle yhteisölle (ja medialle) on tarjoiltu tutkimuksia, jotka perustuvat tähän ainutlaatuiseen lapsiryppääseen, jolloin suurelle yleisölle on jäänyt vaikutelma siitä, että nämä lapset ikään kuin edustavat Amerikan kaikkien lesboäitien kaikkia lapsia.” Regneruksen mukaan vallitseva konsensus lepää siis tieteellisesti hataralla perustuksella.”

Näiden tutkimusten ongelmana on lisäksi niiden suhteellinen vähäisyys verrattuna muita perherakenteita koskevaan sosiologiseen tutkimukseen vuosikymmenien ajalta että usein liian pienet ja epäedustavat otannat. Kuten muun muassa sosiologi Loren Marks toteaa: ”Muutamaa tutkimusta lukuun ottamatta ne kaikki perustuvat pieniin ei- satunnaisiin otantoihin. Sen vuoksi niistä ei voida vetää samaa sukupuolta oleviin pareihin kohdistuvia johtopäätöksiä yleisellä tasolla. Tämä rajoittuneisuus myönnetään toistuvasti erilaisissa tieteellisissä kokouksissa ja aikakauslehdissä, mutta sivuutetaan sil-loin, kun halutaan vaikuttaa oikeusistuimiin tai julkiseen mielipiteeseen vakuuttamalla, että on olemassa vakiintuneita löytöjä.” Marks tekee perusteellisemmin selkoa näiden tutkimusten metodologisista rajoituksista tieteellisessä artikkelissaan, joka on julkaistu sosiologian vertaisarvioidussa Social Science Research -julkaisussa.

Pasi Turusen kirjallinen lausunto on luettavissa kokonaisuudessaan tästä linkistä

 

Lainvalmistelun näkökulma

Aloitteentekijöiden lakimies varatuomari Jyrki Anttinen toi esille seuraavaa:

”Nyt käsiteltävänä oleva kansalaisaloite sisältää vaatimuksen sukupuolineutraalin avioliittolain uudelleen käsittelemiseksi. Vaatimus on oikeutettu, sillä edeltävän kansalaisaloitteen KAA 3/2013 vp eduskuntakäsittelyssä ilmeni vakavia puutteita.

Avioliittolaki muutettiin sukupuolineutraaliksi ilman hyvään lainvalmisteluun kuuluvia riittäviä selvityksiä ja vaikutusarviointeja. Näitä selvityksiä on sittemmin tehty oikeusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön toimesta ja ne ovat koskeneet avioliittolain muuttamisesta johtuvia välttämättömiä lainsäädäntömuutoksia. Tämä prosessi on vielä osittain kesken.

Yksi aivan keskeinen vaikutusarviointi on kuitenkin edelleen tekemättä, nimittäin lapsivaikutusten arviointi. Tämä laiminlyötiin kokonaan, vaikka avioliittolain muuttamisella sukupuolineutraaliksi muutettiin perhelainsäädännön perusteita ja laajennettiin samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeutta.

Kysymys on lapsen edun huomioimisesta lainsäädäntömenettelyssä. Tämä velvoite voidaan johtaa perustuslain 6 §:n 3 momentista, jonka mukaan lapsia on kohdeltava tasa- arvoisesti yksilöinä ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Käytännössä kysymys saattaa palautua siihen, niin kuin perusoikeusuudistuksen yhteydessä todettiin, että kuka käyttää perusoikeuksia koskevissa asioissa lapsen puhevaltaa.

Edellä mainitun lainkohdan perusteluissa (HE 309/1993 vp) todetaan, että perusoikeudet kuuluvat myös lapsille ja lapset tarvitsevat vajaavaltaisina ja aikuisväestöä heikompana ryhmänä erityistä suojelua ja huolenpitoa. Tämä erityinen huolenpito lapsiin on tunnustettu useissa ihmisoikeusasiakirjoissa ja erityisesti YK:n lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa (SopS 59 ja 60/91).

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

Lapsen etu selvitetään lapsivaikutusten arvioinnilla tai, niin kuin lapsiasiavaltuutettu 4.10.2016 sosiaali- ja terveysministeriölle antamassaan lausunnossaan toteaa, lapsen edun toteutuminen todennetaan lapsivaikutusten arvioinnilla.

YK:n lapsen oikeuksin sopimus on lailla voimaan saatettu ihmisoikeussopimus. Lapsen edun huomioiminen on siten Suomea lainsäätäjää sitova sitovaan ihmisoikeusvelvoite.”

 

Ihmisoikeuksien näkökulma

Omassa puheenvuorossani korostin sitä, että sukupuolineutraali avioliittolaki merkitsee lapsen identiteetti- ja suhdeoikeuksien loukkausta. Yhteiskuntamme haavoittuvimpien jäsenten perustavan ihmisoikeuksien loukkaus murentaa omalta osaltaan koko ihmisoikeusjärjestelmää.

”Kulttuurimme perustana on vakaumus, että yksilöt ovat tasa-arvoisia ja vapaita. Lapsen vapaus ja tasa-arvo edellyttää sitä, että hänelle tarjotaan hänen identiteettinsä kehityksen perustavat edellytykset eli suhde biologiseen alkuperäänsä.

Jotta lapsi voisi löytää identiteettinsä ja ainutlaatuisen kutsumuksensa yksilönä, hänellä on kolme ihmisoikeutta, jotka koskevat hänen suhdettaan alkuperäänsä eli siihen, miten hän on saanut olemassaolonsa:

(1) oikeus tuntea biologinen alkuperänsä, isänsä ja äitinsä;

(2) oikeus olla biologisten vanhempiensa kasvatettavana ja kasvaa oman biologisen sukunsa yhteydessä;

(3) oikeus omata vanhempi molemmista sukupuolista (Somerville 2007: 179).

Näitä oikeuksia ei voida ottaa lapselta pois aiheuttamatta korvaamatonta vahinkoa. Nämä oikeudet on tunnustettu YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa.

Lapsen identiteettioikeudet muodostavat perustan hänen yksilölliselle vapaudelleen, hänen oikeudelleen itse määrätä elämästään ja toimia itseohjautuvasti. Koska vapaus on persoonan ominaisuus (ei-persoonallinen olento ei ole vapaa), persoonallisen identiteetin määrittely edellyttää mahdollisuutta jäljittää alkuperänsä persoonallisiin olentoihin ja heidän suhteisiinsa. Siksi oman persoonallisen identiteetin määrittelyn perustana on mahdollisuus tuntea oma biologinen alkuperänsä.

Näiden lapsen perusoikeuksien perustana on ihmisyyteen olennaisesti kuuluva tarve löytää ainutlaatuinen identiteettinsä. Koska lapset ovat inhimillisiä olentoja, jotka etsivät omaa ainutlaatuista identiteettiään ja elämänsä tarkoitusta, heillä on tarve pystyä jäljittämään oma alkuperänsä ja elää suhteessa siihen. Identiteettinsä löytämiseksi heillä on oikeus kasvaa isänsä ja äitinsä yhteydessä. Lapsi, joka jää vaille vanhempiensa rakkautta ja huolenpitoa, ei ole tasa-arvoinen suhteessa niihin lapsiin, joille ne suodaan, eikä hän ole vapaa luomaan identiteettiään suhteessa alkuperäänsä.

Yksi perustavista eettisistä periaatteista on, että kaikkein haavoittuvimpien ihmisten oikeuksien turvaaminen tulisi asettaa ensisijaiseksi. Lasten voidaan perustellusti sanoa kuuluvan kaikkein haavoittuvimpien ihmisten joukkoon.

”Homoseksuaalitkin ovat haavoittuva ryhmä”, kuten kanadalaisen McGill-Queen’s yliopiston professori Margaret Somerville (2007: 195) toteaa, “mutta aikuisina heidän oikeusvaateensa jäävät toiseksi suhteessa lasten tarpeisiin ja oikeuksiin. - - Näin puolustamme kaikkien kansalaisten oikeuksia, koska yhdessä vaiheessa me kaikki olemme lapsia.”

Kun määrittelemme avioliiton merkityksen, määrittelemme samalla lasten ihmisoikeuksien aseman ihmisoikeuksien järjestelmässä. Sukupuolineutraali avioliittolaki poistaa juridisen suojan äidin, isän ja lapsen kolmoissidokselta ja viestii, ettei lapsi välttämättä tarvitse isää ja äitiä, kuten Maggie Gallagher toteaa:

”Samaa sukupuolta olevien parien liitto kirjaa lakiin julkisen kannanoton, jonka mukaan aikuisten halu luoda valitsemansa perhemuoto voittaa merkityksessä lapsen tarpeen kasvaa äitinsä ja isänsä kodissa. Se antaa oikeutuksen ja hyväksynnän äidittömien ja isättömien perheiden luomiselle − niitä pidetään yhtä hyvinä vaihtoehtoina kuin perheitä, joissa lapsella on isä ja äiti. Se merkitsee sitä, että laki ei enää ota kantaa siihen, tarvitsevatko lapset äitiä ja isää. Äidittömiä ja isättömiä perheitä pidettäisiin ihanteina.” (Gallagher 2003: 24.)

Sukupuolineutraali avioliittolaki merkitsee näin sitä, että aikuisten eli vahvemman osapuolen oikeudet asetetaan lasten eli heikomman osapuolen oikeuksien edelle. Aikuisten oletettu oikeus saada yhteiskunnallinen tunnustus omille seksuaalisille mieltymyksilleen asetetaan edelle lapsen perustavaa identiteettioikeutta tuntea oma alkuperänsä.

Kun aikuisten oikeudet tällä tavalla asetetaan lapsen identiteetti- ja suhdeoikeuksien edelle, viedään pohja koko ihmisoikeuksien järjestelmältä. Avioliitto on kaikissa korkeakulttuureissa lapsen identiteetti- ja suhdeoikeuksien turvaksi asetettu instituutio. Kun nämä lapsen ihmisoikeudet poistetaan avioliiton rakenteesta ja merkityksestä, yhteiskunnassa ei enää ole instituutiota, joka turvaisi nämä lapsen perusoikeudet.

Aitojen ihmisoikeuksien tiedostaminen ja kunnioittaminen vaikeutuu sukupuolineutraalin avioliittolain myötä, kun  yhteiskunnan kaikkein heikoimpien ja puolustuskyvyttömimpien jäsenten oikeuksien loukkaus sisällytetään juuri sen instituution eli avioliiton rakenteeseen, jota on tähän asti kaikissa korkeakulttuureissa käytetty lapsen perusoikeuksien turvaamiseen.

Koska avioliiton muuttaminen sukupuolineutraaliksi merkitsee lasten ihmisoikeuksien loukkausta, olisi tärkeää viedä tämä kansalaisaloite myös perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi.

Lakivaliokunnalle antamani kirjallinen asiantuntijalausunto on kokonaisuudessaan luettavissa tästä linkistä:

Kansalaiskuulemisen videotallenne löytyy tästä linkistä

]]>
64 http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225111-aito-avioliitto-kansalaisaloitteen-julkinen-kuuleminen-lakivaliokunnassa#comments Aito avioliitto Lapsen oikeudet Sukupuolineutraali avioliittolaki Thu, 27 Oct 2016 18:29:46 +0000 Tapio Puolimatka http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225111-aito-avioliitto-kansalaisaloitteen-julkinen-kuuleminen-lakivaliokunnassa
Sukupuolineutraali avioliittolaki lisää valtion valtaa http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223432-sukupuolineutraali-avioliittolaki-lisaa-valtion-valtaa <p>Sukupuolineutraalin avioliittolain seurauksena valtion valta kasvaa merkittävästi. Perinteisesti valtion tehtävänä on ollut vain kirjata vanhemmuus, jolla on luonnollinen perusta biologiassa. Sukupuolineutraalin avioliittolain vallitessa valtio määrää, kuka on vanhempi. Ei ole enää luonnollisia vanhempia, vaan pelkästään juridisia vanhempia.</p> <p><strong>Juridinen vanhemmuus korvaa luonnollisen vanhemmuuden</strong></p> <p>Kun sukupuolineutraali avioliittolaki hyväksyttiin Kanadassa vuonna 2005, Kanadan laista poistettiin termi &rdquo;luonnollinen vanhempi&rdquo; ja se korvattiin termillä &rdquo;juridinen vanhempi&rdquo;. Sukupuolineutraali avioliittokäsitys kumoaa ajatuksen, että vanhemmuus määrittyy biologian perusteella.</p> <p>Biologisen vanhemmuuden syrjäyttäminen heikentää ydinperheen itsenäisyyttä ja riippumattomuutta valtiosta. Heteroseksuaalinen avioliitto on perustana perheille ja suvuille. Luonnollisen sukulaisuuden merkityksen väheneminen liittyy yleensä paikallisten instituutioiden ja muiden yksilön ja valtion suhdetta välittävien instituutioiden merkityksen vähenemiseen.&nbsp;</p> <p>Kun naisen ja miehen välisen avioliiton perustalle rakentuvaa sukuyhteisöllisyyttä heikennetään, sen paikan ottaa valtion kontrolli, rahan perustalle rakentuva kaupallinen vuorovaikutus ja rahalla ostettava lisääntymisteknologia. (Milbank 2012.)</p> <p><strong>Persoonallisten suhteiden merkitys</strong></p> <p>Perheessä yhdistyy luonto ja kulttuuri, koska luonnollinen syntymä on seurausta persoonien välisestä (ja siten kulttuurisesta) rakkauden yhteydestä. Miehen ja naisen välisestä rakkaudesta syntynyt yksilö kokee vahvasti sen, että hänen biologiset juurensa liittyvät persoonallisiin suhteisiin ja persoonien välisiin kertomuksiin. Tällä tavalla ihmisen luonnollinen maailma sisältää samalla kuvan henkilökohtaisesta luomistyöstä.</p> <p>Tällaista luonnon ja kulttuurin, luonnollisen syntymän ja persoonallisen rakkauden kertomusten yhdistymistä heteroseksuaalisessa avioliitossa Nottinghamin yliopiston professori John Milbank (2012) kutsuu &rdquo;heteroseksuaaliseksi kieliopiksi&rdquo;. Tällä hän tarkoittaa sitä, että kun lapsi syntyy vanhempiensa rakkauden yhteydestä, kulttuurin on helpompi mieltää luonto osaksi rakkauden kertomusta.</p> <p>Jos sen sijaan lapsia tuotetaan kohdunvuokrauksen, spermapankkien ja laboratorioiden kaupallisena tuotteena, rakkauden paikan ihmisen alkuperässä ottaa ennen pitkää raha. Tietoisuus näiden kylmien ja persoonattomien tekijöiden vaikutuksesta on usein vaikea näin tuotetuille lapsille. Niinpä heteroseksuaalisen kieliopin kadottaminen merkitsee Milbankin mukaan kaikkein syvimmän ihmisyytemme tajun heikentämistä. Samalla se sisältää vaaran, että yhä enemmän valtaa annetaan markkinoille ja poliittisille valtapyyteille.&nbsp;</p> <p>Tästä syystä kohdunvuokrauksen ja spermapankkien käytännöt (erotuksena siitä, että keinotekoista hedelmöityshoitoa tarjotaan tavalla, joka ei erota lasta biologisesta isästään ja äidistään) ovat omalta osaltaan vieraannuttamassa ihmistä oman alkuperänsä persoonallisesta luonteesta. Koska niissä erotetaan biologinen ja kulttuurinen, luonnollinen ja persoonallinen, ne johtavat ihmisyyden kannalta umpikujaan. Yhä useampi tällä tavalla keinotekoisesti tuotettu lapsi vaatii oikeutetusti tietoa siitä, ketkä hänen luonnolliset vanhempansa ovat, koska hän kokee syvästi olevansa biologinen olento. Toisaalta tämä lapsilta nouseva oikeutettu vaatimus on taas mahdoton spermanluovuttajien ja kohdunvuokraajien kannalta, koska he ovat suostuneet tehtäväänsä sillä ehdolla, etteivät he joudu henkilökohtaisesti kantamaan näistä lapsista vastuuta. Näistä syistä johtuvaa lasten psykologista hämmennystä, perheiden jakautumista ja sosiaalisia ristiriitoja on mahdotonta välttää. Yhteiskunta on näiltä osin unissakävelijän tavoin päätynyt laillistamaan käytänteitä, joiden seuraamuksia ei ole koskaan perusteellisesti pohdittu. (Milbank 2012.)</p> <p><strong>Sukupuolineutraali avioliittolaki vie persoonattomaan suuntaan</strong></p> <p>Näistä syistä sukupuolineutraali avioliittolaki on omiaan viemään yhteiskuntaa persoonattomaan suuntaan. Samaa sukupuolta olevien parien suhde ei tarjoa persoonallis-biologista lähtökohtaa lapsen syntymälle ja hänen biologiselle identiteetilleen. Tämä side persoonien välisen suhteen ja luonnolliseen lisääntymisen välillä on olennainen avioliiton määritelmälle ja luonteelle.</p> <p>Ydinperheen merkityksen heikentämisen symbolina sukupuolineutraalin avioliittolain logiikka vaikuttaa ennen pitkää sekä syntymätodistuksiin että lasten passeihin. Brittiläisen Kolumbian syntymätodistuksissa on kirjattu lapsen tiedot, äidin tiedot ja vaihtoehtoina joko isä tai toinen vanhempi. Isän paikan syntymätodistuksissa voi siis ottaa esimerkiksi äidin naispuolinen puoliso. Tämä konkretisoi sitä, että isä on korvattavissa ja kokonaan poistettavissa lapsen elämästä.</p> <p>Ennen pitkää sukupuolineutraalin avioliittolain logiikasta seuraa, että myös biologinen äiti häviää syntymätodistuksista ja lasten passeista. Isän ja äidin tiedot korvataan vanhemman A ja vanhemman B tiedoilla. Biologisen äidin asema heikkenee tai katoaa, koska miesparit, jotka hankkivat lapsen kohdunvuokrauksella, joskus käyttävät yhden naisen munasolua, joka istutetaan toisen naisen kohtuun. Näin he haluavat estää sen, ettei lasta kohdussaan kantanut nainen voi vaatia äidin oikeuksia. Samalla nämä käytännöt tekevät lapselle yhä vaikeammaksi päästä selville omasta biologisesta perimästään.</p> <p>Tämä sama logiikka merkitsee samalla sitä, että laki ei voi antaa biologiselle äidille etusijaa suhteessa hänen naispuolisoonsa eli vanhempaan B. Näin kielletään se, että biologisen äidin ja lapsen erityissuhteella on olennainen merkitys. Lapsen synnyttäneellä vanhemmalla ei ole etusijaa suhteessa kumppaniinsa, koska he ovat vain vanhemmat A ja B. Tämä vaikuttaa siihen, miten ratkaistaan lapsen huoltoon liittyviä kysymyksiä eron sattuessa. Kummalle juridisista äideistä annetaan lapsen ensisijainen huoltajuus? Kenen luona lapsi tulee ensisijaisesti asumaan? Edes biologisella äidillä ei enää ole välttämättä etusijaa sen enempää homo- kuin heteroeroissa.</p> <p>Joku voi väittää, ettei kukaan voi kokonaan kumota biologisen vanhemmuuden merkitystä. Sukupuolineutraali avioliittolaki kuitenkin poistaa biologisen vanhemmuuden laista. Kun tämä ajattelu juridisesti johdetaan koko lainsäädäntöön, vanhemmuus määritellään biologiasta riippumattomalla tavalla. Tämä heikentää biologisten vanhempien asemaa. Valtio voi nyt helpommin syrjäyttää biologisen vanhemman, jos katsoo lapsen edun sitä vaativan.</p> <p>Mutta eikö biologinen vanhemmuus syrjäytetä myös adoptiossa? On huomattava, että adoption logiikka on päinvastainen kuin sukupuolineutraalin avioliittolain logiikka. Adoption tarkoituksena on antaa lapselle vanhemmat, joita lapset tarvitsevat. Adoption tarkoituksena ei ole antaa vanhemmille lapsia, joita vanhemmat tarvitsevat.</p> <p>Yksinhuoltajaperheet, avoperheet, uusperheet ja adoptioperheet eivät ole lapselle optimaalisia. Ne eivät kuitenkaan muuta avioliiton tai vanhemmuuden merkitystä eivätkä siten uhkaa biologisten vanhempien juridista asemaa. Sen sijaan samaa sukupuolta olevan perhemallin ottaminen avioliittokäsityksen pohjaksi merkitsee avioliiton ja vanhemmuuden merkityksen muuttamista niin, että se poistaa lainsäädännöstä lapsen biologisten vanhempien aseman.</p> <p><strong>Vallan keskittyminen</strong></p> <p>Sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksymisen juridinen logiikka heikentää biologisen ydinperheen asemaa ja vahvistaa vallan keskittymistä yhteiskunnassa. Itsenäinen ydinperhe on aina muodostanut esteen valtion pyrkimykselle muokata yksilöitä. Ydinperheen vahvat tunnesuhteet rajoittavat joukkotiedotuksen ja yleisen mielipiteen kykyä muokata yksilön ajattelua.</p> <p>Sikäli kuin yksilön tunnetarpeet tulevat tyydytetyiksi perheen läheisten tunnesiteiden avulla, joukkotiedotuksen mielikuvamaailma ei pysty yhtä voimakkaasti vaikuttamaan yksilön tunteisiin. Perhe muodostaa näin vastapainon vallan keskittymiselle yhteiskunnassa.</p> <p><strong>Altistuminen propagandalle</strong></p> <p>Sikäli kuin ydinperhe heikentyy ja yhteiskunta yhä enemmän koostuu irrallisista yksilöistä, joukkotiedotus ja yleinen mielipide pystyvät tehokkaammin muokkaamaan kansalaisten asenteita ja ajattelua.</p> <p>Mutta eikö samaa sukupuolta olevan parin perhe pysty yhtä hyvin tyydyttämään yksilön tunnetarpeita ja näin rajoittamaan joukkotiedotuksen valtaa?&nbsp; Samaa sukupuolta olevasta parisuhteesta puuttuu kaksi asiaa: (a) biologinen side, joka yhdistää vanhemmat ja lapset toisiinsa elinikäiseen liittoon, (b) vastakkaisten sukupuolten tunnedynamiikka ja sen tarjoama tunnealueen laajuus ja toisiaan täydentävyys.&nbsp;</p> <p>Koska joukkotiedotusvälineet vaikuttavat tehokkaammin irrallisiin yksilöihin, sukupuolineutraali lainsäädäntö lisää joukkotiedotusvälineiden vaikutusmahdollisuuksia yksilöön: mitä irrallisempia yksilöt ovat, sitä helpompi heihin on vaikuttaa joukkotiedotuksella. Sikäli kuin sukupuolineutraali avioliittolaki vahvistaa irrallista yksilöllisyyttä ja ydinperheen hajoamista, se edistää vallan keskittymistä yhteiskunnassa.</p> <p><strong>Sosiaalinen painotus</strong></p> <p>Se, että sukupuolineutraalin lainsäädännön takana on näin voimakkaita valtaintressejä, on yksi syy siihen, miksi pehmeää sosiaalista pakkoa on yhä enemmän alettu käyttää sukupuolineutraalin ajattelun saamiseksi osaksi kasvatusta ja kulttuuria. Yleisessä mielipiteessä tapahtuva nopea muutos kertoo siitä, että julkisesta keskustelusta puuttuu vastavoima, joka kyseenalaistaisi sukupuolineutraaleja perusoletuksia ja mielikuvia. Kulttuurisen vastavoiman luomiseen kykenevät henkilöt on saatu peloteltua hiljaisiksi tekemällä sukupuolineutraalin ajattelun vastustaminen heille liian kalliiksi urakehityksen ja sosiaalisen imagon kannalta.</p> <p>Ihminen voidaan erottaa merkittävästä yhteiskunnallisesta asemasta pelkästään sillä perusteella, että hän kannattaa perinteistä avioliittokäsitystä. Yhtenä esimerkkinä tästä on painostuskampanja, joka pakotti Brandon Eichin eroamaan Mozillan toimitusjohtajan tehtävästä. Tällaisilla maailmanlaajuisen huomion saavuttaneilla tapahtumilla on pelotusvaikutus: tärkeissä asemissa olevat ihmiset ymmärtävät, että heidän asemansa on uhattuna, jos he eivät mukaudu valtavirtaan. Hyvin harva merkittävässä asemassa oleva ihminen on valmis ottamaan tällaista riskiä, koska vallan ja rahan houkutus on liian suuri sellaiselle, joka on tottunut niistä nauttimaan.</p> <p>Joukkotiedotusvälineiden edustajat ymmärtävät, että he voivat joutua laajojen boikottitoimien kohteeksi, jos he asettuvat tukemaan perinteistä avioliittokäsitystä. Niinpä ne eivät helposti julkaise sellaista aineistoa, joka kyseenalaistaisi sukupuolineutraalia ajattelua. Yliopistotutkijat saattavat joutua sosiaalisesti marginalisoiduksi, jos he tuovat esille sukupuolineutraalia ajattelua kyseenalaistavia tosiasioita. Tästä on useita esimerkkejä.</p> <p>Jopa uskonnolliset järjestöt kokevat sosiaalisen paineen. Heti sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksymisen jälkeen Englannissa aktivistit alkoivat agitoida katolisia kouluja vastaan, koska nämä eivät tue sukupuolineutraalia avioliittoa. He syyttivät katolisia kouluja siitä, että ne &rdquo;poliittisesti indoktrinoivat&rdquo; opiskelijoitaan opettamalla heille ainoastaan perinteistä avioliittokäsitystä. Heidän mielestään tällaista ahdasmielisyyden puolustusta ei voida sallia. Suomessa lähetysjärjestöt ovat vaarassa menettää sekä kirkon että valtion tuen, jos ne liian selvästi asettuvat perinteisen avioliittokäsityksen tueksi. Avioliiton ja ydinperheen heikentyessä irrallisiin yksilöihin voidaan helpommin vaikuttaa, koska joukkotiedotusvälineet pystyvät tehokkaammin laajentamaan valtaansa ja muokkaamaan kansalaisten asenteita ja ajattelua. Kansalaisilla ei ole helposti saatavilla olevia kanavia, joiden avulla he saisivat valtavirtaa kyseenalaistavaa tietoa.</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sukupuolineutraalin avioliittolain seurauksena valtion valta kasvaa merkittävästi. Perinteisesti valtion tehtävänä on ollut vain kirjata vanhemmuus, jolla on luonnollinen perusta biologiassa. Sukupuolineutraalin avioliittolain vallitessa valtio määrää, kuka on vanhempi. Ei ole enää luonnollisia vanhempia, vaan pelkästään juridisia vanhempia.

Juridinen vanhemmuus korvaa luonnollisen vanhemmuuden

Kun sukupuolineutraali avioliittolaki hyväksyttiin Kanadassa vuonna 2005, Kanadan laista poistettiin termi ”luonnollinen vanhempi” ja se korvattiin termillä ”juridinen vanhempi”. Sukupuolineutraali avioliittokäsitys kumoaa ajatuksen, että vanhemmuus määrittyy biologian perusteella.

Biologisen vanhemmuuden syrjäyttäminen heikentää ydinperheen itsenäisyyttä ja riippumattomuutta valtiosta. Heteroseksuaalinen avioliitto on perustana perheille ja suvuille. Luonnollisen sukulaisuuden merkityksen väheneminen liittyy yleensä paikallisten instituutioiden ja muiden yksilön ja valtion suhdetta välittävien instituutioiden merkityksen vähenemiseen. 

Kun naisen ja miehen välisen avioliiton perustalle rakentuvaa sukuyhteisöllisyyttä heikennetään, sen paikan ottaa valtion kontrolli, rahan perustalle rakentuva kaupallinen vuorovaikutus ja rahalla ostettava lisääntymisteknologia. (Milbank 2012.)

Persoonallisten suhteiden merkitys

Perheessä yhdistyy luonto ja kulttuuri, koska luonnollinen syntymä on seurausta persoonien välisestä (ja siten kulttuurisesta) rakkauden yhteydestä. Miehen ja naisen välisestä rakkaudesta syntynyt yksilö kokee vahvasti sen, että hänen biologiset juurensa liittyvät persoonallisiin suhteisiin ja persoonien välisiin kertomuksiin. Tällä tavalla ihmisen luonnollinen maailma sisältää samalla kuvan henkilökohtaisesta luomistyöstä.

Tällaista luonnon ja kulttuurin, luonnollisen syntymän ja persoonallisen rakkauden kertomusten yhdistymistä heteroseksuaalisessa avioliitossa Nottinghamin yliopiston professori John Milbank (2012) kutsuu ”heteroseksuaaliseksi kieliopiksi”. Tällä hän tarkoittaa sitä, että kun lapsi syntyy vanhempiensa rakkauden yhteydestä, kulttuurin on helpompi mieltää luonto osaksi rakkauden kertomusta.

Jos sen sijaan lapsia tuotetaan kohdunvuokrauksen, spermapankkien ja laboratorioiden kaupallisena tuotteena, rakkauden paikan ihmisen alkuperässä ottaa ennen pitkää raha. Tietoisuus näiden kylmien ja persoonattomien tekijöiden vaikutuksesta on usein vaikea näin tuotetuille lapsille. Niinpä heteroseksuaalisen kieliopin kadottaminen merkitsee Milbankin mukaan kaikkein syvimmän ihmisyytemme tajun heikentämistä. Samalla se sisältää vaaran, että yhä enemmän valtaa annetaan markkinoille ja poliittisille valtapyyteille. 

Tästä syystä kohdunvuokrauksen ja spermapankkien käytännöt (erotuksena siitä, että keinotekoista hedelmöityshoitoa tarjotaan tavalla, joka ei erota lasta biologisesta isästään ja äidistään) ovat omalta osaltaan vieraannuttamassa ihmistä oman alkuperänsä persoonallisesta luonteesta. Koska niissä erotetaan biologinen ja kulttuurinen, luonnollinen ja persoonallinen, ne johtavat ihmisyyden kannalta umpikujaan. Yhä useampi tällä tavalla keinotekoisesti tuotettu lapsi vaatii oikeutetusti tietoa siitä, ketkä hänen luonnolliset vanhempansa ovat, koska hän kokee syvästi olevansa biologinen olento. Toisaalta tämä lapsilta nouseva oikeutettu vaatimus on taas mahdoton spermanluovuttajien ja kohdunvuokraajien kannalta, koska he ovat suostuneet tehtäväänsä sillä ehdolla, etteivät he joudu henkilökohtaisesti kantamaan näistä lapsista vastuuta. Näistä syistä johtuvaa lasten psykologista hämmennystä, perheiden jakautumista ja sosiaalisia ristiriitoja on mahdotonta välttää. Yhteiskunta on näiltä osin unissakävelijän tavoin päätynyt laillistamaan käytänteitä, joiden seuraamuksia ei ole koskaan perusteellisesti pohdittu. (Milbank 2012.)

Sukupuolineutraali avioliittolaki vie persoonattomaan suuntaan

Näistä syistä sukupuolineutraali avioliittolaki on omiaan viemään yhteiskuntaa persoonattomaan suuntaan. Samaa sukupuolta olevien parien suhde ei tarjoa persoonallis-biologista lähtökohtaa lapsen syntymälle ja hänen biologiselle identiteetilleen. Tämä side persoonien välisen suhteen ja luonnolliseen lisääntymisen välillä on olennainen avioliiton määritelmälle ja luonteelle.

Ydinperheen merkityksen heikentämisen symbolina sukupuolineutraalin avioliittolain logiikka vaikuttaa ennen pitkää sekä syntymätodistuksiin että lasten passeihin. Brittiläisen Kolumbian syntymätodistuksissa on kirjattu lapsen tiedot, äidin tiedot ja vaihtoehtoina joko isä tai toinen vanhempi. Isän paikan syntymätodistuksissa voi siis ottaa esimerkiksi äidin naispuolinen puoliso. Tämä konkretisoi sitä, että isä on korvattavissa ja kokonaan poistettavissa lapsen elämästä.

Ennen pitkää sukupuolineutraalin avioliittolain logiikasta seuraa, että myös biologinen äiti häviää syntymätodistuksista ja lasten passeista. Isän ja äidin tiedot korvataan vanhemman A ja vanhemman B tiedoilla. Biologisen äidin asema heikkenee tai katoaa, koska miesparit, jotka hankkivat lapsen kohdunvuokrauksella, joskus käyttävät yhden naisen munasolua, joka istutetaan toisen naisen kohtuun. Näin he haluavat estää sen, ettei lasta kohdussaan kantanut nainen voi vaatia äidin oikeuksia. Samalla nämä käytännöt tekevät lapselle yhä vaikeammaksi päästä selville omasta biologisesta perimästään.

Tämä sama logiikka merkitsee samalla sitä, että laki ei voi antaa biologiselle äidille etusijaa suhteessa hänen naispuolisoonsa eli vanhempaan B. Näin kielletään se, että biologisen äidin ja lapsen erityissuhteella on olennainen merkitys. Lapsen synnyttäneellä vanhemmalla ei ole etusijaa suhteessa kumppaniinsa, koska he ovat vain vanhemmat A ja B. Tämä vaikuttaa siihen, miten ratkaistaan lapsen huoltoon liittyviä kysymyksiä eron sattuessa. Kummalle juridisista äideistä annetaan lapsen ensisijainen huoltajuus? Kenen luona lapsi tulee ensisijaisesti asumaan? Edes biologisella äidillä ei enää ole välttämättä etusijaa sen enempää homo- kuin heteroeroissa.

Joku voi väittää, ettei kukaan voi kokonaan kumota biologisen vanhemmuuden merkitystä. Sukupuolineutraali avioliittolaki kuitenkin poistaa biologisen vanhemmuuden laista. Kun tämä ajattelu juridisesti johdetaan koko lainsäädäntöön, vanhemmuus määritellään biologiasta riippumattomalla tavalla. Tämä heikentää biologisten vanhempien asemaa. Valtio voi nyt helpommin syrjäyttää biologisen vanhemman, jos katsoo lapsen edun sitä vaativan.

Mutta eikö biologinen vanhemmuus syrjäytetä myös adoptiossa? On huomattava, että adoption logiikka on päinvastainen kuin sukupuolineutraalin avioliittolain logiikka. Adoption tarkoituksena on antaa lapselle vanhemmat, joita lapset tarvitsevat. Adoption tarkoituksena ei ole antaa vanhemmille lapsia, joita vanhemmat tarvitsevat.

Yksinhuoltajaperheet, avoperheet, uusperheet ja adoptioperheet eivät ole lapselle optimaalisia. Ne eivät kuitenkaan muuta avioliiton tai vanhemmuuden merkitystä eivätkä siten uhkaa biologisten vanhempien juridista asemaa. Sen sijaan samaa sukupuolta olevan perhemallin ottaminen avioliittokäsityksen pohjaksi merkitsee avioliiton ja vanhemmuuden merkityksen muuttamista niin, että se poistaa lainsäädännöstä lapsen biologisten vanhempien aseman.

Vallan keskittyminen

Sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksymisen juridinen logiikka heikentää biologisen ydinperheen asemaa ja vahvistaa vallan keskittymistä yhteiskunnassa. Itsenäinen ydinperhe on aina muodostanut esteen valtion pyrkimykselle muokata yksilöitä. Ydinperheen vahvat tunnesuhteet rajoittavat joukkotiedotuksen ja yleisen mielipiteen kykyä muokata yksilön ajattelua.

Sikäli kuin yksilön tunnetarpeet tulevat tyydytetyiksi perheen läheisten tunnesiteiden avulla, joukkotiedotuksen mielikuvamaailma ei pysty yhtä voimakkaasti vaikuttamaan yksilön tunteisiin. Perhe muodostaa näin vastapainon vallan keskittymiselle yhteiskunnassa.

Altistuminen propagandalle

Sikäli kuin ydinperhe heikentyy ja yhteiskunta yhä enemmän koostuu irrallisista yksilöistä, joukkotiedotus ja yleinen mielipide pystyvät tehokkaammin muokkaamaan kansalaisten asenteita ja ajattelua.

Mutta eikö samaa sukupuolta olevan parin perhe pysty yhtä hyvin tyydyttämään yksilön tunnetarpeita ja näin rajoittamaan joukkotiedotuksen valtaa?  Samaa sukupuolta olevasta parisuhteesta puuttuu kaksi asiaa: (a) biologinen side, joka yhdistää vanhemmat ja lapset toisiinsa elinikäiseen liittoon, (b) vastakkaisten sukupuolten tunnedynamiikka ja sen tarjoama tunnealueen laajuus ja toisiaan täydentävyys. 

Koska joukkotiedotusvälineet vaikuttavat tehokkaammin irrallisiin yksilöihin, sukupuolineutraali lainsäädäntö lisää joukkotiedotusvälineiden vaikutusmahdollisuuksia yksilöön: mitä irrallisempia yksilöt ovat, sitä helpompi heihin on vaikuttaa joukkotiedotuksella. Sikäli kuin sukupuolineutraali avioliittolaki vahvistaa irrallista yksilöllisyyttä ja ydinperheen hajoamista, se edistää vallan keskittymistä yhteiskunnassa.

Sosiaalinen painotus

Se, että sukupuolineutraalin lainsäädännön takana on näin voimakkaita valtaintressejä, on yksi syy siihen, miksi pehmeää sosiaalista pakkoa on yhä enemmän alettu käyttää sukupuolineutraalin ajattelun saamiseksi osaksi kasvatusta ja kulttuuria. Yleisessä mielipiteessä tapahtuva nopea muutos kertoo siitä, että julkisesta keskustelusta puuttuu vastavoima, joka kyseenalaistaisi sukupuolineutraaleja perusoletuksia ja mielikuvia. Kulttuurisen vastavoiman luomiseen kykenevät henkilöt on saatu peloteltua hiljaisiksi tekemällä sukupuolineutraalin ajattelun vastustaminen heille liian kalliiksi urakehityksen ja sosiaalisen imagon kannalta.

Ihminen voidaan erottaa merkittävästä yhteiskunnallisesta asemasta pelkästään sillä perusteella, että hän kannattaa perinteistä avioliittokäsitystä. Yhtenä esimerkkinä tästä on painostuskampanja, joka pakotti Brandon Eichin eroamaan Mozillan toimitusjohtajan tehtävästä. Tällaisilla maailmanlaajuisen huomion saavuttaneilla tapahtumilla on pelotusvaikutus: tärkeissä asemissa olevat ihmiset ymmärtävät, että heidän asemansa on uhattuna, jos he eivät mukaudu valtavirtaan. Hyvin harva merkittävässä asemassa oleva ihminen on valmis ottamaan tällaista riskiä, koska vallan ja rahan houkutus on liian suuri sellaiselle, joka on tottunut niistä nauttimaan.

Joukkotiedotusvälineiden edustajat ymmärtävät, että he voivat joutua laajojen boikottitoimien kohteeksi, jos he asettuvat tukemaan perinteistä avioliittokäsitystä. Niinpä ne eivät helposti julkaise sellaista aineistoa, joka kyseenalaistaisi sukupuolineutraalia ajattelua. Yliopistotutkijat saattavat joutua sosiaalisesti marginalisoiduksi, jos he tuovat esille sukupuolineutraalia ajattelua kyseenalaistavia tosiasioita. Tästä on useita esimerkkejä.

Jopa uskonnolliset järjestöt kokevat sosiaalisen paineen. Heti sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksymisen jälkeen Englannissa aktivistit alkoivat agitoida katolisia kouluja vastaan, koska nämä eivät tue sukupuolineutraalia avioliittoa. He syyttivät katolisia kouluja siitä, että ne ”poliittisesti indoktrinoivat” opiskelijoitaan opettamalla heille ainoastaan perinteistä avioliittokäsitystä. Heidän mielestään tällaista ahdasmielisyyden puolustusta ei voida sallia. Suomessa lähetysjärjestöt ovat vaarassa menettää sekä kirkon että valtion tuen, jos ne liian selvästi asettuvat perinteisen avioliittokäsityksen tueksi. Avioliiton ja ydinperheen heikentyessä irrallisiin yksilöihin voidaan helpommin vaikuttaa, koska joukkotiedotusvälineet pystyvät tehokkaammin laajentamaan valtaansa ja muokkaamaan kansalaisten asenteita ja ajattelua. Kansalaisilla ei ole helposti saatavilla olevia kanavia, joiden avulla he saisivat valtavirtaa kyseenalaistavaa tietoa.

 

]]>
14 http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223432-sukupuolineutraali-avioliittolaki-lisaa-valtion-valtaa#comments Juridinen vanhemmuus Pakko Propaganda Sukupuolineutraali avioliitolaki Mon, 26 Sep 2016 16:57:04 +0000 Tapio Puolimatka http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223432-sukupuolineutraali-avioliittolaki-lisaa-valtion-valtaa
Avioliittolain vaikutukset perhekulttuuriin http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223115-avioliittolain-vaikutukset-perhekulttuuriin <p>Kansalaisaloite sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamisesta ja perinteisen avioliittolain ylläpitämisestä on nyt lakivaliokunnan tarkasteltavana. Asian käsittelyn kannalta olisi tärkeintä kiinnittää huomiota yhteiskunnan laajuisiin makrovaikutuksiin.</p><p>Sukupuolineutraalia avioliittolakia puolustetaan usein mikrotason mielikuvilla, kertomalla tunteisiin vetoavia kertomuksia yksittäisten ihmisten elämästä. Naisen ja miehen avioliiton puolustus sen sijaan perustuu makrotason vaikutuksiin: kun avioliiton merkitys muutetaan, ihmisten käyttäytyminen muuttuu uuden merkityksen mukaiseksi koko yhteiskunnan tasolla.</p><p>Tällä viikolla Suomeen tulevan Mark Regneruksen tutkimusten pohjalta on paljon keskusteltu siitä, mitä eroja on eri sukupuolta ja samaa sukupuolta olevien vanhempien kodeissa kasvavien lasten hyvinvoinnissa. Avioliittolain kannalta tämä ei kuitenkaan ole kaikkein keskeisin kysymys. Olennainen kysymys koskee sitä, millä tavalla sukupuolineutraali avioliittolaki vaikuttaa yleensä avioliittojen eheyteen ja vanhempien tietoisuuteen merkityksestään isänä ja äitinä. Ongelmana on se, että sukupuolineutraalin avioliittolain sisältämä uusi avioliittokäsitys vaikuttaa avioliiton ja perheen eheyttä heikentävästi.</p><p><strong>Yhteiskuntakoe lapsilla</strong></p><p>Kanadalaisen McGill-Queen&rsquo;s yliopiston professorin Margaret Somervillen mukaan sukupuolineutraali avioliittolaki on ennen näkemätön yhteiskuntakoe lapsilla. Se altistaa lapset monille tunnetuille ja tuntemattomille riskeille poistaessaan lainsäädännöllisen suojan lasten ja heidän biologisten vanhempiensa väliseltä suhteelta.</p><p>Yksi perustavista eettisistä periaatteista on, että kaikkein haavoittuvimpien ihmisten oikeuksien turvaaminen tulisi asettaa ensisijaiseksi. Lasten voidaan perustellusti sanoa kuuluvan kaikkein haavoittuvimpien ihmisten joukkoon. &rdquo;Homoseksuaalitkin ovat haavoittuva ryhmä&rdquo;, kuten Margaret Somerville (2007: 195) toteaa, &ldquo;mutta aikuisina heidän oikeusvaateensa jäävät toiseksi suhteessa lasten tarpeisiin ja oikeuksiin. Sitä paitsi, puolustaessamme lasten oikeuksia toimimme kaikkien lasten edun mukaisesti, osoittautuipa heidän seksuaalinen suuntautumisensa myöhemmin heteroseksuaaliseksi tai homoseksuaaliseksi. Näin puolustamme kaikkien kansalaisten oikeuksia, koska yhdessä vaiheessa me kaikki olemme lapsia.&rdquo;</p><p><strong>Lain opetusvaikutus</strong></p><p>Millä tavalla uusi avioliittolaki merkitsee riskinottoa lasten kannalta? Tämä tapahtuu pääasiassa lain opetusvaikutuksen välityksellä. Sukupuolineutraali avioliittolaki vaikuttaa lasten asemaan erityisesti muuttamalla avioliiton merkitystä ja sen yhteiskunnallista viestiä. Lyhyesti sanottuna:</p><ol><li>Laki muokkaa uskomuksia.</li><li>Uskomukset muovaavat käyttäytymistä.</li><li>Uskomukset ja käyttäytyminen vaikuttavat ihmisten kiinnostuksen kohteisiin ja hyvinvointiin.</li></ol><p>Kukaan ei ajattele ja toimi tyhjiössä. Käsityksiimme vaikuttavat yhteiskunnan perustavat käyttäytymissäännöt, joille lainsäädäntö asettaa reunaehtoja. Pohtiessaan omaa tulevaa avioliittoaan nuoren asennoitumiseen ja sitoumuksiin vaikuttaa se, miten yhteiskunnassa avioliitto ymmärretään. Samaa sukupuolta olevien parien avioliiton rakenne erottaa lapsen aina joko isästään tai äidistään, mikä loukkaa lapsen perustavaa ihmisoikeutta tuntea isänsä ja äitinsä ja kasvaa heidän hoidossaan. Näin sukupuolineutraali avioliiton määritelmä murtaa isän, äidin ja lapsen kolmoissidoksen ja jättää lapsen isä- ja äiti-suhteen vaille juridista suojaa.</p><p><strong>Sukupuolineutraalin avioliittolain makrovaikutukset</strong></p><p>Sukupuolineutraali avioliittolaki tulee todennäköisesti vaikuttamaan ihmisten avioliittokäyttäytymiseen useilla eri tavoilla. Se vaikuttaa kielteisesti perhe-elämän pysyvyyteen ja sitä kautta lasten hyvinvointiin.</p><p>(1) Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen sisältää julkisen kannanoton, jonka mukaan lapsi ei tarvitse biologisen isän ja äidin toisiaan täydentävää vaikutusta. Se poistaa lainsäädännöstä ja heikentää kulttuurissa ajatusta, että lapselle ja yhteiskunnalle on keskimäärin parasta, että lapsi kasvaa biologisen isänsä ja äitinsä muodostaman avioliiton sisällä. Näin se vahvistaa käsitystä, ettei sukupuolten toisiaan täydentävyys ole tärkeää kasvatuksessa. Tämä heikentää erityisesti isän kokemusta siitä, että hänellä on erityinen panoksensa annettavana lastensa kasvatukseen. Tämän seurauksena harvemmat lapset todennäköisesti kasvavat isänsä ja äitinsä kanssa, koska uuden avioliittolain yhteiskunnallinen viesti tekee avioeron ottamisen psykologisesti ja sosiaalisesti helpommaksi ja heikentää yleensä vanhempien sitoutumista lapsiinsa.</p><p>(2) Kun uuden avioliittolain sisältämän viestin mukaan lapsi ei välttämättä tarvitse isää ja äitiä, vähenee myös motivaatio sitoutua pysyvään parisuhteeseen lasten syntymän myötä eli yleensä solmia avioliitto. Tutkimusten mukaan avoperheet hajoavat useammin kuin avioperheet ja erot ovat lapselle usein traumaattisia kokemuksia.</p><p>(3) Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen merkitsee sitä, että heteroseksuaalisten nuorten julkinen sosiaalistaminen miehen ja naisen välisen avioliiton merkitykseen joko lakkaa tai sitä joudutaan olennaisesti heikentämään. Lastenkirjoissa ja -viihteessä, kirkon opetuksessa, koulujen opetussuunnitelmissa ja populaarikulttuurissa joudutaan välttämään antamasta mahdollisesti lainvastaista vaikutelmaa, jonka mukaan avioliitto on naisen ja miehen välinen liitto, jonka luonnollisena seurauksena on lasten saaminen.</p><p>(4) Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen merkitsee todennäköisesti sitä, että muut vaihtoehtoiset avioliittomuodot, kuten esimerkiksi moniavioisuus tai ryhmäavioliitto, saavat lisää sosiaalista hyväksyntää. Tämä heikentää entisestään avioliiton yhtenäisyyttä ja lapsen mahdollisuuksia kasvaa alhaisen konfliktitason perheessä.</p><p>(5) Viesti, jonka mukaan lapsi ei välttämättä tarvitse isää tai äitiä lisää myös todennäköisesti geneettisten orpojen tuottamista lisääntymisteknologian avulla. Yhä useammat yksinäiset naiset, hedelmättömät parit ja samaa sukupuolta olevat parit tulevat turvautumaan lisääntymisteknologian käyttöön. Geneettiset orvot joutuvat kamppailemaan identiteettiongelmien kanssa läpi koko elämänsä, kuten moni aikuiseksi kasvanut geneettinen orpo meille kertoo.</p><p><strong>Lainsäätäjien opportunismi</strong></p><p>Mistä sitten johtuu, että eduskunnan enemmistö oli valmis vuonna 2014 tekemään lapsen perusoikeuksia loukkaavan ja lapsen hyvinvoinnin kannalta riskialttiin päätöksen sukupuolineutraalista avioliittolaista sen sijaan, että se olisi odottanut pitkittäistutkimuksen varmentamaa tietoa niistä maista, joissa sukupuolineutraali avioliittolaki on jo hyväksytty?</p><p>Yksi vastaus lienee se, että avioliittolakia koskevan päätöksen riski ei kohdistu kansanedustajiin itseensä vaan lapsiin. Jos kansanedustajat olisivat vastustaneet &rdquo;tasa-arvoista&rdquo; avioliittolakia, he olisivat saaneet kielteistä julkisuutta, koska lähes kaikki valtamediat ajoivat sukupuolineutraalia avioliittolakia. Sukupuolineutraalin avioliittolain kannattaminen näytti kansanedustajan poliittisen tulevaisuuden kannalta turvalliselta vaihtoehdolta, koska se takasi hänelle myönteistä huomiota valtamedioissa. Kaikki riskit ja kielteiset seuraukset jäävät lasten kannettaviksi.</p><p>Ei ole perusteltua riskeerata yhteiskuntamme kaikkein hauraimpien ja haavoittuvimpien jäsenten hyvinvointia voidaksemme laajentaa aikuisten valinnanvapautta. Ihmisillä tehtäviä kokeita koskevat eettiset ohjeet pyrkivät kaikkein tiukimmin suojelemaan niitä henkilöitä, jotka eivät joko pysty itse antamaan informoitua hyväksyntäänsä kokeeseen osallistumiseensa tai jotka ovat haavoittuvan väestönosan jäseniä. Lapset kuuluvat näihin molempiin kategorioihin, joten heille tulisi suoda korkea suojelun aste. Niinpä niiden, jotka altistavat lapsia tällaiselle kokeelle pitäisi osoittaa, että he ovat selvästi oikeutettuja niin tekemään. Mitään tällaista oikeutusta ei kuitenkaan ole esitetty suhteessa sukupuolineutraaliin avioliittolakiin.</p><p>Kirjallisuus</p><p>Somerville, Margaret (2007) &ldquo;Children&rsquo;s human rights and unlinking child-parent biological bonds with adoption, same-sex marriage and new reproductive technologies,&rdquo; <em>Journal of Family Studies</em>, Vol. 13, Issue 2, November 2007.</p><p>Puolimatka, Tapio (2014) Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin.</p><p>Puolimatka, Tapio (2016) Yhteiskuntakoe lapsilla? Tehdäänkö Suomen lapsista sukupuolineutraalin avioliittokokeen koekaniineja?</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansalaisaloite sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamisesta ja perinteisen avioliittolain ylläpitämisestä on nyt lakivaliokunnan tarkasteltavana. Asian käsittelyn kannalta olisi tärkeintä kiinnittää huomiota yhteiskunnan laajuisiin makrovaikutuksiin.

Sukupuolineutraalia avioliittolakia puolustetaan usein mikrotason mielikuvilla, kertomalla tunteisiin vetoavia kertomuksia yksittäisten ihmisten elämästä. Naisen ja miehen avioliiton puolustus sen sijaan perustuu makrotason vaikutuksiin: kun avioliiton merkitys muutetaan, ihmisten käyttäytyminen muuttuu uuden merkityksen mukaiseksi koko yhteiskunnan tasolla.

Tällä viikolla Suomeen tulevan Mark Regneruksen tutkimusten pohjalta on paljon keskusteltu siitä, mitä eroja on eri sukupuolta ja samaa sukupuolta olevien vanhempien kodeissa kasvavien lasten hyvinvoinnissa. Avioliittolain kannalta tämä ei kuitenkaan ole kaikkein keskeisin kysymys. Olennainen kysymys koskee sitä, millä tavalla sukupuolineutraali avioliittolaki vaikuttaa yleensä avioliittojen eheyteen ja vanhempien tietoisuuteen merkityksestään isänä ja äitinä. Ongelmana on se, että sukupuolineutraalin avioliittolain sisältämä uusi avioliittokäsitys vaikuttaa avioliiton ja perheen eheyttä heikentävästi.

Yhteiskuntakoe lapsilla

Kanadalaisen McGill-Queen’s yliopiston professorin Margaret Somervillen mukaan sukupuolineutraali avioliittolaki on ennen näkemätön yhteiskuntakoe lapsilla. Se altistaa lapset monille tunnetuille ja tuntemattomille riskeille poistaessaan lainsäädännöllisen suojan lasten ja heidän biologisten vanhempiensa väliseltä suhteelta.

Yksi perustavista eettisistä periaatteista on, että kaikkein haavoittuvimpien ihmisten oikeuksien turvaaminen tulisi asettaa ensisijaiseksi. Lasten voidaan perustellusti sanoa kuuluvan kaikkein haavoittuvimpien ihmisten joukkoon. ”Homoseksuaalitkin ovat haavoittuva ryhmä”, kuten Margaret Somerville (2007: 195) toteaa, “mutta aikuisina heidän oikeusvaateensa jäävät toiseksi suhteessa lasten tarpeisiin ja oikeuksiin. Sitä paitsi, puolustaessamme lasten oikeuksia toimimme kaikkien lasten edun mukaisesti, osoittautuipa heidän seksuaalinen suuntautumisensa myöhemmin heteroseksuaaliseksi tai homoseksuaaliseksi. Näin puolustamme kaikkien kansalaisten oikeuksia, koska yhdessä vaiheessa me kaikki olemme lapsia.”

Lain opetusvaikutus

Millä tavalla uusi avioliittolaki merkitsee riskinottoa lasten kannalta? Tämä tapahtuu pääasiassa lain opetusvaikutuksen välityksellä. Sukupuolineutraali avioliittolaki vaikuttaa lasten asemaan erityisesti muuttamalla avioliiton merkitystä ja sen yhteiskunnallista viestiä. Lyhyesti sanottuna:

  1. Laki muokkaa uskomuksia.
  2. Uskomukset muovaavat käyttäytymistä.
  3. Uskomukset ja käyttäytyminen vaikuttavat ihmisten kiinnostuksen kohteisiin ja hyvinvointiin.

Kukaan ei ajattele ja toimi tyhjiössä. Käsityksiimme vaikuttavat yhteiskunnan perustavat käyttäytymissäännöt, joille lainsäädäntö asettaa reunaehtoja. Pohtiessaan omaa tulevaa avioliittoaan nuoren asennoitumiseen ja sitoumuksiin vaikuttaa se, miten yhteiskunnassa avioliitto ymmärretään. Samaa sukupuolta olevien parien avioliiton rakenne erottaa lapsen aina joko isästään tai äidistään, mikä loukkaa lapsen perustavaa ihmisoikeutta tuntea isänsä ja äitinsä ja kasvaa heidän hoidossaan. Näin sukupuolineutraali avioliiton määritelmä murtaa isän, äidin ja lapsen kolmoissidoksen ja jättää lapsen isä- ja äiti-suhteen vaille juridista suojaa.

Sukupuolineutraalin avioliittolain makrovaikutukset

Sukupuolineutraali avioliittolaki tulee todennäköisesti vaikuttamaan ihmisten avioliittokäyttäytymiseen useilla eri tavoilla. Se vaikuttaa kielteisesti perhe-elämän pysyvyyteen ja sitä kautta lasten hyvinvointiin.

(1) Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen sisältää julkisen kannanoton, jonka mukaan lapsi ei tarvitse biologisen isän ja äidin toisiaan täydentävää vaikutusta. Se poistaa lainsäädännöstä ja heikentää kulttuurissa ajatusta, että lapselle ja yhteiskunnalle on keskimäärin parasta, että lapsi kasvaa biologisen isänsä ja äitinsä muodostaman avioliiton sisällä. Näin se vahvistaa käsitystä, ettei sukupuolten toisiaan täydentävyys ole tärkeää kasvatuksessa. Tämä heikentää erityisesti isän kokemusta siitä, että hänellä on erityinen panoksensa annettavana lastensa kasvatukseen. Tämän seurauksena harvemmat lapset todennäköisesti kasvavat isänsä ja äitinsä kanssa, koska uuden avioliittolain yhteiskunnallinen viesti tekee avioeron ottamisen psykologisesti ja sosiaalisesti helpommaksi ja heikentää yleensä vanhempien sitoutumista lapsiinsa.

(2) Kun uuden avioliittolain sisältämän viestin mukaan lapsi ei välttämättä tarvitse isää ja äitiä, vähenee myös motivaatio sitoutua pysyvään parisuhteeseen lasten syntymän myötä eli yleensä solmia avioliitto. Tutkimusten mukaan avoperheet hajoavat useammin kuin avioperheet ja erot ovat lapselle usein traumaattisia kokemuksia.

(3) Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen merkitsee sitä, että heteroseksuaalisten nuorten julkinen sosiaalistaminen miehen ja naisen välisen avioliiton merkitykseen joko lakkaa tai sitä joudutaan olennaisesti heikentämään. Lastenkirjoissa ja -viihteessä, kirkon opetuksessa, koulujen opetussuunnitelmissa ja populaarikulttuurissa joudutaan välttämään antamasta mahdollisesti lainvastaista vaikutelmaa, jonka mukaan avioliitto on naisen ja miehen välinen liitto, jonka luonnollisena seurauksena on lasten saaminen.

(4) Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen merkitsee todennäköisesti sitä, että muut vaihtoehtoiset avioliittomuodot, kuten esimerkiksi moniavioisuus tai ryhmäavioliitto, saavat lisää sosiaalista hyväksyntää. Tämä heikentää entisestään avioliiton yhtenäisyyttä ja lapsen mahdollisuuksia kasvaa alhaisen konfliktitason perheessä.

(5) Viesti, jonka mukaan lapsi ei välttämättä tarvitse isää tai äitiä lisää myös todennäköisesti geneettisten orpojen tuottamista lisääntymisteknologian avulla. Yhä useammat yksinäiset naiset, hedelmättömät parit ja samaa sukupuolta olevat parit tulevat turvautumaan lisääntymisteknologian käyttöön. Geneettiset orvot joutuvat kamppailemaan identiteettiongelmien kanssa läpi koko elämänsä, kuten moni aikuiseksi kasvanut geneettinen orpo meille kertoo.

Lainsäätäjien opportunismi

Mistä sitten johtuu, että eduskunnan enemmistö oli valmis vuonna 2014 tekemään lapsen perusoikeuksia loukkaavan ja lapsen hyvinvoinnin kannalta riskialttiin päätöksen sukupuolineutraalista avioliittolaista sen sijaan, että se olisi odottanut pitkittäistutkimuksen varmentamaa tietoa niistä maista, joissa sukupuolineutraali avioliittolaki on jo hyväksytty?

Yksi vastaus lienee se, että avioliittolakia koskevan päätöksen riski ei kohdistu kansanedustajiin itseensä vaan lapsiin. Jos kansanedustajat olisivat vastustaneet ”tasa-arvoista” avioliittolakia, he olisivat saaneet kielteistä julkisuutta, koska lähes kaikki valtamediat ajoivat sukupuolineutraalia avioliittolakia. Sukupuolineutraalin avioliittolain kannattaminen näytti kansanedustajan poliittisen tulevaisuuden kannalta turvalliselta vaihtoehdolta, koska se takasi hänelle myönteistä huomiota valtamedioissa. Kaikki riskit ja kielteiset seuraukset jäävät lasten kannettaviksi.

Ei ole perusteltua riskeerata yhteiskuntamme kaikkein hauraimpien ja haavoittuvimpien jäsenten hyvinvointia voidaksemme laajentaa aikuisten valinnanvapautta. Ihmisillä tehtäviä kokeita koskevat eettiset ohjeet pyrkivät kaikkein tiukimmin suojelemaan niitä henkilöitä, jotka eivät joko pysty itse antamaan informoitua hyväksyntäänsä kokeeseen osallistumiseensa tai jotka ovat haavoittuvan väestönosan jäseniä. Lapset kuuluvat näihin molempiin kategorioihin, joten heille tulisi suoda korkea suojelun aste. Niinpä niiden, jotka altistavat lapsia tällaiselle kokeelle pitäisi osoittaa, että he ovat selvästi oikeutettuja niin tekemään. Mitään tällaista oikeutusta ei kuitenkaan ole esitetty suhteessa sukupuolineutraaliin avioliittolakiin.

Kirjallisuus

Somerville, Margaret (2007) “Children’s human rights and unlinking child-parent biological bonds with adoption, same-sex marriage and new reproductive technologies,” Journal of Family Studies, Vol. 13, Issue 2, November 2007.

Puolimatka, Tapio (2014) Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin.

Puolimatka, Tapio (2016) Yhteiskuntakoe lapsilla? Tehdäänkö Suomen lapsista sukupuolineutraalin avioliittokokeen koekaniineja?

 

]]>
10 http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223115-avioliittolain-vaikutukset-perhekulttuuriin#comments Avioliitolaki Lasten oikeudet Sukupuolineutraali avioliittolaki Yhteiskuntakokeilut Wed, 21 Sep 2016 05:53:54 +0000 Tapio Puolimatka http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223115-avioliittolain-vaikutukset-perhekulttuuriin
YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja avioliittolaki http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222982-ykn-lapsen-oikeuksien-sopimus-ja-avioliittolaki <p>Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien sopimus (1989) soveltaa Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien julistusta lapsen maailmaan.&nbsp; Lapsen oikeuksien sopimuksen 7. artiklassa kirjoitetaan:</p><p><strong>&quot;Lapsi on rekisteröitävä heti syntymänsä jälkeen ja hänellä on syntymästään lähtien oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan.&quot;</strong></p><p>Jokaisella lapsella on tämän sopimuksen mukaan kolme syntymäoikeutta: oikeus nimeen, oikeus kansalaisuuteen ja oikeus elää biologisten vanhempiensa hoidossa. YK:n&nbsp; ihmisoikeuksien julistus pitää yhteiskunnan luonnollisena yksikkönä perhettä, jossa biologinen äiti ja isä yhdessä kasvattavat lapsiaan. Lapsen oikeuksien sopimus soveltaa tätä niin, että jokaisella lapsella on oikeus tuntea biologiset vanhempansa ja kasvaa heidän muodostamassaan perheessä, mikäli mahdollista. Aina tämä ei ole mahdollista, koska lapsen vanhemmat voivat kuolla tai heistä voi tulla uhka omille lapsilleen. Mutta nämä poikkeustapaukset eivät kumoa lapsen luonnollista oikeutta elää biologisten vanhempiensa hoidossa. Tämä oikeus on yhtä perustava kuin lapsen oikeus omaan nimeen. Avioero tietysti loukkaa tätä lapsen perusoikeutta. Mutta se ei uhkaa tätä perusoikeutta samanlaisella periaatteellisella tasolla kuin sukupuolineutraali avioliittolaki. Avioerossa on kyse epäonnistumisesta normin täyttämisessä, ei normin uudelleen määrittelystä.</p><p><strong>Normin rikkominen vs. normin uudelleen määrittely</strong></p><p>Mikä ero on normin rikkomisella ja normin uudelleen määrittelyllä? Eikö lopputulos ole sama? Otetaan esimerkiksi normi, että ihmisen tulisi harrastaa liikuntaa terveyden ylläpitämiseksi. Voin laiskuuttani rikkoa normia, ja näin vahingoittaa terveyttäni. Omalla epäterveellisellä elämäntavallani en kuitenkaan poista julkisuudesta tietoa liikunnan terveellisyydestä. Mutta jos yhteiskunnassa aletaan systemaattisesti opettaa, ettei liikuntaa tarvita terveyden ylläpitämiseksi, silloin normi on määritelty uudelleen niin, että se johtaa ihmisiä harhaan ja saa ihmiset yleisesti laiminlyömään liikuntaa.</p><p>Ongelmana avioliittonormin uudelleen määrittelyssä on, että se johtaa myös muutoksiin kouluopetuksessa ja kaikessa julkisessa viestinnässä. Avioliiton uudelleen määrittelyn seurauksena tieto isän ja äidin elintärkeydestä lapselle heikkenee yhteiskunnassa tavalla, joka vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen ja jättää monet lapset isättömiksi tai äidittömiksi.</p><p>Miehen ja naisen välinen avioliitto on luonnollinen instituutio, joka takaa lapselle ainakin lähtökohtaisesti oikeuden syntyä isänsä ja äitinsä luomaan perheeseen ja kasvaa heidän hoidossaan. Samaa sukupuolta olevien avioliitto erottaa lapsen joko isästään tai äidistään.</p><p>Miehen ja naisen välinen avioliitto johtaa luonnostaan siihen, että lapsen biologiset vanhemmat ovat myös hänen juridisia huoltajiaan ja kasvattajiaan. Samaa sukupuolta olevien avioliitto erottaa nämä tehtävät toisistaan ja jakaa ne eri ihmisille.</p><p>Miehen ja naisen välinen avioliitto antaa lapselle syntymäoikeuden tulla tuntemaan vanhempiensa hänelle antaman biologisen, kulttuurisen ja sosiaalisen perinnön. Samaa sukupuolta olevien avioliitto erottaa lapsen syntymästään saakka ainakin toisen biologisen vanhempansa tarjoamasta biologisesta ja psykologisesta samaistumiskohteesta sekä tämän tarjoamasta kulttuurisesta ja sosiaalisesta perinnöstä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja avioliittokäsitys</strong></p><p>Miehen ja naisen välinen avioliitto toteuttaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen määrittelemää lapsen oikeutta tuntea vanhempansa ja elää heidän hoidossaan. Sukupuolineutraali avioliittokäsitys pyrkii uudelleen määrittelemään avioliiton niin, että laista poistuu normi, jonka mukaan lapsen perusoikeuksiin kuuluu oikeus kasvaa oman biologisen isänsä ja äitinsä muodostamassa avioliitossa.</p><p>Sukupuolineutraali avioliittolaki tekee isättömästä tai äidittömästä perheestä lainsäädännön määrittelemän normaalitilan (lainsäädännöllisen normin), koska se lähtökohtaisesti poistaa lapselta oikeuden molempiin vanhempiin ja pitää tätä lapsen oikeutta toisarvoisena. Lapset eivät pysty itse puolustamaan tätä oikeuttaan, vaan aikuisten on tehtävä se lasten puolesta. Miehen ja naisen välinen avioliitto on instituutio, jonka avulla yhteiskunta puolustaa lapsen oikeutta kasvaa vanhempiensa hoidossa.</p><p>Oikeus isään ja äitiin koskettaa syvästi jokaisen lapsen tunne-elämää ja moraalitajua. Jos tämä oikeus viedään lapselta lainsäädännöllisin toimin, se herättää näin kaltoin kohdelluissa lapsissa epäluottamusta oikeusjärjestelmää kohtaan. Koska tutkimusten mukaan lapset voivat parhaiten biologisen isän ja äidin vakaan, pysyvän ja liiallisista konflikteista vapaan avioliiton sisällä, lainsäädännön tulisi tukea tällaista perhemallia eikä muuttaa lainsäädännöllä avioliiton merkitystä niin, että tämä lapsen oikeus poistetaan laista.&nbsp; Isä ja äiti antavat kumpikin oman ainutlaatuisen panoksensa lapsen kehitykseen.</p><p><strong>Mitä vanhemmalla tarkoitetaan?</strong></p><p>Mitä lapsen oikeuksien sopimus tarkoittaa vanhemmalla? Lastensuojelun Keskusliiton, Suomen UNICEF ry:n ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton yhteisessä sukupuolineutraalia avioliittolakia tukevassa tiedotteessa 27.11.2014 korostettiin, ettei YK:n lapsen oikeuksien sopimus sisällä määrittelyä siitä, mitä vanhemmalla tai perheellä tarkoitetaan:</p><p>&nbsp;&rdquo;Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Suomen UNICEF ry korostavat, että lapsen oikeuksien sopimuksen mukainen käsitys perheestä ulottuu hyvin erilaisiin perhejärjestelyihin. Sekä sopimus itsessään, että YK:n lapsen oikeuksien komitean sitä koskevat tulkinnat eivät sisällä määrittelyä siitä, mitä vanhemmalla tai adoptiovanhemmalla tarkoitetaan. Lapsen oikeuksien sopimus ei näin ollen määritä vanhempia eikä yhdenlaista käsitystä hyväksyttävästä perhemuodosta.&rdquo;</p><p>Järjestöjen yhteislausuma voi helposti johtaa käsitykseen, että koska lapsen oikeuksien sopimuksessa ei erikseen <em>määritellä</em> mitä vanhemmalla tarkoitetaan, emme voi <em>tietää</em> mitä sillä sopimuksessa tarkoitetaan. Tämä käsitys on kuitenkin harhaanjohtava eikä tee oikeutta lapsen oikeuksien sopimukselle. Vaikka lapsen oikeuksien sopimus ei sisällä <em>määritelmää</em> siitä, mitä vanhemmalla tarkoitetaan, tekstin asiayhteyden perusteella voimme toki <em>tietää</em>, mitä sillä tarkoitetaan. Tätä tulkintaa tukevat myös YK:ssa asiasta käytyä väittelyä koskevat pöytäkirjamerkinnät, jotka osoittavat, että vanhemmilla tarkoitetaan biologista isää ja äitiä (Marquardt ym. 2010: 53). Vanhemmuuden merkitys oli YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen laatijoille niin itsestään selvä, etteivät he kokeneet tarvetta erikseen määritellä sitä.</p><p>Suomen UNICEF ry:n vuonna 2011 julkaisemassa kirjassa <em>Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirja</em> selitetään kyseistä Lapsen oikeuksien sopimuksen 7. artiklan kohtaa melko perusteellisesti. Siellä todetaan mm. näin:</p><p>&rdquo;Kun ajatellaan lapsen oikeutta tuntea vanhempansa, on kohtuullista olettaa, että &rsquo;vanhemmilla&rsquo; tarkoitetaan geneettisiä vanhempia (tämä tieto on lapselle oleellinen jo lääketieteellisistä syistä) <em>ja</em> synnyttäneitä vanhempia. Jälkimmäinen tarkoittaa synnyttänyttä äitiä ja isyyden tunnustanutta isää, joka on parisuhteessa äitiin lapsen syntymisen aikana (tai mitä tahansa isän sosiaalinen määritelmä onkin kulttuurin sisällä &minus; olennaista on, että nämä sosiaaliset määritelmät ovat tärkeitä lapsille identiteetin muovaajina). Lisäksi &rsquo;vanhempiin&rsquo; tulisi loogisesti myös sisällyttää lapsen henkiset vanhemmat, jotka ovat hoitaneet lasta merkittäviä ajanjaksoja varhaislapsuuden ja lapsuuden aikana. Myös nämä henkilöt ovat läheisesti sidoksissa lapsen identiteettiin ja näin ollen liittyvät lapsen oikeuksiin artiklan 8 mukaisesti (ks. sivu 91.)&rdquo; (Emt. 83&minus;84.)</p><p>Kirjassa tätä tulkintaa sovelletaan niin, että biologisen vanhemmuuden ymmärretään olevan vanhemmuuden ensisijainen merkitys, jolle vanhemmuuden muut merkitykset ovat alisteisia. Tämä näkyy esimerkiksi YK:n lapsen oikeuksien komitean kannanotoissa. Kirjan mukaan</p><p>&rdquo;YK:n lapsen oikeuksien komitea on esittänyt vahvasti huolensa sellaisesta lainsäädännöstä, jossa laki estää biologisen isän tunnustamisen.&rdquo; (Emt. 89) Kirjassa kritisoidaan sitä, että &rdquo;Suomen isyyslaki (700/1975) perustuu lähtökohtaan, jossa halutaan taata lapselle isä. Se ei sen sijaan lähtökohtaisesti takaa lapselle biologisen isän tuntemista, eikä takaa biologiselle isälle oikeutta tunnustaa lapsensa, eikä edelleen oikeutta saada luoda häneen suhdetta.&rdquo; Näissä kommenteissa biologinen vanhemmuus näyttäytyy vanhemmuuden ensisijaisena merkityksenä.</p><p>Kirjassa todetaan lisäksi, että YK:n lapsen oikeuksien komitea &rdquo;on toistuvasti ilmaissut huolensa laeista, jotka estävät lasta saamasta tietoa syntymäolosuhteistaan tai biologisista vanhemmistaan. Komitea on lisäksi tehnyt selkeitä suosituksia siitä, että lapsilla tulee olla tähän tietoon laillinen oikeus.&rdquo; (Emt. 84) Lapsen oikeuksien sopimuksen 7 artiklan sanat &rdquo;mikäli mahdollista&rdquo; osoittavat tämän tulkinnan mukaan, &rdquo;että lapset ovat oikeutettuja tietämään syntyperänsä, jos se on mahdollista, vaikka sitä pidettäisiinkin heidän etunsa vastaisena.&rdquo; (84)</p><p>&nbsp;Jos 7. artikla ei viittaisi ensisijaisesti biologisiin vanhempiin, olisi tarpeetonta edes mainita lapsen oikeutta tuntea heidät ja kasvaa heidän hoidossaan, koska sosiaaliset vanhempansa lapsi tuntee aina.</p><p><strong>Mark Regneruksen tutkimus</strong></p><p>Texasin yliopiston professorin Mark Regneruksen tutkimukset tarjoavat empiiristä näyttöä sille, että lapsi voi parhaiten biologisen isänsä ja äitinsä eheässä avioliitossa. Regnerus vierailee Suomessa 24.9.</p><p>&nbsp;</p><p>Kirjallisuus:</p><p>&nbsp;</p><p>Puolimatka, Tapio (2014) Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin.</p><p><a href="http://www.nettikirjakauppa.com/lapsen-ihmisoikeus-oikeus-isaan-ja-aitiin.html">http://www.nettikirjakauppa.com/lapsen-ihmisoikeus-oikeus-isaan-ja-aitiin.html</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien sopimus (1989) soveltaa Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien julistusta lapsen maailmaan.  Lapsen oikeuksien sopimuksen 7. artiklassa kirjoitetaan:

"Lapsi on rekisteröitävä heti syntymänsä jälkeen ja hänellä on syntymästään lähtien oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan."

Jokaisella lapsella on tämän sopimuksen mukaan kolme syntymäoikeutta: oikeus nimeen, oikeus kansalaisuuteen ja oikeus elää biologisten vanhempiensa hoidossa. YK:n  ihmisoikeuksien julistus pitää yhteiskunnan luonnollisena yksikkönä perhettä, jossa biologinen äiti ja isä yhdessä kasvattavat lapsiaan. Lapsen oikeuksien sopimus soveltaa tätä niin, että jokaisella lapsella on oikeus tuntea biologiset vanhempansa ja kasvaa heidän muodostamassaan perheessä, mikäli mahdollista. Aina tämä ei ole mahdollista, koska lapsen vanhemmat voivat kuolla tai heistä voi tulla uhka omille lapsilleen. Mutta nämä poikkeustapaukset eivät kumoa lapsen luonnollista oikeutta elää biologisten vanhempiensa hoidossa. Tämä oikeus on yhtä perustava kuin lapsen oikeus omaan nimeen. Avioero tietysti loukkaa tätä lapsen perusoikeutta. Mutta se ei uhkaa tätä perusoikeutta samanlaisella periaatteellisella tasolla kuin sukupuolineutraali avioliittolaki. Avioerossa on kyse epäonnistumisesta normin täyttämisessä, ei normin uudelleen määrittelystä.

Normin rikkominen vs. normin uudelleen määrittely

Mikä ero on normin rikkomisella ja normin uudelleen määrittelyllä? Eikö lopputulos ole sama? Otetaan esimerkiksi normi, että ihmisen tulisi harrastaa liikuntaa terveyden ylläpitämiseksi. Voin laiskuuttani rikkoa normia, ja näin vahingoittaa terveyttäni. Omalla epäterveellisellä elämäntavallani en kuitenkaan poista julkisuudesta tietoa liikunnan terveellisyydestä. Mutta jos yhteiskunnassa aletaan systemaattisesti opettaa, ettei liikuntaa tarvita terveyden ylläpitämiseksi, silloin normi on määritelty uudelleen niin, että se johtaa ihmisiä harhaan ja saa ihmiset yleisesti laiminlyömään liikuntaa.

Ongelmana avioliittonormin uudelleen määrittelyssä on, että se johtaa myös muutoksiin kouluopetuksessa ja kaikessa julkisessa viestinnässä. Avioliiton uudelleen määrittelyn seurauksena tieto isän ja äidin elintärkeydestä lapselle heikkenee yhteiskunnassa tavalla, joka vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen ja jättää monet lapset isättömiksi tai äidittömiksi.

Miehen ja naisen välinen avioliitto on luonnollinen instituutio, joka takaa lapselle ainakin lähtökohtaisesti oikeuden syntyä isänsä ja äitinsä luomaan perheeseen ja kasvaa heidän hoidossaan. Samaa sukupuolta olevien avioliitto erottaa lapsen joko isästään tai äidistään.

Miehen ja naisen välinen avioliitto johtaa luonnostaan siihen, että lapsen biologiset vanhemmat ovat myös hänen juridisia huoltajiaan ja kasvattajiaan. Samaa sukupuolta olevien avioliitto erottaa nämä tehtävät toisistaan ja jakaa ne eri ihmisille.

Miehen ja naisen välinen avioliitto antaa lapselle syntymäoikeuden tulla tuntemaan vanhempiensa hänelle antaman biologisen, kulttuurisen ja sosiaalisen perinnön. Samaa sukupuolta olevien avioliitto erottaa lapsen syntymästään saakka ainakin toisen biologisen vanhempansa tarjoamasta biologisesta ja psykologisesta samaistumiskohteesta sekä tämän tarjoamasta kulttuurisesta ja sosiaalisesta perinnöstä.

 

YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja avioliittokäsitys

Miehen ja naisen välinen avioliitto toteuttaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen määrittelemää lapsen oikeutta tuntea vanhempansa ja elää heidän hoidossaan. Sukupuolineutraali avioliittokäsitys pyrkii uudelleen määrittelemään avioliiton niin, että laista poistuu normi, jonka mukaan lapsen perusoikeuksiin kuuluu oikeus kasvaa oman biologisen isänsä ja äitinsä muodostamassa avioliitossa.

Sukupuolineutraali avioliittolaki tekee isättömästä tai äidittömästä perheestä lainsäädännön määrittelemän normaalitilan (lainsäädännöllisen normin), koska se lähtökohtaisesti poistaa lapselta oikeuden molempiin vanhempiin ja pitää tätä lapsen oikeutta toisarvoisena. Lapset eivät pysty itse puolustamaan tätä oikeuttaan, vaan aikuisten on tehtävä se lasten puolesta. Miehen ja naisen välinen avioliitto on instituutio, jonka avulla yhteiskunta puolustaa lapsen oikeutta kasvaa vanhempiensa hoidossa.

Oikeus isään ja äitiin koskettaa syvästi jokaisen lapsen tunne-elämää ja moraalitajua. Jos tämä oikeus viedään lapselta lainsäädännöllisin toimin, se herättää näin kaltoin kohdelluissa lapsissa epäluottamusta oikeusjärjestelmää kohtaan. Koska tutkimusten mukaan lapset voivat parhaiten biologisen isän ja äidin vakaan, pysyvän ja liiallisista konflikteista vapaan avioliiton sisällä, lainsäädännön tulisi tukea tällaista perhemallia eikä muuttaa lainsäädännöllä avioliiton merkitystä niin, että tämä lapsen oikeus poistetaan laista.  Isä ja äiti antavat kumpikin oman ainutlaatuisen panoksensa lapsen kehitykseen.

Mitä vanhemmalla tarkoitetaan?

Mitä lapsen oikeuksien sopimus tarkoittaa vanhemmalla? Lastensuojelun Keskusliiton, Suomen UNICEF ry:n ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton yhteisessä sukupuolineutraalia avioliittolakia tukevassa tiedotteessa 27.11.2014 korostettiin, ettei YK:n lapsen oikeuksien sopimus sisällä määrittelyä siitä, mitä vanhemmalla tai perheellä tarkoitetaan:

 ”Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Suomen UNICEF ry korostavat, että lapsen oikeuksien sopimuksen mukainen käsitys perheestä ulottuu hyvin erilaisiin perhejärjestelyihin. Sekä sopimus itsessään, että YK:n lapsen oikeuksien komitean sitä koskevat tulkinnat eivät sisällä määrittelyä siitä, mitä vanhemmalla tai adoptiovanhemmalla tarkoitetaan. Lapsen oikeuksien sopimus ei näin ollen määritä vanhempia eikä yhdenlaista käsitystä hyväksyttävästä perhemuodosta.”

Järjestöjen yhteislausuma voi helposti johtaa käsitykseen, että koska lapsen oikeuksien sopimuksessa ei erikseen määritellä mitä vanhemmalla tarkoitetaan, emme voi tietää mitä sillä sopimuksessa tarkoitetaan. Tämä käsitys on kuitenkin harhaanjohtava eikä tee oikeutta lapsen oikeuksien sopimukselle. Vaikka lapsen oikeuksien sopimus ei sisällä määritelmää siitä, mitä vanhemmalla tarkoitetaan, tekstin asiayhteyden perusteella voimme toki tietää, mitä sillä tarkoitetaan. Tätä tulkintaa tukevat myös YK:ssa asiasta käytyä väittelyä koskevat pöytäkirjamerkinnät, jotka osoittavat, että vanhemmilla tarkoitetaan biologista isää ja äitiä (Marquardt ym. 2010: 53). Vanhemmuuden merkitys oli YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen laatijoille niin itsestään selvä, etteivät he kokeneet tarvetta erikseen määritellä sitä.

Suomen UNICEF ry:n vuonna 2011 julkaisemassa kirjassa Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirja selitetään kyseistä Lapsen oikeuksien sopimuksen 7. artiklan kohtaa melko perusteellisesti. Siellä todetaan mm. näin:

”Kun ajatellaan lapsen oikeutta tuntea vanhempansa, on kohtuullista olettaa, että ’vanhemmilla’ tarkoitetaan geneettisiä vanhempia (tämä tieto on lapselle oleellinen jo lääketieteellisistä syistä) ja synnyttäneitä vanhempia. Jälkimmäinen tarkoittaa synnyttänyttä äitiä ja isyyden tunnustanutta isää, joka on parisuhteessa äitiin lapsen syntymisen aikana (tai mitä tahansa isän sosiaalinen määritelmä onkin kulttuurin sisällä − olennaista on, että nämä sosiaaliset määritelmät ovat tärkeitä lapsille identiteetin muovaajina). Lisäksi ’vanhempiin’ tulisi loogisesti myös sisällyttää lapsen henkiset vanhemmat, jotka ovat hoitaneet lasta merkittäviä ajanjaksoja varhaislapsuuden ja lapsuuden aikana. Myös nämä henkilöt ovat läheisesti sidoksissa lapsen identiteettiin ja näin ollen liittyvät lapsen oikeuksiin artiklan 8 mukaisesti (ks. sivu 91.)” (Emt. 83−84.)

Kirjassa tätä tulkintaa sovelletaan niin, että biologisen vanhemmuuden ymmärretään olevan vanhemmuuden ensisijainen merkitys, jolle vanhemmuuden muut merkitykset ovat alisteisia. Tämä näkyy esimerkiksi YK:n lapsen oikeuksien komitean kannanotoissa. Kirjan mukaan

”YK:n lapsen oikeuksien komitea on esittänyt vahvasti huolensa sellaisesta lainsäädännöstä, jossa laki estää biologisen isän tunnustamisen.” (Emt. 89) Kirjassa kritisoidaan sitä, että ”Suomen isyyslaki (700/1975) perustuu lähtökohtaan, jossa halutaan taata lapselle isä. Se ei sen sijaan lähtökohtaisesti takaa lapselle biologisen isän tuntemista, eikä takaa biologiselle isälle oikeutta tunnustaa lapsensa, eikä edelleen oikeutta saada luoda häneen suhdetta.” Näissä kommenteissa biologinen vanhemmuus näyttäytyy vanhemmuuden ensisijaisena merkityksenä.

Kirjassa todetaan lisäksi, että YK:n lapsen oikeuksien komitea ”on toistuvasti ilmaissut huolensa laeista, jotka estävät lasta saamasta tietoa syntymäolosuhteistaan tai biologisista vanhemmistaan. Komitea on lisäksi tehnyt selkeitä suosituksia siitä, että lapsilla tulee olla tähän tietoon laillinen oikeus.” (Emt. 84) Lapsen oikeuksien sopimuksen 7 artiklan sanat ”mikäli mahdollista” osoittavat tämän tulkinnan mukaan, ”että lapset ovat oikeutettuja tietämään syntyperänsä, jos se on mahdollista, vaikka sitä pidettäisiinkin heidän etunsa vastaisena.” (84)

 Jos 7. artikla ei viittaisi ensisijaisesti biologisiin vanhempiin, olisi tarpeetonta edes mainita lapsen oikeutta tuntea heidät ja kasvaa heidän hoidossaan, koska sosiaaliset vanhempansa lapsi tuntee aina.

Mark Regneruksen tutkimus

Texasin yliopiston professorin Mark Regneruksen tutkimukset tarjoavat empiiristä näyttöä sille, että lapsi voi parhaiten biologisen isänsä ja äitinsä eheässä avioliitossa. Regnerus vierailee Suomessa 24.9.

 

Kirjallisuus:

 

Puolimatka, Tapio (2014) Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin.

http://www.nettikirjakauppa.com/lapsen-ihmisoikeus-oikeus-isaan-ja-aitiin.html

 

]]>
50 http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222982-ykn-lapsen-oikeuksien-sopimus-ja-avioliittolaki#comments Avioliittolaki Lapsen oikeudet YK:n ihmisoikeuksien julistus Sun, 18 Sep 2016 17:35:39 +0000 Tapio Puolimatka http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222982-ykn-lapsen-oikeuksien-sopimus-ja-avioliittolaki